Miehen ja hänen poikansa 'peliongelma' alkaa minulta mennä liiallisuuksiin, mitä tehdä?

Minusta on kanssa hienoa, että miehelläsi ja pojalla on jokin yhteinen harrastus josta molemmat nauttivat.



Todellinen ongelma tässä taitaa olla se, että koska itse olet työtön ja miehesi töissä (näin olin ymmärtävinäni) niin toivoisit miehesi olevan enemmän sinun kanssa, mutta mies taas haluaisi rentoutua töitten jälkeen lempiharrastuksessaan? Asumuserohan ei tuota ratkaisi, sillä olisit edelleen yksin, joten sitä en suosittelisi ratkaisuksi tähän ainakaan.



Yleisesti jos mies roikkuu monen pelaajan verkkopeleissä ja sätissä se johtuu siitä että siellä mies tuntee olevansa arvostettu. Jos näin ei olisi, ei mies siellä paljoa viihtyisi. Tässä mietinkin, että arvostatko miestäsi ja ilmaisetko sen hänelle? Vai pidät itsestään selvyytenä, jolloin ei ole ihme että hän uppoutuu ns. fantasiamaailmaansa, jossa voi olla arvostettuna sankarina

ja silloin sinä haluat olla se, joka määrää pojan tekemiset.



Minusta sinä voit vaatia vaikka mitä, mutta muiden ei tarvitse kuunnella määräyksiäsi. Miehen kanssa voit puhua miehen pelaamisesta ja siitä, että haluat miehen olevan kanssasi. Jos mies pitää sinua vähemmän kiinnostavana, voit vain miettiä, mitä tehdä.

taaperon kanssa. Mene vaikka kaverillesi tai vanhemmilesi. Saavat isä ja poika viettää laadukasta peliviikonloppua ihan rauhassa.



Äläkä missään nimessä tee heille ruokaa valmiiksi, tehköön itse.

"Mies kysyy välillä, mitä hänen sitten pitäisi tehdä. Mä en enää osaa vastata siihenkään, koska hänen mielestään on nykyään aivan normaalia pelata ja kuluttaa aikaa pelaamalla."



Niin, siis sinulla ei ole edes mitään vaihtoehtoa ehdottaa miehelle, pääasia ettei pelaisi? Jos hänen mielestä on normaalia pelata, niin miten se vaikuttaa sinun vastauskykyyn? Kuulostaa siltä että haluat vain kontrolloida miestäsi, ilman että annat vaihtoehtoja edes?

että välillä voisi nostaa nokkansa tietokoneesta ja mm auttaa kotitöissä, leikkiä taaperon kanssa ja olla vaimon kanssa. Aika säälittävää, jos mikään näistä ei juolahda itse miehen mieleen.

Niin, siis sinulla ei ole edes mitään vaihtoehtoa ehdottaa miehelle, pääasia ettei pelaisi? Jos hänen mielestä on normaalia pelata, niin miten se vaikuttaa sinun vastauskykyyn? Kuulostaa siltä että haluat vain kontrolloida miestäsi, ilman että annat vaihtoehtoja edes?

Mieheni pelaa minuakin enemmän ja myös pelaa roolipelejä porukalla säännöllisesti. Juuri nuo argumentit siitä, ettei voi lopettaa kun kaikki on kesken, ovat hyvin tuttuja ja ymmärtäisin ne, jos elettäisiin lapsettomana pariskuntana. Vaan kun ei eletä; perheeseen tulla tupsahti yksi uusi jäsen lisää, joka tarvitsee huolenpitoa, huomiota jne. vielä pitkään eikä sitä puuhaa ulkoisteta.



On tietysti hienoa että isä harrastaa lapsensa kanssa edes jotain, mutta tässäkin voitaisiin kysyä että onko isä kiinnostunut lapsestaan muuten kuin pelikaverina? Eli jossei lapsi pelaisi, viettäisikö isä aikaa hänen kanssaan ollenkaan? Katsokaahan tarkasti peiliin, miehet.



Kyllä minä tiedän sen vitutuksen kun hyvin suunniteltu hyökkäys on päässyt vasta alkuunsa ja sitten pitäisi lopettaa...vaan jos virtuaalimaailma vetää enemmän kuin oma jälkeläinen, kannattaa miettiä olisiko aika pitää pelaamisesta pieni tauko ja laittaa prioriteetit uusiksi.

Eikä pelaaminen. Niille on paikkansa.



Ongelma on, että ette te tee yhdessä mitään ja koet että mies ei ole kanssasi tarpeeksi.



Meillä sama ongelma, vaimoni vain on aina tällä palstalla ja FBssa.

Mies oli töittensä vuoksi paljon poissa ja kotiin tultuaan sulkeutui usein työhuoneeseen pelaamaan. Ystäväni väsyi huolehtimaan kodista ja heidän alle kaksivuotiaasta lapsestaan yksin ja totesi, ettei hänellä ja miehellään ollut juurikaan yhteistä. Nyt ystäväni harrastaa paljon lapsen kanssa, liikkuu luonnossa ja viettää aikaa ystävien kanssa. Mies on uponnut yhä syvemmälle pelimaailmaan.

omalla miehelläni sama tilanne. Pelaa periaatteessa joka ilta yömyöhään saakka. Aamulla töihin lähtö viivästyy usein univelkojen takia. Monta kertaa olen asiasta sanonut, mutta sama kysymys tulee myös minulle takaisin, Mitä muuta tässä pitäisi tehdä? Arg!Meitä samassa tilanteessa on paljon, en usko että sinä(kään) olet nipo jos asiasta sanot. itse olen sanonut asiasta omalle miehelleni jo 8 vuotta, ja välillä tilanne jopa helpottuu välillä taas pelit vie ja minä kai vikisen!

omalla miehelläni sama tilanne. Pelaa periaatteessa joka ilta yömyöhään saakka. Aamulla töihin lähtö viivästyy usein univelkojen takia. Monta kertaa olen asiasta sanonut, mutta sama kysymys tulee myös minulle takaisin, Mitä muuta tässä pitäisi tehdä? Arg!Meitä samassa tilanteessa on paljon, en usko että sinä(kään) olet nipo jos asiasta sanot. itse olen sanonut asiasta omalle miehelleni jo 8 vuotta, ja välillä tilanne jopa helpottuu välillä taas pelit vie ja minä kai vikisen!

Onko teillä lapsia? Miten pelit ovat 'periytyneet' heille?

ap

mielenkiinnosta että mikä peli kyseessä? WoW, BatMud, Diablo, Magic the Gathering vai mikä? meillä enää noista kaksi käytössä jatkuvasti. Nyt kun Diablo 3 tuli niin se ja tuo BatMud.



Joo, meillä mies pelaa kanssa paljon. Itse olen valitettavasti oppinut istumaan koneella myöskin eli istutaan työhuoneessa vierekkäin koneilla.



Olen ajatellut ehdottaa perhepäivää viikoittaain, eli edes yksi ilta milloin koneet pysyy kiinni. Silloin ollaan yhdessä perheen kanssa, ei kauppa/siivous/kotihoidollisia asioita vaan ihan perheaikaa tai jos lapset eivät ole kotona niin laatuaikaa kahdestaan. Luulen että tämä onnistuu vaikka alkuun voisi olla tiukkaakin.



Ja onneksi näiden pelien päivitykset ei tule joka päivä...



Suosittelisin kuitenkin että lapsella olisi rajattu peliaika. Meillä on 12v pojalla 3 kertaa vkossa pelipäivä, 2,5h kerrallaan, ti, pe ja la. Tästä lipsun joskus mutten usein ja tämä sopii. Olen ottanut konsolit takavarikkoon jos menee överiksi. Miehen kanssa olen sopinut että pelaa pelejään vasta kun lapset nukkuu tai vkonloppuisin jolloin minun lapseni ovat isällään. tämä on sopinut hänelle. ja tästä ajattelin tosiaan vielä sitä 1 pelitöntä päivää vkossa ihan perhe/parisuhdeajalle.



Et ole mielestäni nipo, joskaan et ole ajoissa puuttunut ongelmaan. Miehen tulisi näyttää esimerkkiä lapselle. Ja nämä pelit ovat usein ikärajapelejä, joten teillähän on taapero talossa niin hänen ei kuuluisi nähdä näitä pelejä.



Ja jos miehesi kysyy että mitä hänen pitäisi sitten tehdä, vastaa että keskittyä sinuun/olla kanssasi. Läppäri sylissä vieressä sohvalla ei ole keskittymistä. Joskaan miestä ei voi pakottaa katsomaan elokuvaa/sarjaa joka ei esim kiinnosta... Pois sieltä sohvalta molemmat siis vaikka sänkyyn!

Se, että isä pelaa poikansa kanssa on jotain todella, todella hienoa tässä maassa. Perinteisestihän on totuttu malliin, jossa isä ei poikiensa kanssa kommunikoi kuin ehkä antamalla turpaan välillä. Miehelläsi on varmaan aika hieno suhde poikaan, heillä on koko ajan yhteistä ja mielenkiintoista tekemistä ja hauskaa piisaa.



Rajoitettu peliaika per päivä on huono idea ja yleensä sellainen, jota esittää harrastuksesta mitään tietämätön ihminen. Ei sellainen vetele, että katkaistaan äärimmäisen mielenkiintoinen ajatusprosessi kesken kaiken, fiilikset menee.



Mutta minäkin, pelaavana miehenä, olen sitä mieltä että toki liika on liikaa. Siksi ehdotan, että miehesi ja poikasi ottaisivat käyttöön esim. erilliset pelipäivät ja ulkoilupäivät, joita voisi vaikka vuorotella. Näin pelipäivänä ei täytyisi katkaista pelaamista kesken jonkun keinotekoisen rajan takia. Ja silti tulisi liikuttua, mikä kasvavalle pojalle on hyvin tärkeää sekin.

Se, että isä pelaa poikansa kanssa on jotain todella, todella hienoa tässä maassa. Perinteisestihän on totuttu malliin, jossa isä ei poikiensa kanssa kommunikoi kuin ehkä antamalla turpaan välillä. Miehelläsi on varmaan aika hieno suhde poikaan, heillä on koko ajan yhteistä ja mielenkiintoista tekemistä ja hauskaa piisaa.

Rajoitettu peliaika per päivä on huono idea ja yleensä sellainen, jota esittää harrastuksesta mitään tietämätön ihminen. Ei sellainen vetele, että katkaistaan äärimmäisen mielenkiintoinen ajatusprosessi kesken kaiken, fiilikset menee.

Mutta minäkin, pelaavana miehenä, olen sitä mieltä että toki liika on liikaa. Siksi ehdotan, että miehesi ja poikasi ottaisivat käyttöön esim. erilliset pelipäivät ja ulkoilupäivät, joita voisi vaikka vuorotella. Näin pelipäivänä ei täytyisi katkaista pelaamista kesken jonkun keinotekoisen rajan takia. Ja silti tulisi liikuttua, mikä kasvavalle pojalle on hyvin tärkeää sekin.

Pelaavan miehen vaimona ja taaperon äitinä itsekin, olen sitä mieltä että ikärajat on tehty noudatettaviksi eli kun lapsi on n. 2v, pelaaminen ei ole sallittua lasten ollessa hereillä etteivät he näe sitä. Se että peli pistetään pauselle ja tiuskitaan lapselle lapsen tullessa huoneeseen on ajatusprosessin katkaisua ja se ei siis toimi. Kotona ei myöskään lukittauduta erilliseen huoneeseen pelaamaan silloin kun pitäisi perheen kanssa olla.

olen viimeisillään raskaana, ja kovasti veikkaavat että poika olisi tulossa. Tästä mies innostui ja sanoi "Saan pelikaverin!" haha. 4 kyseli peleistä, diablo 3 on syrjäyttänyt kaikki muut pelit tällähetkellä, johan sitä vuosia on kuulemma odotettu..

Pelaavan miehen vaimona ja taaperon äitinä itsekin, olen sitä mieltä että ikärajat on tehty noudatettaviksi eli kun lapsi on n. 2v, pelaaminen ei ole sallittua lasten ollessa hereillä etteivät he näe sitä. Se että peli pistetään pauselle ja tiuskitaan lapselle lapsen tullessa huoneeseen on ajatusprosessin katkaisua ja se ei siis toimi. Kotona ei myöskään lukittauduta erilliseen huoneeseen pelaamaan silloin kun pitäisi perheen kanssa olla.

Noin ei miehesi mielestäni kyllä saisi käyttäytyä, tuo on lapsellista ja epäkohteliasta.

Ikärajoista, tosi pienten lasten kanssa (kuten tässä tapauksessa parivuotias) pitäisi minustakin ehdottomasti pitää sitä linjaa, että heille ei juuri pelaamista näytetä.

Sen sijaan vähän vanhempana (ehkä 12-v. ylöspäin?) en olisi ikärajojen kanssa niin tarkkana. Itsekin tuon ikäisenä pelasin rajoituksetta aivan kaikkea mahdollista ja minusta oli upeaa tavallaan haastaa käsityskykyäni viihteellä, jota ei oltu varta vasten suodatettu minun ikäisilleni. Toisaalta inhosin aina myös "nuortenkirjoja", ne tuntuivat minusta lapsellisilta jo kymmenenvuotiaana.

Nykypeleissä toki on enemmän ja raaempaa väkivaltaa kuin aiemmin, mutta itse luottaisin aika pitkälle lapsen kykyyn erottaa fiktio ja fakta toisistaan. Toki johonkin täytyy tietysti rajakin vetää, mutta itse en usko ollenkaan siihen että ikärajapeleistä tehdään jokin kielletty hedelmä.

olisi hyvä idea, mutta tässä taloudessa miehen poika (ei siis ole minun) vierailee meillä joka toinen viikonloppu. Saavat viettää aikaa yhdessä, mutta se, että se viikonloppu menee pelaamisen merkeissä on mielestäni väärä esimerkki pojalle. Siitäkin huolimatta, että se on varmaan 'hienoa'. Kyllä sitä yhteistä aikaa voi viettää muutenkin ja kehittää suhdetta. Poika on muutenkin kehityksestä jäljessä eikä osaa viettää aikaa mitenkään muuten kuin pelaamalla. Jos herää aamulla ennen muita, istuu vaan huoneessaan ja odottaa että muut herää. Isä avaa koneen ja poika on pelaamassa ennen aamupalaa, vaikka olen sanonut, että söisivät edes aamupalaa ennen pelaamista.



ap

Hemmetin hienoa että täällä on joku muukin pelaava mies, ja vieläpä järkevin argumentein kommentoimassa. :)



Itsekin olen pelannut paljon, mutta kaiken keskellä pelaaminen on vain jäänyt. Vaimoni ei juurikaan pelaamista arvosta, koska ei siitä itse nauti. Ehkä jokin lautapeli tai vastaava voisi hänelle mennä. Täysin ymmärrettävää tietysti, koska olemme kasvaneet eri asioiden parissa; minä ja kaverini pelasimme nintendot ja commodoret kuumina, kun taas vaimoni lapsuudessaan enemmän harrasti ulkona.

olisi hyvä idea, mutta tässä taloudessa miehen poika (ei siis ole minun) vierailee meillä joka toinen viikonloppu. Saavat viettää aikaa yhdessä, mutta se, että se viikonloppu menee pelaamisen merkeissä on mielestäni väärä esimerkki pojalle. Siitäkin huolimatta, että se on varmaan 'hienoa'. Kyllä sitä yhteistä aikaa voi viettää muutenkin ja kehittää suhdetta. Poika on muutenkin kehityksestä jäljessä eikä osaa viettää aikaa mitenkään muuten kuin pelaamalla. Jos herää aamulla ennen muita, istuu vaan huoneessaan ja odottaa että muut herää. Isä avaa koneen ja poika on pelaamassa ennen aamupalaa, vaikka olen sanonut, että söisivät edes aamupalaa ennen pelaamista.

ap

Suosittelisin että jos joka toinen vkonloppu poika teillä, perjantaina perhaikaa eli aika perus kaupassakäyntiä, siivousta, saunomista, yhdessä ruuanlaittoa, sitten pelaavat vaikka la ja sitten su perheaikaa tai iskä-poika-perheaikaa ULKONA. Tarkoitan ulos syömään, leffaan, kävelylle, tms mutta ei pelaamista. Tossa ois ihan passelisti se että yks vuorokausi vaikka 24h pelaamista jos tykkäävät, mutta pe ja su perheelle. Saisi poikakin paremman mallin ettei ole peliä koko elämä, ja teillä tehdään muutakin=tullessa ei suoraan pelaamaan eikä lähtiessä suoraanpelaamasta kotiin.

ja tuo pelaaminen mietityttää kovasti...



[i Täysin ymmärrettävää tietysti, koska olemme kasvaneet eri asioiden parissa; minä ja kaverini pelasimme nintendot ja commodoret kuumina, kun taas vaimoni lapsuudessaan enemmän harrasti ulkona.

[/quote]

Tuossa lainatussa tekstissä ilmenee syykin eroihimme :-) Ja ehkä se, että olen 10 v vanhempi ;-)

napottavan neljän seinän sisällä suurimman osan ajasta, pelaavat yhdessä, katsovat leffoja, penkkiurheilevat. Semmosta äijien kalsarit jalassa sohvalla-meininkiä. Poika (12v) tykkää tästä ihan hirveästi. Heille se sopii koska isällä ei ole uutta perhettä, asuu yksin.

MUTTA:

Jos olisi perhe, olisi tahti ihan eri. Tämän olisi ap:n miehenkin huomioitava. Poika on osa teidän perhettä ja teidän kuuluisi viettää aikaa perheenä enemmän.



Pelaamisessa ei ole mitään pahaa, kunhan se ei mene liiallisuuksiin, lapset ei kärsi ja ikärajoista pidetään kiinni. Meillä on ongelma ratkaistu niin että kun lapset nukkuu, mies pelaa, minä katson sillä välin netistä imutettuna sarjat joita seuraan jenkkitahtiin ja hömppäleffat (kaikki romanttiset komediat, sinkkuelämät, täydelliset naiset, greyn anatomian, true bloodin, game of thronesin). Tosin nyt on ongelma kun Diablo 3 tuli: Kone ei pyöritä Diabloa (koneen monitorista) ja leffaa (siirrettynä tv-ruudulle) yhtäaikaa! :D



yhteistä aikaa ja perheaikaa pitää olla.