Olen huomannut, että ihan parhaiten pärjää töissä

ettei "käypäläiseen" edes viitsitä tutustua niiden vakkarityöntekijöiden puolelta.



Aika ikävä kuva jää niin ihmisistä kuin koko työpaikasta.

Ja nyt kun aloitin pari kk sitten uudessa työpaikassa, aion noudattaa juuru tuollaista käyttäytymismallia. En etsi uusia kavereita työpaikalta, haluan todellakin erottaa työn ja yksityiselämäni. Eikä ole aikomusta osallistua pikkujoulu ym. juttuihin.

On täysi itsemurha jättäytyä kaiken ulkopuolelle. Jos osoitat työporukalle, että sinua ei heidän seuransa kiinnosta, niin laitat itsesi pahasti alttiiksi kiusaamiselle, koska se ajatus loukkaa heitä, että olet olevinasi jotenkin parempi kuin he, että et jaksa olla heidän kanssaan. Lastentarhahommaahan se on, mutta monesti koettu!

meillä on työ jossa jokainen hoitaa omat hommansa, ei tule muutenkaan päivän aikana kauheasti juteltua töykavereille, (eikä muutkaan keskenään ehdi juoruta kun meidän työntekö tarkoittaa oikeasti töiden tekemistä eikä juoruamista ;)) tauoilla jonkin verran mutta enpä juurikaan muita taukoja pidä kuin ruokatauon ja aina on seuraa löytynyt. Joten näin aion jatkaa edelleenkin.

tavallinen järkevä ihminen ei yritä enempää kuin on vain siksi että uskoo tietyn käytöksen nostavan työuralla ylöspäin. Pitkä kapea leipä ei ole huono valinta. Itselläni ei ole mitään sitä ajatusta vastaan että teen samaa hommaa 30 vuotta, minulla on elämässä paljon muutakin, eikä työ vie liikaa energiaa.



Kaikista ei voi tulla johtajia, myös hyvällä alaisellla on oma arvonsa. Ei se tee ihmisestä säälittävää ettei koe urakehitystä tärkeäksi. Se voi olla ihan oma valinta, ei kohtalon sanelemaa.

Itse olen käyttänyt vuokratyöntekijöitä hyvällä menestyksellä. Nytkin meillä on eräs henkilö osastolla vuokrafirmasta ja kaikki vakkarit eivät edes tiedä että hän o vuokrattu.

Jos työpaikan henki on huono on sama oletko vakituinen vai pätkätöissä.

Suomessa on se huono puoli että ihmiset sinnittelee epämiellyttävässä työpaikassa vuosia eivätkä suostu vaihtamaan. Sitten se paha olo näkyy koko työyhteisössäAletaan kiusaamaan ja keksimään kaikkea koiruuksia.

Minä näen asian toisin. Olen ollut useammassa paikassa töissä ja nähnyt tämän, miten käy kun kaljoitellaan ja lenkkeillään yhdessä. Kohta alkaa ne pettämiset ja toisten haukkumiset selän takana ja juonittelut ja kiipeämiset.

Ne, jotka haluaisi tehdä työnsä hyvin ja eivät halua sekoittaa vapaa-aikaan työhön, jäävät jalkoihin. Heistä juorutaan kun he eivät käy kaljoilla ja bailaa ja laula ja juoruile töissä ja sekoile yhdessä vapaa-aikana.

Paras on työyhteisö, missä ihmiset ymmärtää, että tämä on työpaikka. Ei mikään viihdekerho, eikä marttakerho, eikä virikepaikka kun on tylsää kotona lapsen kanssa yms.

Onneksi olen nyt hyvässä työpaikassa, missä ollaan ystävällisiä toisille ja asiallisia. Keskitytään työn tekoon, ei miettimään, mihin mennään illalla bailaamaan ja juonittelemaan toisia vastaan ja juoruilemaan. Kaikilla on kiva tulla töihin ja tulosta syntyy.

Koska se on työpaikka, ei mikään virikehoitola. Se elämä pitäisi olla jokaisella siellä vapaa-aikana.

Ihmiset tulevat turhan paljon hoidattamaan itseään ja ongelmiaan töihin. Erikoista jos joku pomo tällaista suosii.

että jos työpaikalla on hyvä fiilis, ihmiset tulevat hyvin juttuun keskenään ja käyvät esim. työpäivän jälkeen kaljalla/lenkillä tai missä nyt vaan, niin se merkitsee sitä että on hyvä tiimihenki, ja sen avulla päästään yli vaikeistakin paikoista. Kun ihmiset tuntevat olevansa samaa "joukkuetta", työantajan kannalta on helpompi saada ihmisiä joustamaan kiiretilanteissa. Joten ystävystykää ihmiset ihan rauhassa siellä työpaikoilla keskenänne, eihän sen tarvitse tarkoittaa mitään ihmissuhdedraamoja tai selkään puukotusta tai selän takana pahan puhumista, ne on vaan ja ainoastaan käytöstapojen puutetta.

Minä näen asian toisin. Olen ollut useammassa paikassa töissä ja nähnyt tämän, miten käy kun kaljoitellaan ja lenkkeillään yhdessä. Kohta alkaa ne pettämiset ja toisten haukkumiset selän takana ja juonittelut ja kiipeämiset.

Ne, jotka haluaisi tehdä työnsä hyvin ja eivät halua sekoittaa vapaa-aikaan työhön, jäävät jalkoihin. Heistä juorutaan kun he eivät käy kaljoilla ja bailaa ja laula ja juoruile töissä ja sekoile yhdessä vapaa-aikana.

Paras on työyhteisö, missä ihmiset ymmärtää, että tämä on työpaikka. Ei mikään viihdekerho, eikä marttakerho, eikä virikepaikka kun on tylsää kotona lapsen kanssa yms.

Onneksi olen nyt hyvässä työpaikassa, missä ollaan ystävällisiä toisille ja asiallisia. Keskitytään työn tekoon, ei miettimään, mihin mennään illalla bailaamaan ja juonittelemaan toisia vastaan ja juoruilemaan. Kaikilla on kiva tulla töihin ja tulosta syntyy.

Koska se on työpaikka, ei mikään virikehoitola. Se elämä pitäisi olla jokaisella siellä vapaa-aikana.

Ihmiset tulevat turhan paljon hoidattamaan itseään ja ongelmiaan töihin. Erikoista jos joku pomo tällaista suosii.

että jos työpaikalla on hyvä fiilis, ihmiset tulevat hyvin juttuun keskenään ja käyvät esim. työpäivän jälkeen kaljalla/lenkillä tai missä nyt vaan, niin se merkitsee sitä että on hyvä tiimihenki, ja sen avulla päästään yli vaikeistakin paikoista. Kun ihmiset tuntevat olevansa samaa "joukkuetta", työantajan kannalta on helpompi saada ihmisiä joustamaan kiiretilanteissa. Joten ystävystykää ihmiset ihan rauhassa siellä työpaikoilla keskenänne, eihän sen tarvitse tarkoittaa mitään ihmissuhdedraamoja tai selkään puukotusta tai selän takana pahan puhumista, ne on vaan ja ainoastaan käytöstapojen puutetta.

Minä näen asian toisin. Olen ollut useammassa paikassa töissä ja nähnyt tämän, miten käy kun kaljoitellaan ja lenkkeillään yhdessä. Kohta alkaa ne pettämiset ja toisten haukkumiset selän takana ja juonittelut ja kiipeämiset.

Ne, jotka haluaisi tehdä työnsä hyvin ja eivät halua sekoittaa vapaa-aikaan työhön, jäävät jalkoihin. Heistä juorutaan kun he eivät käy kaljoilla ja bailaa ja laula ja juoruile töissä ja sekoile yhdessä vapaa-aikana.

Paras on työyhteisö, missä ihmiset ymmärtää, että tämä on työpaikka. Ei mikään viihdekerho, eikä marttakerho, eikä virikepaikka kun on tylsää kotona lapsen kanssa yms.

Onneksi olen nyt hyvässä työpaikassa, missä ollaan ystävällisiä toisille ja asiallisia. Keskitytään työn tekoon, ei miettimään, mihin mennään illalla bailaamaan ja juonittelemaan toisia vastaan ja juoruilemaan. Kaikilla on kiva tulla töihin ja tulosta syntyy.

Koska se on työpaikka, ei mikään virikehoitola. Se elämä pitäisi olla jokaisella siellä vapaa-aikana.

Ihmiset tulevat turhan paljon hoidattamaan itseään ja ongelmiaan töihin. Erikoista jos joku pomo tällaista suosii.

että jos työpaikalla on hyvä fiilis, ihmiset tulevat hyvin juttuun keskenään ja käyvät esim. työpäivän jälkeen kaljalla/lenkillä tai missä nyt vaan, niin se merkitsee sitä että on hyvä tiimihenki, ja sen avulla päästään yli vaikeistakin paikoista. Kun ihmiset tuntevat olevansa samaa "joukkuetta", työantajan kannalta on helpompi saada ihmisiä joustamaan kiiretilanteissa. Joten ystävystykää ihmiset ihan rauhassa siellä työpaikoilla keskenänne, eihän sen tarvitse tarkoittaa mitään ihmissuhdedraamoja tai selkään puukotusta tai selän takana pahan puhumista, ne on vaan ja ainoastaan käytöstapojen puutetta.

ihan aikuisten ihmisten välistä touhua, en mitään parikymppisten teinitouhuja. Aikuiset ihmiset osaavat käydä oluella tai lenkillä tai vaikka keilaamassa työkavereiden kanssa ihan ilman mitään pettämisiä tai selän takana puhumisia...

t. Se esimies

ja käyttäydyn asiallisesti, samaa odotan myös työkavereilta. Kuuntelen työkavereitten juttuja ja osallistun itsekin keskusteluun. Harmi vaan, että nykyisin töissä on niin kiire, että sitä ehtii tehdä vain tauoilla. En valita enkä märmätä töissä kotiasioista, en puhu työkavereista tai pomoista pahaa selän takana.



Tykkään työstäni ja työpaikastani ja viihdyn siellä. Toisten työkavereiden kanssa tulen paremmin juttuun kuin toisten, mutta ei kaikkien tarvitse pitää minusta.



Mun raja menee siinä, että haluan itse päättää mitä teen vapaa-aikana. En pidä näistä suht viattomista "perjantaina mennään keilaamaan ja bailaamaan", kun heti joutuu selittelemään miksi ei halua lähteä. En etsi töistä ystäviä, toki joitakin olen vuosien varrella saanut.



Parikymppisenä olin yhdessä työpaikassa, jossa menimme töiden jälkeen yhdessä ulos. Hauskaa oli, mutta olin silloin sinkku. Nyt perheellisenä sellaiseen ei enää oikein ole aikaa tai halua.

enkä esimiehen mieliksi käydä keilaamassa ja lenkkeilemässä työkavereiden kanssa ja kaljalla.

Jotenkin kuulostaa aika ahdistavalta. Aikuisella ihmisellä on omia harrastuksia ja omia kavereita ja oma perhe. Ei haluta enää vapaa-aikaa pomon mieliksi viettää työkavereiden kanssa.

Ja kenellä perheellisellä on aikaa jäädä perjantaisin drinksuille ja keskiviikkoisin keilaamaan ja tiistaisin lenkkeilemään työporukan kanssa. Minulla ainakin on kiire kauppaan ja päiväkotiin ja haluan viettää aikaa lasten kanssa.

Ei ole hyvä sellainen työpaikka, missä on velvollisuus vapaa-aikakin viettää työyhteisön kanssa. Lapsetkin siitä jo kärsii.

Työ työnä ja vapaa-aika omana vapaa-aikana. Onneksi meillä toimii tämä motto. Työkavereiden kanssa ollaan silti hyvissä väleissä.

Minä näen asian toisin. Olen ollut useammassa paikassa töissä ja nähnyt tämän, miten käy kun kaljoitellaan ja lenkkeillään yhdessä. Kohta alkaa ne pettämiset ja toisten haukkumiset selän takana ja juonittelut ja kiipeämiset.

Ne, jotka haluaisi tehdä työnsä hyvin ja eivät halua sekoittaa vapaa-aikaan työhön, jäävät jalkoihin. Heistä juorutaan kun he eivät käy kaljoilla ja bailaa ja laula ja juoruile töissä ja sekoile yhdessä vapaa-aikana.

Paras on työyhteisö, missä ihmiset ymmärtää, että tämä on työpaikka. Ei mikään viihdekerho, eikä marttakerho, eikä virikepaikka kun on tylsää kotona lapsen kanssa yms.

Onneksi olen nyt hyvässä työpaikassa, missä ollaan ystävällisiä toisille ja asiallisia. Keskitytään työn tekoon, ei miettimään, mihin mennään illalla bailaamaan ja juonittelemaan toisia vastaan ja juoruilemaan. Kaikilla on kiva tulla töihin ja tulosta syntyy.

Koska se on työpaikka, ei mikään virikehoitola. Se elämä pitäisi olla jokaisella siellä vapaa-aikana.

Ihmiset tulevat turhan paljon hoidattamaan itseään ja ongelmiaan töihin. Erikoista jos joku pomo tällaista suosii.

että jos työpaikalla on hyvä fiilis, ihmiset tulevat hyvin juttuun keskenään ja käyvät esim. työpäivän jälkeen kaljalla/lenkillä tai missä nyt vaan, niin se merkitsee sitä että on hyvä tiimihenki, ja sen avulla päästään yli vaikeistakin paikoista. Kun ihmiset tuntevat olevansa samaa "joukkuetta", työantajan kannalta on helpompi saada ihmisiä joustamaan kiiretilanteissa. Joten ystävystykää ihmiset ihan rauhassa siellä työpaikoilla keskenänne, eihän sen tarvitse tarkoittaa mitään ihmissuhdedraamoja tai selkään puukotusta tai selän takana pahan puhumista, ne on vaan ja ainoastaan käytöstapojen puutetta.

ihan aikuisten ihmisten välistä touhua, en mitään parikymppisten teinitouhuja. Aikuiset ihmiset osaavat käydä oluella tai lenkillä tai vaikka keilaamassa työkavereiden kanssa ihan ilman mitään pettämisiä tai selän takana puhumisia...

t. Se esimies