Miksi teidän perhe ei ole tukiperhe?
Täällä kauhistellaan keskusteluissa ihan aiheellisesti näitä ajankohtaisia perhetragedioita ja huudetaan, taas ehkä ihan aiheellisesti, miksei lastensuojelu ole toiminut tehokkaammin.
Mikset sinä tai sinun perheesi osallistu lastensuojelutyöhön? Vapaaehtoiseksi tukiperheeksi voi ryhtyä, jos omat asiat ovat kunnossa. Miksei teillä jo ole tukilasta?
Kommentit (135)
aika näyttää, toteutuuko. Perheeseen on tulossa esikoinen, joten asia ei ole ajankohtainen vielä.
Isommilla lapsilla on urheilu- ja muita harrastuksia monta kertaa viikossa, mies urheilee myös, ja minä olen mukana järjestötoiminnassa. Lisäksi on tietysti palkkatyöt - minullakin odottamassa.
Aika ei yksinkertaisesti riitä enää mihinkään muuhun! Haluaisin olla aktiivinen mm. koulu- ja kotiyhdistyksessä, mutta edes siihen ei riitä aikaa. Ihan kauheaa hullunmyllyä tämä arki on jo nykyisellään.
Kannattaisi miettiä, kenestä tehtailee niitä aiheettomia lastensuojeluilmoituksia. Periaatteessa tukiperheenä olo voisi kiinnostaa, sillä emme voi saada lisää omia lapsia (on yksi lapsi), mutta aiheeton ilmoitus torppasi tämän mahdollisuuden.
Eli eläkööt lapset sitten niissä ihan oikeissa ongelmaperheissään.
Nuorempana toivoin kovasti voivani joskus olla sijaisvanhempi tai tukiperheen äiti.
Nyt elämme omallekin perheelle niukin naukin riittävän suuressa asunnossa, mies tissuttelee monta iltaa viikossa, olen väsynyt ja saamaton, enkä jaksa siivota.
Eli ei ole tilaa eikä resursseja. Juuri saadaan pidettyä nenä pinnalla ja omat lapset hyvinvoivina.
Olemme ilmoittaneet että haluamme ryhtyä tukiperheeksi ja kaikki tarvittava on edeltävästi tehty. Meille sanottiin, että asiaan palataan kun sopiva lapsi löytyy. Noh, aikaa on kulunut jo jonkin verrankin, mutta eipä olla tukiperhe vieläkään. Ilmeisesti tarve ei olekaan niin suurta, kuin annetaan ymmärtää. En itse enää jaksa asian perään kyselläkään... Mutta siis siksi emme ole tukiperhe.
Suurin osa ihmisistä keksii kaikkia tekosyitä. Miksi ei voi sanoa, että ei vaan halua.
Omien lasten kasvattaminen on niin rankkaa tässä yhteiskunnassa, että vastuuta ei halua enempää.
Aiheettomat ls-ilmoitukset aiheuttavat sen, että sossujen on vaikea enään erotella avun tarpeessa olevia.
Lisäksi heidän aika ei riitä.
Mutta emme ole tukiperhe ainakaan vielä. Meillä on taapero, ja vauva tulossa, enkä usko että jaksaisin uuteen elämäntilanteeseen tukilasta.
Lisäksi pelottaakin vähän - jos lapsi on kovin vaikeista oloista, niin miten se vaikuttaisi eidän kotielämään? Osaisinko oikealla tavalla auttaa? Entä jos lapseni pelkäisivät tukilasta, joka ehkä oireilee taustaansa?
Jotenkin typerää olettaa että kaikki perheet jaksais sitä jos oma perhe siihen kykenisi. Elämäntilanteet vaihtelevat ja myös perheen koko. Omien lasten ikä vaikuttaa asiaan kuten myös se että millainen on oma terveys jne...
Ei kannata tulla henkseleita paukuttelemaan jos itsellä asiat sillä tolalla että voi ottaa vastuun myös muiden lapsista!
että siksi kun omat asiat eivät ole kunnossa.
Mitä se oikein kertoo ja kertooko tästä yhteiskunnasta ylipäänsä vai vain tällä palstalla keskustelevista?
On kyllä huolestuttavan yleistä tämän ketjun perusteella.
t. tukiperheen äiti
joilla asiat on kunnossa?
Jotenkin typerää olettaa että kaikki perheet jaksais sitä jos oma perhe siihen kykenisi. Elämäntilanteet vaihtelevat ja myös perheen koko. Omien lasten ikä vaikuttaa asiaan kuten myös se että millainen on oma terveys jne...
Ei kannata tulla henkseleita paukuttelemaan jos itsellä asiat sillä tolalla että voi ottaa vastuun myös muiden lapsista!
Aika pitkä ketju, mutta oliko yhtään vastausta että koska olemme liian laiskoja ja itsekkäitä?
Haluamme antaa kaiken sen meiltä liikenevän jaksamisen ja ajan omille lapsillemme. Mitä enemmän lapsia, sitä vähemmän voi antaa yhdelle lapselle omaa aikaa ja huomiota. Lisäksi tukilapset luultavasti vaatisivat ja kipuilisivat enemmän, jolloin sitoisivat vielä enemmän aikaamme ja tekemisiämme kuin mitä omat lapsemme. Haluamme hoitaa omamme mahdollisimman hyvin ja tarjota heille hyvän lapsuuden.
[quote author="Vierailija" time="27.06.2012 klo 18:08"]
Lisäksi meillä ei ole säännöllisiä ruoka-aikoja (monina päivinä en viitsi tehdä ollenkaan lämmintä ruokaa) ja ruokaa on yleensä liian vähän omillekin viidelle lapselle. Lisäksi raivostun helposti ja karjun lapsille, saatan läpsiäkin. Miehen kanssa on todella raivoisia yhteenottoja. Päädyttäis vielä lastensuojelun hampaisiin itse!
[/quote]
sinäpä vasta äiti oletkin. Ei jumalauta. Häpeäisit edes.
ei estä tukiperheeksi ryhtymistä, vaan vasta pidempiaikainen lastensuojelun asiakkuus estää.
Kannattaisi miettiä, kenestä tehtailee niitä aiheettomia lastensuojeluilmoituksia. Periaatteessa tukiperheenä olo voisi kiinnostaa, sillä emme voi saada lisää omia lapsia (on yksi lapsi), mutta aiheeton ilmoitus torppasi tämän mahdollisuuden.
Eli eläkööt lapset sitten niissä ihan oikeissa ongelmaperheissään.
Lähisukulaiseni toimi tukiperheenä lapselle ja lopulta lapsi päätyi heille asumaan kokoaikaisesti. Tämä mielestäni toimi hankausta tuottavana asiana koko perheessä, ja lapsen tultua teini-ikään hankaloitti kovasti elämää. Ei tietenkään pelkästään sen vuoksi, mutta kuitenkin vanhemmat päätyivät avioeroon ja perheen omillakin lapsilla oli vaikeaa pärjätä. Minusta vaikutti siltä, ettei tuo lapsi ainakaan helpottanut elämää.
Eli vaikka tunnen suurta myötätuntoa vastaavankaltaisia lapsia kohtaan, koen minulla olevan ensisijaisesti vastuu niistä omista lapsista. Uskon, että minun on riittävän hankalaa huolehtia heistä. Jos ymmärrätte mitä tarkoitan.