Jättääkö joku tosiaan elämänkumppaninsa jos tälle tulee lisää painoa?

Onko se sitten ollutkaan oikeata rakkautta jos on vaan perustunut kilomäärään.

Mulle ja mun miehelle on tullut lisäkiloja tämän meidän suhteen aikana myös.

En mä niiden kilojen takia olisi koskaan jättämässä vaan ihan muiden syiden vuoksi jos sellainen tilanne tulisi.

Monelle miehelle nainen on hyödyke ja jos hyödyke alkaa menettämään arvoaan samalla kun sen kanssa näyttäytyminen herättää häpeää niin tottakai siitä sitten luovutaan.

Mä varmaan jättäisin, jos tilanne jatkuisi pitkään, mutta olenkin turhamainen ja ulkonäkökeskeinen ihminen.

Vierailija kirjoitti:

Monelle miehelle nainen on hyödyke ja jos hyödyke alkaa menettämään arvoaan samalla kun sen kanssa näyttäytyminen herättää häpeää niin tottakai siitä sitten luovutaan.

Autistimies. Pinnallinen mies. Narsistinen mies. Kyllä. Myös itsekäs narsistinen nainen tekisi näin. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Monelle miehelle nainen on hyödyke ja jos hyödyke alkaa menettämään arvoaan samalla kun sen kanssa näyttäytyminen herättää häpeää niin tottakai siitä sitten luovutaan.

Autistimies. Pinnallinen mies. Narsistinen mies. Kyllä. Myös itsekäs narsistinen nainen tekisi näin. 

Kyllä

Tiedän naapurustosta miehen, joka jätti vaimon yksin pienten lasten, kahden koiran ja asuntolainan kanssa. Syynä oli kun akka vaan lihoo.

Se akka muuten laihtui eron jälkeen. Ei haikaile uutta suhdetta, vaan keskittyy omaan ja lastensa hyvinvointiin.

No se on aika loogista loppupeleissä ja syy sille miksi hyvin monen suhteet päättyy, siis että kun 2 ihmistä rakastuu toisiinsa alkumetreillä, ne rakastuu tiettyihin VERSIOIHIN toisistaan. Eli jos toinen on ollut siinä vaiheessa ihminen joka on pitänyt terveydestään huolta ja laittanu itsensä etusijalle ja panostanu asioihin, sit se yhtäkkiä unohtaa kaiken tän parisuhteen aikana ja siitä tulee joku toinen, niin sillonhan se versio johon se toinen on rakastunut, katoaa, mikä voi johtaa eroamiseen koska nyt siinä on joku toinen ihminen tilalla.

Vierailija kirjoitti:

Mä varmaan jättäisin, jos tilanne jatkuisi pitkään, mutta olenkin turhamainen ja ulkonäkökeskeinen ihminen.

Hyvä että tiedostat ja myönnät

Vierailija kirjoitti:

No se on aika loogista loppupeleissä ja syy sille miksi hyvin monen suhteet päättyy, siis että kun 2 ihmistä rakastuu toisiinsa alkumetreillä, ne rakastuu tiettyihin VERSIOIHIN toisistaan. Eli jos toinen on ollut siinä vaiheessa ihminen joka on pitänyt terveydestään huolta ja laittanu itsensä etusijalle ja panostanu asioihin, sit se yhtäkkiä unohtaa kaiken tän parisuhteen aikana ja siitä tulee joku toinen, niin sillonhan se versio johon se toinen on rakastunut, katoaa, mikä voi johtaa eroamiseen koska nyt siinä on joku toinen ihminen tilalla.

Miehen logiikka. Naisen harha on että mies kehittyisi. Kehittyy, mutta harvoin toivottuun suuntaan.

Vierailija kirjoitti:

Onko se sitten ollutkaan oikeata rakkautta jos on vaan perustunut kilomäärään.

Mulle ja mun miehelle on tullut lisäkiloja tämän meidän suhteen aikana myös.

En mä niiden kilojen takia olisi koskaan jättämässä vaan ihan muiden syiden vuoksi jos sellainen tilanne tulisi.

Ei  se tarkoita, että rakkaus perustuisi vain kilomäärään tai ylipäätään mihinkään ulkoiseen. Mutta ylipaino tarkoittaa lähes aina huonoja elintapoja (pl. sairaudet tai lääkkeet). Miksi haluaisin olla yhdessä ihmisen kanssa joka ei arvosta itseään tai läheisiään. Ei päde vain ylipainoon vaan esimerkiksi tupakointiin, alkoholin suurkulutukseen, liikunnan välttelyyn jne. 

Itselle on kunnia-asia hoitaa ulkoista olemusta (sisäisen lisäksi) ja olla viehättävä sekä miehen että lasten silmissä. Siihen kuuluu monen muun lisäksi painon pitäminen normaalin rajoissa, iästä riippumatta. 

Kilot sinällään ei ole ongelma, mutta jos puoliso lakkaa huolehtimasta omasta hyvinvoinnistaan niin se on ongelma. Silloin puhutaan jo erilaisista arvoista.

Mun mies on lihonut, niin nyt keskimäärin käy oikeasti pitkissä suhteissa. Eikä sillä ole mitään väliä, jotenkin yhä näkee sen alkuperäisen version. Minä olen vanhentunut, hän sanoo samaa, jotenkin on mahdollista nähdä se mennyt ihminen. Lienee rakkautta, jota kovin itsekkäillä ei ole, ellei itserakkautta lasketa.

Hmm. Ei kai nuo kilot ihan tyhjästä yks-kaks kumppanille tule. - Ennen kuin harkitsisinkaan jättämistä, niin katosin peiliin. Mutta jos kumppanini alkaisi dokata ja sen seurauskena pikkuhiljaa turvota, niin kylä minä saattaisin hänet jättää.  Varmasti hän syyttäsi minua sitten pinnalliseksi kusipääksi, jos ei kykenisi ymmärtämään itse tekojensa seutrauksia, joista mahd. poienempiä olisi häne turpoamisensa vaikka tosiaalta tuo hänen turpoamsiensa olsi yksi näkyvimpiä merkkejä, jonka hän ehkä saattaisi huomata itsekin kun vaatteet alkaisivat mystisesti käydä pieneksi

Kyllä mä ymmärrän, että kun menee yhteen itselle sopivan, sopusuhtaisen ihmisen kanssa ja kun toinen vain lihoo ja lihoo ja samalla kyllä laiskistuukin ja itse pitää itsestä huolta, niin kyllä sellainen ihralöllerö alkaa inhottaa. En tiedä, voisiko se olla eron syy, ehkä. Olen sinkku ja varmaan pysyn mielipiteideni kanssa ;)

No ei sitä plösöä mielellään katsele, eikä kosketa. Tai kuuntele huohotusta ja kuorsausta. En sellaista halunnut silloin 16v sitten, eikä halunnut puolisokaan, siksi pidämme itsemme kunnossa.

Ja turha vedota nyt niihin kaikkiin sairauksiin ja lääkityksiin, tai vaihdevuosiin jotka "automaattisesti" lihottaa. 

Parisuhde on tunteen lisäksi myös tahtotila. Jos oma napa on lähtökotaisesti tärkein, niin eron syy voi olla ihan mikä tahansa. Joillekin parisuhde on elämänkumppanuutta, toisille taas omien tarpeiden täyttämistä.

Joka päivä mitataan aamupaino. Jos menee yli 60 kiloa niin anna määräajan laihduttamiseen tai sitten osoitus ovesta ulos.

No itselläni ei kyllä parisuhde jatkuisi jos mieheni lihoisi 40-60 kiloa eikä itsestä huolehtiminen sen vertaa kiinnosta. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Onko se sitten ollutkaan oikeata rakkautta jos on vaan perustunut kilomäärään.

Mulle ja mun miehelle on tullut lisäkiloja tämän meidän suhteen aikana myös.

En mä niiden kilojen takia olisi koskaan jättämässä vaan ihan muiden syiden vuoksi jos sellainen tilanne tulisi.

Ei  se tarkoita, että rakkaus perustuisi vain kilomäärään tai ylipäätään mihinkään ulkoiseen. Mutta ylipaino tarkoittaa lähes aina huonoja elintapoja (pl. sairaudet tai lääkkeet). Miksi haluaisin olla yhdessä ihmisen kanssa joka ei arvosta itseään tai läheisiään. Ei päde vain ylipainoon vaan esimerkiksi tupakointiin, alkoholin suurkulutukseen, liikunnan välttelyyn jne. 

Itselle on kunnia-asia hoitaa ulkoista olemusta (sisäisen lisäksi) ja olla viehättävä sekä miehen että lasten silmissä. Siihen kuuluu monen muun lisäksi painon pitäminen normaalin rajoissa, iästä riippumatta. 

Itsestään pitää pitää huolta, mutta ei sen toisen takia vaan ensisijaisesti oman itsensä takia. Kommentissasi on ihan hyvä pointti sinänsä, mutta jotenkin tulee silti sellainen tunne, että teidän parisuhde ei kestäisi toisen vakavaa sairastumista. Pinnalliset vibat saa tästä, valitan.

Nro 11 jatkaa. Seurustelin vuosia sitten erään tupakoivan naisen kanssa. Itse olen liikunnallinen ihminen ja muutenkin arvostan terveitä elintapoja. Seurustelukumppanini sanoi aluksi haluavansa lopettaa tupakoinnin, joten parhaani mukaan yritin häntä siinä tukea. Muutaman kuukauden kuluttua hän kuitenkin totesi, että ei haluakaan lopettaa vaan tupakointi on osa häntä. Jätin hänet. Tupakointi ei ollut ainoa syy, mutta kyllä se vaikutti, koska omiin arvoihini kuuluu terveydestä huolehtiminen. Jos kumppani tietoisesti laiminlyö omaa hyvinvointiaan ja myrkyttää itseään, niin arvomaailmamme ovat liian erilaiset.