Lue keskustelun säännöt.
Meille syntyi poika ja miehen siskolle kaksoset
29.07.2012 |
ja nyt tuntuu, ettei miehen perhe jaksa huomioida tai muistaa meidän poikaa mitenkän. Tiedän, että naurettavaa itkeä, kun meillä kuitenkin terve poika, mutta tuntuu silti pahalta. Meidän poika ei ole mitään ja nuo kaksostytöt saa kaiken huomion ja ihailun. Lasten mummo, siis mieheni äiti ihan selvästi arvostaa noita kaksostyttöjä enemmän. Kun hänen kanssaan keskustelee vauvasta, niin jutut kääntyy aina noihin kaksostyttöihin. Lisäksi vähättelee tyyliin, sulla on vain yksi ja ajattele jos noita olisi kaksi, siis mistään ei voi sanoa mitään, esim. siitä että meidän poika nukkuu tosi huonosti, kun heti ottaa esiin sen, miten helppoa meillä pitäisi olla, kun on vain yksi.
Miehen sisko ei onneksi ole nostanut itseään jalustalle kaksosten takia, mutta nimenomaan tuo miehen muu perhe. Ihastelevat koko ajan kaksosia ja meidän vauva on siinä kuin joku seinäruusu. Lapsilla on ikäeroa 2 kk.
Kommentit (73)
ja erittäin harmillista, että tämä tuodaan julki, mutta onhan kaksoset varmasti harvinaisempaa herkkua kuin yksi vauva...
Eiköhän tuo tilanne tasaannu ajan kanssa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mutta älä itse mene mukaan tuohon kilpailuasetelmaan, pidä vähän etäisyyttä ihmisistä, jotka saavat sinulle aikaan vain pahaa mieltä. He voivat arvostaa enemmän kun eivät näe vauvaasi vähään aikaan.
Kun et voi muuttaa muita, niin muista itse nostaa se lapsesi jalustalle, olen huomannut, että se kiinnittää muidenkin huomion positiivisesti lapseen. Kun näette, niin kerro innoissasi miten teidän vauva seuraa jo katseella, hymyilee, yrittää ottaa tavaroista kiinni jne. Jos anoppi vetää siihen väliin kaksosten kehitstä, niin älä jää kuuntelemaan vaan lepertele kovaan ääneen vauvan kanssa ja hymyile onnellisesti. Jos anoppi alkaa puhua esim tyttöjen mekoista, jatka innoissasi kertomalla miten syötävän suloisen kauluspaidan löysit.
saattaa olla jopa että luet rivien välistä omia tulkintojasi.
On luontevaa että puhutaan muustakin kuin sinun vauvastasi.
Mikä vika sanonnassa että jos noita olisi kaksi. Olisi tuplasti työtä kait sen itsekin myönnät.
Koettakaa elää elämäänne.
Onko sinulla omia sukulaisia jotka huomioisivat sinun lastasi?
miten sattukin sulle noin huono tuuri :( otan osaa suruunne
Sisältö jatkuu mainoksen alla
kaksoset vain joka 80. kerta. Se on vähän niinkuin te olisitte ostaneet Nissanin ja toinen perhe Ferrarin. Varmaan ferrarin renkaita vähän useammat kävisivät potkiskelemassa :)
Enkä ole vaatinut, että pitäisi puhua vain minun vauvastani. Mutta silti noita kaksosia hehkutetaan liikaa, minun vauvaani ei anoppi tai muu miehen perhe juurikaan huomioi. Omituista sinällään, että miehen sisko miehensä kanssa senn sijaan huomioi myös meidän lasta eikä alenna meitä, kun meillä on vain yksi lapsi. Mutta nuo muut sukulaiset, erityisesti anoppi on pahin.
Minä en saa myöskään sanoa anopilla, että olen väsynyt. Poika nukkuu huonosti ja huutaa öisin, mutta anopin mielestä en saa valittaa mistään, vaikka siihen aihetta olisikin. Nuo kaksoset ovat samassa rytmissä ja nukkuvat paremmin kuin meidän poika. Silti anoppi vetää sen aina siihen, että meillä ei voi olla rankempaa kuin kaksosten perheellä.
Eikä siinä mitään, vaikka kaksosperheessä varmaan raskaampaa monen asian kanssa on, mutta silti odottaisin, että anoppi ihailisi ja arvostaisi myös meidän lasta, onhan poika myös hänen lapsenlapsensa. Muutama päivä sitten käytiin siellä pojan kanssa, hetken anoppi jaksoi pitää poikaa sylissä ja sen jälkeen aloitti taas vauhkoamisen siitä mitä kaksoset on oppineet ja kuinka kaksoset kävi täällä eilen ja esitteli koko ajan kuvia digikamerastaan. Kyllä tuli paha mieli.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
tyttären lapsi tai lapset on äidille tärkeämpiä kuin pojan lapset. Meilläkin tämä on ollut anopin kanssa ihan päivänselvää. Meni varmaan pari vuotta, ennen kuin muisti edes kutsua lastamme oikealla nimellä, toisen lapsemme ristiäisiin ei anoppi edes viitsinyt tulla. Olin alusaa todella murheellinen asiasta mutta minkäs sille mahtaa. Kaipa se on ihan inhimillistä valita suosikkeja vaikkei aina reilulta tuntuisikaan. Tilanne on vahvistanut minussa sen ajatuksen, että aikanaan tulen kohteleman molempien lapsieni lapsia täsmälleen tasa-arvoisesti. Meillä loppupeleissä on anoppi se, joka häviää. Lapsemme ovat nyt yli 10-vuotiaita, he eivät lähden käymään anopin luona, eivät koskaan soita hänelle, kutsuvat etunimellä (ei siis ole heille edes mummi arvoltaan), eivät ole hiukkaakaan kiinostuneita anopista. Sitä hän nyt saa mitä tilasi. En minäkään aio anoppia heille tuputtaa. Pahaa en ole koskaan hänestä puhunut, mutta osaavatpa nuo lapset jo itsekin päätellä asioita.
Äiti arvostaa aina tyttärensä lapsiaan korkeammalle. Sitäpaitsi onhan se fiksuakin. Tyttären synnyttämät kun varmasti omia lapsenlapsia kun taas pojan vaimon eivät...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mulla oli joskus tämä tilanne näin: Siskoni sai 1. lapsen, tytön. Minä sain 4. lapsen pojan 2vrk myöhemmin.
Äitini ei edes muistanut onnitella minua. Soitteli vaan usein ja puhui siskon vauvasta.
Kyllä tuntui kurjalle. Aikaa on mennyt yli 7v, vieläkään poikaani ei huomioida mummolassa mitenkään. Olen harventanut yhteydenpitoa, en halua että poikani huomaa olevansa mummoloiden mielestä epätoivottu :(
meilläkin anoppi aina jaksaa jauhaa lasten serkuista eli tyttärensä lapsista.
Mutta en ole jaksanut siitä ressiä ottaa vaan annan puheen soljua toisesta korvasta sisään ja toisesta ulos ja nyökyttelen vaan...
Muutenkin kehuu tytärtään jatkuvasti kuinka ahkera,kaunis,nuorekas hän onkaan ;)
Olen vaan ajatellut, ettei se ole minulta/meiltä pois enkä jaksa ainakaan olla mustis mutta kieltämättä joskus kyllästyttää saman jauhaminen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
koeta ap nyt vaan ymmärtää ja hyväksyä se tosiasia, että anoppisi on varmasti pelännyt ja myötäelänyt tyttärensä RISKIraskautta. sinä olet kuitenkin "vieras" nainen joten tilanteet teidän raskauksien suhteen ovat olleet aivan eri. ja sen seurauksena myös suhtautumiset vauvoihin ovat eri. Olen aivan varma että vaikka molemmat olisitte synnyttäneet vain yksöset niin äidille oma tytär on kuitenkin aina läheisempi. ja niin kuuluu ollakin.
Ei ole reilua, ei. sua saa harmittaa. elämä on.
tyttären lapsi tai lapset on äidille tärkeämpiä kuin pojan lapset. Meilläkin tämä on ollut anopin kanssa ihan päivänselvää. Meni varmaan pari vuotta, ennen kuin muisti edes kutsua lastamme oikealla nimellä, toisen lapsemme ristiäisiin ei anoppi edes viitsinyt tulla. Olin alusaa todella murheellinen asiasta mutta minkäs sille mahtaa. Kaipa se on ihan inhimillistä valita suosikkeja vaikkei aina reilulta tuntuisikaan. Tilanne on vahvistanut minussa sen ajatuksen, että aikanaan tulen kohteleman molempien lapsieni lapsia täsmälleen tasa-arvoisesti. Meillä loppupeleissä on anoppi se, joka häviää. Lapsemme ovat nyt yli 10-vuotiaita, he eivät lähden käymään anopin luona, eivät koskaan soita hänelle, kutsuvat etunimellä (ei siis ole heille edes mummi arvoltaan), eivät ole hiukkaakaan kiinostuneita anopista. Sitä hän nyt saa mitä tilasi. En minäkään aio anoppia heille tuputtaa. Pahaa en ole koskaan hänestä puhunut, mutta osaavatpa nuo lapset jo itsekin päätellä asioita.
Nyt mummi valittelee kuinka hänellä ei ole mitään "suhdetta" poikansa lapsiin. Jos vuosikaudet hämmästelee esim "ai X harrastaa ratsastusta" (aloitti nelivuotiaana) tai "mitä, onko nuo muka Y:n piirustuksia" (käy taidekoulua) niin viesti menee lapsillekin aika tehokkaasti perille. Sitä saa mitä tilaa, itse luovutin monta vuotta sitten "suhteen rakentamisen" suhteen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
mittikääpä jo nyt miten aiotte käyttäytyä. Musta täysin käsittämätöntä, että omia läheisiä voi kohdella noin.
koeta ap nyt vaan ymmärtää ja hyväksyä se tosiasia, että anoppisi on varmasti pelännyt ja myötäelänyt tyttärensä RISKIraskautta. sinä olet kuitenkin "vieras" nainen joten tilanteet teidän raskauksien suhteen ovat olleet aivan eri. ja sen seurauksena myös suhtautumiset vauvoihin ovat eri. Olen aivan varma että vaikka molemmat olisitte synnyttäneet vain yksöset niin äidille oma tytär on kuitenkin aina läheisempi. ja niin kuuluu ollakin.
Ei ole reilua, ei. sua saa harmittaa. elämä on.
ja sitä kautta pitäisi ymmärtää että tyttären lapset ovat läheisempiä kuin pojan lapset? en ymmärrä en sitten millään.
Meillä vähän sama juttu. Kaksosten tekemisiä selostetaan meille joka kerta, kun kyläilemme mummolassa oman lapsemme kanssa. Ja lapset ovat jo 5-vuotiaita, eli alkuinnostus ei enää ole kyseessä.
Oli kyseessä sitten lapsen synttärit, harrastus tai päiväkotiasiat, kaksoset ovat isovanhempien silmissä aina "ihmeellisempiä" kuin yksösenä syntynyt lapsi.
koeta ap nyt vaan ymmärtää ja hyväksyä se tosiasia, että anoppisi on varmasti pelännyt ja myötäelänyt tyttärensä RISKIraskautta. sinä olet kuitenkin "vieras" nainen joten tilanteet teidän raskauksien suhteen ovat olleet aivan eri. ja sen seurauksena myös suhtautumiset vauvoihin ovat eri. Olen aivan varma että vaikka molemmat olisitte synnyttäneet vain yksöset niin äidille oma tytär on kuitenkin aina läheisempi. ja niin kuuluu ollakin.
Ei ole reilua, ei. sua saa harmittaa. elämä on.
Toki tytär on läheisempi kuin pojan vaimo, mutta ei tyttären ja pojan lapset "kuulu olla" eriarvoisessa asemassa minun mielestäni. Outo väite! Itsellä poika ja tyttö enkä kyllä pidä heitä eriarvoisina enkä suosi toista nytkään. En myöskään aio pitää lapsenlapsiani eriarvoisina. Ja sen vaan jo tietää...on luonnekysymys. Toiset hyväksyvät helpommin tällaiset eriarvoiset suhteet.
koeta ap nyt vaan ymmärtää ja hyväksyä se tosiasia, että anoppisi on varmasti pelännyt ja myötäelänyt tyttärensä RISKIraskautta. sinä olet kuitenkin "vieras" nainen joten tilanteet teidän raskauksien suhteen ovat olleet aivan eri. ja sen seurauksena myös suhtautumiset vauvoihin ovat eri. Olen aivan varma että vaikka molemmat olisitte synnyttäneet vain yksöset niin äidille oma tytär on kuitenkin aina läheisempi. ja niin kuuluu ollakin.
Ei ole reilua, ei. sua saa harmittaa. elämä on.ja sitä kautta pitäisi ymmärtää että tyttären lapset ovat läheisempiä kuin pojan lapset? en ymmärrä en sitten millään.
Kyllä niitä lapsiaan pitäisi kyetä kohtelemaan tasa-arvoisesti ja rakastaa yhtä paljon. Sehän on perusvanhemmuutta. Perusisovanhemmuutta on kohdella ja rakastaa niitä lastenlapsiaan tasa-arvoisesti. Itse en suostu yhtään vähempään.
Meilläkin anopille on tyttärentyttäret läheisempiä, syitä on monia:
1) Tytär on ollut anopille aina tärkeä, ja hän jaksaa korostaa aina, että tyttäret ovat ihanampia kuin pojat. Jo lähtöasetelma on ikävä
2) Tytär asuu 15 km päässä, me asumme 40 km päässä.
3) Tyttären miehen perheeltä ei tule apua lastenhoitoon eikä muutakaan apua. MInun vanhemmiltani tulee apua.
4) Tytär kyläilee anopilla useammin, pyytää paljon lastenhoitoapua ja ihan arjessa pyytää viemään lapsia harrastuksiin jne. Me emme tee näin.
Anopilla on kuitenkin yritystä tasapuoliseen kohteluun. Välillä ostaa lapsille vaatteita, kun on ostanut niin paljon näille tytöille. On pyytänyt yökylään ja ottanut kerran molemmat lapset hoitoon. Omasta pyynnöstä. Kun lapset ovat olleet sairaita, anoppi on pyytänyt päästä hoitamaan.
Arvostan todella, että varsin epäreiluista puheista huolimatta hän yrittää lapsille osoittaa tasapuolisuutta. Ei hän voi tunteilleen mitään, mutta hän kovasti yrittää, ja sitä osaa arvostan.
Ei ole mihinkään kiveen kirjoitettu, että tytär on äidille läheisin ja näin ollen myös tyttären lapset. Se on samanlainen stereotypia kuin esim. tyttöjen prinsessamaisuus. Osa lapsista kiistatta on tällaisia, osa ei.
Kaikilla meillä on samat mahdollisuudet luoda hyvät suhteet kaikkiin lastenlapsiin. Me vain valitsemme itse sen toimintatavan.
Äiti arvostaa aina tyttärensä lapsiaan korkeammalle. Sitäpaitsi onhan se fiksuakin. Tyttären synnyttämät kun varmasti omia lapsenlapsia kun taas pojan vaimon eivät...
Ap siis täällä taas. Veljeni lapset ovat äidilleni ihan yhtä tärkeitä kuin minunkin lapsi. Tosi loukkaavaa myös tuollaiset, että leimataan heti pojan vaimo pettäjäksi.
Anopin kohdalla ei tosin ole tuosta kyse, kyllä tietää, että poika on hänen poikansa lapsi. Mutta tämä meidän vauva ei tunnu hänelle miltään tyttärensä kaksosvauvoihin verrattuna ja se tuntuu kyllä itsestäni pahalta. Anopp ei myöskään koskaan ole pitänyt tytärtään poikaansa parempana, eli sellaisesta ei ole kyse. Ihan vaan siis siitä, että hänen mielestään nyt yksin syntynyt vauva ei ole enää mitään kaksosiin verrattuna.
Kaksoset ovat aina "erityisiä" ja varsinkin, kun oma lapsi on heitä kantanut ja synnyttänyt. Oma tytär on aina oma tytär.