Saakohan kolmen lapseen vanhemmat kunnalta jotain apua Helsingissä?

Eiköhän se mies eli lapsen isä ole riittävä turvaverkko.

Epäilen kuitenkin tämän viestin aitoutta koska ei terve ihminen tarvitse apua kolmen lapsen kans yhtään mihinkään.

mutta pitää maksaa siitä itse.

Oletan, että olet itseriittoinen lestadiolaisäiti, jolla mummot hoitavat lapsenlapsiaan vuoron perään ja omaa aikaa on enemmän kuin tarpeeksi. Menisitkö muualle paasaamaan, kun et tiedä tilanteestani yhtään mitään.



Asiallisia vastauksia, kiitos!

MEillä ei siis ole isovanhempia tms auttamassa. Eli itse on hoidettava lapset 24/7. On lapsilla toki isä, muta hän on luonnollisesti töissä. Kyllä joissain kunnissa varmaan tässä tilanteessa kotiapua saa (siis ilmaista tai halpaa ainakin)?

Ihan normaalitilanne, jos olette normaaliperhe.

Onhan sulla ennestäänkin ollut jo kaksi kotona, vai onko? Nyt yksi eskarilainen ja toinen 3-vuotias. Aika avutonta, jos ei niiden kanssa pärjää. Jos siis kaikki terveitä, normaaleja lapsia. Ihan normielämää, mitä apuja siihen nyt tarvii. Meillä kolme alle 5-vuotiasta ja mukavaa on ollut.

Kysyin itse apua samankaltaisessa tilanteessa (lapset tosin pienemmällä ikäerolla)ja melkein päin naamaa naurettiin.

Kaikki apu ensinnäkin on maksullista ja se menee yksinhuoltaja- keskos- ja lastensuojelun piirissä oleviin perheisiin. Näin siis Espoossa.

Toista ihmistä täällä jokainen tarvitsee avukseen ennemmin tai myöhemmin.



Turvaverkkoja ei kaikilla ole, voi olla huonot välit sukulaisiin tms. Vaikka veroja maksetaan hirveästi, palvelut kurjistuvat koko ajan. Ei niitä tunnu enää meille kantasuoalaisille oikein riittävän. Poliitikkoja kai pitäisi syyttää, mutta ehkä parempi auttaa itse itseään ja läheisiään.



Ehkä tämä tilanne opettaa ihmisiä uudenlaiseen yhteisöllisyyteen, jossa autetaan toinen toisiamme ja tehdään parhaamme. Kyse on eräänlaisesta vaihdantataloudesta.



Näissä yhteisöissä henkilökemiat ovat ratkaisevassa asemassa, sillä todellisuudessa vapaaehtoisuuteen perustuvat epämuodolliset yhteenliittymät eivät voi muuten toimia.

Siinähän pitää vaihtaa, eikä vain aina ottaa.

Aika kylmää kyytiä on ap saanut palstalla. Itselläni on turvaverkot viriteltynä Pohjanmaalla, siitä huolimatta sain apua neuvolan kautta, kun perheeseemme syntyi kolmas. Näin ollen lapsia oli 3 alle 2,5-vuotiasta. Itse oikein tyrkyttivät, kun ajoin itseni aivan piippuun kuopuksen valvomisen kanssa.



Kerran viikossa meillä käy aivan ihana perhetyöntekijä ulkoiluttamassa lapsia, joskus tekee myös kotihommia. Mies on 3/4 vuodesta PALJON pois kotoa, ja perhetöntekijä käy meillä ainakin syksyyn asti, vaikka nuorimmainen tulee silloin jo 2v. Ei se toki ilmaista ole, mutta aika mitätön maksu mielestäni, vaikka rahassa ei uidakaan.



Myös muutama kaverini saa apua, ja ovat olleet ikikiitollisia siitä. Mutta ei täälläkään tuosta "etuudesta" paljon huudella etukäteen, vasta kun mieheni soitti neuvolaan ja sanoi, että nyt on rouvalla takki tyhjänä, meille kerrottiin tästä mahdollisuudesta. Ja sitten sitä kyllä on tyrkytettykin, vaikka muutaman kuukauden jälkeen kysyinkin, kauanko tämä ihanuus jatkuu vielä.



Helsingin tilanteesta mulla ei ole tietoa, mutta eikö sitä nyt rahalla luulisi selviävän sielläkin. Ilmaista se apu ei "normaalille" perheelle ole, mutta ei kovin kallistakaan.



Voimia ap:lle, toivottavasti jaksat taistella!

Täytin toisen lapsen syntymän jälkeen jonkun masennuskyselyn (Helsingissä) neuvolassa ilmeisesti huolestuttavan alavireisesti (oli huono päivä) ja saimme perhetyöntekijän käymään kerran viikossa puolen vuoden ajan (?) pari tuntia.



Mies oli juuri aloittanut yrityksen ja tuloja ei juuri ollut (elettiin säästöillä) eikä tuo palvelu maksanut mitään. Muuten siis olisimme maksaneet siitä osan.



Perhetyöntekijä yleensä ulkoilutti vauvaa ja vietin ajan kaksistaan 3 v. esikoisen kanssa. Esikoinen selvästi kaipasi yhteistä aikaa, kun ensin yritys oli vienyt isän ja sitten vauva äidin.



Meistä ehkä jäi joku merkintä jonnekin, mutta jos emme toiste "jää kiinni", niin tuskimpä sillä on merkitystä.

En lukenut kuin muutamia viestejä sieltä täältä mutta yksi asia minua kummastuttaa. Miksi te luulette, että haluan apua ilmaiseksi? en ole missään vaiheessa maininnut maksuttomuudesta mitään. Toki haluaisin kunnalta apua, koska se tulisi edullisemmaksi kuin itse palkata esim lastenhoitoapua, joka maksaa helposti yli kymmenen euroa/tunti. Esim 15 euroa kolmesta tunnista on minusta oikein hyvä hinta. Olen korkeasti koulutettu, en todellakaan tukien varassa eläjä, mutta teillä monella ketjuun vastanneella tuntuu olevan kovin vähän elämänkokemusta ja monilla hyvä tukiverkko, kun noin kehtaatte muita arvostella. Masennus on sairaus eikä tahdonalainen tila, niin kuin te luulette sen olevan. Jos minulla olisi vaikkapa rintasyöpä niin olisiko vastaustenne sävy samanlainen?



Niinhän se on, että elämä opettaa teitäkin vielä ymmärtämään, että kaikilla ei ole samat lähtökohdat ja rakastavaa perhettä tukenaan. Eikä älykkyyttä ja empatiakykyä, sillä ne teiltä lähes kaikilta puuttuvat. Sääliksi käy lapsianne kun heillä on noin kylmäkeskoiset ja julmat vanhemmat.



Tuohon varhaiseen tukeen voisin ottaa yhteyttä ja kysyä, saisinko niitä palveluseteleitä. Kiitos asiallisista vastauksista ja ilkeät av-mammat tukehtukoon omaan suun sylkivaahtoonsa ja palakoot vaikka helvetissä. Turha tulla sitten itkemään ymmärrystä kun itse sairastuu tai vaikkapa oma lapsi kuolee, sillä sehän on aivan omaa syytä kaikki, niinkuin masennuskin. t. ap

se on halvin tiedossani oleva lapsiperheen kotiavun muoto, 250 €/kk + ylöspito.



Myös se voisi auttaa, että otat isommille PK-paikat, siinä saat yhdelle lapselle 3 ruokaa ja kokopäivähoidon maksimissaankin noin 250 €/kk



Ainakaan aikaisemmin Helsingissä ei ole normiperheen ollut mahdollista saada edes maksullista kotiapua. Itselläni oli keskosena syntyneet kaksoset + 3-v esikoinen ja mies poissa puolet vuodesta työn takia. Eikä puhettakaan mistään kunnallisesta avusta.

Sinä elät normaalia perhe-elämää ja sitä nyt sitten pitäisi muiden kustannuksella tukea.



Jos kerran olet hyvin koulutettu ja miehesi on töissä, MIKSI IHMEESSÄ juuri sinun pitäisi vielä verovaroin saada erityisesti apua normaalin perhe-elämän pyörittämiseen?



Eihän elämä ole sinua mitenkään kolhinut. Mitä ihmettä sinä jankkaat?! Olet saanut ilmaisen koulutuksen, miehelläsi on töitä ja lapsiakin tulee, vaikket edes halua.



MIKÄ IHMEEN SUURI HÄTÄ JA KOLHU sinua muka on kolhinut??

En lukenut kuin muutamia viestejä sieltä täältä mutta yksi asia minua kummastuttaa. Miksi te luulette, että haluan apua ilmaiseksi? en ole missään vaiheessa maininnut maksuttomuudesta mitään. Toki haluaisin kunnalta apua, koska se tulisi edullisemmaksi kuin itse palkata esim lastenhoitoapua, joka maksaa helposti yli kymmenen euroa/tunti. Esim 15 euroa kolmesta tunnista on minusta oikein hyvä hinta. Olen korkeasti koulutettu, en todellakaan tukien varassa eläjä, mutta teillä monella ketjuun vastanneella tuntuu olevan kovin vähän elämänkokemusta ja monilla hyvä tukiverkko, kun noin kehtaatte muita arvostella. Masennus on sairaus eikä tahdonalainen tila, niin kuin te luulette sen olevan. Jos minulla olisi vaikkapa rintasyöpä niin olisiko vastaustenne sävy samanlainen?

Niinhän se on, että elämä opettaa teitäkin vielä ymmärtämään, että kaikilla ei ole samat lähtökohdat ja rakastavaa perhettä tukenaan. Eikä älykkyyttä ja empatiakykyä, sillä ne teiltä lähes kaikilta puuttuvat. Sääliksi käy lapsianne kun heillä on noin kylmäkeskoiset ja julmat vanhemmat.

Tuohon varhaiseen tukeen voisin ottaa yhteyttä ja kysyä, saisinko niitä palveluseteleitä. Kiitos asiallisista vastauksista ja ilkeät av-mammat tukehtukoon omaan suun sylkivaahtoonsa ja palakoot vaikka helvetissä. Turha tulla sitten itkemään ymmärrystä kun itse sairastuu tai vaikkapa oma lapsi kuolee, sillä sehän on aivan omaa syytä kaikki, niinkuin masennuskin. t. ap

Mulal 7 lasta (en ole lestadiolainen) joista yksi erityislapsi(paljon sairaalassaoloa, leikkauksia, terpaioita) ja kyselyistä huolimatta mitään apua ei olla saatu/saada

Peräänkuulutat empatiaa ja älykkyyttä, mutta itse haukut täällä pääpunaisena muita.



Minä opetan -kiitos vaan- lapsilleni, että elämässä täytyy pärjätä itse eikä odottaa aina apua muilta. Ja opetan myös, että valinnoistaan täytyy kantaa seuraukset.



Ei masennus ole kenenkään syytä, olen sitä itse 10.v sairastanut ja ollut sairaalassakin. Silti eipä tullut ensimmäisenä mieleen vinkua apua muilta.



Sun kirjoituksesta saa naivin ja tylyn kuvan. Mieti nyt itsekin, oletko muka oikeesti niin suuressa pulassa. Ihmiset maailmalla ja ihan suomessakin pärjää vähemmällä. Tunnut olevan niitä jotka on syntynyt kultalusikka suussa ja hopeinen perseessä.



Puhut älykkyydestä, mutta silti et itse löytänyt näitä tietoja , joita nää "korppikotkat" sulle etsi. Joten se siitä älykkyydestä. Ai niin, sulla olikin masennus ja sillä voi ratsastaa aina kun ei osaa , ei pysty, ei jaksa, ei viitsi.



Hirveen masenutuneet ihmiset ei muuten jaksa harrastaa edes sitä seksiä...

Olimme leikkipuistossa ja siellä oli kaksi kodinhoitajaa yhden pikkusomben kanssa. Raskaana oleva somali istuskeli rauhassa penkillä (eli ei näyttänyt kovin huonokuntoiselta). Vaitiolovelvollisuuden rikkomista tai ei mutta kodinhoitajat sanoivat, että he tarvitsevat apua koska äiti raskaana ja leikki-ikäinen kotona. Kyllä vitutti. Näin helsingissä. Kysyn vaan, että missä se muu suku joka parveilee yleensä ympärillä ja ennenkaikkea missä isä? Ei ainakaan töissä.

ei ne vaan ilmesty kuin Manulle illallinen.



Kaikilla lapsilla on kai kummit ja miehesi on täyspäinen ihminen. Isommat lapset ovat jo aika isoja.



3-vuotiaille on tarhaa, kerhoa ja vaikka mitä. Masennukseen on lääkkeitä, terapiaa ja masennuskoulua.



Ymmärrän, että masennus latistaa ihmistä, mutta olet aika eksyksissä, ollaksesi hyvin koulutettu.



Puhelin käteen ja alat soittelemaan. Teet vaikka itsestäsi nimettömän ls-ilmoituksen. Sieltä saat tukea ja ennaltaehkäisevää toimintaa, mm. hoitoapua.



Itse olin aikoinani kehitysvammaisen lapsen yh ja pahasti masentunut. Sain 4 tuntia viikossa hoitoapua, joka oli ihan sama kuin olisi pyyhkinyt perseensä siihen.



Miten olet noin varma, että tulet masentumaan pahasti? Olet varmasti oppinut hurjasti asioita edellisistä masennusjaksoistasi?



Tiedätkö miksi muut suuttuivat sinulle? Elät normaalia lapsiperheen elämää, jota me muutkin joudumme sietämään, mutta sinä VAADIT saada erikoiskohtelua. Ei meillä muillakaan ole helppoa, mutta emme ole kovaan ääneen vaatimassa mitään!!!

ei ne vaan ilmesty kuin Manulle illallinen.

Kaikilla lapsilla on kai kummit ja miehesi on täyspäinen ihminen. Isommat lapset ovat jo aika isoja.

3-vuotiaille on tarhaa, kerhoa ja vaikka mitä. Masennukseen on lääkkeitä, terapiaa ja masennuskoulua.

Ymmärrän, että masennus latistaa ihmistä, mutta olet aika eksyksissä, ollaksesi hyvin koulutettu.

Puhelin käteen ja alat soittelemaan. Teet vaikka itsestäsi nimettömän ls-ilmoituksen. Sieltä saat tukea ja ennaltaehkäisevää toimintaa, mm. hoitoapua.

Itse olin aikoinani kehitysvammaisen lapsen yh ja pahasti masentunut. Sain 4 tuntia viikossa hoitoapua, joka oli ihan sama kuin olisi pyyhkinyt perseensä siihen.

Miten olet noin varma, että tulet masentumaan pahasti? Olet varmasti oppinut hurjasti asioita edellisistä masennusjaksoistasi?

Tiedätkö miksi muut suuttuivat sinulle? Elät normaalia lapsiperheen elämää, jota me muutkin joudumme sietämään, mutta sinä VAADIT saada erikoiskohtelua. Ei meillä muillakaan ole helppoa, mutta emme ole kovaan ääneen vaatimassa mitään!!!