Lue keskustelun säännöt.
Minkä ikäisenä et enää jaksanut välittää, mitä muut sinusta ajattelevat?
Kommentit (40)
Psykopaattien kanssa kun on tekemisissä niin se opettaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
ON aika tyhmää olla välittämättä
Voi vaikka saada potkut, eron, naamaansa
15 vuotiaana.
Sain isoäidiltäni silloin lahjaksi "kultaisen käytöksen oppaan nuorille neidelle" tms. Silloin tajusin, että ihan sama mitä teen tai miten oon tai miltä näytän, niin aina joku kritisoi. Ei muita voi miellyttää.
En ole koskaan välittänyt mitä muut minusta ajattelevat,a
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
En ole koskaan välittänyt mitä muut minusta ajattelevat,a
Psykopaatti
Kolmenkympin jälkeen väheni. Sellaista ihmistä ei ole joka miellyttää kaikkia joten sitä on turha edes tavoitella.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
ON aika tyhmää olla välittämättä
Voi vaikka saada potkut, eron, naamaansa
Niin, onpas tyhmää porukkaa
26 v. Siinä tuli mitta täyteen ankeuttajien kohdalla. Vaihdoin maisemaa ,työtä ja ystäväpiiriä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
4
Aika varhain, olisi mielenkiintoista tietää, miten elämäsi tuosta eteenpäin jatkui?
Omalta osaltani yritin muodostaa otsikon kysymykseen vastausta, mutta se osoittautui mahdottomaksi, koska päädyin miettimään, mitä kysyjä mahdollisesti minusta vastaukseni perusteella ajattelisi.
Vierailija kirjoitti:
Kolmenkympin jälkeen väheni. Sellaista ihmistä ei ole joka miellyttää kaikkia joten sitä on turha edes tavoitella.
Se ei johdu iästä. Vankilassa kiinnostaisi varmasti paljon, tai jos joutuisit armeijaan
Jos joutuisit altavastaajaksi ja olisit riippuvainen muiden mielipiteistä se kiinnostaisi
Se liittyy asemaan - ei ikään
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
26 v. Siinä tuli mitta täyteen ankeuttajien kohdalla. Vaihdoin maisemaa ,työtä ja ystäväpiiriä.
Haista paska!
Sanotaanko, että pienenä en välittänyt yhtään. Muitten mielipiteet alko vaikuttamaan seiskalta ja jatkunnu tähän päivään saakka.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Nyt aidosti kakskasina! Olen joutunut kokemaan ikääni nähden paljon ikäviä asioita ja se on kasvattanut! Myös oman vahvuuden tajuaminen nostattaa itseluottamusta. Tiedän myös olevani hyvä ihminen. Tiedän ansaitsevani parasta koska annan parasta.
En muista milloinkaan pohtineeni niin joutavia. Typerysten pakostikin vajaille ajatuksille ei kannata aikaansa tuhlata.
Riippuu. Olen vähän ennen viiskymppisiä oppinut olemaan välittämättä pätkääkään siitä, mitä ventovieraat ihmiset ajattelee. Jo sitä ennen opin olemaan välittämättä siitä, mitä oma lähisukuni ajattelee.
Edelleen pohdin aivan liikaa sitä, mitä miehen lähisuku ajattelee ja se ärsyttää tosi paljon.
Yhteiskunta on mahdollista vain siksi, ettemme ole jatkuvasti aidosti sitä mitä tunnemme. Ystävällisyys ei ole sisäinen tunne. Se on opittu muoto, ele, maski. hymyilet kassalla vaikka olet väsynyt, et sano ääneen kaikkea mitä ajattelet noudatat sääntöjä, vaikka tekisi mieli rikkoa ne. Nämä eivät ole valheita. Ne ovat sosiaalisia maskeja, ja ilman niitä yhteiselämä hajoaisi nopeasti.
Vierailija kirjoitti:
Yhteiskunta on mahdollista vain siksi, ettemme ole jatkuvasti aidosti sitä mitä tunnemme. Ystävällisyys ei ole sisäinen tunne. Se on opittu muoto, ele, maski. hymyilet kassalla vaikka olet väsynyt, et sano ääneen kaikkea mitä ajattelet noudatat sääntöjä, vaikka tekisi mieli rikkoa ne. Nämä eivät ole valheita. Ne ovat sosiaalisia maskeja, ja ilman niitä yhteiselämä hajoaisi nopeasti.
Jatkan vielä. Jos odottaisimme, että ihmiset ovat ystävällisiä vain silloin kun he oikeasti tuntevat niin, yhteiskunta olisi täynnä:
hiljaista vihaa äkillisiä purkauksia
pelkoa toisten mielialoista. Maski tekee käytöksestä vakaan, ei vilpillisen. "Ole oma itsesi" on vaarallinen fantasia, ajatusvirhe.
Vaikea kysymys. Olen nyt 51. En enää välitä niin paljon mitä aikaisemmin. En kuitenkaan voi sanoa etten yhtään välittäisi, varsinkaan läheisten ihmisten ajatuksista. Ja niin kait se kuuluukin olla.