Narkkari vastailee hetken kysymyksiinne

Eli miten voin varmistaa ettei lapseni sekaantuisi huumeisiin?

Sepäs siinä on, kun se on se seura mikä tekee kaltaisekseen. Aina sen kaveripiirin ei tarvitse edes muuttua, mullakin on ollut samat kaverit läpi elämän ja lähes kaikki käytetään jotain.

Yksinkertaisesti kuuntele lastasi, vahdi hänen netinkäyttöään. Netistä saa nykyään todella, todella helposti tilattua huumeita. Keskustele hänen kanssaan, ota itse selvää asioista äläkä luota siihen tietoon mitä olet joskus kuullut.

Jos itse mietin aloitteluani, niin alkoholillahan se alkoi. Lapsuudenkodissani ei käytetty lainkaan alkoholia, eli se ei ainakaan vaikuttanut minulle. Vanhempani olivat tosi tiukkoja, ja kun jäin kiinni eivät päästäneet ulos ja eivät antaneet rahaa. Eivät luottaneet enkä sitten halunnut kertoakkaan mitään kun vastauksena oli aina suuttuminen. Eli keskustele lapsesi kanssa, älä aina suutu vaan mieti onko lapsen puheissa jotain perää (vaikka ne saattavat typeriä ollakkin).

Tarkkaile lasta ja lapsesi käytöstä, ja hänen silmiään jos epäilet jotain. Jos lapsi on näennäisen sekaisin, vie heti seuloihin ja jos jää kiinni niin laita se kusemaan ne aina silloin tällöin. Älä ole se pelottava vanhempi joka suuttuu jokaisesta virheestä, vaan tue lastasi. En voi näiyä korostaa tarpeeksi. Kerro lapselle että hänestä välitetään ja yritä asettaa hänelle realistisia tavoitteita.

Mitään yksiselitteistä reittiähän tähän ei ole, mutta näitä olisin kaivannut omilta vanhemmiltani. Älä pelkää puuttua tilanteeseen, mutta ole myös se rento äiti joka tukee lasta.

Anteeksi jos tektini on sekavaa. Tiedäthän..

Olin itse päätymässä samaan tilanteeseen jossa olet. Elämäni pyöri ns. hauskapidon ympärillä. Olin kaikissa mahdollisissa vaikeuksissa, tein kaikkea mahdollista ja käytin kaikkia mahdollisia päihteitä sen kummemmin ajattelematta seurauksia. Minulla ei ollut mitään järkevää otetta elmään, eikä sellaiset asiat juurikaan kiinnostaneetkaan.

Sitten ajauduin tienhaaraan, jossa olinkin valmis jättämään tuon KAIKEN taakse kerta heitolla (ei helppoa, mutta olin yllättävän vahvatahtoinen kun oikea hetki koitti) ja pikkuhiljaa muuttamaan elämän suunnan. Nyt 27-vuotiaana opiskelen jälleen ja päihteet on täysin taakse jäänyttä elämää (noh alkoholia maltilla joskus). Ystäväni, joka oli silloin kanssani samassa jamassa, on tällä hetkellä hampaaton subunisti. Hänkin on fiksu ja voisi olla mitä tahansa, mutta ei ole.

IKINÄ ei siltikään ole liian myöhäistä. Minulle nuo kokemukset ovat suuri rikkaus ja apu elämänasenteellisesti ja opinnoissakin. Suosittelen suuresti.

Täyskäännöksen voi tehdä milloin vain.

Kiitos viestistäsi! Pidän silmäni auki mahdollisen kimmokkeen ja motivaation varalta, mutta en halua lähteä puolivillaisesti liikkeelle (vieroitukseen koska äiti/poikaystävä käskee) vaan täysin omasta tahdostani. En todellakaan halua päätyä samaan kuin ystäväsi, vaikka hieman sitä pelkäänkin. Piristävää aina kuulla entisistä käyttäjistä jotka ovat saaneet elämänsä mallilleen!

Eli miten voin varmistaa ettei lapseni sekaantuisi huumeisiin?

Sepäs siinä on, kun se on se seura mikä tekee kaltaisekseen. Aina sen kaveripiirin ei tarvitse edes muuttua, mullakin on ollut samat kaverit läpi elämän ja lähes kaikki käytetään jotain.

Yksinkertaisesti kuuntele lastasi, vahdi hänen netinkäyttöään. Netistä saa nykyään todella, todella helposti tilattua huumeita. Keskustele hänen kanssaan, ota itse selvää asioista äläkä luota siihen tietoon mitä olet joskus kuullut.

Jos itse mietin aloitteluani, niin alkoholillahan se alkoi. Lapsuudenkodissani ei käytetty lainkaan alkoholia, eli se ei ainakaan vaikuttanut minulle. Vanhempani olivat tosi tiukkoja, ja kun jäin kiinni eivät päästäneet ulos ja eivät antaneet rahaa. Eivät luottaneet enkä sitten halunnut kertoakkaan mitään kun vastauksena oli aina suuttuminen. Eli keskustele lapsesi kanssa, älä aina suutu vaan mieti onko lapsen puheissa jotain perää (vaikka ne saattavat typeriä ollakkin).

Tarkkaile lasta ja lapsesi käytöstä, ja hänen silmiään jos epäilet jotain. Jos lapsi on näennäisen sekaisin, vie heti seuloihin ja jos jää kiinni niin laita se kusemaan ne aina silloin tällöin. Älä ole se pelottava vanhempi joka suuttuu jokaisesta virheestä, vaan tue lastasi. En voi näiyä korostaa tarpeeksi. Kerro lapselle että hänestä välitetään ja yritä asettaa hänelle realistisia tavoitteita.

Mitään yksiselitteistä reittiähän tähän ei ole, mutta näitä olisin kaivannut omilta vanhemmiltani. Älä pelkää puuttua tilanteeseen, mutta ole myös se rento äiti joka tukee lasta.

Anteeksi jos tektini on sekavaa. Tiedäthän..

mitenkähän voisi sitten koko kaveripiirin pitää poissa huumeista... no se taitaa olla mahdoton tehtävä. mutta koitan itse olla mahdollisimman hyvä äiti ja jotenkin luotsata lapseni turvalliseen elämään.

sinulle toivon hyvää tulevaisuutta. toivottavasti pääset kuiville, ja löydät elämällesi suunnan! tule onnelliseksi!

Eli miten voin varmistaa ettei lapseni sekaantuisi huumeisiin?

Sepäs siinä on, kun se on se seura mikä tekee kaltaisekseen. Aina sen kaveripiirin ei tarvitse edes muuttua, mullakin on ollut samat kaverit läpi elämän ja lähes kaikki käytetään jotain.

Yksinkertaisesti kuuntele lastasi, vahdi hänen netinkäyttöään. Netistä saa nykyään todella, todella helposti tilattua huumeita. Keskustele hänen kanssaan, ota itse selvää asioista äläkä luota siihen tietoon mitä olet joskus kuullut.

Jos itse mietin aloitteluani, niin alkoholillahan se alkoi. Lapsuudenkodissani ei käytetty lainkaan alkoholia, eli se ei ainakaan vaikuttanut minulle. Vanhempani olivat tosi tiukkoja, ja kun jäin kiinni eivät päästäneet ulos ja eivät antaneet rahaa. Eivät luottaneet enkä sitten halunnut kertoakkaan mitään kun vastauksena oli aina suuttuminen. Eli keskustele lapsesi kanssa, älä aina suutu vaan mieti onko lapsen puheissa jotain perää (vaikka ne saattavat typeriä ollakkin).

Tarkkaile lasta ja lapsesi käytöstä, ja hänen silmiään jos epäilet jotain. Jos lapsi on näennäisen sekaisin, vie heti seuloihin ja jos jää kiinni niin laita se kusemaan ne aina silloin tällöin. Älä ole se pelottava vanhempi joka suuttuu jokaisesta virheestä, vaan tue lastasi. En voi näiyä korostaa tarpeeksi. Kerro lapselle että hänestä välitetään ja yritä asettaa hänelle realistisia tavoitteita.

Mitään yksiselitteistä reittiähän tähän ei ole, mutta näitä olisin kaivannut omilta vanhemmiltani. Älä pelkää puuttua tilanteeseen, mutta ole myös se rento äiti joka tukee lasta.

Anteeksi jos tektini on sekavaa. Tiedäthän..

mitenkähän voisi sitten koko kaveripiirin pitää poissa huumeista... no se taitaa olla mahdoton tehtävä. mutta koitan itse olla mahdollisimman hyvä äiti ja jotenkin luotsata lapseni turvalliseen elämään.

sinulle toivon hyvää tulevaisuutta. toivottavasti pääset kuiville, ja löydät elämällesi suunnan! tule onnelliseksi!

Ei siihen ole mitään yksioikoista keinoa, kuuntele teiniäsi ja ole perillä hänen tekemisistään. Ja tuo netti, oikeasti, tarkkaile sitä. Nuoret ovat kieroja.

Kiitoksia Sinulle, ja toivottavasti lapsesi pysyy "kaidalla tiellä"! Hauskaa kevättä!

Mietin oletko koskaan ollut pidemmän aikaa ilman huumeita ja millainen olo siitä tulee? Vai onko se ennemmin niin, että heti kun tulee "vierotusoireita" niin uutta satsia kehiin? Oon aina miettiny, mitä huumeiden käyttäjien/alkon suurkuluttajien päässä liikkuu eli mikä saa heidät käyttämään lisää vaikka olo on karmea..itelle ei tulis mieleenkään kostean illan jälkeen jatkaa aamulla samaa meininkiä, mutta siinä kai se ero onkin???

Mutta vastaan alustavasti että yksi syy siihen että sitä ottaa lisää siihen huonoon oloon on se että sillä parannetaan sitä oloa....

Mietin oletko koskaan ollut pidemmän aikaa ilman huumeita ja millainen olo siitä tulee? Vai onko se ennemmin niin, että heti kun tulee "vierotusoireita" niin uutta satsia kehiin? Oon aina miettiny, mitä huumeiden käyttäjien/alkon suurkuluttajien päässä liikkuu eli mikä saa heidät käyttämään lisää vaikka olo on karmea..itelle ei tulis mieleenkään kostean illan jälkeen jatkaa aamulla samaa meininkiä, mutta siinä kai se ero onkin???

Tarpeeksi kun juo heti aamusta niin krapula katoaa ja jaksaa taas jorata Jerry Cottonin tahtiin. Jee jee Jerry Cotton, kuka ajaa punaisella datsunillaa, jee jee Jerry Cotton. Kot kot kot koot kot kot.

Kesäloman jälkeen raittiit päivät tuntuivat melko virkistäviltä. Oli vähän, kuin humalassa olisi. Erilainen humala. Hieno olo töissä. Kaikki kyselivät että mitä teit kesällä. Enhän minä kehdannut mainita että juopottelin koko kesän ja katselin jalkapallon mm-kisoja telkkarista.

Seuraava kesä olikin vähän samalainen. Juopottelin koko kesäloman ja hyvää teki. Meni pariviikkoa taas selvänä.

t. Ex

Mietin oletko koskaan ollut pidemmän aikaa ilman huumeita ja millainen olo siitä tulee? Vai onko se ennemmin niin, että heti kun tulee "vierotusoireita" niin uutta satsia kehiin? Oon aina miettiny, mitä huumeiden käyttäjien/alkon suurkuluttajien päässä liikkuu eli mikä saa heidät käyttämään lisää vaikka olo on karmea..itelle ei tulis mieleenkään kostean illan jälkeen jatkaa aamulla samaa meininkiä, mutta siinä kai se ero onkin???

Moikka moi!

Siinäpä se ero onkin. Ennen olin ihan samoilla linjoilla, mutta siinä vaiheessa kun oot juhlinu viikon putkeen se olo on niin hutera että ekat sanat herätessä on "antakaa mulle jotain mikä auttaa". Olo on kamala, riippuu mistä sulla on ne vieroitusoireet. Alkoholin tiedätkin varmaan, kannabiksesta ei varsinaisesti ole, saattaa vaan tuntua että päivä ei lähde käytiin. Subutexistä tulee kylmä, tärisyttää, oksettaa, ei tee mieli tehdä mitään ja sen kanssa sitä kyllä juokseekin sen piikin perässä. Piristä vähän sama homma, kylmä ei ole mutta mikään muu ei mahdu mieleen. Harvemmin näistä kuitenkaan tarvii kärsiä, kun on saanut omat asiat hoidettua sen verran "hyvään" jamaan.

Noi olot saattaa kestää pari viikkoakin, joten mieti vaikka pari viikkoa kestävää darraa missä sun tekis kokoajan mieli ottaa lisää kuppia kun tietäisit et se on ainoa mikä auttaa.

Provosoimpa vielä sen verran että ostin siihen joulupuu-keräykseen yli 300 eurolla joululahjoja, ihan uusia ja käyttämättömiä legoja, barbeja, zhu zhu petsejä ja vaatteita. Että olkaapa hyvä vain Oulun sosiaalihuollon asiakkaat! :) Ja ostin ne pankkikortilla, joten eivät edes olleet huumerahoja. Toivottavasti kelpas.

Se vanhoista kavereista luopuminen on loppupeleissä todella helppoa! Ja ainahan niitä voi moikata ja vaihtaa kuulumisia jos vastaan tulevat.Ei niitä karkuun pääse ja ennemmin tai myöhemmin heihin törmää joka tapauksessa.Se kun sanoit ettet jaa värkkei kenenkään kanssa niin olen aika varma että jossain vaiheessa näin teet ja jopa tulet itse käyttämään jonkun vanhoi ja tylsiäkin neuloi jopa niin tylsiä että kuuluu vaan rutinaa kun pistät.Sepä on vasta herkkua :p olet niin nuori ja tosiaan vaikutat ihan fiksulta ns.vanhanuori niin uskon että tiedät mitä teet. Ja abortti kuulostaa ihan järkevältä.....vai kuulostaako ??? Asioilla on tapana järjestyä vai mitä? Kerron itsestäni pari asiaa.....en mene ihan niihin alku tai keskivaiheisiin mitä olen kokenut ja tehnyt ja vetänyt mutta kun rupesin odottamaan esikoistani päätin että menen hoitoon ja ns.katson miten käy ja tulenko selviimään tästä.Menin hoitoon olin siellä 1kk ja en pahemmin kärsinyt raskauden "ansiosta" vieroitusoireita tai näin kuvittelen :) hoidon alkuvaiheessa tuli pieni kömmähdys ja kirjauduin ulos hoidosta mutta ennen sitä sovin uuden päivän seuraavalle viikolle jolloin palaan takaisin hoitoon.Olen kiitollinen munkan hlökunnalle että se oli mahdollista.Minä palasin ja hoito jatkui,olin loppuun asti hoidossa.No kotiuduin sieltä kk päästä. He päästivät mut kotiin venaamaan jatkohoitopaikkaa ja odotin n.kk sitä ja pysyin kuivilla.ensimmäinen mitä tein kotona oli se että nakkasin kamat pussiin ja pussi roskiin.lähdin sitten jatkohoitoon "oppimaan" vaikka mistä jos näin voi sanoa.ensikuussa siitä tulee sitten jo 5vuotta täyteen ja olen tänäpäivänä jo 2 ihanan lapsen äiti enkä vaihtaisi mitään pois.Sen verran vielä sanon että lopetin siis kaman vetämisen vasta ollessani 5 raskauskuukauden lopussa vai olikohan se 6kk alussa.no mutta se ei ole tärkeää nyt. Toivotan sulle onnea ja voimia tulevaan

Miten käytännössä teitte sen eron kaveripiiriinne? Ja hankitteko heti aktiivisesti kavereita muualta (mistä?), vai mistä sosiaaliset kontaktinne muodostuivat tuon liikkeen jälkeen? Auttoiko perheenne irtautumisessa?

lestaperheiden lapsissa on niin niin paljon narkkareita? Oletko itsekin ex-lesta? Mikä tuo ilmiö mielestäsi on ja mistä se kertoo?

No kyllähän mä aika rankalla kädellä poistin numeroita ja olin soittelematta. Aika meni lapseen tutustuessa ja kuivilla pysymiseen silloin alussa.En hankkinut tilalle aktiivisesti mitään uusia kavereita...enkä vieläkään ole hankkinut. Mulle riittää ne vanhat tosiystävät ketkä ei hylännyt mua silloin ku olin mikä olin.Koska kaveri piiriini kuului myös muitakin ihmisiä kuin he ketkä käyttivät.Asuntokin pysyi samana siihen asti kunnes olin ollut hoidossa yhteensä 7kk ja muutettiin takaisin kotiin jolloin hain asunnonvaihtoa ja se kävikin nopeasti.toki hoitopaikassa tutustui uusiin ihmisiin ja joihinkin heistä tutustunut paremmin ja pidetään yhteyttä. Hmm...muut kontaktit...ne muodostuivat osittain ns.perheryhmistä jne. Mutta eipä niitäkään tarpeeksi ole. Perhe ei pahemmin auttanut minua ainakaan irti päihteistä vaan tein sen ihan itse avun tuella. Ja olen ylpeä siitä koska hoitopaikan työntekijät olivat varmoja että tulen retkahtamaan ja menettämään lapsen mutta eipä niin ole käynyt *koputtaa puuta * ainakaan vielä.

Ei ole edes C-hepatiittiä, käytän puhtaita neuloja. Niitä saa hakea vinkistä likaisia vastaan, miksi siis jakaisin ne jonkun kanssa? Hyi.





Ihan pakko kommentoida, miten voit olla varma mitä teet jos saatat "juhlia" parikin viikkoa muistamatta mitään? Ei tarvitse olla kovinkaan sekaisin kun likaiset värkit menevät sekaisin, ehkä huomaamattasikin.



Tulee ihan mieleen omat kirjoittelut reilu 10 vuotta sitten. Olin myöskin raskaana, käytin huumeita, olin n. 20 v ja todella hukassa. Kirjoittelin täällä. Pääsin onneksi hoitoon nopeasti n. 4. raskauskuukaudella. Ja sitä todella halusinkin, motivaatio oli kova, vaikka pari retkahdusta alussa tapahtuikin.



C-hepatiitinkin saa nykyään hoidettua pois, mutta muistan tuon saman asenteen, että likaisia en käytä, ja miten vastuullisesti välineitä kävin vaihtamassa. Sitten vinkin työntekijä ehdotti, että jos kuitenkin otettais testi... Ja positiivinenhan se oli.



Itselläni elämä nyt hyvin, ammatti, vakituinen työ, 2 lasta, onnellisesti naimisissa jne. Ystäväpiirini ei tiedä mitään taustastani, ja tosiaan eivät varmasti uskoisi vaikka kertoisinkin. :D Lapseni on terve, onneksi, mitä nyt aavistuksen ikäisiään pienempikokoisempi.



Hyvää vointia sinulle, ja mieti vielä, lapsi voi olla se "syy" olla selvin päin ja löytää jokin tarkoitus ja järki tähän elämään. Vaikka abortti olisikin mielestäsi oikea ratkaisu, voi siitä tulla myös melkoiset tunnon tuskat ja huumeiden käyttö voi rajustikin lähteä käsistä. Tosiaan kuten joku jo sanoikin, asiolla on kuitenkin tapana järjestyä.

lestaperheiden lapsissa on niin niin paljon narkkareita? Oletko itsekin ex-lesta? Mikä tuo ilmiö mielestäsi on ja mistä se kertoo?

Oulussahan on yksi Suomen korkeimmista nuorisotyöttömyyksistä. Eikö se kerro jo jotain?

Oikeasti tämä ongelma alkaa jo alakoulussa, eli lapsella on mahdollisesti adhd, lievä autismi. Vanhemmat ajattelee että ei, meidän pikku-Mico on vain vähän vilkas/vähän hiljainen, kyllä se siitä! No, Pikku-Micolle koulunkäynti käy turhan haasteelliseksi, ei pysy perässä ja turhautuu. Kun huomiota ei saada hyvästä koulumenestyksestä, sitä pitää hakea muuten. Kiusaamalla, tupakoimalla, ryyppäämällä jne. Jossain vaiheessa siirrytään luonnollisesti kovempiin. Ja tässähän vaiheessa Pikku-Micolla ei tietysti mitään käytöshäiriötä ole, kaikki vaan johtuu noista päihdesekoiluista.

No, Pikku-Mico pääsee yläasteelta kutosen keskiarvolla. Mihin Mico pääsee opiskelemaan? Ei yhtään mihinkään. Micolla alkaa siis kymppiluokka, joka turhauttaa ja joka ei kiinnosta. No, Mico saa keskiarvoa nostettua sinne 6,8. Eikä silti pääse mihinkään. Seuraavaksi on vuorossa ammattistartti, jota Mico jaksaa käydä 3kk. Sen jälkeen Mico on omillaan vailla mitään tekemistä. Ei opiskelupaikkaa, töitä ei saa ilman koulutusta, ja päihtee vie ja hauskanpito kiinnostaa.

Oulussa tämä kaikki korostuu koska suuri kaupunki, suuret koulut, isot luokat eikä ketään kiinnosta. Näin meitä narkkareita syntyy. Nyt kun aikuisena yrittää hakea apua siihen ongelmaansa niin saat diagnoosin mutta päihdeongemasi vuoksi et saa asianmukaista lääkitystä. Muutenkin asianmukainen hoito on kiven alla, yksityiselle pitäs mennä mutta kuka maksaa? Suljetulle saatat joutua, olet siellä viikon ja kas kummaa, ei sinusta ole itsellesi vaaraa, olet ok.

Narkkarilta vaaditaan todella paljon että hän pääsee kuiville. Ihan ymmärrettävää se on mutta kun tuntuu että missään ei tulla vastaan. Jos tiedostat olevasi sekaisin tai käytöshäiriöinen, olet aina vain lääkkeiden perässä. Jos et tiedosta "sekopäisyyttäsi", muut pistävät sen päihteiden piikkiin.

Hyvin tyypillistä narkomaanille. Narkomaanit ovat itsekkäitä ja lapsellisia. Miten voit edes olettaa että sinua kunnioitetaan? Tuskin kunnioitat itsekkään itseäsi saati toiset narkkarit sinua? Elät valheellisessa ja vääristyneessä maailmassa.



En arvosta sinua enkä tapaasi tuoda asia esille!

Hyvin tyypillistä narkomaanille. Narkomaanit ovat itsekkäitä ja lapsellisia. Miten voit edes olettaa että sinua kunnioitetaan? Tuskin kunnioitat itsekkään itseäsi saati toiset narkkarit sinua? Elät valheellisessa ja vääristyneessä maailmassa.

En arvosta sinua enkä tapaasi tuoda asia esille!

Kyllähän sinäkin varmasti loukkaannut jos arvostelen sinun elämääsi. Eiköhän se ole jokaiselle ihmiselle tyypillistä että loukkaannumme itseemme kohdistuvasta kritiikistä. Itsekkäita ja lapsellisia ihmisiä löytyy niin narkkien kuin teidän "tavallisten tallaajien" joukosta.

Itse kunnioitan jokaista ihmistä, myös itseäni. Tiedän että kaikki eivät ole pidä valinnoistani, ja niitä saa arvostella mutta minäkin olen vain ihminen. Olen saanut todella asiattomia kommentteja niin tässä ketjussa kuin tuolla reaalimaailmassa.

Voisitko siis kertoa miksi et arvosta minua, ja mikä tavassani tuoda asia esille on vikana?

Joo toki elän omalla tavallani valheellisessa maailmassa ilman vastuuta. Mutta enpä minä tällä hetkellä pystyisi vastuuta ottamaankaan. Tai omalla tavallani otinkin jo kun tein abortin. Tiesin, etten pärjäisi lapsen kanssa, joten pienelle oli parempi näin.

Tunsitko Jannikan joka kuoli helmikuusa?

Millä helvetin rahoilla sä elät ja riehut

Mietin itsekin silloin, kun olin n. 25-vuotiaana vuosikaudet ollut pää sekaisin ja vasta aloittelin selvää elämää, että mitä ihmettä ns. normaalit ihmiset tekee, millä ne täyttää elämänsä. Ja kenen kanssa olisin tekemisissä, kun eihän sitä päihteitä käyttäessä juuri muiden kanssa ole tekemisissä, kuin toisten, jotka ovat pää sekaisin. Miksikö? No. Eihän sitä kehtaa. Selvin päin ollaan selvien seurassa (noin pääsääntöisesti), ja kun ollaan viihteellä, niin useimmiten kaikki ottavat enemmän tai vähemmän. Jos on yksin sekaisin selvien joukossa, on säälittävä. Ja jos ei ole koskaan selvänä, ei ole selväpäisiä ystäviäkään.

Minulla on nyt, yli 10 vuotta selvänä elon jälkeen ihan mukava ystäväpiiri kuitenkin. Ketäkö ystäväni ovat? Osa on sukulaisia, muutamia uusia ystäviä, mutta osa on heitä, kenen kanssa joskus narkkasin, ja jotka ovat myös kunnon ihmisiä nykyään. Heitä on yllättävän paljon. Aineista irtautuminen tapahtuu aalloissa, osa lähtee, osa menee syvemmälle päihdemaailmaan. Kaikki tuntemani, jotka ovat irtautuneet, ovat mielettömän energisiä ja omassa jutussaan menestyneitä ihmisiä. Useimmat perheellisiä. Minustakaan kukaan nykyisessä lähiyhteisössäni (työkaverit, naapurit, hyvänpäivän tutut, lasteni kavereiden perheet jne) eivät ikinä uskoisi millaista elämää olen elänyt. 

Olisipa kiva kuulla, miten sinun, ap, on käynyt.