Lue keskustelun säännöt.
Jättääkö joku tosiaan elämänkumppaninsa jos tälle tulee lisää painoa?
10.08.2026 |
Itsellä rasvat n. 10-13% ja vaimo oli urheilullinen kun tavattiin ja n. 60kg. Nykyään on hänellä masennusta, todettu endometrioosi jne. ja on ehkä 100-110kg.
En ole jättänyt vaan aivot ovat vain virittäytyneet eri tavalla ja seisoo myös vaikka nainen olisi isompi.
Etenkin siksi kun on tunneyhteys. Jos suhde nyt loppuisi ja olisi joku yhden yön juttu ventovieraan kanssa, en usko että seisoisi vaikka olisi miten atleettinen nainen.
Kommentit (111)
Olen sporttinen, olen aina ollut ja mennyt naimisiin sporttisen ihmisen kanssa. Kumppanille kertyi muutama ylimääräinen kilo haasteellisessa elämänvaiheessa, mutta nyt tilanne on hallinnassa ja kaikki hyvin. Ihan ymmärrettävää.
En tiedä miten avioliiton kävisi, jos toisesta yhtäkkiä tulisi sohvaperuna. Liikumme, harrastamme, kokkaamme ja suunnittelemme ruokia yhdessä.
Ei esim. 10 kg ihan yhtäkkiä tule, eli asiasta varmasti keskustelisimme ja tarvittaessa lääkärissä käynti, kun eihän tuollainen lihominen ole normaalia.
Jokainen on vastuussa itsestään ja terveydestään. Pidämme myös labra-arvot hyvinä ja tavoitteena on energinen eläkeikä ja matkustelu. Tapaturmia tulee, vaikka kuinka tekisi parhaansa, mutta kaikki mihin voi itse vaikuttaa, teemme parhaamme. Työstressistäkin pääsee eroon, niin halutessaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En voi tietää, jättäisinkö, koska vaimoni jätti minut (ei painoni takia) ja lihosi vasta sen jälkeen. Minä laihduin eron jälkeen yli 30 kg, ja nyt on sixpack. En ehkä enää saa tietää, jättäisinkö naisen lihoamisen takia, koska ikäiseni hoikat naiset tuskin enää lihoavat. Ainoa mahdollisuus olisi ottaa hoikka, nuorempi nainen.
En jättänyt puolisoa kun hän lihoi niinkuin ei myös hän jättänyt minua kun sairastuin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
On se jännä kun ei käsitetä että se 17-vuotias 55kg painava kukkakeppi kerää taatusti jossain kohtaa painoa lisää. 55kg on teinin tai pienikokoisen naisen paino. Eihän siinä kohtaa ole edes täysi nainen vielä muotoineen ja rasvoineen.
Naisilta ei voi odottaa että rasvaprosentti on olematon ja samaan aikaa kuolata isojen tissien ja pepun perään. Johonkin kohtaan se rasva hakeutuu.
No mutta lämmin kiitos tästä.
N52, edelleen samassa painossa kuin 17-vuotiaana, eli farkkukoko 29/34.
Onneksi olen kumppanini mielestä naisellinen nainen ja kelvannut lastensa äidiksi juuri tällaisena kuin olen.
Miksi tuo farkkukoko piti mainita?
Onko mammoille liian pieni?
Lihoneen miehen jättäminen on ihan hyväksyttävää. Lihoneen naisen jättäminen taas sikamaista ja pinnallista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ex mies lihoi 35 kiloa kun jäi työttömäksi. Itse en sitä mitenkään edes noteerannut, mutta mies voivotteli painoaan. Hän laihdutti sen vuodessa pois, kun aloitti työt, mutta meni siinä painossa muutaman vuoden, enkä koskaan valittanut tai kehottanut laihduttamaan. Sitten minä jäin työttämäksi varsin urheilupainotteisesta työstä. No siinähän kävi niin, että urheilu ei enää kiinnostanut kun sitä ei tarvinnut työkseen tehdä. Ruokailutottumukset eivät silti muuttuneet ja olihan aikkaakin syödä. Lihoin aika nopeasti 20 killoa. Mikään valas en tuolloinkaan ollut kun lähtöpäino oli 58-61 ja olen 175cm pitkä. Mies alkoi suoraan haukkua ja nöyryyttää jenkkakavoista ja takapuolen leveämisestä. Painon tiputtaminen osoittautui vaan haastavaksi ja masennuskin vaivasi. En lihonu mutta en pysyvästi laihtunutkaan. Paino alkoi jojoilla. Lopulta 3v päästä mies jätti ja sanoi suoraan, että olen saaamaton laiska vätys, kun en saa laihdutettua ja hän vihaa lihavia ihmisiä.
Tämä on vaikea kysymys. On ihmisiä, joille on varmaan aivan sama, minkä verran kumppani painaa ja sitten on meikäläisiä, jotka ovat kotikasvatuksessaan saanut ohjeistuksen normaalipainosta ja huolitellusta ulkonäöstä. En minä enää 50 ++ tästä kasvatuksesta eroon pääse. Tavallaan hyväkin, koska olen terve ja energinen ja tykkään pukeutua kivoihin vaatteisiin ja minusta vaatteet näyttävät paremmilta, kun ei ole ylipainoa. Karua, mutta totta. Mieheni tietää, että en tykkää ylipainosta ja toistaiseksi hänkin on normaalipainoinen. Ei tästä ole tarvinnut puhua.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Luultavasti jättäisin jos ukko lihoaisi paljon, tyyliin 30kg eikä edes yrittäisi tehdä asialle mitään. Eihän se enää olisi sama ihminen johon rakastuin. En tiedä, ei ole koskaan tapahtunut.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
On se jännä kun ei käsitetä että se 17-vuotias 55kg painava kukkakeppi kerää taatusti jossain kohtaa painoa lisää. 55kg on teinin tai pienikokoisen naisen paino. Eihän siinä kohtaa ole edes täysi nainen vielä muotoineen ja rasvoineen.
Naisilta ei voi odottaa että rasvaprosentti on olematon ja samaan aikaa kuolata isojen tissien ja pepun perään. Johonkin kohtaan se rasva hakeutuu.
No mutta lämmin kiitos tästä.
N52, edelleen samassa painossa kuin 17-vuotiaana, eli farkkukoko 29/34.
Onneksi olen kumppanini mielestä naisellinen nainen ja kelvannut lastensa äidiksi juuri tällaisena kuin olen.
Miksi tuo farkkukoko piti mainita?
Onko mammoille liian pieni?
Ei ole pieni ja siksi sen mainitseminen oli outoa, jos oli tarkoituksena mainostaa hoikkuutta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
On se jännä kun ei käsitetä että se 17-vuotias 55kg painava kukkakeppi kerää taatusti jossain kohtaa painoa lisää. 55kg on teinin tai pienikokoisen naisen paino. Eihän siinä kohtaa ole edes täysi nainen vielä muotoineen ja rasvoineen.
Naisilta ei voi odottaa että rasvaprosentti on olematon ja samaan aikaa kuolata isojen tissien ja pepun perään. Johonkin kohtaan se rasva hakeutuu.
No mutta lämmin kiitos tästä.
N52, edelleen samassa painossa kuin 17-vuotiaana, eli farkkukoko 29/34.
Onneksi olen kumppanini mielestä naisellinen nainen ja kelvannut lastensa äidiksi juuri tällaisena kuin olen.
Miksi tuo farkkukoko piti mainita?
Onko mammoille liian pieni?
Ei ole pieni ja siksi sen mainitseminen oli outoa, jos oli tarkoituksena mainostaa hoikkuutta.
Mä en kanssa tajunnut tolla farkkujen tuumakoolla leijumista. Mulla on 28/32 eli täysin sama kuin 16-vuotiaana vaikka olen nyt 30 vuotta vanhempi. Saanko mitalin vai pokaalin?
Niin pitkässä suhteessa käy aina niin että ihminen muuttuu monella lailla ja vanhenee. Kukaan ei ole ikuisesti nuori. Silloin astuu kuvaan se aito rakkaus ja kumppanuus.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Eihän ne lisäkilot vaan, miksi tulleet. Aktiivinen elämä passivoitunut. Kailkki eivät halua jäädä sohvalle kumppanin seuraksi.
Vierailija kirjoitti:
Mä varmaan jättäisin, jos tilanne jatkuisi pitkään, mutta olenkin turhamainen ja ulkonäkökeskeinen ihminen.
Naisen, joka ei saa yhtään lihoa, pitää sitten vain vähentää syömistään ja juomistaan koko ajan vain enemmän. Ei siinä mitään, sitten pitää laittaa vain mauttomia dieettiruokia ja kaikki makkarat ja grilli jutut pois ja oluet ja siiderit ymv. Mieskään ei sitten saa mitään muuta. Kotona ei sitten ole muuta ruokaa ja muualla syöminen kielletty.
Jos minun naisena pitäisi jokaista grammaa vahtia, vahtikoon mies sitten myös.
En laittaisi ruokaa, en leipoisi enkä paistaisi mitään. Ja hyvin tarkka syynäys miehen joka suupalasta eikä mies myöskään saa kaljuuntua eikä maha saa kasvaa yhtään. Naisella on myös oikeus vaatia mieheltä laihuutta.
Lisäksi miehen pitää olla muutenkin mallikelpoinen kaikin puolin ja sellaisena pysyä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kyllä voisin jättää mieheni, jos hän lihoisi satakiloiseksi, eikä yltäisi panemaan, kun maha on tiellä. Jos suostuisi avoimeen liittoon, voisi jatkaa eroamatta. Toki kannustaisin laihduttamaan.
Vierailija kirjoitti:
Tiedän naapurustosta miehen, joka jätti vaimon yksin pienten lasten, kahden koiran ja asuntolainan kanssa. Syynä oli kun akka vaan lihoo.
Se akka muuten laihtui eron jälkeen. Ei haikaile uutta suhdetta, vaan keskittyy omaan ja lastensa hyvinvointiin.
Kyllä kai, kun se varsinainen paino(lasti) lähti ovesta ulos lopullisesti.
No jättäähän täällä kuulemma ihmiset puolisonsa jos tämä sairastuu vakavasti/kroonisesti, niin miksipä ei sitten lihavuuden takia, siihen pystyy kuitenki itse vaikuttamaan.
Vierailija kirjoitti:
Olen sporttinen, olen aina ollut ja mennyt naimisiin sporttisen ihmisen kanssa. Kumppanille kertyi muutama ylimääräinen kilo haasteellisessa elämänvaiheessa, mutta nyt tilanne on hallinnassa ja kaikki hyvin. Ihan ymmärrettävää.
En tiedä miten avioliiton kävisi, jos toisesta yhtäkkiä tulisi sohvaperuna. Liikumme, harrastamme, kokkaamme ja suunnittelemme ruokia yhdessä.
Ei esim. 10 kg ihan yhtäkkiä tule, eli asiasta varmasti keskustelisimme ja tarvittaessa lääkärissä käynti, kun eihän tuollainen lihominen ole normaalia.
Jokainen on vastuussa itsestään ja terveydestään. Pidämme myös labra-arvot hyvinä ja tavoitteena on energinen eläkeikä ja matkustelu. Tapaturmia tulee, vaikka kuinka tekisi parhaansa, mutta kaikki mihin voi itse vaikuttaa, teemme parhaamme. Työstressistäkin pääsee eroon, niin halutessaan.
Ymmärrän kyllä idean, mutta entä sitten jos kumppani sairastuu vakavasti? Ulkomuoto muuttuu, naama on lääkkeistä pöhöttynyt ja kumppani näyttää sairaalta joka tavalla. Esim. rankkojen syöpähoitojen aikana tuskin kukaan jaksaa olla sporttinen. Se on eri asia, sanot todennäköisesti, mutta onko se todellisuudessa? Kommentissasi on melko pinnallinen viba, vaikka monessa asiassa olenkin samaa mieltä, kuten omasta terveydestä huolehtimisessa.
Kovin pinnallisia on ihmiset nykyisin. Ja tyhmiä. Kuin olisi valunut aivot viemäriin.
Joku sentään myönsi olevansa sellainen. Ei kyllä kuulu yhtään lähipiiriin eikä tule kuulumaan.
Läskillä muijakkeella ei ole mitään arvoa