Olen huomannut, että ihan parhaiten pärjää töissä

jos on hajuton, väritön, näkymätön.



Täälä kun nauramisesta julkisella paikallakin saa osakseen paheksuvia katseita (omaa kokemusta on).



Työpaikalla ei saisi nauraa, puhua vain hiljaisella äänellä, mitään henkilökohtaista ei kannata kertoa, tai sitä käytetään lyömäaseena, jos ystävystyt jonkun kanssa, olet valinnut samalla "puolesi" vaikka et tarkoita ystävyydellä mitään klikkeihin liittymistä jne.

jos on hajuton, väritön, näkymätön.

Täälä kun nauramisesta julkisella paikallakin saa osakseen paheksuvia katseita (omaa kokemusta on).

Työpaikalla ei saisi nauraa, puhua vain hiljaisella äänellä, mitään henkilökohtaista ei kannata kertoa, tai sitä käytetään lyömäaseena, jos ystävystyt jonkun kanssa, olet valinnut samalla "puolesi" vaikka et tarkoita ystävyydellä mitään klikkeihin liittymistä jne.

Kannata olen huomannut. Ap

En silti halua olla hajuton, mauton ja väritön vain sen vuoksi, etten ärsyttäisi ketään.

kun ei ystävysty kenenkään kanssa, on vain asiallinen työkaveri, hoitaa oat hommat ja on neutraali. Ei tule tunnesiteitä, klikkiytymä jne

T: Yksi, jolla on maailman upein työyhteisö, jossa todellakin nauretaan, lauletaan, bailataan ja välillä huudetaankin.

huomaamattomana jää helposti huomaamatta myös urakehityksessä. 30 vuotta samaa duunia on aika kova hinta siitä, että välttyi ristiriitatilanteilta.

joutui konflikteihin tai ei. Ainoastaan sillä tavoin voi löytää itselleen oikeasti sopivan työpaikan, jossa viihtyy aidosti.



Olen kyllä ap:n kanssa sama mieltä: helpoimmalla pääsisi. Mutta toisaalta, se positiivinenkin kontakti jäisi kokematta.



T. melko tempperamentikas lörppö

Tuollaiset työtoverit ovat parhaimmistoa; tekevät työnsä ja kohtelevat kaikkia samanarvoisesti, eivät juoruile tai ota kantaa muuhun kuin työhön liittyvään.

Olen ollut useassa työpaikassa ja tuollaiset erottuvat edukseen.

Olen itse myös eloisa, ja ulospäinsuuntautunut. Teen työni, en häiritse muiden työntekoa, mutta olen huomannut sen, että olen joutunut silmätikuksi työyhteisössä, jossa huono ilmapiiri.



Työyhteisössäni on joko niitä, jotka ovat ottaneet sen hajuttoman, värittömän, hiljaisen roolin (jolla pääsee kaikin helpoiten), tai sitten ryhtyä veemäiseksi, vallanhimoiseksi, joustamattomaksi, itsekkääksi keski-ikäiseksi, hankalasi työkaveriksi, ja klikkiytyä, juonitella, panetella muita seläntakana ja kerää valta-asemaa, jonka turvin luistaa paskamaisista työtehtävistä ja saada etuja muiden kustannuksella.



Itse olen iloinen, ulospäinsuuntautunut ystävällinen työkaveri, joka siis ei kuulu kumpaakaan katekoriaan. Siksi jouduinkin "syntipukin" asemaan työyheisössä. Aluksi olin ihan ymmälläni, miksi minä joka olen kaikille ystävällinen, auttavainen ja huomaavainen, olenkin se silmätikku, ja syypää kaikkeen. Muut sai tehdä virheitä mielinmäärin, mutta jos minulle tapahtui virhe, syntyi hirveä haloo asiasta. Kunnes tajusin, että en noudattanut sanomatonta sääntöä olla joko jompaa kumpaa kastia... Onneksi pääsin uuteen duuniin.

Olen itse myös eloisa, ja ulospäinsuuntautunut. Teen työni, en häiritse muiden työntekoa, mutta olen huomannut sen, että olen joutunut silmätikuksi työyhteisössä, jossa huono ilmapiiri.

Työyhteisössäni on joko niitä, jotka ovat ottaneet sen hajuttoman, värittömän, hiljaisen roolin (jolla pääsee kaikin helpoiten), tai sitten ryhtyä veemäiseksi, vallanhimoiseksi, joustamattomaksi, itsekkääksi keski-ikäiseksi, hankalasi työkaveriksi, ja klikkiytyä, juonitella, panetella muita seläntakana ja kerää valta-asemaa, jonka turvin luistaa paskamaisista työtehtävistä ja saada etuja muiden kustannuksella.

Itse olen iloinen, ulospäinsuuntautunut ystävällinen työkaveri, joka siis ei kuulu kumpaakaan katekoriaan. Siksi jouduinkin "syntipukin" asemaan työyheisössä. Aluksi olin ihan ymmälläni, miksi minä joka olen kaikille ystävällinen, auttavainen ja huomaavainen, olenkin se silmätikku, ja syypää kaikkeen. Muut sai tehdä virheitä mielinmäärin, mutta jos minulle tapahtui virhe, syntyi hirveä haloo asiasta. Kunnes tajusin, että en noudattanut sanomatonta sääntöä olla joko jompaa kumpaa kastia... Onneksi pääsin uuteen duuniin.

Kaikista ei tartte tykätä, mutta duunit on hoidettava.

että olen solminut ystävyyssuhteita, joista on ollut hyötyä ja hupia muutenkin. tietysti työasiat pitää hoitaa, mutta jos työpaikalla on hyvä henki ja tietää että työkaverit on muutenkin kavereita, aina vaan parempi - ja sen huomaa kyllä firman tuloksessakin.

työnantajalle sopivasta korvauksesta. En ole tullut bailaamaan ja juhlimaan ja huutamaan työpaikalle. Olen tullut tekemään töitä.

kun ei ystävysty kenenkään kanssa, on vain asiallinen työkaveri, hoitaa oat hommat ja on neutraali. Ei tule tunnesiteitä, klikkiytymä jne

T: Yksi, jolla on maailman upein työyhteisö, jossa todellakin nauretaan, lauletaan, bailataan ja välillä huudetaankin.

Ja nyt kun aloitin pari kk sitten uudessa työpaikassa, aion noudattaa juuru tuollaista käyttäytymismallia. En etsi uusia kavereita työpaikalta, haluan todellakin erottaa työn ja yksityiselämäni. Eikä ole aikomusta osallistua pikkujoulu ym. juttuihin.

Miettikää, että te annatte vallan työpaikan ilmapiiristä sille, jota se kiinnostaa. TE MUKAUDUTTE! Tuollainen on vastuutonta käytöstä ja kiusaamisen pelossa mahdollistatte sellaisen ihmisen kiusaamisen, joka on hiukankaan erilainen: liian älykäs, liian kaunis, liian ruma, liian sitä, liian tätä. On tämä Suomi paska maa, jos ihmiset eivät saa työpaikoissa olla omia itsejään. Häpeä syvästi olla suomalainen.

juttelemme ja nauramme, niinkuin joku tuossa ylempänä sanoi,ei se tarkoita sitä etteikö töissä voisi olla kivaa ja tulla hyvin toimeen työkavereiden kanssa jos ei kerro itsestään kaikkea ja koita olla hyvää kaveria työkavereien kanssa ;)

tavikset tätä systeemiä pyörittävät.

Ja nyt kun aloitin pari kk sitten uudessa työpaikassa, aion noudattaa juuru tuollaista käyttäytymismallia. En etsi uusia kavereita työpaikalta, haluan todellakin erottaa työn ja yksityiselämäni. Eikä ole aikomusta osallistua pikkujoulu ym. juttuihin.

On täysi itsemurha jättäytyä kaiken ulkopuolelle. Jos osoitat työporukalle, että sinua ei heidän seuransa kiinnosta, niin laitat itsesi pahasti alttiiksi kiusaamiselle, koska se ajatus loukkaa heitä, että olet olevinasi jotenkin parempi kuin he, että et jaksa olla heidän kanssaan. Lastentarhahommaahan se on, mutta monesti koettu!

että jos työpaikalla on hyvä fiilis, ihmiset tulevat hyvin juttuun keskenään ja käyvät esim. työpäivän jälkeen kaljalla/lenkillä tai missä nyt vaan, niin se merkitsee sitä että on hyvä tiimihenki, ja sen avulla päästään yli vaikeistakin paikoista. Kun ihmiset tuntevat olevansa samaa "joukkuetta", työantajan kannalta on helpompi saada ihmisiä joustamaan kiiretilanteissa. Joten ystävystykää ihmiset ihan rauhassa siellä työpaikoilla keskenänne, eihän sen tarvitse tarkoittaa mitään ihmissuhdedraamoja tai selkään puukotusta tai selän takana pahan puhumista, ne on vaan ja ainoastaan käytöstapojen puutetta.

tavikset tätä systeemiä pyörittävät.

on oikeasti olemassa joukko ihmisiä, jotka ovat aidosti samanlaisia keskenään? Minä kun en ole koskaan tavannut kahta samanlaista ihmistä, vain erilaisia, sormenjälkiä myöden.

minulla on tarpeeksi ystäviä työelämän ulkopuolella, rajaan työelämän omaksi lohkokseen ja sieltä en kavereita kaipaa. Ei ole kukaan tullut kettuilemaan asiasta koskaan.