1970 luvulla syntyneet ensimmäisiä

niin paljon, että se nostaa heidän elintasoaan huomattavasti. Ennen ne työläisvanhempien jättämät perinnöt oli saapaspari ja muutama takki, nyt asuntoja ja kesämökkejä.

joista tulee perintövarallisuuden kautta Suomen tähän asti rikkain ikäluokka. Keskimäärin perivät omaisuutta/varallisuutta lähes 100 000 euron edestä per lätty. On keskimäärin yksi omakotitalo, yksi sijoitusasunto, yksi kesämökki, kaksi autoa ja muuta varallisuutta päälle. Eli kyllä se siitä tasoittuu. 1960-luvulla syntyneet ovat väliinputoajia, eivät saaneet perintöjä ja toisaalta joutuivat laman uhriksi. Kodin Kuvalehdessäköhän oli artikkeli pari vuotta sitten joka kertoi näistä sukupolvien varallisuusjutuista. Noin 20 % 1980-luvulla syntyneistä on laskannellista perintövarallisuutta jo niin paljon, ettei he pystyisivät saavuttamaan pääomatuloja keskipalkan verran.

Suurin osa syntyi alle 30-vuotiaille vanhemmille.

Kun suuriin ikäluokkiin kuulunut äiti kuolee yli 80-vuotiaana, hänen eläkeikäinen poikansa ehtii nauttia perinnöstä ehkä runsaat kymmenen vuotta.

Eli todellakin on poikkeuksellinen ikäluokka siinä että koko työikä menee selvästi köyhempänä kuin omien vanhempien työikä.

1970-luvulla syntyneet ovat myös ensimmäisiäjoista tulee perintövarallisuuden kautta Suomen tähän asti rikkain ikäluokka. Keskimäärin perivät omaisuutta/varallisuutta lähes 100 000 euron edestä per lätty. On keskimäärin yksi omakotitalo, yksi sijoitusasunto, yksi kesämökki, kaksi autoa ja muuta varallisuutta päälle. Eli kyllä se siitä tasoittuu. 1960-luvulla syntyneet ovat väliinputoajia, eivät saaneet perintöjä ja toisaalta joutuivat laman uhriksi. Kodin Kuvalehdessäköhän oli artikkeli pari vuotta sitten joka kertoi näistä sukupolvien varallisuusjutuista. Noin 20 % 1980-luvulla syntyneistä on laskannellista perintövarallisuutta jo niin paljon, ettei he pystyisivät saavuttamaan pääomatuloja keskipalkan verran.

Olen nyt 38, ja tähän asti on ollut kyllä todella selvää että elintasoni on huomattavasti alhaisempi kuin vanhemmillani. Heillä on jo vähän päälle parikymppisestä ollut helposti varaa sellaisiin asioihin joihin olin ajatellut etten välttämättä ikinä pääsisi käsiksi, kuten esim. isoon omakotitaloon isolla tontilla Helsingissä - tämän he ostivat kun vasta toinen oli töissä ja toinen vielä opiskeli.



Teknisesti ottaen tietysti olen ollut selvillä siitä että me lapset joskus perimme heidät, mutta en ole oikeasti koskaan ajatellut sitä, koska todennäköisesti (toivottavasti) olemme itsekin jo vanhoja siinä vaiheessa.



Mutta nyt kun oikein mietin asiaa niin kyllähän sillä sikäli voisi olla merkitystä nykyisenkin talouden kannalta, että voisin ehkä itse uskaltaa käyttää tällä hetkellä tienaamani rahat vapautuneemmin hauskanpitoon, sen sijaan että hirveästi huolehtisin säästämisestä ja vanhuuden toimeentulostani.



Miten mä olen VOINUT olla niin daiju että av:lta tajuan jotain uutta? Itseänikin hävettää...

Olen itse syntynyt 70-luvulla ja minulla on huomattavan parempi elintaso kuin vanhemmillani. Mitäs ovat asiansa sössineet...

Vanhusten palveluihin meneviä yhteiskunnan varoja on pakko karsia lähitulevaisuudessa ja kun tiedetään nyt eläköityvien ja juuri eläkkeelle siirtyneiden (pääsääntöisesti) erittäin hyvä varallisuus, maksullisten vanhuspalveluiden ja niitä tarjoavien yritysten määrä kasvaa huimasti.

Voi olla että vanhusten perintövarat hupenee suht olemattomiin kun eletään pitkään eikä haluta tinkiä elintasosta.

Olen nyt 38, ja tähän asti on ollut kyllä todella selvää että elintasoni on huomattavasti alhaisempi kuin vanhemmillani. Heillä on jo vähän päälle parikymppisestä ollut helposti varaa sellaisiin asioihin joihin olin ajatellut etten välttämättä ikinä pääsisi käsiksi, kuten esim. isoon omakotitaloon isolla tontilla Helsingissä - tämän he ostivat kun vasta toinen oli töissä ja toinen vielä opiskeli.

Teknisesti ottaen tietysti olen ollut selvillä siitä että me lapset joskus perimme heidät, mutta en ole oikeasti koskaan ajatellut sitä, koska todennäköisesti (toivottavasti) olemme itsekin jo vanhoja siinä vaiheessa.

Mutta nyt kun oikein mietin asiaa niin kyllähän sillä sikäli voisi olla merkitystä nykyisenkin talouden kannalta, että voisin ehkä itse uskaltaa käyttää tällä hetkellä tienaamani rahat vapautuneemmin hauskanpitoon, sen sijaan että hirveästi huolehtisin säästämisestä ja vanhuuden toimeentulostani.

Miten mä olen VOINUT olla niin daiju että av:lta tajuan jotain uutta? Itseänikin hävettää...

70- lukulaisten vanhemmat ole sitä tyyppiä, jotka huolehtii perintöjen siirtämisestä ennakkoon tai muuten jakavat sitä varallisuuttaan jo hyvissä voimissa ollessaan, ei perintöjä paljon jää. Parikymmentä vuotta jossain luksushoitokodissa vie helposti kesämökin ja asunnon, eikä riitäkään.



Ja monet tosiaan syntyi 70- luvulla niin nuorille vanhemmille, että saattaa itsekin olla jo kotipalvelun tarpeessa siinä vaiheessa, kun perintöä saisi. Monet elää nykyään päälle 90- vuotiaiksi. Siinä vaiheessa nämä 70- luvun lapset on itsekin 70 + ikäisiä..

Itse olen opiskellut hyväpalkkaiseen ammattiin, ja hankkinut talon, mökin, sijoitusasunnon ja muuta omaisuutta jo reippaasti alle nelikymppisenä. Olen syntynyt v. 1975.

Minulla on yksi veli, jonka tilanne on suurinpiirtein samanlainen.

Vanhemmillani taas on iso okt, asunto sekä Espanjassa että mökki Suomessa, kolme sijoitusasuntoa, kaksi autoa ja isot osakesalkut. Ongelma on vain se, että enhän minä oikeastaan tee yhtään mitään perinnöllä, jonka tulen vanhemmilta perimään. Kiinteistöjä en tarvitse, kun itsellä on jo ne kaikki ja vaikka ne myisi, niin en periaatteessa tarvitse sitä rahaakaan.

Tai kai sitä voi määrättömästi haalia omaisuutta tai jäädä töistä pois ja elää omaisuuden tuotolla, mutta en tiedä onko se oikein minun tapaistani. Ei ainakaan vielä tunnu siltä.

Vanhempani ovat melko iäkkäitä, yli 70-vuotiaita jo, mutta hyväkuntoisia, joten eivät ole mitään testamenttiasioita jutelleet lapsilleen.

Vois olla viisainta siirtää omaisuus suoraan lapsenlapsille.

70- lukulaisten vanhemmat ole sitä tyyppiä, jotka huolehtii perintöjen siirtämisestä ennakkoon tai muuten jakavat sitä varallisuuttaan jo hyvissä voimissa ollessaan, ei perintöjä paljon jää. Parikymmentä vuotta jossain luksushoitokodissa vie helposti kesämökin ja asunnon, eikä riitäkään.

Ja monet tosiaan syntyi 70- luvulla niin nuorille vanhemmille, että saattaa itsekin olla jo kotipalvelun tarpeessa siinä vaiheessa, kun perintöä saisi. Monet elää nykyään päälle 90- vuotiaiksi. Siinä vaiheessa nämä 70- luvun lapset on itsekin 70 + ikäisiä..

vain rahalla, joten eiköhän noin perinnöt ehdi kulua kun parikymmentä vuotta makoilee laitoksessa hoidettavana.

-75-

Tiedän kyllä, että se perintö joskus helpottaa elämääni, mutta oletan, että olen sitten jo sen verran iäkäs itsekin, ettei kauaa tuo mukavaa helpostusta, eli lapseni pääsevät sitten nauttimaan niistä perinnöistä, en minä. Eikä edes haittaa, olen niin tottunut jo tähän kituuttamiseen ja olen ihan tyytyväinen, että lapseni saavat kuitenkin joskus, ihan hyvissä ajoin parempaa.

70-luvulla syntyneet voivat surutta verrata elintasoaan siihen, mikä vanhemmilla oli samanikäisinä ja todeta, että ei sitä hurraamista ollut yhtään enempää kuin nykyisinkään.



Ihmisten elämä on nykyisin niin yltäkylläistä ja aina vain enemmän vaativaa, että todellista puutetta ja köyhyyttä ei enää osata edes kuvitella, toisin kuin vanhempiemme palsuudessa koettiin.

palsuudessa koettiin.

lapsuudessa, piti kirjoittamani. Liian nopeat sormet ja hitaat aivosolut.

Molemmilla oli 30+-ikäisinä isot asuntovelat ja suuret menot. Kaikki meni. Kesälomia vietettiin asuntovaunuilemalla Suomessa ja Pohjoismaissa ja sitten kun lapset teini-iässä, niin reissaamalla autolla ympäri Eurooppaa. Nyt 60-vuotiaina toinen osa-aikaeläkkeellä, toinen sairaseläkkeellä, velaton paritalon puolikas Espoossa, kaksi autoa ja kerran vuodessa ulkomaanmatka. Kivat eläkkeet ja pystyvät hoitamaan itsensä ja hoitokulunsa. Perintöä me lapset (3kpl) saamme ehkä talon arvon verran, välttämättä emme sitäkään, jos eläkkeet pienenevät. Säästöjä heillä on, mutta käyttävät ne nyt ulkomaamatkoihin sekä mahdollisesti hoitokkuluihin, kun se aika koittaa.



Meillä on nyt alle 40-vuotiaina iso asuntolaina ja omakotitalo pääkaupunkiseudun ulkopuolelta. Rahaa on säästössä 10 000 euroa pahan päivän varalle, muuten kaikki menee, mitä saamme. Lomia vietämme tekemällä kylpylämatkoja kaksi kertaa vuodessa ja yhden ulkomaanmatkan.



MIehen vanhemmat sen sijaan ovat aika varakkaita. Iso omakotitalo, paljon sijoituksia, tuottava yritys jne. Sieltä sitä perintöä on miehelle tulossa varmaan ihan mukavasti jonakin päivänä.

huomattavasti perempi elintaso kuin vanhemmillani, samoin pikkueljelläni. Vuotta vanhemmalla siskollanikin on, tosin ei niin isolla erolla.



Perintöjä ei ole tulossa kuin mulle, 20 000 arvoinen mummonmökki.

koko heidän elinikänsä. Heidän lastensa elintaso sitä vastoin putoaa kun he muuttavat pois kotoa, eikä välttämättä koskaan nouse samalle tasolle, mihin heidän vanhempansa pääsivät.

Esim omilla vanhemmillani oli jo viisikymppisinä iso velaton omakotitalo, vaikka äiti ei ollut oikeastaan koskaan edes kunnolla työelämässä. Itse raadan pienten lasten äitinä vuorotyössä, eikä talo silti ole välttämättä maksettu ennen eläkeikää. Eikä meillä ole mitään uima-altaita tai muuta luksusta.

70-luvulla syntyneet voivat surutta verrata elintasoaan siihen, mikä vanhemmilla oli samanikäisinä ja todeta, että ei sitä hurraamista ollut yhtään enempää kuin nykyisinkään.

Ihmisten elämä on nykyisin niin yltäkylläistä ja aina vain enemmän vaativaa, että todellista puutetta ja köyhyyttä ei enää osata edes kuvitella, toisin kuin vanhempiemme palsuudessa koettiin.

Tuo oli siis tutkimus, ei se mihinkään pelkkiin ansiotuloihin jne perustu. Kaikki vaikuttaa ja kyllähän 70-lukulaiset ovat joutuneet silläkin tavoin kärsimään, että ovat joutuneet muuttamaan esim pk-seudulle. Pakkomuuttohan se periaatteessa on jos haluaa töitä saada, koska maan aluepolitiikka on ollut syntisen huonoa verrattuna ihan mihin maahan tahansa (siis länsimaahan). Suomessa aluepolitiikan malli otettiin Neuvostoliitosta ja niin syntyi Helsinski.

Omat vanhempani eivät saaneet/saa suuria perintöjä. Heidän vanhempansa ovat nyt kuolleet/kuolevat pian, ja perintöä on tullut toiselta puolen 30 000 euroa, jonka äitini siirsi meille lapsille ja toiselta puolelta noin 50 000 euroa. Vielä on yksi isovanhempi elossa ja hänen jäljiltään sitä perintöä ei tule. Huvittavinta tässäkin on se, että vanhempani ovat nämä perintönsä saaneet viimeisen viiden vuoden aikana eli käytännössä tilanteeseen, jossa he eivät tee mitään perinnöllään.

Kuulun sitten varmaan vähemmistöön tässä suuria perintöjä saavien 70-lukulaisten joukossa... Vähintäänkin siitä asti, kun olen ollut töissä, minulla on ollut parempi elintaso kuin vanhemmillani enkä tule perimään heiltä yhtään mitään. Jos heillä jotakin omaisuutta on, se kuluu kyllä eläkeaikana hoitopalveluihin ym. ja luultavasti minä tulen vielä avustamaan heitä rahallisesti.



Mielenkiintoista, miten joku voi pitää 50 000 euroa pienenä perintönä. Itse olisin ikionnellinen, jos sellaisen summan jostakin saisin. Eli vaikka nykyinen elintasoni on nyt parempi kuin vanhemmillani on ollut, en todellakaan ole hyvätuloinen. Luultavasti elintasoni vielä laskee hurjasti siinä vaiheessa, kun joudun pois työelämästä, kun ei tosiaan ole niitä perintöjä antamassa puskuria...

Olen 70-luvulla syntynyt ja vanhempani ostivat päältä kolmekymppisinä asunnon Westendistä. Kun käänsin asunnon hinnan tämän päivän rahaksi rahanarvonmuutoskoneella (löytyy netistä), niin totesin, että sillä samalla summalla saa Vantaan perukoilta asunnon.



Eli asuntojen hinnat on nousseet ihan törkeästi PK-seudulla. Se on varmaankin yks vaikuttava tekijä? Nyt nimittäin ei toivoakaan, että olis varaa Westendiin