Mikä "poikien maailmassa" on se asia, jota pelkästään tyttöjen äiti ei voi ymmärtää?

Huomaa, että olet tyttöjen äiti, sillä et ole joutunut kokemaan tätä suoranaista poikavihaa, mikä on jatkuvasti etenkin Suomessa läsnä.

On kuluttavaa ja harmittavaa koko ajan kokea että poikia pitäisi jotenkin sensuroida olemasta omia itsejään. Lisäksi huomaan ärtyväni ihan kauheasti, kun joidenkin rauhallisten ja kilttien tyttölasten äidit toruvat tyttöjään kovasti sellaisesta käytöksestä, mitä en pidä millään tavalla lapselle epäsopivana.

Ei minun takiani ainakaan tarvitse mitään sensuroida vain siksi, että minulla on tyttöjä. Erikoinen suhtautuminen sinulla. :o

Joskus minä kiellän tai torun lapsiani asioista, joissa monet muut vanhemmat eivät näytä korvaansa lotkauttavan (mitä paheksun, kyllä vain). Mutta ei niissä tilanteissa mistään maassa möyryämisestä ole kyse, vaan esim. tönimisestä liukumäessä, epäkohteliaisuudesta, yrityksestä käskyttää vanhempia tms.

Eikä tämä sukupuoleen liity mitenkään, enkä myöskään ole huomannut, että nämä muut vanhemmat olisivat sen useammin poikien kuin tyttöjenkään äitejä.

ap

muuta itse kolmen pojan äitinä uskon myös, että elämä ja arki on erilaista riippuen siitä ovatko lapset poikia vai tyttöjä.

Itselläni on muutama ystävä joilla sekä tyttö että poika, olivat nuorimman vauva-aikaan sitä mieltä, että sukupuolissa ei ole eroja. Ja yllättäen kun lapset ovat kasvaneet, ovat joutuneet tunnustamaan, että eroja on.

Kumpikaan sukupuoli ei ole toistaan parempi tai huonompi, mutta erilaisia ovat kyllä.



Itse naisena olen yllättynyt siitä miten fyysinen poikien maailma on. Jatkuvaa liikettä, paljon energiaa mikä pitää saada purkaa fyysisenä toimintana. Pojat ovat hyvin suorasukaisia, asiat sanotaan niin kuin ne on, selän takana ei juonitella. Tykkäävät olla isoissa porukoissa ja kaikki ovat kaikkien kavereita iästä riippumatta. En halua yleistää, mutta omassa naapurustossa (paljon lapsia) tytöt haluavat usein olla pienissä porukoissa ja tykkäävät jakaa erilaisia rooleja ja arvojärjestystä.

Kysehän on nyt poikien äitien tunteista ja suhteista ja siitä kun kaikki eivät usko, että ne ovat todellisia. Itse olen osallistunut tähän keskusteluun poikien äitinä, onnellisena poikien äiteydestä mutta surullisena, kun minun luullaan puhuvan onnestani vain todistaakseni mahdotonta. On sellainen olo, että aina saa vakuuttaa tyttöjen äideille olevansa tyytyväinen pojista ja silti ei oikein uskota.



No minulla on se tyttökin. Olemme todella läheiset ja olen hänestä todella onnellinen. Silti en ikinä maailmassa olisi vaihtanut poikiani pois, että olisin saanut tytön.

[/quote]

Entas jos ei ole koskaan kohdalle sattunut paskamaisia miehia? Pitaiskos sitten niiden miesten, joille on sattunut niita kusimaisia "akkoja", saada tyttoja vastaavasta syysta? Aika loukkaavaa vaittaa, etta pikkutytot eivat osaisi rakastaa ehdoitta.... Minka ikaisia te oikein olette? .

[/quote]

Mielestäni ratkaisevat erot ovat siinä, että pojilta on vaikeampi pestä kakkapeppua. Ulokkeita on vaippaalueella enemmän, joten tehtävä on vaikeampi.



Mutta en tiedä, miten syvällinen tämä ero on.

mihin kakka menee muhimaan.

Mielestäni ratkaisevat erot ovat siinä, että pojilta on vaikeampi pestä kakkapeppua. Ulokkeita on vaippaalueella enemmän, joten tehtävä on vaikeampi.

Mutta en tiedä, miten syvällinen tämä ero on.

muuta itse kolmen pojan äitinä uskon myös, että elämä ja arki on erilaista riippuen siitä ovatko lapset poikia vai tyttöjä.

Itselläni on muutama ystävä joilla sekä tyttö että poika, olivat nuorimman vauva-aikaan sitä mieltä, että sukupuolissa ei ole eroja. Ja yllättäen kun lapset ovat kasvaneet, ovat joutuneet tunnustamaan, että eroja on.

Kumpikaan sukupuoli ei ole toistaan parempi tai huonompi, mutta erilaisia ovat kyllä.

Itse naisena olen yllättynyt siitä miten fyysinen poikien maailma on. Jatkuvaa liikettä, paljon energiaa mikä pitää saada purkaa fyysisenä toimintana. Pojat ovat hyvin suorasukaisia, asiat sanotaan niin kuin ne on, selän takana ei juonitella. Tykkäävät olla isoissa porukoissa ja kaikki ovat kaikkien kavereita iästä riippumatta. En halua yleistää, mutta omassa naapurustossa (paljon lapsia) tytöt haluavat usein olla pienissä porukoissa ja tykkäävät jakaa erilaisia rooleja ja arvojärjestystä.

Että tyttöihin ja poikiin kohdistuu erilaisia odotuksia ja heitä kohdellaan eri tavalla. Se on siis selvä asia. Jopa niin, että hekin jotka ovat kuvitelleet mielessään kohtelevansa molempia tasa-arvoisesti, ovat piilokameran avulla itse huomanneet, ettei niin ole. Totuus on se, ettei kukaan meistä saa selville mikä osuus on biologialla ja mikä opittua, kun sukupuolien eroista puhutaan.



Kuinkahan monella pojalla riittäis kavereita koulussa, jos olis ainoa luokaltaan joka leikkis nukeilla tai puhuis poneista? Se on vaan niin et niitä poikia ja tyttöjä tekemällä yritetään tehdä. Toki erojakin on, mut ei ne ole niin selviä, kun annetaa ymmärtää jonain elämän perustotuutena. Kuten täälläkin on huomattu, niin tyttöjä on monenlaisia ja poikia on monenlaisia. Persoonia ennen kaikkea. :) Se on hienoa!