Narkkari vastailee hetken kysymyksiinne

Ajattelin vastata tähän huvikseni. Minä en ole vielä ns. narkkari, mutta hyvää vauhtia luisumassa sille polulle. Minulla on lapsia, mies jne. näennäisesti asiat on ok. Oikeasti ei sitten olekaan. Olen kärsinyt pahasta masennuksesta koko aikuisikäni, muitakin mt-ongelmia on, johtuen traumaattisesta lapsuudesta. Lisäksi PTSD, joka aiheuttaa pelkotiloja, takaumia jne. päivittäin. Pahin ongelma on krooninen ahdistus.

Ai miksen mene lääkärille? Olen minä mennyt. Minulla on vakituinen hoitosuhde ja käyn keskustelemassa hoitajankin kanssa säännöllisesti. Lääkäriltä olen saanut ahdistukseen vähän tehonneita lääkkeitä sekä joskus bentsoja. Bentsot auttavat akuutisti, mutta niitä ei voi syödä paria päivää enempää putkeen tai teho menee. Joskus olen osastojaksoilla ja olo helpottuu niinä päivinä. Joka kerta pitää kuitenkin lähteä kotiin ja sitten on taas paha olla.

Mieheni tai lapseni, tai kukaan muukaan, ei tiedä ajatuksistani koskien aineita ja itsetuhoisuutta. Päiväkodissa tiedetään että olen hoidossa mutta siltikin suhtautuvat tosi kivasti ja jaksavat aina kehua, miten "jaksava" äiti olen. Kulutan ne pienet energiavarani lapsiini, puuhaan ja juttelen näiden kanssa paljon. Mutta kun jään yksin...pimeys valtaa kaiken ja tahdon vaan kuolla.

Olen nyt parin päivän lepolomalla perheestäni ja otin äsken bentson, alkoholia sekä kannabista ekaa kertaa. Olen selannut yhtä sivustoa ja harkitsen että pistäisin tilaukseen kamaa. En jaksa enää kuvitella puhumisen auttavan, ei se auta. Terapiaan ei ole varaa. Kun vaan saisi edes hetkeksi tän kamalan olon pois...