Miksi teidän perhe ei ole tukiperhe?

Olen yh.



Olen töissä lapsien parissa ja kotonakin lapsia. Ne muutamat vapaahetket, joita minulla on tarvitsen ihan oman itseni lataamiseen, jotta jaksan tukea töissä vanhempia ja lapsia ja kasvattaa omiani.



Lisäksi velvollisuuksia on sairaasta äidistäni, jonka luona täytyy käväistä sekä aamuisin, että iltaisin. Aikaa näihin "käväisyihin" menee päivittäin 1h-3h. Viikonloppuisin kumpanakin päivänä 3-5h.

Toisaalta haluaisin tukiperheeksi. Nyt ole pph. Tässä työssä hoitaa omassa kodissaan toisten lapsia jatkuvasti. Viikonloput haluan pyhittää oman perheen tarpeille. Ja meillä onkin viikonloput täynnä ohjelmaa pitkälti lasten harrastusten takia. Jotenkin tuntuu, ettei tähän palettiin mahdu enää tukilasta, vaikka asiasta olen kyllä kiinnostunut. Ehkä sitten, kun omat lapset ovat isompia?

löytäisit kyllä kutsumuksen välittää niistä kaikkein huono-osaisimmistakin. :(

Olen yh.

Olen töissä lapsien parissa ja kotonakin lapsia. Ne muutamat vapaahetket, joita minulla on tarvitsen ihan oman itseni lataamiseen, jotta jaksan tukea töissä vanhempia ja lapsia ja kasvattaa omiani.

Lisäksi velvollisuuksia on sairaasta äidistäni, jonka luona täytyy käväistä sekä aamuisin, että iltaisin. Aikaa näihin "käväisyihin" menee päivittäin 1h-3h. Viikonloppuisin kumpanakin päivänä 3-5h.

eväitä kohdata ongelmalasta, koska oletettavasti ainakin suuri osa tukiperheen tarpeessa olevista lapsista on sellaisia. Tiedän että minulta menisi hermot totaalisesti ongelmakäyttäytyjän kanssa ja lapsi saisi entistä isommat traumat. Ei mninulla ole mitään ruusuisia kuvitelmia itsestäni, rakastan omia lapsian yli kaiken, mutta suurin osa muiden lapisita on lähinnä ärsyttäviä. Enkä halua, että omat lapseni oppivat jotain hölmöjä tapoja näitä ongelmalapsilta.

meillä molemmilla on usein viikonloppuisin töitä,minulla lauantaisin ja miehellä saattaa olla koko viikonlopun päivystyksiä, niin siihen on huono ottaa ketään ylimääräistä lasta.

En edes sisarusten. Ja lasten kaveritkin on vaan pakollinen paha joita on välillä siedettävä.



Joten tiedän ettei minusta olis tukiperheeksi kellekään. Oottasin vaan, että pääsisin vieraista lapsista eroon ja nopeesti.

eväitä kohdata ongelmalasta, koska oletettavasti ainakin suuri osa tukiperheen tarpeessa olevista lapsista on sellaisia. Tiedän että minulta menisi hermot totaalisesti ongelmakäyttäytyjän kanssa ja lapsi saisi entistä isommat traumat. Ei mninulla ole mitään ruusuisia kuvitelmia itsestäni, rakastan omia lapsian yli kaiken, mutta suurin osa muiden lapisita on lähinnä ärsyttäviä. Enkä halua, että omat lapseni oppivat jotain hölmöjä tapoja näitä ongelmalapsilta.

kokeiltiin hommaa ja juuri nuo hölmöt tavat lopetti homman alkuunsa.

sitä kautta, että miehen lapset käy viikonloppuisin ja lomilla. Sitä paitsi jos me otettaisiin tähän vielä tukilapsia, niin miten nuo miehen lapset saisi enää mitään huomiota isäviikonloppuina? Minusta tämä syy on erittäin validi vai mitä ap?

no minä en yleensä kauhistele, maailma on raadollinen paikka. Lastensuojelu on hyvä asia, mutta todellakin sellaista yhteisöllistä välittämistä tarvittais. Yleensä täälläkin annetaan vaan ymmärtää, että tehkää heti lastensuojeluilmoitus jos naapurin perheessä on vaikkapa väsyneet vanhemmat... Miksei ihmiset itse vois myös auttaa toinen toisiaan ilman että väliin otetaan organisaatiot mukaan.



Jos vaikkapa naapurin äiti pihalla valittaa, että kyllä mua niiiin väsyttää kun lapsi huusi yöllä, niin sinä paremmissa voimissa oleva voisit sanoa, että hei mene vaikka hetkeksi päiväunille, että mä vahdin näitä lapsia tässä kun kuitenkin pihalla ollaan.



sitten kysymykseen miksei meillä ole jo tukilasta.. Ei tällä hetkellä riitä energia eikä aika, itsellä kaksi alle 3 vuotiasta, joista toista käytetään säännöllisessä terapiassa, sen lisäksi mies on usein töissä viikonloppunakin. Se pieni vapaa-aika mitä saan järjestymään niin haluan olla ihan itsekseni ja rauhassa levätä sillä lapset on mun iholla jo koko ajan päivän aikana. Sitten kun omat lapset on vähän isompia niin ehkä.



Jos tuliperheenä oltaisiin tässä vaiheessa...niin sitten kyseessä saisi olla teini-ikäinen eli isompi lapsi, enkä tiedä olisko tällainen perhe sitten hyvä jollekkin teinille (meillä ei esim ole televisiota ja päivät kuluu leikkien, ulkoillen...)

Meillä lapset nyt isompia koululaisia ja tuntuu, että vuoristoratamainen elämä ( ei mitään vakavia ongelmia ) on hellittämässä.



Joten ehkä paukkuja saattaisi tulevaisuudessa riittää auttamaan apua tarvitsevia.

Omistani huolehdin hyvin, mutta muille ei enää riitä voimia.

sitä, että tukilapsi tai -lapset tulevat 1-2 viikonloppuna kuukaudessa tukiperheeseen ja mahdollisesti esim. viikoksi pidemmillä lomilla.



Tukiperhe saa toiminnasta kulukorvauksen ja hyvin pienen palkkion. Rahan vuoksi sitä ei kannata tehdä.



Tuen tarpeessa on erilaisia perheitä ja lapsia, kaikki eivät suinkaan ole erityislapsia.



Samoin tukiperheitä on erilaisia. On yksinhuoltajia samoin kuin suuria perheitä, on vauvaperheitä ja teiniperheitä. Kyse on vain siitä, haluaako ja kokeeko jaksavansa tällaista tehdä.



ap

Lapsethan olisivat meillä lomilla - juuri niinä aikoina, kun omat lapsemme saisivat olla kaikessa rauhassa ja saisivat olla isänsä kanssa. Sitten tuokin arvokas aika pitäisi jakaa heille tuntemattomien lasten kanssa, jotka olisivat ehkä hyvinkin hankalia ja joiden kanssa omien lapsieni voisi olla vaikeaa tulla toimeen.



Ehkä sitten, kun omat lapseni ovat isompia, voisin harkita.

hetkellä resursseja.

Haluaisimme esim. kehitysvammaisen lapsen tukiperheeksi, mutta olemme opiskelijoita ja asuntomme on kolmio. Jokaisessa huoneessa siis asuu joku (meillä yksi oma lapsi). Ei ole siis tilaa tai ylimääräistä rahaa tukiperheeksi. Autamme sitten kyllä olemalla vapaaehtoisia leireillä jne. Tukiperheeksi sitten voimme harkita, kun taloudellisesti ollaan vakaammalla pohjalla. Mutta kyllä tämänhetkinenkin panos on resursseihimme nähden varsin hyvä.

Kämppä on niin pieni että hyvä kun oma väki tänne mahtuu ja lisäksi vielä omat lapset vievät niin paljon aikaa että viikonloputkin menee aika lennossa. Tilan puute on kyllä suurempi syy.

meidän asiat luultavasti ei ole kunnossa ko. viranomaisten silmissä; isännällä on loppuiän jatkuva masennuksen estolääkitys ja sairauskertomusta psykiatrian puolella. Ei saanut edes henkivakuutusta.



Käytännössä meillä on asiat kunnossa, normaali perhe-elämä ja työpaikat jne jne, mutta mustaa valkoisella että isäntä on täys seko. :D

emme jaksa emmekä viitsi. Poden tästä itse asiassa huonoa omaatuntoa, mutta totuus on, että panostan mieluummin omaan lapseen, työhöni, harrastukseeni ja hauskanpitoon. Toivoisin tästä kypsyväni, ja ehkä sitten kun esikoinen ja toivottu toka lapsi ovat vähän isompia niin voisimme tuota harkita. Mutta syy on siis puhdas itsekkyys (tai epäitsekkyyden puute) ja mukavuudenhalu .

Hei!



Omat lapseni olen kasvattanut ja heitä vaalinut myös yh:na ollessani. Olen aika ajoin ollut todella lujilla. En kerta kaikkiaan jaksaisi enää yhtään ylimääräistä. Nyt kun olen ollut taas jo pidempään parisuhteessa, niin koen, että auttaisin mielelläni heikompi osaisia juuri vaikka lahjottamalla lasteni vanhoja vaatteita jne niitä OIKEASTI tarvitseville. Se vain, että mistä sellainen jo OIKEASTI tarvitsee löytyisi?



Hienoa, että joku haluaa/jaksaa/kykenee olemaan tukiperhe. Itsestäni ei moiseen olisi.

Lomatkin pidetään eri aikaan, että lapsi saisi mahdollisimman pitkät lomat. Jos oltaisiin oltu fiksuja ja opiskeltu kunnon ammatit, joissa ei tartte kolmessa vuorossa ihmisten sylkykuppina olla ja meillä olisi terveet, lähellä asuvat isovanhemmat käytössä, luultavasti olisimmekin tukiperhe. Näillä resursseilla ei ole mitään annettavaa perheen ulkopuolisille.