Millaisessa tilanteessa toivoisit eutanasiaa itsellesi?

tai päiväkausia sietämättömistä kivuista sekopäisenä, sokeutuneena, kysenemättömänä ulostamaan, elimet romahduksen partaalla.



Tukehtumalla kuoleminen.

Hirveä kuolema :(

joka olisi hirvittävän tuskallinen loppuvaiheessaan.



Lähinnä varmaan pitkälle levinnyt syöpä, joka olisi kovin kivulias. Als taas tukehtumiskuolemineen ei kiehdo, osanottoni tässä ketjussa olleelle, jonka äiti on moisen kokenut :(



Samoin haluaisin kuolla, jos esim. aivoinfarktin jäljiltä olisin vihanneksena jossain vuodeosastolla, eikä tajunnantasoni olisi toiveissa palautua tähän päivään. Samoin aivokuolleena pistokkeeni saa irroittaa, tai pitääkin.



Taitaa olla hoitotahdon kirjoittamisen paikka..

että ennenkuin tilanne on päällä sovitaan lääkärin kanssa eutanasiasta. Eutanasia on mahdollista vain kun kuolema on väistämätön ja kipua tai suurta epämukavuutta ei saada pois. Sitten kun kuoleva on siinä tilanteessa että kivut ovat käymässä liian rankoiksi tai olotila muuten sietämättömäksi, hän pyytää sovitusti että nyt on oikea hetki. Jos hän pystyy itse ottamaan lääkkeen, hän tekee sen, muuten lääkäri.

Samoin aivokuolleena pistokkeeni saa irroittaa, tai pitääkin.

koska ihminen on jo kuollut eikä elintoimintoja pystytä kovin kauaa edes pitämään yllä.

pelkkä keinotekoisen elän ylläpito on parempi. Mutta yleensä omaiset senkin kieltävät. Mikä sekin on ymmärrettävää.

mitä se eutanasia tarkoittaa.

mitä se eutanasia tarkoittaa.

taistelemaan jokaisesta hengenvedosta on niin kauhea ajatus, että en todellakaan sellaista kuolemaa toivoisi itselleni.



Jos uskovaiset ajattelevat, että Jumala haluaa ihmisen kärsivän eläimellisesti, niin siitä vaan kärsimään. Antakaa ateistien päättää itse miten haluavat kuolla, jos toivoa ei ole.

usein pelkkä lääkityksen lopetus sen kuoleman aiheuttaa. Ei hoideta kaikkia infektioita yms.

taistelemaan jokaisesta hengenvedosta on niin kauhea ajatus, että en todellakaan sellaista kuolemaa toivoisi itselleni. Jos uskovaiset ajattelevat, että Jumala haluaa ihmisen kärsivän eläimellisesti, niin siitä vaan kärsimään. Antakaa ateistien päättää itse miten haluavat kuolla, jos toivoa ei ole.

kyllä se niiden viimeisiä hengenvetoja aina on.



Mutta ei sitä kuolemaa pidä arvottaa onko kaunis vai ei. Jokaisella erilainen, kuten syntymäkin.

usein pelkkä lääkityksen lopetus sen kuoleman aiheuttaa. Ei hoideta kaikkia infektioita yms.

Ja tähän voi vaikuttaa esim. hoitotestamentilla tai elvytyskiellolla, mitä niitä on. Eutanasiassa kyse on siitä, että joku antaa tappavan annoksen.

kyllä se niiden viimeisiä hengenvetoja aina on.

Mutta on lapsellista teeskennellä että mitään eroja ei ole. Noh, ehkä se sullekin valkenee, kun istut kivusta huutavan sokeutuneen äitisi äärellä tunti- ja päiväkausia.

jos olisin kuolemansairas, ja varmaa on, että muutenkin kuolisin, mutta samalla niin hirvittävät kivut (joita ei voida kunnolla saada pois vaan kituisin voimatta auttaa itseäni mitenkään) että kuolema olisi helpotus.



Samoin en haluaisi myöskään kitua esim. tukehtumalla tai saamatta happea, haukkomalla henkeä ja kitua samalla paniikissa kun on tuskat.



Ylipäätään en haluaisi kitua kuolemansairaana. Kun se kuolema olisi esim väistämätön kumminkin päivän tai kahden päässä, tai vaikka viikon päässä mutta joutuisin vain kitumaan epäinhimillisesti ennen sitä päiviä,viikkoja jne.

ja kuolema valitettavasti tuli.

kuolema, ei siihena apua tarvita. Kivun hoito riittää loppuvaiheessa.

No siihen onneksi auttoi kipulääkitys

ihmiset tajuaa, että kaikkiin kipuihin ei ole lääkitystä, joka auttaa. Kysy Terhokodin johtajalta, joka on nähnyt tuhansia kuolemia ja joka kannattaa eutanasian sallimista. Terhokotia parempaa kivunlievitystä Suomesta tuskin saa. Paitsi se annos joka tappaa = eutanasia.

INCL-lapsi: Lääkärille selvemmin medisiininen ongelma. Noin 1–2 ikävuoden väliltä taantuminen, sokeutuminen, liikuntakyvyn menetys, jäykistely, nykinät, epilepsia. Alkuvaiheessa jatkuvasti pystyyn yrittävä, itkuinen, vaikeasti tyynnytettävä, vanhempiaan valvottava uniongelmainen lapsi. Kuin itsekin itkisi menetystä?



Myöhempinä vuosina limaisuus, infektiot, syömisongelmat, nenä-mahaletku tai gastrostomia, virheasennot, kivuliaisuus, kohtaukset. Kuitenkin lapsi on ennen kaikkea vanhemmilleen oma lapsi ja lähes kaikki haluavat hoitaa hänet kotona mahdollisimman pitkälle, useimmat loppuun asti.



INCL-lapsen vanhempien tilanne: Alussa epätietoisuus siitä, mistä on kyse, pelko ja aavistus pahasta taudista. Diagnoosin jälkeen ensimmäinen kuoleman kohtaaminen edessä olevana asiana. Suru terveen lapsen menetyksestä pohjalla, opettelu jatkuvasti pois kontaktista liukuvan lapsen vanhemmaksi. Edessä on 6–10 vuoden pituiset jäähyväiset, joka on kaunis termi sille uuvuttavalle ja raskaalle hoitotaakalle, joka sitoo heidät seuraaviksi vuosiksi päivin ja öin–fyysisesti raskas 30 kg painava vauva jäykistelevänä, ajoin levottomana ja itkuisena, toistuvissa infektioissa, kohtauksia saavana.



Perheen yksityisyyden kapeneminen, päivähoitajan tuleminen lähes perheenjäseneksi, sisarusten uudenlainen asema, seuraavan lapsen mahdollisuuden toive ja pelko, intervallihoitoon suostuminen. Vanhempien työssäkäynti, sen hyvät ja huonot puolet joudutaan punnitsemaan.



Perheen sosiaalisen kentän ja arvojen muuttuminen ovat luonnollisia seurauksia, koska elämä on totaalisesti erilaista, joskin vaikeavammaisen lapsenkin kanssa jatketaan arjessa iloineen ja suruineen: työssä pitää jaksaa, kaupassa on käytävä, pyykit on pestävä ja joulut ja juhannukset tulevat ja menevät. Yhteys toisiin perheisiin, vertaistuki, tulee kuitenkin tärkeäksi.



Se, että tämän kaiken päätepiste on kuolema, on aina jossain mielen pohjalla oleva asia. Kuolemaan liittyy sekä odotus että pelko. Pelko voi liittyä siihen, ettei voi tietää miten ja koska se tulee. Haluaisin itse olla läsnä. Koko ajan on oltava kännykkävalmiudessa vähintään.

oikeesti keinot löytyy, kun vaan on ammattilaiset asialla.