Mikä "poikien maailmassa" on se asia, jota pelkästään tyttöjen äiti ei voi ymmärtää?

kuinka erityisiä pojat ovat äideilleen.

Olet ikuinen miniä ja niin tulevat tyttösikin olemaan. Et tule koskaan näkemään sitä miten pienestä söpöstä pojasta kasvaa aikuinen mies.

Kuule, ei kukaan nykyaikana enää ole miniä. Ihmiset ovat yksilöitä, joita ei määritä heidän suhteensa puolison sukuun.

mutta muistan kuinka poikavauvan äitinä olin ihan ihmeissäni kun otin syliin kaverin tyttövauvan. Tyttö istui sylissä paikoillaan ja rauhassa pitkiä aikoja, katseli ympärilleen, tarkkaili ihmisiä ja välillä aina vilkuili minuun päin tyytyväisen oloisena. Olin ihan ihmeissäni. Mun suurin piirtein saman ikäinen oli sanalla sanoen ankerias. Sitä oli ihan mahdoton pitää samalla lailla sylissä. Ja sitä kiinnosti heti alusta asti esineet. ja miten ne toimii, eikä ihmiset tippaakaan. Aina löytyi jokin koru tai nappi jota voi räplätä ja jos ei löytynyt, niin alkoi hirveä kiemurtelu pääsystä lattialle tai jonkin esineen kimppuun. En nyt tee tästä sen suurempia päätelmiä, mutta toi tapaus jäi vaan itselle mieleen suurena ihmetyksen aiheena :).

Tuon perusteella sekä tytöt että pojat olisivat ihan outoja: tytöt jotain huumattuja zombeja ja pojat jotain tunnevammaisia autisteja.

Käsittämätöntä tuubaa.



t. ap, jonka elämässä on ollut läsnä paljon ihania, rakastavia ja kunnioittavia miehiä

En tiedä onko sillä sitten merkitystä että nämä sukupuoleen viittaavat ominaisuudet tulevat (ainakin meidän perheessä) jo niin pienenä esiin. Jo alle 1v. on todella kiinnostunut ohikulkevista autoista ja kurkottaa kaulaa jotta näkee mahd. kauan sen. Jos tytöllä on mekko housujen sijaan, keikistellään sitäkin jo alle 1v.

Itselläni on toistaiseksi vain yksi lapsi, tyttö. Mutta mitä olen hänen ja muiden lasten kanssa viettänyt aikaa, niin JOKAIKINEN on kyllä kiinnittänyt varsinkin tietyssä iässä huomiota autoihin. Olisi luonnotonta, jos niin kovaa ääntä pitävä objekti ei kiinnittäisi lapsen huomiota!

Usein sitten poikien kiinnostusta vahvistetaan enemmän. Esim. isä juttelee pojalle autoista, niiden merkeistä ja ominaisuuksista, kun taas tytöille puhutaan enemmän esimerkiksi autojen väreistä. Lapset näkevät isän huoltavan autoa ja oppivat mieltämään auton "miesten" jutuksi.

Rohkenen muuten epäillä, että alle 1-vuotias tyttö luonnostaan keikistelisi mekko päällä - ellei tällaista käyttäytymistä rohkaista ja vahvisteta todella vahvasti ulkoapäin! Koska mistä VAUVA arvaisi nimenomaan mekon olevan "keikistelyvaate"? Ja miksi alle 1-vuotias edes keikistelisi? Ja MITEN ihmeessä se tapahtuu noin pienellä?

Usein kun luen näitä "tytöt ovat tällaisia ja pojat tuollaisia" -ketjuja, täytyy vaan ihmetellä sitä, millaisia stereotypioita ihmisillä on lapsinaan! Kuten kerroin, oma lapseni on tyttö, mutta ei hän ainakaan ole mikään kävelevä klisee.

Ap, ilmeisesti sulle on yritetty sanoa kahta asiaa:



-Kun sulla ei ole poikia, niin jonkin omituisen vallitsevan kulttuurin kautta sä pidät poikien äitejä jotenkin paljosta paitsi jäävinä ja edustat poikiavihavaa väestöä



ja



- pojat on empaattisia, suoria, liikunnallisia, kaikkien kavereita, ehdoitta äitiään palvovia (vs. tytöt: kieroilua, venkoilua, rauhallisuutta, ehdollista rakkautta..?)



Tuo jälkimmäinen kai yrittää vastata kysymykseesi, mutta aika ponnetonta kliseiden toistelua tuo on. Itse tunnen hyvin rauhallisia poikia ja liikunnallisia tyttöjä. Kierot pojat myös kiusasivat mua koulussa ja veljelläni on tosi huono suhde äitiimme.

nyky-yhteiskunnassa pojat tuntuvat olevan ainakin nuoremman väen silmissä pohjasakkaa. Tyttö tuntuu olevan se vanhempien unelma ja onnen täyttymys.

Itse olen saamut lukemattomia kertoja utelua siitä, että vieläkö teemme sen pikkuprinsessan. Ja tämä jatkuu vuosi toisensa jälkeen... Ikään kuin perheestämme puuttuisi vielä se tyttö vaikka itse emme koe siten.

Vanhukset ja keski-ikäiset sen sijaan ihastelevat trioamme ja kehuvat miten hienoa on kun on kolme poikaa (ihan tuntemattomatkin esim. kaupassa tms.) ja päivittelevät miten meillä varmaan riittää menoa ja meininkiä.

En tiedä onko sillä sitten merkitystä että nämä sukupuoleen viittaavat ominaisuudet tulevat (ainakin meidän perheessä) jo niin pienenä esiin. Jo alle 1v. on todella kiinnostunut ohikulkevista autoista ja kurkottaa kaulaa jotta näkee mahd. kauan sen. Jos tytöllä on mekko housujen sijaan, keikistellään sitäkin jo alle 1v.

Itselläni on toistaiseksi vain yksi lapsi, tyttö. Mutta mitä olen hänen ja muiden lasten kanssa viettänyt aikaa, niin JOKAIKINEN on kyllä kiinnittänyt varsinkin tietyssä iässä huomiota autoihin. Olisi luonnotonta, jos niin kovaa ääntä pitävä objekti ei kiinnittäisi lapsen huomiota!

Usein sitten poikien kiinnostusta vahvistetaan enemmän. Esim. isä juttelee pojalle autoista, niiden merkeistä ja ominaisuuksista, kun taas tytöille puhutaan enemmän esimerkiksi autojen väreistä. Lapset näkevät isän huoltavan autoa ja oppivat mieltämään auton "miesten" jutuksi.

Rohkenen muuten epäillä, että alle 1-vuotias tyttö luonnostaan keikistelisi mekko päällä - ellei tällaista käyttäytymistä rohkaista ja vahvisteta todella vahvasti ulkoapäin! Koska mistä VAUVA arvaisi nimenomaan mekon olevan "keikistelyvaate"? Ja miksi alle 1-vuotias edes keikistelisi? Ja MITEN ihmeessä se tapahtuu noin pienellä?

Usein kun luen näitä "tytöt ovat tällaisia ja pojat tuollaisia" -ketjuja, täytyy vaan ihmetellä sitä, millaisia stereotypioita ihmisillä on lapsinaan! Kuten kerroin, oma lapseni on tyttö, mutta ei hän ainakaan ole mikään kävelevä klisee.

Mä en kans tunne yhtään lasta jota autot eivät olisi tietyssä iässä kiinnostaneet. Ja tuo mekkoesimerkki..ehh. Keikistely kun puhutaan vauvasta on aivan varmasti katsojan silmässä.

Kiinnostaako tyttöjä esim. auton merkki (meillä esikoinen tunsi kaikki eri merkit jo alle 2-vuotiaana), miten moottori toimii, mitä tehdään polkimilla, missä moottori on, miten moottori toimii, mihin se nensa menee kun tankataan, mistä pissapojan neste tulee, miksi renkaita vaihdetaan jne?

Meillä pojat myös tykkäävät purkaa ja rakentaa kaikkea. Potkulaudat ja pyörät pitää purkaa ja rakentaa uusiksi, mietitään miten saadaan tiettyjä ominaisuuksia parannettua yms. Myös lelut puretaan usein ihan vain huvikseen. Haluavat olla mm. auto- ja kodin remonteissa mukana, työkalut kiinnostavat ja oman käden jälki antaa onnistumisen tunnetta.

Itse olen ollut lapsena samanlainen, mutta en yhdistä näitä piirteitä yleisesti tyttöjen kiinostuksen kohteisiin.

Itselläni ei ole tuttöjä joten en osaa sanoa, mutta mitä mieltä ovat tyttöjen äidit?



Meillä pojat leikkivät muös pehmoleluilla ha pienenä jopa nukeilla, mutta eivät ole koskaan olleet kiinnostuneita esim. nuken ulkonäöstä tai vaatteista eivätkä leiki niillä roolileikkejä.

Isompien poikien maailmasta... Mun 12-13-vuotiaiden luokanopettajana on tosi vaikea käsittää poikien uhoamista, kilpailuhenkisyyttä, väkivaltaisuutta, esittämisen tarvetta jne. Toki tytöillä on sitten omat negatiiviset juttunsa, mutta vastauksena otsikkoon nämä.

Kiinnostaako tyttöjä esim. auton merkki (meillä esikoinen tunsi kaikki eri merkit jo alle 2-vuotiaana), miten moottori toimii, mitä tehdään polkimilla, missä moottori on, miten moottori toimii, mihin se nensa menee kun tankataan, mistä pissapojan neste tulee, miksi renkaita vaihdetaan jne?

Meillä pojat myös tykkäävät purkaa ja rakentaa kaikkea. Potkulaudat ja pyörät pitää purkaa ja rakentaa uusiksi, mietitään miten saadaan tiettyjä ominaisuuksia parannettua yms. Myös lelut puretaan usein ihan vain huvikseen. Haluavat olla mm. auto- ja kodin remonteissa mukana, työkalut kiinnostavat ja oman käden jälki antaa onnistumisen tunnetta.

Itse olen ollut lapsena samanlainen, mutta en yhdistä näitä piirteitä yleisesti tyttöjen kiinostuksen kohteisiin.

Itselläni ei ole tuttöjä joten en osaa sanoa, mutta mitä mieltä ovat tyttöjen äidit?

Meillä pojat leikkivät muös pehmoleluilla ha pienenä jopa nukeilla, mutta eivät ole koskaan olleet kiinnostuneita esim. nuken ulkonäöstä tai vaatteista eivätkä leiki niillä roolileikkejä.

Vähän vaikea kai sanoa. Meistä suurimmalla osalla on vaan korkeintaan muutama lapsi - ei kai niin pienestä otoksesta oikeasti voi yleistää?

Varmaan ketä tahansa lasta voi kiinnostaa mainitut asiat, jos vanhemmat puuhailevat sellaisia juttuja heidän kanssaan, juttelevat autoista ja kannustavat kiinnostumaan niistä.

Annat aika kärjistetyn kuvan niin pojista kuin tytöistäkin. Itse en esimerkiksi tavoita tekstisi lopussa olevaa juttua nukkejen ulkonäöstä tai vaatteista - itse en koskaan lapsena ollut tuollaisista asioista kiinnostunut, eikä ole nyt oma tyttönikään. Toki ei tyttäreni ole autoistakaan kiinnostunut, mutta miten oikeastaan voisikaan - meillä ei ole autoa, me vanhemmat inhoamme autoja (eli emme koskaan käytä tai puhu autoista), käytämme aina busseja ja junia. Tyttö on kyllä noin yleisesti ottaen kiinnostunut siitä, miten ja miksi eri asiat toimivat. Pääasiassa hän tykkää aika sukupuolineutraaleista jutuista - rakentaa duploista tai palikoista, askartelee, tykkää kirjoista ja leikkii sellaisia asioita, joita on ollut kirjoissa/lastenohjelmissa, tai mitä omassa arjessamme on. Tykkää muumeista, dinosauruksista, eläimistä ja eri maiden lipuista.

He eivät halua ymmärtää, että pojat eivät ole vain äijiä, jotka haisevat jalkahielle ja örisevät lippalakin alta tai että riehuvat, huutavat, kiroilevat. Että pojat ovat yllättävänkin hellyydenkipeitä, pitävät sylittelystä ja paijaamisesta. Pojat ovat hyvinkin eläinrakkaita ja heillä on tietyssä iässä hyvinkin vahva hoivavietti. Että, pojat ovat vastuuntuntoisia ja auttavaisia. Että, poikien kanssa voi miettiä sisustusta, kasvien hoitoa, muotia, tv-ohjelmia. Moni pelkästään tyttöjen äiti luulee, että vain heillä on syvällisiä keskusteluja, hassuttelua ja höpsötystä lastensa kanssa ja poikien äideillä ei ole oikeaa, todellista yhteyttä lapsiinsa. En usko, että uskot tästä sanaakaan ap.

hänen siskollaan ja veljellään on vain poikia, kaikki villejä tapauksia. Itsellään on 2 tyttöä, prinsessoja päästä kantapäähän asti.

Ja on mulle joskus sanonut ettei usko että hänen sisaruksensa ovat yhtä onnellisia lapsistaan, kun hän on.

Lisäksi hänen tyttäret ovat aivan kamalia pissiksen alkuja. Eivät ole vielä edes koulussa ja tulee näitä aijaa juttuja ja hiuksia heitellään ja arvostellaan ihmisiä, yök !

Mutta pääasiahan on että serkkuni on onnellinen.

suoranaista poikavihaa, mikä on jatkuvasti etenkin Suomessa läsnä.

Liittyisikö jotenkin suomalaiseen kulttuuriin? Äijäily, ryyppääminen ja sen lieveilmiöt hyväksytään? On paljon miesten huonoa käytöstä ja sellaista piiloaggressiivuutta naissukupuolta kohtaan? Kohtuullisen väkivaltainen kulttuuri länsimaisittain?

Josta seuraa naisten lisääntynyttä vastenmielisyyttä miessukupuolta kohtaan?

Täällä ainakin pojat ovat paljon pirullisempia ja kierempia kuin yksikään tyttö.



Tytöt leikkivät omia leikkejään, pojat yrittävät miettiä miten olla kiusaksi ja haitaksi muille.



Todela röyhkeitä ja ylimielisiä otuksia.



Myös koulussa pojat kyllä keksivät ilkeyksiä ja miten olla salaa kierä, jostain syystä tytöiltä tämä on vähentynyt huomattavasti.

Ja kasvatuksestahan tuo on kiinni.

aivan varmasti molemmat sukupuolet pystyvät keskittyä jutelemaan ja olemaan helliä jos heidät on kasvatettu siihen.



Mutta jostain syystä poikia ei kasvateta reiluuteen ja rehellisyyteen ja toisten huomioon ottamiseen vaan piruiluun ja ilkeilyyn.



tai sitten asun jossain junttialueella.

olen tyttöjen äiti. Meillä ei ole olllut mitään ongelmia poikien tai heidän äitiensä kanssa aikaisemmin. Päiväkodissa tytöt leikki poikien kanssa ihan ok. Poikien kanssa leikit enempi tietty riehumista, mutta ihan hyvin on mennyt leikit.



Nyt tyttö on ekalla. Koko ajan tulee viesitä, että poika haukkui heitä läskeiksi, poika pamautti toisten päät yhteen, poika huuteli pienille päiväkotilaisille aidan yli törkeyksiä... Onko tämä sitä fyysistä käytöstä, liikunnallisuutta, mutkattomuutta, suoruutta? On varmaan ollu tosi helppo kasvattaa, kun ei ole kasvatettu vissiin ollenkaan?



Ekaluokan tytöistä ei ole tullut negatiivista viestä, ainakaa vielä.



Kyllä tuollainen edellämainittu käytös vaan edesauttaa niitä negatiivisia tuntemuksia poikalapsia kohtaan. Minusta se on kasvatuksen puutetta ja nämä poikien äidit voisivat miettiä, johtuisko se heidän kokemansa syrjintä ehkä siitä.

Tähän mennessä en ole huomannut mainittavaa eroa. Molemmat ovat olleet kiinnostuneita autoista ja nukeista ja ovat yhtälailla välittömiä. Luonne-eroja on tietenkin.



Juttelin aiheesta erään neljän pojan äidin kanssa, hän kaipaili tyttöä. Minusta tytön äitiydessä ei ole mitään sen kummempaa kuin pojan äitiydessä. Toki on kiva ommella mekkoja ja nukkeja, mutta voi pojillekin ommella. Ehkä vähän eri aihioilla, mikä nyt poikaa kiinnostaa.

jotka häpeävät poikiaan kun nämä tykkäävät leikkiä tyttöjen kanssa ja esim nalleilla...että kyllä ne isätkin osaavat rajoittaa!

isi80 juu ei ole häpeä, mutta kummaksuin itsekkin kun poikani 4v kiinnostunut barbie nukeista. leikkii kaikilla muillakin leluilla, mut yllättävää on ollu pojan kiinnostus nimen omaan barbie nukkeja kohtaan. ei muut pehmo ja vauva nuket häntä kiinnosta niin paljon, mutta silti auto ym jutut kiinnostaa häntä myös. ei ole haitannu minuakaan vaan ollaan yhes etitty niille vaatteita jne. mutta jostain syystä esim. joulu lahjaks haluisin ostaa hälle jotain muuta ku barbi vaatteita. itselläkin vissiin joku mies rooli tai kasvatus takana johon ei kuulunu nuket. mut mennään pojan kiinnostuksen kans eteenpäin, eikä haittaa.

Meidän vanhin tyttö on kovasti tällaisista kiinnostunut. Olenkin ajetellut, että hänestä tulee insinööri tai arkkitehti. ;)



Ja mitä pikkutyttöjen "keikistelyyn" tulee, niin kyllä se luonnistuu joiltakin jo hyvin pienenä. Kaksi nuorimmaistamme ovat olleet tällaisia jo 1-vuotiana. Kun ovat saaneet mekon päälle, niin ovat huokailleet ja peilailleet itseään mairea ilme naamalla.

jotka häpeävät poikiaan kun nämä tykkäävät leikkiä tyttöjen kanssa ja esim nalleilla...että kyllä ne isätkin osaavat rajoittaa!

isi80 juu ei ole häpeä, mutta kummaksuin itsekkin kun poikani 4v kiinnostunut barbie nukeista. leikkii kaikilla muillakin leluilla, mut yllättävää on ollu pojan kiinnostus nimen omaan barbie nukkeja kohtaan. ei muut pehmo ja vauva nuket häntä kiinnosta niin paljon, mutta silti auto ym jutut kiinnostaa häntä myös. ei ole haitannu minuakaan vaan ollaan yhes etitty niille vaatteita jne. mutta jostain syystä esim. joulu lahjaks haluisin ostaa hälle jotain muuta ku barbi vaatteita. itselläkin vissiin joku mies rooli tai kasvatus takana johon ei kuulunu nuket. mut mennään pojan kiinnostuksen kans eteenpäin, eikä haittaa.

siskoni ja minun perheiden välillä. Hänellä on tyttöjä, minulla talo ihan täynnä poikia ja miehiä. Tytöt ovat terävän älyllisiä ja kimurantteja, pojissa on jotakin lämpöisen suoraa ja mutkatonta. Poikien kanssa on tosi helppoa olla murrosiässäkin. Suhtautuvat äitiin jotenkin suojelevasti ja kauniisti ihan aina.

Tykkäsin ihan taatusti kyllä tytöistäkin!

itsellänikin 2 jo aikuista poikaa ja sisarellani 2 tytärtä kans aikuisia