Miehen ja hänen poikansa 'peliongelma' alkaa minulta mennä liiallisuuksiin, mitä tehdä?

Puhuminen ei auta. Peliaika oli joskus käytössä, mutta isi on alkanut siitä lipsumaan. Jos ei pelata koneella, pelataan xboxilla tai pelikorteilla tai pelilaudalla. Sen lisäksi käyvät yhdessä kioskilla satunnaisesti ostamassa lisää pelikortteja ja niillä sitten pelaavat.



Jos poika ei pelaa, niin seuraa kun isi pelaa nettipeliä. Puhuvat jatkuvasti peleistä, pelaamisesta, korteista ja muusta.



Mä olen kurkkuani myöten täynnä ja luulen, että mä en kohta enää pysty asumaan saman katon alla. En haluaisi että taaperoni oppii tuon saman mallin elämään, että koko ajan on ihan normaali pelata jotain.



Miehen poika ei juurikaan ulkona viihdy. Eikä ole kavereitakaan naapurustossa. Eräs poika välillä piipahtaa tässä, mutta vain päästäkseen pelaamaan meidän pelikoneella TAI käy pyytämässä pojan heille pelaamaan.



Ja vielä miehen peleistä, että tää verkkopeli on ns 24h käynnissä ja siellä käydään kuluttamassa pisteet silloin kun halutaan tekemällä tehtäviä ja hoitamalla eräänlaisen 'valtion' asioita ja joukkoja. Yleensä sinne (ja facebookiin) mennään heti töistä tultua ja koneella ollaan iso osa vapaa-ajasta. Iltaisin lasten nukkuessa katson yleensä elokuvaa ja nykyään miltei yksin saan katsoa. Mies istuu vieressä ja läppärillä pelaa ja chattaa pelin ihmisten kanssa onlinessa.



Mies kysyy välillä, mitä hänen sitten pitäisi tehdä. Mä en enää osaa vastata siihenkään, koska hänen mielestään on nykyään aivan normaalia pelata ja kuluttaa aikaa pelaamalla. Mun aika tietysti menee kodinhoitoon ja taaperon kaitsemiseen. Itse harvoin pelaan, mutta käytän konetta muuten. Yleensä vältän konetta kun mies tulee kotiin, koska haluaisin olla yhdessä.



Olenko nipo? Minunko tässä pitäisi mennä hoitoon? Epäilen jo omaa järkeäni...