Miksi teidän perhe ei ole tukiperhe?

Täällä kauhistellaan keskusteluissa ihan aiheellisesti näitä ajankohtaisia perhetragedioita ja huudetaan, taas ehkä ihan aiheellisesti, miksei lastensuojelu ole toiminut tehokkaammin.

Mikset sinä tai sinun perheesi osallistu lastensuojelutyöhön? Vapaaehtoiseksi tukiperheeksi voi ryhtyä, jos omat asiat ovat kunnossa. Miksei teillä jo ole tukilasta?

Itsellä pienet lapset, ei iso asunto, molemmat vanhemmat ollaan töissä, lapset silti kotihoidossa, paljon harrastuksia ja vilkas sosiaalinen elämä, joten tässä elämäntilanteessa ei ole aikaa, mutta kunhan omat lapset kasvaa, niin sitten!

Lisäksi vaikka meillä on asiat hyvin, niin meillä ei itselläk ole tukiverkostoa, joten kädetä täynnä hommaa muutenkin.

Ensin oli huono parisuhde ja nyt erosta niin vähän aikaa että omat voimavarat täytyy säästää kolmelle omalle lapselle.



Mutta joskus myöhemmin voisin hyvinkin toimia tukena jollekin tarvitsevalle.

kun jokainen hoitakoon omat mukulansa. En mä jaksais ainakaan kenenkään vieraan pentua..

ainakin siis omasta puolestani. Tällä hetkellä voimavarat eivät kuitenkaan riitä, koska olen lievästi masentunut, ja perheeseen syntyi juuri vauva (ennestään on uhmaikäinen). Mieheni ei myöskään ole asiasta innostunut, koska miehen lapsuudenkodissa oli useampi sijoitettu lapsi, ja miehellä on tästä huonoja kokemuksia.

Meillä ei ole tällä hetkellä tilaa sijoitetuille lapsille, rakennetaan kyllä parastaikaa. Olen myös raskaana. Suositus on että sijoitukseen tulevat lapset ovat perheessä ne nuorimmat, silloin omat lapset sopeutuu paremmin. On kyllä aikeissa jossain vaiheessa tutkia mahdollisuus sopisimmeko tukiperheeksi. Mutta tosiaan vasta kun omat lapset on sen ikäisiä että on aikaa toisten pienemmille lapsille.

Lapset pitää ottaa kokonaan pois huonoilta vanhemmiltaan ja sijoittaa siten, että vanhemmat eivät ikinä pääse heitä näkemään. Nykyinen biologisten vanhempien ylivalta on hanurista.

koska mä en haluaisi niitä ongelmavanhempia elämääni, vaikka lapsista välittäisinkin. Olen seurannut sivusta tällaista toimintaa..

yksi, koska mieheni on maahanmuuttaja, meille oltiin 'erikoisosaajina' laittamassa mamu-taustaisia lapsia. Mulla ei ole minkäänlaista tuntemusta muista kulttuureista kuin omastani ja mieheni, näin syvemmin, ja miehen kotimaasta olevaa tukilasta en missään nimessä haluaisi, Siihen se sitten jäi.



Kaksi, mieheni ei tämän jälkeen enää ollut kamalan innostunut kun ajatteli että meille päätyy ei-niin-rakkaiden maanmiesten lapsia tukilapsiehdokkaiksi



Kolme, sitten ajattelin että jos onkin meneillään joku huoltajuuskiista/huumejuttu tmv niin sellaiseen kun vedetään mukaan tavalla tai toisella niin kiva...

En tiedä saako tukiperheenä olemisesta jotain rahaa, jos saa, niin sitten olisin voinut harkita. Nyt on kuitenkin meille tulossa vauva, enkä halua mitään ylimääräistä sählinkiä. Lisäksi miehelläni on jo ennestään 2 lasta, joista toinen on hyvin vaativa ja toinen vielä pieni, joten ei kiitos. En usko, että jaksaisin yhtään ongelmatapausta lisää.

on harrastus sekä la että su. Lisäksi kisoja ehkä 12-16 kertaa vuodessa yhteensä viikonloppuisin. Vanhempi lapsi selvästi kaipaa hiljaista aikaa viikonloppuisin, eli haluaa vain olla rauhassa ja esim. lukea (ja tietenkin välillä myös tavata omia kavereita). En siis usko, että tukilapsille jäisi tarpeeksi mukavaa yhdessäoloaikaa, vaan he esim. notkuisivat kanssamme autossa ja kisapaikoilla - omat lapsemme ovat tähän tottuneet ja pitävät tästä, mutta vieraille lapsille voisi olla aika tylsää menoa.

tukiperheenä tarvittavaa. Eli jaksamista. Olen lastentarhanopettaja ja olen 5 päivänä viikossa päivittäin työpäivän verran lapsia kasvattamassa. Joukossa myös näitä tukiperhelapisa. Jaksaakseni tehdä päivätyötäni hyvin, minun täytyy saada irroittautua työstäni viikonloppuisin. Minulla on myös omia pieniä lapsia, jotka tarvitsevat jaksavia vanhempia.

Lisäksi tiedän, että 99 % tukiperhelapset ovat ADHD- tmv lapsia , jotka vaativat tukiperheessä 100 % huomion 24 h /vrk.

Täällä kauhistellaan keskusteluissa ihan aiheellisesti näitä ajankohtaisia perhetragedioita ja huudetaan, taas ehkä ihan aiheellisesti, miksei lastensuojelu ole toiminut tehokkaammin.

Mikset sinä tai sinun perheesi osallistu lastensuojelutyöhön? Vapaaehtoiseksi tukiperheeksi voi ryhtyä, jos omat asiat ovat kunnossa. Miksei teillä jo ole tukilasta?

Mieheni luottotiedot eivät ole kunnossa eivätkä tule olemaan vieä pitkään aikaan, ehkei koskaan. Se on sellainen konkrettinen asia, jonka perusteella perheitä usein arvioidaan. Niinpä en usko, että täyttäisimme kriteerejä.

- ei ole tilaa. Asun ulkomailla kylläkin, mutta tiedän että täkäläinen ls vaatii että lapselle on oltava ainakin oma sänky, mielellään oma huone. Paitsi jos tukilapset on sisaruksia, niin yhteinen huone.



- Meille tulee 5 lapsi piakkoin. Tämä on kait ls:n mielestä "liikaa". Vaikka odottaisimme 7-10v. niin siltikin uskon että tämä olisi liikaa.



- Mies ei ole ihan täysillä mukana. Olen realistinen enkä yritä väittää muuta tai ylipuhua häntä. Ja hän voisi sitäpaitsi panostaa vähän enemmän nykyiseen perheeseen...

On sen verran tekemistä tässä omienkin kanssa, ja taitaa olla liikaa ongelmia.



Juu ei resurssit riitä, voin myöntää.

että tukilapsella olisi omaa huonetta tukiperheessä.



Tukiperheen koko ei myöskään ole este sinänsä - vanhempien oma jaksaminen toki täytyy arvioida. Omat alle kymmenvuotiaat lasketaan myös mukaan, kun katsotaan mahdollisten tukilapsien määrää.



Estäviä tekijöitä, jos esim. googletatte, on oma akuutti kriisi (esim. päihdeongelma) tai oma lastensuojeluasiakkuus (pitkäaikainen ja oikea asiakkuus, ei esim. perätön ls-ilmoitus).



Ja kulukorvaukset siis edelleen periaatteessa kattavat lapsen kulut viikonlopulta.



Tukiperheeksi kouluttautuessaan ja hakiessaan voi myös esittää omia näkemyksiään siitä, millainen lapsi / lapset perheeseen sopisivat. Voi esimerkiksi ihan suoraan sanoa, että meillä ei ole osaamista hoitaa pitkäaikaissairasta lasta tai että ei voida ottaa tyttölasta omien poikien keskelle tms.



Joku puhui tuolla sijoituksesta, sehän on sitten asia erikseen.



ap

löytäisit kyllä kutsumuksen välittää niistä kaikkein huono-osaisimmistakin. :(

Olen yh. Olen töissä lapsien parissa ja kotonakin lapsia. Ne muutamat vapaahetket, joita minulla on tarvitsen ihan oman itseni lataamiseen, jotta jaksan tukea töissä vanhempia ja lapsia ja kasvattaa omiani. Lisäksi velvollisuuksia on sairaasta äidistäni, jonka luona täytyy käväistä sekä aamuisin, että iltaisin. Aikaa näihin "käväisyihin" menee päivittäin 1h-3h. Viikonloppuisin kumpanakin päivänä 3-5h.

Meillä on kolme erityislasta ja olemme aivan nääntyä tämän kaiken alla. Ei puhettakaan, että jaksaisimme enää yhtään lasta.



Silloin, kun meillä oli vain yksi lapsi, olimme tukiperhe.

kun jokainen hoitakoon omat mukulansa. En mä jaksais ainakaan kenenkään vieraan pentua..

Mitä jos lapsesi joutuisivat orvoiksi ja kaikki muut ajattelisivat noin?

emme asu Suomessa. Tietysti täälläkin on varmasti vastaavaa toimintaa mutta ongelma on se että me emme puhu paikallista kieltä.

palkkatyössä; kumpikin työskentelemme lasten psykiatriassa.



Ei enää todellakaan kotona moista jaksaisi.