AV:lta tuttu ilmiö: yhteiskuntaluokan merkitystä vähätellään

"Eribon puhuu teemoista, jotka askarruttavat ympäri Eurooppaa ja maailmaa. Hän käyttää Helsingissä toistuvasti sanaa luokkaväkivalta kuvatakseen sitä, miten yhteiskunnassa yhtäälle kertyy hyvinvointia, toisaalle näköalattomuutta.

Eribonin kotiseudulla se näkyy myös äärioikeiston nousuna työväenluokan keskuudessa. Populistisen äärioikeiston kannatuksen kasvu on toinen Paluu Reimsiin -teoksen tärkeä teema, jonka seitsemäntoista vuotta sitten ilmestynyt kirja tavoitti varhain. Esimerkiksi Saksassa kirjan ympärillä käytiin paljon keskustelua siitä.

Äärioikeisto ohjaa vastustamaan rahavallan sijaan maahanmuuttajia ja vähemmistöjä, työläisidentiteetin korvaa kansallisaate.

Luokkahäpeää monimutkaistaakin se, että esimerkiksi Eribonin tapauksessa kotiympäristö oli vahvan rasistinen ja homofobinen. Työväenluokkaa tekisi mieli tukea, mutta sen oikeat edustajat tekevät sen vaikeaksi, hän pohtii.

Eribon näkee, että kyseessä on alistamiseen pyrkivän vallan ketju. Vahvoilla olevat ihmisryhmät pyrkivät alistamaan ryhmiä, joita pitävät vähempiarvoisina."

Kiintoisa artikkeli, kannattaa lukea (varsinkin ennen refleksinomaista ämpyilyä)!

Jaha, sieltä se luokkasota taas putkahti.

Kyllä oli raikas ja uusi ajatuksellinen tuulahdus, aivan kuin suoraan DDR:n kuulantyöntäjänaisten pyykkikassista.

Noin se menee, että pitää opiskella sosiologiaan todella pitkään, ennen kuin pääsee selville suomalaisista yhteiskuntaluokista. Siihen ei riitä 140 viikkoa yhteiskuntatieteellisessä, josta vain 35 ov oli sosiologiaa sivuaineena. 

Sosioekonominen asema on se, jota Suomessa voidaan käyttää, koska kansalaisia ei voi lajitella yksiselitteisesti eri luokkiin niin kuin eräissä maissa ammatin, koulutuksen, syntyperän, harrastusten ym. perusteella. 

Koulutus periytyy ehkä enemmän nyt kuin aikanaan peruskoulun alkuaikoina viime vuosisadan lopulla. Silloin vanhemmat kannustivat lapsiaan kouluttautumaan mahdollisimman pitkälle, koska heillä itsellään ei ollut aikanaan mahdollisuutta opiskella kykyjensä ja halujensa mukaan. Nyt tälläkin palstalla tunnutaan pitävän kamalana häpeänä, jos lapset eivät mene lukioon. Todellisuudessa työpaikan saanut ammattiasentaja on kolmekymppisenä paljon paremmassa taloudellisessa asemassa kuin pitkään opiskellut maisteri.

Jotkut yrittävät kovasti saada takaisin luokkajakoa. Ihmetyttää tuollainen.

Vihvassu väittää että narkkikin on ihminen...

Kyllähän luokkajako on totta ja se vaikuttaa. Esimerkiksi ammatillinen asema on vahvasti periytyvä Suomessa. Duunareiden lapset opiskelevat todennäköisemmin duunariammattiin, kuin ylemmäs. 

Suomessa on kuitenkin sellainen kiva juttu, että henkilökohtaisella rohkeudella ja sisulla, pystyy ihan oikeasti nousemaan vanhempien luokan yläpuolelle, ihan huipulle asti. Ja kun on päässyt kiipeämään, kukaan ei enää ole kiinnostunut taustasta. Oman pään sisällä se kyllä voi tuntua, että ei kuulu joukkoon ja huijarisyndrooma vaivaa, mutta kukaan toinen ei varsinaisesti ole kiinnostunut siitä, millä tavalla vanhempasi hankkivat elantonsa.

Vierailija kirjoitti:

Jotkut yrittävät kovasti saada takaisin luokkajakoa. Ihmetyttää tuollainen.

köyhät asuu köyhissä lähiöissä ja käy kouluissa jossa opetuksen taso jää matalalksi, monista syistä, tuolta vain poikkeuksellisesti saadaan hyvät eväät elämään

Vierailija kirjoitti:

Noin se menee, että pitää opiskella sosiologiaan todella pitkään, ennen kuin pääsee selville suomalaisista yhteiskuntaluokista. Siihen ei riitä 140 viikkoa yhteiskuntatieteellisessä, josta vain 35 ov oli sosiologiaa sivuaineena. 

Sosioekonominen asema on se, jota Suomessa voidaan käyttää, koska kansalaisia ei voi lajitella yksiselitteisesti eri luokkiin niin kuin eräissä maissa ammatin, koulutuksen, syntyperän, harrastusten ym. perusteella. 

Koulutus periytyy ehkä enemmän nyt kuin aikanaan peruskoulun alkuaikoina viime vuosisadan lopulla. Silloin vanhemmat kannustivat lapsiaan kouluttautumaan mahdollisimman pitkälle, koska heillä itsellään ei ollut aikanaan mahdollisuutta opiskella kykyjensä ja halujensa mukaan. Nyt tälläkin palstalla tunnutaan pitävän kamalana häpeänä, jos lapset eivät mene lukioon. Todellisuudessa työpaikan saanut ammattiasentaja on kolmekymppisenä paljon paremmassa taloudellisessa asemassa kuin pitkään opiskellut maisteri.

Itse kannustan lapsiani lukioon ja korkeakoulutukseen. En sen takia, mistä helpoiten elannon saa, vaan siksi, millainen koulutus antaa parhaan ymmärryksen elämään yleensä. Olen tehnyt duunarinhommia itsekin ja tiedostan, että siellä on nopeita polkuja hyville palkoille, mutta elämässä on kyse muustakin kuin rahasta, siellä duunariporukoissa jää helposti hiukan näköalattomaksi. Ei välttämättä seurata uutisia tai maailman tapahtumia, ollaan kiinnostuneita vain oman kylän asioista, päätöksenteko kunnassa, eduskunnassa ja EU:ssa tuntuu vieraalta, altistutaan propagandalle. Se että miettii pelkästään helpointa reittiä palkkapussille ja kuka on päässyt lyhyimmällä koulutuksella suurimmalle palkalle, on hyvin duunariluokkainen tapa ajatella elämästä.

Sanon silti, että yhteiskuntaluokkia ei Suomessa ole. Jokaisella duunariperheen lapsella on mahdollisuus hakea yliopistoon. Siihen vaikuttaa yleensä vanhempien esimerkki, tuki ja kannustus. Yhteiskuntaluokka on ihan muuta kuin ammatti tai palkka. 

Vierailija kirjoitti:

Sanon silti, että yhteiskuntaluokkia ei Suomessa ole. Jokaisella duunariperheen lapsella on mahdollisuus hakea yliopistoon. Siihen vaikuttaa yleensä vanhempien esimerkki, tuki ja kannustus. Yhteiskuntaluokka on ihan muuta kuin ammatti tai palkka. 

Mihinhän sosioekonomiseen lokeroon olet itse syntynyt? Jos on keskiluokkaisesta perheestä, tuo on varmaankin toden tuntuinen asia. Kun syntyy oikeasti sinne pahnan pohjille, perheeseen, jossa ei edes käydä töissä, jossa on alkoholismia, väkivaltaa ja käytännössä on suljettu ulos kaikesta normaalista elämästä rahan puutteen vuoksi, tilanne ei näytä yhtään tuolta. Se suurin loikka täytyy tehdä siitä mutakuopasta keskiluokkaan, sen jälkeen voi tehdä mitä vaan. Keskiluokasta pääsee vaikka presidentiksi, mutta tiedostakaa, että kaikkien ei ole helppo päästä keskiluokkaan.

Vierailija kirjoitti:

Sanon silti, että yhteiskuntaluokkia ei Suomessa ole. Jokaisella duunariperheen lapsella on mahdollisuus hakea yliopistoon. Siihen vaikuttaa yleensä vanhempien esimerkki, tuki ja kannustus. Yhteiskuntaluokka on ihan muuta kuin ammatti tai palkka. 

Teoriassa näin on mutta käytännössä asia menee niin, että näistä tietyistä lähiöissä menee valtava määrä säälivitosella pakotettuun amikseen ottamaan hylätyn.

Ja juuri näiden tapausten ja näiden lähiöiden määrä on nyt kovassa kasvussa, näin se menee oikeassa elämässä.

Ja tämä taas johtaa siihen, että muodostuu näitä Rinkeby kakkosia sinne ja tänne.

Oli kyllä mielenkiintoinen tuo artikkeli. Siinä ohuesti sivuttiin myös sitä, kuinka luokkaerojen hämärtyminen edesauttaa oikeiston pyrkimyksiä. Kun periaatteessa samaan yhteiskuntaluokkaan kuuluvat ihmiset ohjataan toistensa kimppuun (köyhät/työttömät/eläkeläiset/pienituloiset duunarit/mmuuttajat) oikeiston oma eturyhmä, ökyt, saa jatkaa tuloerojen kasvattamista ja omaa eriytymistään irti maallisista murheista ylöspäin jonnekkin omaan pikkutaivaaseen. Pikkuihmiset riitelee keskenään ja laittelee toisiaan paremmuusjärjestykseen ja aika kuluu siihen, eikä kukaan kiinnitä huomiota siihen, minne valta ja varallisuus todellisuudessa siirtyy.

Ja tämä kaikki on esimerkkiä myös siitä, miksi haluan, että omat lapset opiskelee niin pitkälle kuin pää riittää. Haluan, että he pystyvät näkemään laatikon ulkopuolelle, tunnistavat tällaisia kehityssuuntia, eivätkä vain sokkona seuraa isoäänisintä mölisijää tai mieti pelkästään jotain bensan hintaa kun maailma palaa.

Vierailija kirjoitti:

Jotkut yrittävät kovasti saada takaisin luokkajakoa. Ihmetyttää tuollainen.

Pitää kaivaa se luokkavihollinen vaikka kiven silmästä. Suomessa se on vaan niin pirskatin vaikeaa. Toista se on vaikka Ranskassa, siellä ollaan sosialismissa pidemmällä kuin Suomessa ja kansa muutenkin herkästi lähtee barrikadeille. 

Luokkaloikka on vaikeaa, koska työväenluokassa on usein tiukassa epäluulo ja jopa viha sivistystä kohtaan. Olin tosi järkyttynyt, kun kaverini sanoi hänen vanhempiensa sanoneen ylioppilaslakista, että siinä on lunta huusin katolla. Omissa piireissä taas on aina pidetty ehkä liiankin itsestäänselvänä, että lapset menevät korkeakouluun tai yliopistoon opiskelemaan. 

Näitä tämmöisiä asenteita on todella vaikeaa muuttaa ulkopuolelta. Eräs kaverini murehti kovasti sitä, että hänen lapsensa kihlattu ei arvosta lukemista eikä sivistystä, mutta jos sellaiset asenteet on kotoaan saanut, miten niitä voi korjata? Sama pätee tänne ulkopuolelta tulleisiin. Jos kulttuuri ei arvosta naisia eikä ymmärretä, ettei sosiaalituki ole tarkoitettu jatkuvaksi elinkeinoksi, niin miten se muutetaan?

Vierailija kirjoitti:

Oli kyllä mielenkiintoinen tuo artikkeli. Siinä ohuesti sivuttiin myös sitä, kuinka luokkaerojen hämärtyminen edesauttaa oikeiston pyrkimyksiä. Kun periaatteessa samaan yhteiskuntaluokkaan kuuluvat ihmiset ohjataan toistensa kimppuun (köyhät/työttömät/eläkeläiset/pienituloiset duunarit/mmuuttajat) oikeiston oma eturyhmä, ökyt, saa jatkaa tuloerojen kasvattamista ja omaa eriytymistään irti maallisista murheista ylöspäin jonnekkin omaan pikkutaivaaseen. Pikkuihmiset riitelee keskenään ja laittelee toisiaan paremmuusjärjestykseen ja aika kuluu siihen, eikä kukaan kiinnitä huomiota siihen, minne valta ja varallisuus todellisuudessa siirtyy.

Ja tämä kaikki on esimerkkiä myös siitä, miksi haluan, että omat lapset opiskelee niin pitkälle kuin pää riittää. Haluan, että he pystyvät näkemään laatikon ulkopuolelle, tunnistavat tällaisia kehityssuuntia, eivätkä vain sokkona seuraa isoäänisintä mölisijää tai mieti pelkästään jotain bensan hintaa kun maailma palaa.

Väärin. Luokkasotaa ja anarkiaa lietsoo vasemmisto. Viha, kateus ja kauna on vasemmiston polttoaine.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Noin se menee, että pitää opiskella sosiologiaan todella pitkään, ennen kuin pääsee selville suomalaisista yhteiskuntaluokista. Siihen ei riitä 140 viikkoa yhteiskuntatieteellisessä, josta vain 35 ov oli sosiologiaa sivuaineena. 

Sosioekonominen asema on se, jota Suomessa voidaan käyttää, koska kansalaisia ei voi lajitella yksiselitteisesti eri luokkiin niin kuin eräissä maissa ammatin, koulutuksen, syntyperän, harrastusten ym. perusteella. 

Koulutus periytyy ehkä enemmän nyt kuin aikanaan peruskoulun alkuaikoina viime vuosisadan lopulla. Silloin vanhemmat kannustivat lapsiaan kouluttautumaan mahdollisimman pitkälle, koska heillä itsellään ei ollut aikanaan mahdollisuutta opiskella kykyjensä ja halujensa mukaan. Nyt tälläkin palstalla tunnutaan pitävän kamalana häpeänä, jos lapset eivät mene lukioon. Todellisuudessa työpaikan saanut ammattiasentaja on kolmekymppisenä paljon paremmassa taloudellisessa asemassa kuin pitkään opiskellut maisteri.

Itse kannustan lapsiani lukioon ja korkeakoulutukseen. En sen takia, mistä helpoiten elannon saa, vaan siksi, millainen koulutus antaa parhaan ymmärryksen elämään yleensä. Olen tehnyt duunarinhommia itsekin ja tiedostan, että siellä on nopeita polkuja hyville palkoille, mutta elämässä on kyse muustakin kuin rahasta, siellä duunariporukoissa jää helposti hiukan näköalattomaksi. Ei välttämättä seurata uutisia tai maailman tapahtumia, ollaan kiinnostuneita vain oman kylän asioista, päätöksenteko kunnassa, eduskunnassa ja EU:ssa tuntuu vieraalta, altistutaan propagandalle. Se että miettii pelkästään helpointa reittiä palkkapussille ja kuka on päässyt lyhyimmällä koulutuksella suurimmalle palkalle, on hyvin duunariluokkainen tapa ajatella elämästä.

Ammattikoulun opettajana voin kertoa, että teinipoika siellä on aika hyvin perillä maailman tapahtumista ja ymmärtää oikein hyvin syy-yhteyksiä. Sanoisin, että paremmin kuin sellainen perus, sosiologiaa opiskeleva nuori nainen. Ja ehdottomasti pahiten propagandalle altistuu nykyään ihan siellä yliopistossa, ikävä kyllä. 

Vierailija kirjoitti:

Sanon silti, että yhteiskuntaluokkia ei Suomessa ole. Jokaisella duunariperheen lapsella on mahdollisuus hakea yliopistoon. Siihen vaikuttaa yleensä vanhempien esimerkki, tuki ja kannustus. Yhteiskuntaluokka on ihan muuta kuin ammatti tai palkka. 

Se, että pystyy tarvittaessa siirtymään toiseen luokkaan, ei ehkä tarkoita, ettei luokkia olisi. Itsekin puhut duunariperheistä, joten näyttäisi siltä, että yhteiskuntaluokkia kuitenkin on?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sanon silti, että yhteiskuntaluokkia ei Suomessa ole. Jokaisella duunariperheen lapsella on mahdollisuus hakea yliopistoon. Siihen vaikuttaa yleensä vanhempien esimerkki, tuki ja kannustus. Yhteiskuntaluokka on ihan muuta kuin ammatti tai palkka. 

Mihinhän sosioekonomiseen lokeroon olet itse syntynyt? Jos on keskiluokkaisesta perheestä, tuo on varmaankin toden tuntuinen asia. Kun syntyy oikeasti sinne pahnan pohjille, perheeseen, jossa ei edes käydä töissä, jossa on alkoholismia, väkivaltaa ja käytännössä on suljettu ulos kaikesta normaalista elämästä rahan puutteen vuoksi, tilanne ei näytä yhtään tuolta. Se suurin loikka täytyy tehdä siitä mutakuopasta keskiluokkaan, sen jälkeen voi tehdä mitä vaan. Keskiluokasta pääsee vaikka presidentiksi, mutta tiedostakaa, että kaikkien ei ole helppo päästä keskiluokkaan.

Ja tämä mudassa rypevä ultraköyhien "luokka" on sitten hyvinkin yleinen Suomessa, vai? Eri

Vierailija kirjoitti:

Noin se menee, että pitää opiskella sosiologiaan todella pitkään, ennen kuin pääsee selville suomalaisista yhteiskuntaluokista. Siihen ei riitä 140 viikkoa yhteiskuntatieteellisessä, josta vain 35 ov oli sosiologiaa sivuaineena. 

Sosioekonominen asema on se, jota Suomessa voidaan käyttää, koska kansalaisia ei voi lajitella yksiselitteisesti eri luokkiin niin kuin eräissä maissa ammatin, koulutuksen, syntyperän, harrastusten ym. perusteella. 

Koulutus periytyy ehkä enemmän nyt kuin aikanaan peruskoulun alkuaikoina viime vuosisadan lopulla. Silloin vanhemmat kannustivat lapsiaan kouluttautumaan mahdollisimman pitkälle, koska heillä itsellään ei ollut aikanaan mahdollisuutta opiskella kykyjensä ja halujensa mukaan. Nyt tälläkin palstalla tunnutaan pitävän kamalana häpeänä, jos lapset eivät mene lukioon. Todellisuudessa työpaikan saanut ammattiasentaja on kolmekymppisenä paljon paremmassa taloudellisessa asemassa kuin pitkään opiskellut maisteri.

Asentaja on kuitenkin käyttänyt parhaan vuosikymmenensä amisduuniin, kun puolestaan pitkään opiskellut maisteri on saanut verkostoitua, sivistää itseään ja nauttia opiskelijaelämästä. Suhde koulutukseen erottaa aika hyvin sosiaaliluokat. Työväenluokkainen näkee koulutuksen keinona päästä tienaamaan rahaa. Keskiluokkainen saattaa ottaa palkatonta opintovapaata ihan vain opiskelun itsensä vuoksi, vaikka se ei vaikuttaisi palkkaan mitenkään.