Mikä "poikien maailmassa" on se asia, jota pelkästään tyttöjen äiti ei voi ymmärtää?

Ihmiset ottaa itseensä, vaikka mitään syyttävää ei olisi edes sanottu. Samalla tavalla loukkaannutaan ihan syyttä lapsen puolesta, oli sitten poikien äiti tai tyttöjen äiti. Että tuossa ei ainakaan näyttäisi olevan eroa tai jäävän mistään paitsi, oli sitten tyttöjen tai poikien äiti.

Ihmiset ottaa itseensä, vaikka mitään syyttävää ei olisi edes sanottu. Samalla tavalla loukkaannutaan ihan syyttä lapsen puolesta, oli sitten poikien äiti tai tyttöjen äiti. Että tuossa ei ainakaan näyttäisi olevan eroa tai jäävän mistään paitsi, oli sitten tyttöjen tai poikien äiti.

lähinnä stereotypiat ärsyttävät, ainakin minua sekä tyttöjen että poikien puolesta.

paljon pojat syö =D

Minulla on viisi siskoa joten tiedän tyttöjen maailmasta ehkä jotain.



Sitten minulla on kaksi poikaa.



Minusta on kiva olla poikien äiti, jatkan prinsessana oloa.

jos tästä pystyttäisi keskustelemaan. Mutta ei pystytä, kun heti aletaan meuhkaamaan, että tytöt on parempia, eikun pojat on parempia, eiku tytöt, eiku pojat.



Ja sitten nuo yleistykset: ei niistäkään tarvitsisi hermostua, kun onhan jokaiselle täysjärkiselle itsestäänselvää, että mikään yleistys ei koske kaikkia yksilöitä.



Ja vielä nämä, jotka väittävät, että sukupuolten välillä ei ole eroja. Hyvät hyssykät sentään, kun tytöt ja pojat on fysiikaltaan erilaisia, niiden aivot ovat erilaisia, niiden kehitys on erilaista. Niin ihan turha väittää, ettei tyttöjen ja poikien välillä ole mitään eroa. Toki sanotaan, että yksilölliset erot ovat suurempia kuin sukupuolesta johtuvat erot. Mutta ei se tarkoita, etteikö sukupuolikin tekisi eroa tyttöjen ja poikien välille.



Mutta tämä ketju on taas tällainen. Minä jään vielä odottamaan sitä ketjua, että asiasta voitaisi oikeasti keskustella ilman naurettavuuksista riitelyä.

lapsissa ja niissä eroissa vaan joissakin äideissä. Toki ryhmänä pojissa ja tytöissä on eroja, mutta enemmän on eroja tyttöjen välillä ja poikien välillä. Ongelmana on se, että ihan oikeasti on niitä tyttöjen äitejä, joilla ei välttämättä ole koskaan ollut mitään kokemusta pojista tai villemmista tyttölapsista. Itsekin olen tällaisen äidin kuullut paheksuvan poikien käytöstä (ihan vain juoksentelua ym.), vaikka ei huomannut, että oma lapsensa ilman äidin valvovaa silmää käyttäytyi ihan samalla tavalla. Hän ihan päivitteli ääneen kuinka kamalaa riehumista ja meteliä jne. Jos tarpeeksi saa sellaista kuulla - pojan tai liikkuvamman tytön äitinä, ei ihme, että alkaa kyrsiä.



Ongelma siis äideissä, joka ajattelee, että vain sellainen lapsi kuin minun lapseni on (minun seurassani) on hyvä, kunnollinen ja hyvinkasvatettu lapsi. Sukupuoleen katsomatta.

samaa on sanoneet KAIKKI minulle ja omien kohdalla se myös toteutui. Ts. kaikki tuntemieni poikien (joilla myös tyttöjä) äidit sanoo samaa ja omat havainnot vahvistaa vain sen. Tarkoitan tuota hellyyspuolta. Muutenkin pojat on vilkkaampia keskinmäärin, mutta se ei ole niin voimakas piirre kuin se hellyydenkipeys.

en oikeasti sisäistänyt sitä ennen kuin sain pojan. Poika on tosiaan viikkerä. Juoksee ja riehuu ihan toisin kuin tyttö. Toisaalta on niin paijauksen kipeä tyttöön verrattuna. Jo vastasyntyneenä nukkui puristaen mun tukkaa ja edelleen kaivautuu ihan kiinni. Samoin sylissä tykkää olla kiehnäämässä (ei tosiaan vaan istuta), paijaa, rutistelee ja suukottelee. Sellaista riehumisen sekaista hellyyttä.

Et voi näin pienen otannan perusteella tehdä mitään yleistäviä johtopäätöksiä. Voit toki todeta, että omat lapsesi ovat keskenään erilaisia. Se tosin lienee enemmänkin persoonakohtaisista eroista kuin sukupuolesta johtuvaa.

Minä tykkäsin lapsena kirjoista, veljeni ei. Voidaanko tästä vetää johtopäätös, että tyttöjä kiinnostaa kirjat, mutta poikia ei? Samoin minun lempileluni oli puinen, koottava junarata, mutta veljeni ei juurikaan välittänyt siitä - voidaanko tästä vetää johtopäätös, että junarata on tyttöjen lelu, mutta poikia ei kiinnosta se?

Ja äideille yleisesti on yleensä turha kertoa, että poikien maailmassa väkivalta oikeasti usein ratkaisee ongelmia. Fyysinen kiusaaminen loppuu siihen, että lyö itse lujaa takaisin. Miehille tämä yleensä on lapsuudesta hyvin tuttua.

mistä jäät pelkkien tyttöjen äitinä paitsi. Ehkä siitä ymmärryksestä, että millainen on poikien maailma. Minulle se avautui ainakin ihan uudella tavalla poikieni myötä (joita on 3 kpl) ja tämä kyllä positiivisessa mielessä. Tyttöjen maailman jo tiesinkin kun olen itse ollut tyttö.



Ehkä siis todellisuudessa äidit jolla ei ole poikia jäävät ilman poikien maailman näkemistä ja isät joilla ei ole tyttöä jäävät ilman tyttöjen maailman näkemistä. Muuten kukaan ei jää ilman mitään! (äidit ilman tyttärä ja isät ilman poikia, eivät jää mistään paitsi)

mitä konkreettisesti tarkoittaa tuo poikien maailma. Mitä se siis sinusta on? Itsekin kuulisin mielelläni, kun on vasta yksi pieni poika.

mistä jäät pelkkien tyttöjen äitinä paitsi. Ehkä siitä ymmärryksestä, että millainen on poikien maailma. Minulle se avautui ainakin ihan uudella tavalla poikieni myötä (joita on 3 kpl) ja tämä kyllä positiivisessa mielessä. Tyttöjen maailman jo tiesinkin kun olen itse ollut tyttö.

Ehkä siis todellisuudessa äidit jolla ei ole poikia jäävät ilman poikien maailman näkemistä ja isät joilla ei ole tyttöä jäävät ilman tyttöjen maailman näkemistä. Muuten kukaan ei jää ilman mitään! (äidit ilman tyttärä ja isät ilman poikia, eivät jää mistään paitsi)

jos tästä pystyttäisi keskustelemaan. Mutta ei pystytä, kun heti aletaan meuhkaamaan, että tytöt on parempia, eikun pojat on parempia, eiku tytöt, eiku pojat. Ja sitten nuo yleistykset: ei niistäkään tarvitsisi hermostua, kun onhan jokaiselle täysjärkiselle itsestäänselvää, että mikään yleistys ei koske kaikkia yksilöitä. Ja vielä nämä, jotka väittävät, että sukupuolten välillä ei ole eroja. Hyvät hyssykät sentään, kun tytöt ja pojat on fysiikaltaan erilaisia, niiden aivot ovat erilaisia, niiden kehitys on erilaista. Niin ihan turha väittää, ettei tyttöjen ja poikien välillä ole mitään eroa. Toki sanotaan, että yksilölliset erot ovat suurempia kuin sukupuolesta johtuvat erot. Mutta ei se tarkoita, etteikö sukupuolikin tekisi eroa tyttöjen ja poikien välille. Mutta tämä ketju on taas tällainen. Minä jään vielä odottamaan sitä ketjua, että asiasta voitaisi oikeasti keskustella ilman naurettavuuksista riitelyä.

onhan tyttöjen ja poikien välillä eroja. Minustakin on naurettava väittää että ei olisi. On myöskin naurettavaa väittää että toiset olisivat jotenkin parempia kuin toiset.

Itselläni on vain poikia, 2 kpl. Minusta on tosi kivaa olla poikien äiti, päästä mukaan pikkupoikien maailmaan josta ei ole ollut kokemusta kun minulla on vaan yksi sisko. Ilman näitä veijareita en varmaan olisi perehtynyt monsterautoihin, urheiluautomerkkeihin, lego star wars´ien rakenteluun, sormiskeittailuun, sotaleikkeihin yms.yms. Vaikka joku nyt voikin älähtää että tytöt voivat tehdä noita kaikkia, 0% tuntemistani tyttölapsista harrastaa tuollaista. Eli tällaisesta tyttöjen äidit jäävät paitsi. Heillä on sitten tilalla jotain muuta, yhtä arvokasta.

Omat muksunsa tykkäävät rauhallisemmasta menosta, mutta pojat purkavat energiaansa, liikkuvat vauhdilla ja uhoavat toisilleen minkä kerkeävät. Ja nauravat päälle! Poikien vilpittömyys etenkin tuossa 4-5 vuoden iässä on mahtavaa katseltavaa, kun katsoo tyttöjen touhua: syrjintää, tietyn tyypin suosimista, juoruilua, itsekorostusta...yök. Ja samaan aikaan ollaan tietysti niin täydellistä prinsessaa että!



Sama homma jatkuu kouluiässäkin, pojat eivät ehkä aina tule juttuun keskenään mutta eivät myöskään keskity juoruiluun vaan setvivät asiat nyrkein. Tytöt voivat pitää fyysisen etäisyyden toisistaan mutta kiusata jonkun samalla itsemurhan partaalle.

mitä konkreettisesti tarkoittaa tuo poikien maailma. Mitä se siis sinusta on? Itsekin kuulisin mielelläni, kun on vasta yksi pieni poika.

mistä jäät pelkkien tyttöjen äitinä paitsi. Ehkä siitä ymmärryksestä, että millainen on poikien maailma. Minulle se avautui ainakin ihan uudella tavalla poikieni myötä (joita on 3 kpl) ja tämä kyllä positiivisessa mielessä. Tyttöjen maailman jo tiesinkin kun olen itse ollut tyttö. Ehkä siis todellisuudessa äidit jolla ei ole poikia jäävät ilman poikien maailman näkemistä ja isät joilla ei ole tyttöä jäävät ilman tyttöjen maailman näkemistä. Muuten kukaan ei jää ilman mitään! (äidit ilman tyttärä ja isät ilman poikia, eivät jää mistään paitsi)

jotenkin semmoinen, että kun on itse pitänyt vaikka poikia tuhmana (kun oli itse tyttö) tai katsoi lapsettomana poikia, niin kauhisteli heidän tuhmuuttaan. Mutta poikien äitinä sen näkee kuinka herkiä pojat ovat, myös ne jotka eniten uhoavat ja painivat tuolla. Ei pojat ole pahoja kun painivat, ei pojat ole pahoja kun miekkailevat, se on vain heidän maailmansa ja se kuuluu siihen. Sellainen suoruus myös mitä pojilla on, kaikki on kavereita ja pahaa ei puhuta selän takana. Ei jaotella kavereita jne. Veikkaan, että moni tuollainen selkään puukottaminen ja kieroilu on aikuisilla miehillä luultavasti opittua naisilta. Sillä luonnostaan ei tunnu heillä sitä olevan!

Tämä kaikki on minulle tullut yllätyksenä. Ja varmasti paljon muuta, mitä en nyt muista :)

Toki yksilöllisiä erojakin aina, mutta yleisesti ottaen asia on näin. Itselläni on kaksi poikaa ja kaksi tyttöä, vanhmimmat jo teini-iässä. Pojat ovat suorempia ja fyysisempiä, tytöt taas ovat mm. taitavampia erilaisissa sosiaalisissa "peleissä" (niin hyvässä kuin pahassa).

mitä konkreettisesti tarkoittaa tuo poikien maailma. Mitä se siis sinusta on? Itsekin kuulisin mielelläni, kun on vasta yksi pieni poika.

mistä jäät pelkkien tyttöjen äitinä paitsi. Ehkä siitä ymmärryksestä, että millainen on poikien maailma. Minulle se avautui ainakin ihan uudella tavalla poikieni myötä (joita on 3 kpl) ja tämä kyllä positiivisessa mielessä. Tyttöjen maailman jo tiesinkin kun olen itse ollut tyttö. Ehkä siis todellisuudessa äidit jolla ei ole poikia jäävät ilman poikien maailman näkemistä ja isät joilla ei ole tyttöä jäävät ilman tyttöjen maailman näkemistä. Muuten kukaan ei jää ilman mitään! (äidit ilman tyttärä ja isät ilman poikia, eivät jää mistään paitsi)

jotenkin semmoinen, että kun on itse pitänyt vaikka poikia tuhmana (kun oli itse tyttö) tai katsoi lapsettomana poikia, niin kauhisteli heidän tuhmuuttaan. Mutta poikien äitinä sen näkee kuinka herkiä pojat ovat, myös ne jotka eniten uhoavat ja painivat tuolla. Ei pojat ole pahoja kun painivat, ei pojat ole pahoja kun miekkailevat, se on vain heidän maailmansa ja se kuuluu siihen. Sellainen suoruus myös mitä pojilla on, kaikki on kavereita ja pahaa ei puhuta selän takana. Ei jaotella kavereita jne. Veikkaan, että moni tuollainen selkään puukottaminen ja kieroilu on aikuisilla miehillä luultavasti opittua naisilta. Sillä luonnostaan ei tunnu heillä sitä olevan!

Tämä kaikki on minulle tullut yllätyksenä. Ja varmasti paljon muuta, mitä en nyt muista :)

mulla on samoja kokemuksia, vaikka on vasta yksi 3v poika. Lapsettomana (ja mulla on 2 siskoa, ei veljiä) pidin tapaamiani pikkupoikia kauniisti sanottuna...no, suoraviivaisina. Leikit olivat useammin kuin tytöillä sellaista ulkopuolisen silmiin fyysistä, meluisaa uhoamista. Jotenkin siitä tuli sellainen intuitio, että tytöt ovat keskimäärin fiksumpia ja herkempiä ja heidän kanssa voi jutella enemmän, varsinkin kun siskontyttö oli todella upea tapaus.

Nyt oma poika painii ja leikkii fyysisesti mielellään, on tosiaan paljon fyysisemmpi kuin itse aikanaan. MUTTA minä tiedän, että poika on älykäs, herkkä ja hellä, ja hänen kanssaan voi käydä ihania keskusteluja. Tämä on muuttanut mun näkökulmaani, kun näkee sen pinnallisen käytöksen alle. Toki jos olisin saanut yhtä remuavan tytön niin vaikutus olisi ollut sama (ts. en yhdistänyt miessukupuolta fyysisyyteen vaan remuamisen).

mitä konkreettisesti tarkoittaa tuo poikien maailma. Mitä se siis sinusta on? Itsekin kuulisin mielelläni, kun on vasta yksi pieni poika.

mistä jäät pelkkien tyttöjen äitinä paitsi. Ehkä siitä ymmärryksestä, että millainen on poikien maailma. Minulle se avautui ainakin ihan uudella tavalla poikieni myötä (joita on 3 kpl) ja tämä kyllä positiivisessa mielessä. Tyttöjen maailman jo tiesinkin kun olen itse ollut tyttö. Ehkä siis todellisuudessa äidit jolla ei ole poikia jäävät ilman poikien maailman näkemistä ja isät joilla ei ole tyttöä jäävät ilman tyttöjen maailman näkemistä. Muuten kukaan ei jää ilman mitään! (äidit ilman tyttärä ja isät ilman poikia, eivät jää mistään paitsi)

jotenkin semmoinen, että kun on itse pitänyt vaikka poikia tuhmana (kun oli itse tyttö) tai katsoi lapsettomana poikia, niin kauhisteli heidän tuhmuuttaan. Mutta poikien äitinä sen näkee kuinka herkiä pojat ovat, myös ne jotka eniten uhoavat ja painivat tuolla. Ei pojat ole pahoja kun painivat, ei pojat ole pahoja kun miekkailevat, se on vain heidän maailmansa ja se kuuluu siihen. Sellainen suoruus myös mitä pojilla on, kaikki on kavereita ja pahaa ei puhuta selän takana. Ei jaotella kavereita jne. Veikkaan, että moni tuollainen selkään puukottaminen ja kieroilu on aikuisilla miehillä luultavasti opittua naisilta. Sillä luonnostaan ei tunnu heillä sitä olevan!

Tämä kaikki on minulle tullut yllätyksenä. Ja varmasti paljon muuta, mitä en nyt muista :)

kuin tytöt. Juurikin tuota painimista, sotimista, miekkailua. Sitten ovat kuitenkin tosi herkkiäkin, rakastavat pehmoleluja, eläimiä, tykkäävät sylittelystä. Mielenkiintoista on miettiä miten paljon esim. itse vanhempana on vaikuttanut heihin, onko edistänyt tällaista miehistä mallia esim. ostamalla poikien leluja. Hyvin pienenä esim. minun poikani olivat kiinnostuneita autoista, joten niitä heille sitten ostettiin. Meillä oli myös nukkeja, joita joskus koitin tarjota leikkeihin, mutta ne eivät kiinnostaneet pätkän vertaa. Uskon kyllä että se naiseus ja miehisyys on aika syvällä ihmisen geeneissä, eikä niihin kasvatuksella voi kauhesti vaikuttaa

ja kasvavat isommiksi eli tarvtaan enemmän vaatteita ja kenkiä. Pojat tulevat siis kalliimmiksi ja paljon!



Turha sanoa, että kyllä tytöillekin tarttee ostaa vaatteita. Ihan konkreettisesti tuo 13-vuotiaan 45-nimeroiseen kavioon on mennyt enemmän kenkiä (ja monoja, luistimia etc) kuin siihen samanikäisen tytön kolmeseiskaan. Housut on lyhyitä jne mutta ennen kaikeka se ruuan ja juoman määrä on tolkuton!! Paljon tyttöjä ja poikia kasvattaneena (kotona, koulussa, harrastuksissa) tiedän, että tässä on valtava ero.

siskoni ja minun perheiden välillä. Hänellä on tyttöjä, minulla talo ihan täynnä poikia ja miehiä. Tytöt ovat terävän älyllisiä ja kimurantteja, pojissa on jotakin lämpöisen suoraa ja mutkatonta. Poikien kanssa on tosi helppoa olla murrosiässäkin. Suhtautuvat äitiin jotenkin suojelevasti ja kauniisti ihan aina.

Tykkäsin ihan taatusti kyllä tytöistäkin!

Mitenhän tämän kauniisti sanoisi, ettei ymmärretä väärin...

pojat myös ovat vähän hmm.. kotitöissä tietyllä tapaa niin poikia. Asiat tulee hoidettua, mutta tytöt tekee pikkasen paremmin. Vaikka sama opetus asioista on ollut.

Joten siitä mulle äitinä tulee välillä se huoli pojista, että kuinkahan ne sitten pärjää omillaan. ;) Eli mulla ainakin poikien suhteen napanuora on pidempi.

poikani pitävät enemmän sylissä olemisesta ja paijaamisesta. He puhuvat äidistä kauniisti. Eivät laskelmoi, ovat hellyttäviä. Tyttö 1-v) on jotenkin itsenäisempi, hänellä on parempi kehonhallinta kuin pojillani, kiemurtelee helposti pois sylistä.



Näin meillä

On muuten hauska miten näistä samankaltaisista keskusteluista tulee aina tälläistä kinaamista:

"Kyllä tyttöjen äitinä on helpompaa kun tytöt ovat parempia."

"Eikä kun poikien äitinä on helpompaa kun ei tarvitse olla niin tiptop". =DDDD



Tässähän on kyse temperamenttieroista. Toiset lapset luikertelevat sylistä pois heti kun lähtevät liikkumaan ja toiset pysyvät sylissä, vaikka osaisivatkin liikkua.

Toiset huutavat, toiset ovat hiljaa.

Jotkut sotkevat ja muut ovat siistejä.

Yksi tottelee ja toinen testaa ja uhmaa minkä kerkeää.

Toinen kävelee 8kk iässä ja kolmas 1½ vuotiaana.

Ei tuossa ole kyse tytöistä ja pojista, vaan temperamenteista ja liikunnallisesta kehityksestä.

Itselläni on poika ja kaverillani saman ikäinen tyttö. Oma poikani on ollut hiljainen sylissä viihtyjä ja tottelee hyvin, kun taas kaverin tyttö on viipottanut menemään minkä on kerennyt ja kiellot ja kehoitukset kaikuvat kuuroille korville. =D Ihania lapsia molemmat.



Sanoisin että ainoa ero, ainoat jutut mistä ne joilla on vain tyttöjä, on se kuinka omituinen suhtautuminen joillain ihmisillä on poikiin. Omalle pojalleni sanoi kerran joku ventovieras keski-ikäinen nainen junassa että "istut sitten hiljaa täällä, että ihmiset saavat olla rauhassa. Kurittomia poikia täällä ei kaivata." Kehoitin naista huolehtimaan omista asioistaan.

Kun kaverini tuli tyttönsä kanssa samaan vaunuun ja tyttö sai jonkun kiljumiskohtauksen, niin samainen nainen sanoi että "onpa iloinen ja reipas tyttö".

Että semmoista. Mutta kuitenkin. Kaikki lapset on erilaisia. Ehkä minä jään paitsi tyttöihin liittyvästä oudosta suhtautumisesta, mutta äitinä en jää mistään paitsi, eikä jää kaverinikaan. =D