Meille syntyi poika ja miehen siskolle kaksoset

vaikka ap kuinka uskoo, että kaksosten kanssa ei ole sen rankempaa (vaikka nyt samassa rytmissä olisivatkin ja vaikka ap:n vauva valvottaa öisin) niin faktahan on se, että kaksosten kanssa on tuplasti töitä, vaikka vauvat helppoja olisivatkin.

Jos anoppi toistuvasti sanoo valituksiisi, että mietipä niitä kaksosia niin mietipä ihan hetki. Ilmeisesti kaksosten äiti ei toistuvasti valita, vaikka takuuvarmasti hänellä on rankempaa kuin ap:llä.

Ja mikä tulee kaksosten kehumiseen: anna mennä toisesta korvasta sisään ja toisesta ulos. Ei kai teidän vierailunne tarkoitus olekaan yksinomaan keskittyä ap:n lapseen vaan anoppi haluaa jutella myös muiden elämästä?

Anteeksi, mutta ap kuulostaa juuri sellaiselta itsekeskeiseltä äidiltä, joka haluaisi olla lapsineen kaiken keskipisteenä ja kun se ei onnistukaan niin pettymys on suuri.

Ja ymmärrän kyllä, että toiset haluavat hieman vihjaista, ettei sinulla ehkä nyt niin rankkaa olekaan - varsinkin jos perhepiirissä on samaan aikaan suunnilleen samanikäiset kaksosvauvat, joiden perheessä on taatusti rankempaa kuin yhden vauvan perheessä.

Luet varmaan kaikkea kuin piru raamattua. t. ei-ap

Tuo oli vain yksi esimerkki. Siis kun sanoin anopille, että "lapseni nukkuu tosi huonosti". En siis mitenkään valittanut, kunhan totesin. Niin siihenkin piti anopin päästä tuomaan kaksoset esiin, että ajattele jos niitä olisi kaksi ja jotain muuta tuollaista.



En ole muutenkaan juurikaan valittanut lapsestani. Mutta kyllä se harmittaa, kun anoppi ostanut kaksosille "mummun mussukka" -tyylisiä vaatteita ja meidän pojalle ei mitään. Onko tämä mielestänne reilua?



Miehenikin on asiaa ihmetellyt, mutta käy toki töissä, niin ei ole niin usein ollut vierailemassa sukulaisten luona. Itse, kun äitiyslomalla niin aikaakin on enemmän :)



t. ap

On se nyt kumma, että heti vedetään kateellisuus jos olen mieleni pahoittanut siitä, että meidän poika on kuin ilmaa anopille ja muille sukulaisille miehen puolella. Eniten nyt mainitsin anopin, koska hän on eniten ollut tässä asiassa äänessä. Minä en ole millään tavalla vähätellyt kaksosten perhettä. Tulen hyvin toimeen mieheni siskon kanssa ja hän minun kanssa. Eikä kilpailla siitä kummalla on rankempaa. Mutta kyllä minä silti haluaisin, että anoppi arvostaisi myös meidän lasta. Poika on kuitenkin hänen lapsenlapsensa. En ole kateellinen kaksosten äideille, en todellakaan. Mutta kaipa saa silti pahoittaa mielen jos meidän lasta kohdellaan kuin häntä ei olisikaan. En hae huomiota, haluaisin vain, että mieheni äiti olisi mummona myös meidän lapselle. Tuskin kukaan tykkäisi jos menisi anoppilaan ja anoppi siellä alkaisi hehkuttaa koko ajan vaikkapa toista miniäänsä. Ymmärrän kyllä, että kaksoset ovat anopille tärkeitä, mutta sitä en ymmärrä miksi heidän tärkeytensä tekee meidän pojan anopille ihan mitättömäksi. Minun äidilläni on useampi lapsenlapsi ja hän onneksi kohtelee lapsia kaikkia tasapuolisesti :) Onneksi mieheni sisko on aivan ihana ihminen ja iloitsee myös meidän pojasta, lastensa serkusta, vaikka anopin mielestä poikamme on vain joku jämä. t. ap

Itse kerroit, miten valitat anopille, että vauva nukkuu huonosti. Anoppi tietää, että oikeastaan haluat jonkun ottavan vauvan yökylään (kaksosten äiti ei ole moista esittänyt), joten anoppi pyrkii nopeasti siirtämään keskustelun järkevämpiin aiheisiin. Jos itse valitat anopille pojastasi, niin hänen on äärettömän hankala keksiä mitään kehuttavaa. Et itse arvosta omaa lastasi, joten miksi muut arvostaisivat?

Haluat miehen äidin mummoksi omalle lapsellesi, mutta samalla haluat määrätä, miten anoppi on mummo. Muu ei kelpaa kuin sinun tapasi, siitä pidät itsepäisesti kiinni. Sinua pitää totella, sinulla on oikeus vaatia. Mikään muu ei kelpaa.

Kannattaisiko katsoa, onko maailmalla vapaana paikoja diktaattoreille. Sinussa olisi oivaa ainesta sellaiseksi.

Meillä sellainen tilanne että anoppi ihan avoimesti toivoo kaikille tyttöjä ja pojat eivät ole hänen mielestään mitään. No miehen sisaruksilla on tyttöjä ja meille syntyi nyt toinen poika. Anoppi ei ole edes soittanut. Lähetti kyllä kivan tekstarin jossa luki, yritä nyt kuitenkin olla iloinen, olen tosi pahoillani puolestasi että jäit ilman tytärtä. että tälläisiäkin anoppeja on olemassa..



Onneksi itse olen onnellinen lapsistani ja muut sukulaiset ovat haltioissaan vauvasta. Silti se tuntuu kurjalta, mutta kyllä se miehelleni on vielä kovempi paikka kun minulle. Poikieni puolesta tietenkin myös harmi, että toisen puolen isovanhemmat käyttäytyvät näin, mutta onneksi saavat rakkauttta muualta.

Tuo oli vain yksi esimerkki. Siis kun sanoin anopille, että "lapseni nukkuu tosi huonosti". En siis mitenkään valittanut, kunhan totesin. Niin siihenkin piti anopin päästä tuomaan kaksoset esiin, että ajattele jos niitä olisi kaksi ja jotain muuta tuollaista. En ole muutenkaan juurikaan valittanut lapsestani. Mutta kyllä se harmittaa, kun anoppi ostanut kaksosille "mummun mussukka" -tyylisiä vaatteita ja meidän pojalle ei mitään. Onko tämä mielestänne reilua? Miehenikin on asiaa ihmetellyt, mutta käy toki töissä, niin ei ole niin usein ollut vierailemassa sukulaisten luona. Itse, kun äitiyslomalla niin aikaakin on enemmän :) t. ap

Anoppi yritti laittaa sinun valitustasi järkeviin mittasuhteisiin muistuttamalla, että joku toinen on saanut kaksi vauvaa kerralla, mutta ei silti ruikuta koko ajan. Mieti, millaista olisi, jos sinulla olisi kaksi vauvaa - pystyisitkö olemaan äiti?

Ja jos äitiyslomalla luuhaat jatkuvasti anopin luona, niin saattaa olla, että siellä ollaan hiljalleen kyllästymässä siihen, ettei sinulla ole omaa elämää. Anoppi joutuu päivästä toiseen kuuntelemaan valitustasi, johon hän vastaa kertomalla siitä äidistä, joka ei valita. Vaikka ehkä syytä olisi enemmän kuin ap:lla.

En ole valittanut anopille. Mielestäni jos totean joskus jotain, niin se ei ole valittamista, jos vaan totean asian sivulauseessa. Lisäksi en tajua mistä keksit tuon, etten kehuisi ja arvostaisi vauvaani.

Mutta antaa olla, aina täällä vedetään ihan ihmepäätelmiä.

t. ap

Itse kerroit, miten valitat anopille, että vauva nukkuu huonosti. Anoppi tietää, että oikeastaan haluat jonkun ottavan vauvan yökylään (kaksosten äiti ei ole moista esittänyt), joten anoppi pyrkii nopeasti siirtämään keskustelun järkevämpiin aiheisiin. Jos itse valitat anopille pojastasi, niin hänen on äärettömän hankala keksiä mitään kehuttavaa. Et itse arvosta omaa lastasi, joten miksi muut arvostaisivat?

Haluat miehen äidin mummoksi omalle lapsellesi, mutta samalla haluat määrätä, miten anoppi on mummo. Muu ei kelpaa kuin sinun tapasi, siitä pidät itsepäisesti kiinni. Sinua pitää totella, sinulla on oikeus vaatia. Mikään muu ei kelpaa.

Kannattaisiko katsoa, onko maailmalla vapaana paikoja diktaattoreille. Sinussa olisi oivaa ainesta sellaiseksi.

menehän jo siitä suosimaan osaa lapsenlapsistasi ;)

sun ja miehen poikaa? Apua, onko oikeasti tällaisia toisia naisia olemassa.

Toivottavasti löydät jonkun keinon keskustella asiasta anoppisi kanssa. Ymmärrän myös kuinka vaikeaa se (sanominen/keskustelu) on ilman että anoppi pahoittaa mielensä tai jopa suuttuu.



Todennäköistä kuitenkin on, että meno jatkuu samanlaisena, jos etmitenkään saa ilmaistua sitä että poikaasikin saisi huomioida.



Vaikka vähän tylsältä kuulostaa, niin mitä jos ihan aktiivisesti alkaisit kertomaanpoikasi kuulumisia ja jos puhe kääntyy kaksosiin, niin käännä takaisin poikaasi. Jos näytetään kuvia kaksosista, voit sanoa että teilläkin on todella paljon kuvia pojastasi ja voit lähettää niitä myös katsottavaksi jne.



Tsemppiä! Oikeasti.

mun isä ja hänen veljensä ovat saaneet myös osansa. Isäni ja hänen veljensä saivat esikoiset lähes samaan aikaan, kummatkin saivat pojat. Tämän jälkeen heidän tytär sai tytön. Kumpikaan pojista ei saanut läheskään niin paljon huomiota kuin tämä tyttären tyttö.

Pari v sen jälkeen minä synnyin sekä serkkuni, 2 tyttöä lisää ja ei mitään. Tämä tyttären tyttö oli ja on edelleen ykkönen.

Muutama vuosi sitten kävi sellainen "vahinko" että tämä kultalapsi sai itse tyttären. Muuten ihana juttu, mutta unohti käydä papin puheilla ennen sitä. Tämän jälkeen me muut lastenlapset sitten ylennettiin samaan kastiin. Me muut kun oltiin tajuttu mennä naimisiin ennen lasta.



Muistan lapsuudessa, me asuttiin lähellä mummolaa ja käytiin siellä joka 2 vko. Kun tämä kultalapsi tuli käymään hän sai aina jäätelöä. Jos oli vaikka 2 jäätelöä pakkasessa ja 3 lasta, sai kultalapsi yhden ja me veljeni kanssa jaettiin toinen. He myöskin kävivät yhdessä risteilyllä, kun se oli niin harvinaista että kultalapsi tuli mummolassa käymään. Meitä ei ikinä viety edes lähikauppaan.



No, onneksi mun vanhemmat ovat olleet hyviä ja eriarvoisuutta ei ole ikinä otettu puheeksi. Me lapset sen tietenkin huomattiin ja ääneen kotona ihmeteltiin, mutta vanhemmat aina osasivat vaihtaa puheenaihetta.



Nyt tänä päivänä kun ajattelen minkälaiset appivanhemmat minulla on, en voisi olla tyytyväisempi. Heille pojanpoika on maailman tärkein ja näyttävät sen aina.



Vaikka läheisiä ollaan en ole kyllä ikinä appivanhemmille yöväsymyksiä valitellut. Koska tiedän he ottaisivat meidät yökylään tai mitä tahansa jotta voisivat auttaa.



Itse ratkaisin huonot yöunet hyvin yksinkertaisella tavalla, nukuin päivällä yhtä aikaa lapsen kanssa. Kuulostaa helpolta ja se on sitä myös. Varsinkin kun ei ole muita lapsia.

ja ryhtyy kanssasi puhumaan kaikesta muusta paitsi lapsista. Silloin joudut itsekin hieman pinnistekemään, jotta osaat sanoa mielipiteesi Syyrian tilaneesta sen sijaan, että puhuisit vauvanvaatteista.



Ehkä anoppi näkee, että et kykene puhumaan kuin vauvasta. Jotta hänellä olisi jotain sanottavaa, on puhuttava kaksosista.



Opettele keskustelemaan EKP:n antamista korkolinjauksista, kuntaliitoksiin liittyvistä ongelmista, ALV:n tarpeellisuudesta, vieraskasvien hävittämisestä tai edes olympialaisista, niin et joudu kokemaan, että lastasi ei noteerata. Anoppikin huokaisee tyytyväisyydestä, kun voitte puhua aikuisista asioista eikä vaipoista.

ja ryhtyy kanssasi puhumaan kaikesta muusta paitsi lapsista. Silloin joudut itsekin hieman pinnistekemään, jotta osaat sanoa mielipiteesi Syyrian tilaneesta sen sijaan, että puhuisit vauvanvaatteista. Ehkä anoppi näkee, että et kykene puhumaan kuin vauvasta. Jotta hänellä olisi jotain sanottavaa, on puhuttava kaksosista. Opettele keskustelemaan EKP:n antamista korkolinjauksista, kuntaliitoksiin liittyvistä ongelmista, ALV:n tarpeellisuudesta, vieraskasvien hävittämisestä tai edes olympialaisista, niin et joudu kokemaan, että lastasi ei noteerata. Anoppikin huokaisee tyytyväisyydestä, kun voitte puhua aikuisista asioista eikä vaipoista.

Kertoisitko meille oman tarinasi? Sen täytyy olla traumaattinen.

Ap:n tilanne on valitettavan yleinen. Tiedän monia vastaavia tapauksia. Ainoa mahdollisuus muuttaa tilannetta on selekästi osoittaa anopille hänen käytöksensä. Jos se nimittäin onkin vain huomaamattomuutta, hän saattaa havahtua ja muuttaa käytöstään. On myös mahdollista, ettei tilanne tule koskaan muuttumaan.

Täältä myös tsemppiä ap:lle!

mutta tuli vain mieleen, että jos anoppi yrittää "keskustella" kun mainitsee kaksoset. Oma esimerkki: Tätini puhuu aina jostain muista laspsista ja niiden tekemisistä, kun kerron omani touhuista. Ja näille muiden lasten äideille puhelee meidän lasten juttuja. Eli kun ei ole omista kertoa, niin kerrotaan läheisistä??

Mulle on aina ollut tosi tärkeää saada nähdä oma lapsi ainutlaatuisena aarteena, mitä he tietysti ovatkin! Ongelma on varmasti siinä, että kaksosten äiti on mummon tytär. Sääli sinua, mutta toivottavasti myös oma äitisi on elämässänne mukana.

Toisaalta olen kyllä elänyt tällaisia tilanteita. Minulla on useampi lapsi lyhyellä ikäerolla. En uskaltanut koskaan puhua lapsista mitään tai onnistumisista tms. koska aina joku mamma alkoi kilpailemaan ja mulkoili minua ikävästi. Siis jos joku sanoi jotain mukavaa siitä, että esim. kuinka nätisti lapset käyttäytyy. Tämä kilpailijaäiti veti heti herneet nenään, että "täällä sitä suurperheen äidit muka luulee olevansa parempia ja me yhden lapsen äidit ei saada huomiota ja apua"

Kun sitten perhekerho loppui, tämä yhden lapsen äiti piti niin suuren metelin, että kaikki työntekijät oli auttamassa tätä yhtä vauvaa pukemisessa ja me useamman lapsen äidit puettiin yksin lapsemme.

Opinkin ap.n tyylisten äitien näkösillä olemaan hajuton ja mauton ja en pyytänyt apua. He ovat heti kilpailemassa, että kuinka heillä on rankempaa ja kuinka heidän pitää olla kukkulan kuningattaria. He laskevat kaiken huomion, saako joku jotain enemmän tms.

He eivät huomaa, että ei äitinä olo ole kilpailua. Jokaisella on ihan tarpeeksi omissaan saada lapsensa kasvatettua isoksi. Ja ihmissuhteet voi olla kivojakin.

Ei aina tarvitse kadehtia.

Nykyään suon tällaisille mammoille ja ihmisille huomion oikopäätä, koska he muuten pahoittavat mielensä.

Enkä ole vaatinut, että pitäisi puhua vain minun vauvastani. Mutta silti noita kaksosia hehkutetaan liikaa, minun vauvaani ei anoppi tai muu miehen perhe juurikaan huomioi. Omituista sinällään, että miehen sisko miehensä kanssa senn sijaan huomioi myös meidän lasta eikä alenna meitä, kun meillä on vain yksi lapsi. Mutta nuo muut sukulaiset, erityisesti anoppi on pahin.

Minä en saa myöskään sanoa anopilla, että olen väsynyt. Poika nukkuu huonosti ja huutaa öisin, mutta anopin mielestä en saa valittaa mistään, vaikka siihen aihetta olisikin. Nuo kaksoset ovat samassa rytmissä ja nukkuvat paremmin kuin meidän poika. Silti anoppi vetää sen aina siihen, että meillä ei voi olla rankempaa kuin kaksosten perheellä.

Eikä siinä mitään, vaikka kaksosperheessä varmaan raskaampaa monen asian kanssa on, mutta silti odottaisin, että anoppi ihailisi ja arvostaisi myös meidän lasta, onhan poika myös hänen lapsenlapsensa. Muutama päivä sitten käytiin siellä pojan kanssa, hetken anoppi jaksoi pitää poikaa sylissä ja sen jälkeen aloitti taas vauhkoamisen siitä mitä kaksoset on oppineet ja kuinka kaksoset kävi täällä eilen ja esitteli koko ajan kuvia digikamerastaan. Kyllä tuli paha mieli.

juttuja siskoni lapsista ja veljeni lapsista.

Kun siskoni käy siellä, juttelee äitini minun ja veljen lapsista

Kun miniä käy siellä ja juttelee lapsistaan, kertoo äitini juttuja minun ja siskoni lapsista. Siksi, ettei hänellä ole enää omia pieniä, hän juttelee suvun muista lapsista.

Ainoa, joka meistä kolmesta äidistä vetää herneet nenään on veljeni vaimo. Kun hän haluaa, että jutellaan vain hänen lapsistaan. Veljeni soittelee äidillemme jatkuvasti, kuinka äitini loukkaa hänen vaimoaan ja ei saa enää nähdä heidän lapsenlapsiaan kun taas sanoi sen ja tämän asian väärin ja hänen vaimonsa ei halua kuulla juttuja meidän lapsista.

Äitini on yrittänyt vääntyä monelle mutkalle veljemme vaimon takia, mutta mikääm ei oikein tunnu kelpaavan.

mutta tuli vain mieleen, että jos anoppi yrittää "keskustella" kun mainitsee kaksoset. Oma esimerkki: Tätini puhuu aina jostain muista laspsista ja niiden tekemisistä, kun kerron omani touhuista. Ja näille muiden lasten äideille puhelee meidän lasten juttuja. Eli kun ei ole omista kertoa, niin kerrotaan läheisistä??

ja ryhtyy kanssasi puhumaan kaikesta muusta paitsi lapsista. Silloin joudut itsekin hieman pinnistekemään, jotta osaat sanoa mielipiteesi Syyrian tilaneesta sen sijaan, että puhuisit vauvanvaatteista. Ehkä anoppi näkee, että et kykene puhumaan kuin vauvasta. Jotta hänellä olisi jotain sanottavaa, on puhuttava kaksosista. Opettele keskustelemaan EKP:n antamista korkolinjauksista, kuntaliitoksiin liittyvistä ongelmista, ALV:n tarpeellisuudesta, vieraskasvien hävittämisestä tai edes olympialaisista, niin et joudu kokemaan, että lastasi ei noteerata. Anoppikin huokaisee tyytyväisyydestä, kun voitte puhua aikuisista asioista eikä vaipoista.

Kertoisitko meille oman tarinasi? Sen täytyy olla traumaattinen. Ap:n tilanne on valitettavan yleinen. Tiedän monia vastaavia tapauksia. Ainoa mahdollisuus muuttaa tilannetta on selekästi osoittaa anopille hänen käytöksensä. Jos se nimittäin onkin vain huomaamattomuutta, hän saattaa havahtua ja muuttaa käytöstään. On myös mahdollista, ettei tilanne tule koskaan muuttumaan. Täältä myös tsemppiä ap:lle!

kuin omasta lapsestaan. Anopilla ei ole paljoakaan sanomista siihen, onko vauvan paska hänestä enemmän sinapinväristä vai sittenkin haaleaa savensävyä.

Toisaalta olen kyllä elänyt tällaisia tilanteita. Minulla on useampi lapsi lyhyellä ikäerolla. En uskaltanut koskaan puhua lapsista mitään tai onnistumisista tms. koska aina joku mamma alkoi kilpailemaan ja mulkoili minua ikävästi. Siis jos joku sanoi jotain mukavaa siitä, että esim. kuinka nätisti lapset käyttäytyy. Tämä kilpailijaäiti veti heti herneet nenään, että "täällä sitä suurperheen äidit muka luulee olevansa parempia ja me yhden lapsen äidit ei saada huomiota ja apua" Kun sitten perhekerho loppui, tämä yhden lapsen äiti piti niin suuren metelin, että kaikki työntekijät oli auttamassa tätä yhtä vauvaa pukemisessa ja me useamman lapsen äidit puettiin yksin lapsemme. Opinkin ap.n tyylisten äitien näkösillä olemaan hajuton ja mauton ja en pyytänyt apua. He ovat heti kilpailemassa, että kuinka heillä on rankempaa ja kuinka heidän pitää olla kukkulan kuningattaria. He laskevat kaiken huomion, saako joku jotain enemmän tms. He eivät huomaa, että ei äitinä olo ole kilpailua. Jokaisella on ihan tarpeeksi omissaan saada lapsensa kasvatettua isoksi. Ja ihmissuhteet voi olla kivojakin. Ei aina tarvitse kadehtia. Nykyään suon tällaisille mammoille ja ihmisille huomion oikopäätä, koska he muuten pahoittavat mielensä.

maailman pitäisi pyöriä heidän ympärillään, vain heillä vauva valvottaa, vain heillä on ankeaa, vain heidän vauvaansa ei huomaa kukaan, vain heillä on paska anoppi, vain heillä mies ei käy sukulaisissa päivällä kyläilemässä, vain heidän lapsen saavutukset on jotain.

Näiden äitien lähellä on ahdistavaa olla. Jos omasta lapsesta sanoo, että sille on jo tullut hammas tai se on oppinut lukemaan, kertovat ap:n kaltaiset välittömästi, että heillekin on tullut hampaita ja vauva on kamalan hankala, kun ikeniä särkee, paljon kiukkuisempi kuin muiden lapset yhteensä. Tai että heillä ei väkisin vaadita lasta lukemaan, heille on tärkeämpää joku muu kuin lasten osaamisella ylpeily.

Näiden äitien kanssa pitää puhua vain heidän lapsistaan, ketään muuta ei saa mainita. He ovat juuri niitä, jotka muskarin nimipäivälaulussa vaativat, että vaikka on Sonjan nimipäivä niin täytyy laulaa myös Riikalle, koska Riikan nimipäivästä on niin pitkä aika. Ja juuri niitä äitejä, jotka kokevat henkilökohtaisena loukkauksena sen, jos joku aikuinen hymyilee viereiselle lapselle eikä hänen ipanalleen. Silloin se oma piltti nostetaan vieraan äidin nenään kiinni ja sanotaan, että tässä on meidän hurmuri, paljon parempi kuin teidän lapsi eikös olekin.

Meillä on vajaa puoli vuotta vanhempi poika kuin on miehen vanhemman veljen poika. Erityisesti appiukko, mutta myös anoppi, puhuvat ja kehuvat koko ajan poikamme serkkua. Näin on ollut alusta asti: pojat ovat nyt 4-5 v.



Appivanhemmat myös vertailevat poikia koko ajan lasten kuullen, ja aina serkkupoika on meidän poikaamme taitavampi / fiksumpi / parempi. Minä pidän tietysti oman lapseni puolia, jotta hän ei tuntisi itseään täysin nollaksi. Silti ärsyttää tavattomasti, ja harmittaa oman pojan puolesta.

mittikääpä jo nyt miten aiotte käyttäytyä. Musta täysin käsittämätöntä, että omia läheisiä voi kohdella noin.

Omallakin anopilla on suosikkinsa viiden serkuksen joukossa. Tosin tämän lapsen isän onkin anopin omista pojista se suosikkilapsi, joten sinänsä käytös on loogista. Vuosien kuluessa olen opetellut päästämään jutut toisesta korvasta sisään ja toisesta ulos. Onneksi hän kuitenkin kohtelee lapsenlapsiaan sen verran tasapuolisesti, etteivät lapset itse varmaan tätä asiaa huomaa. En ole tätä oman miehenikään kanssa ottanut puheeksi, sillä toivon kovasti, ettei hänkään asiaa tajua. Anopin puheissa kuitenkin vain yksi hänen kolmesta lapsestaan on ollut helppo, ihana ja aurinkoinen lapsi, josta ei ikinä ole ollut mitään huolta. Minun mieheni oli sitten se kiukkupussi ja haastava tapaus, ja tämän anoppi paljasti silloin kun tuskailin esikoisen koliikin kanssa. Ihan niin kuin näillä asioilla olisi jotain tekemistä keskenään.