Jättääkö joku tosiaan elämänkumppaninsa jos tälle tulee lisää painoa?

Riippuu lihomisen syistä. Mä valitsin itselleni urheilullisen miehen, jonka kanssa voi tehdä kaikkea hauskaa. Jos yhtäkkiä laiskistuisi ja muuttuisi välinpitämättömäksi niin kyllä voisi olla jaksaminen kovilla. 

Jos painonnousu johtuisi sairaudesta niin asia olisi eri. Sitten keksittäisiin eri juttuja joita tehdä yhdessä. 

Vierailija kirjoitti:

No itselläni ei kyllä parisuhde jatkuisi jos mieheni lihoisi 40-60 kiloa eikä itsestä huolehtiminen sen vertaa kiinnosta. 

Parisuhteessa on tärkeä asia yhteiset arvot, ja kyllä omasta terveydestä huolehtiminen on aika tärkeä osa niitä. Joten samalla kannalla.

Ex mieheni lopetti seksin, kun lihoin 55 kg -> 63 kg. Olen 168 cm pitkä. Olin kuulemma 63 kiloisena järkyttävän ruma läski ja hän ansaitsee parempaa.

Coping- mekanismit kullakin, ap hyvä.

Vierailija kirjoitti:

Joka päivä mitataan aamupaino. Jos menee yli 60 kiloa niin anna määräajan laihduttamiseen tai sitten osoitus ovesta ulos.

:D
 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Onko se sitten ollutkaan oikeata rakkautta jos on vaan perustunut kilomäärään.

Mulle ja mun miehelle on tullut lisäkiloja tämän meidän suhteen aikana myös.

En mä niiden kilojen takia olisi koskaan jättämässä vaan ihan muiden syiden vuoksi jos sellainen tilanne tulisi.

Ei  se tarkoita, että rakkaus perustuisi vain kilomäärään tai ylipäätään mihinkään ulkoiseen. Mutta ylipaino tarkoittaa lähes aina huonoja elintapoja (pl. sairaudet tai lääkkeet). Miksi haluaisin olla yhdessä ihmisen kanssa joka ei arvosta itseään tai läheisiään. Ei päde vain ylipainoon vaan esimerkiksi tupakointiin, alkoholin suurkulutukseen, liikunnan välttelyyn jne. 

Itselle on kunnia-asia hoitaa ulkoista olemusta (sisäisen lisäksi) ja olla viehättävä sekä miehen että lasten silmissä. Siihen kuuluu monen muun lisäksi painon pitäminen normaalin rajoissa, iästä riippumatta. 

Itsestään pitää pitää huolta, mutta ei sen toisen takia vaan ensisijaisesti oman itsensä takia. Kommentissasi on ihan hyvä pointti sinänsä, mutta jotenkin tulee silti sellainen tunne, että teidän parisuhde ei kestäisi toisen vakavaa sairastumista. Pinnalliset vibat saa tästä, valitan.

Motivaation lähteitä voi olla monia. Tietenkin haluan näyttää hyvältä itsenikin takia. Ja etenkin olla vahva ja terve, tai ainakin tehdä sen eteen kaiken minkä voin kuntosalitreenillä ja liikkuvuusharjoitteluilla. Kuuntelin koko lapsuuteni perheen naisten kettuilua siitä kuinka minäkin lihon viimeistään kolmekymppisenä. Ja jo silloin päätin ettei niin käy, jos voin itse siihen vaikuttaa. 

Yli 20 vuoden parisuhteessa on käyty läpi vakavakin sairastuminen, tiedän mitä se on. Ja itse asiassa mies lihoi 20 kiloa sen aikana. Tervehdyttyään laihtui takaisin normimittoihin ja alkoi taas liikkua. 

Vierailija kirjoitti:

Nro 11 jatkaa. Seurustelin vuosia sitten erään tupakoivan naisen kanssa. Itse olen liikunnallinen ihminen ja muutenkin arvostan terveitä elintapoja. Seurustelukumppanini sanoi aluksi haluavansa lopettaa tupakoinnin, joten parhaani mukaan yritin häntä siinä tukea. Muutaman kuukauden kuluttua hän kuitenkin totesi, että ei haluakaan lopettaa vaan tupakointi on osa häntä. Jätin hänet. Tupakointi ei ollut ainoa syy, mutta kyllä se vaikutti, koska omiin arvoihini kuuluu terveydestä huolehtiminen. Jos kumppani tietoisesti laiminlyö omaa hyvinvointiaan ja myrkyttää itseään, niin arvomaailmamme ovat liian erilaiset.

Tupakointi on vaikea lopettaa. En uskoisi ikinä jos joku väittäisi minun takia lopettavansa 😄

Jätin eukon kun heti ensimmäisenä vuoden jälkeen läskistyi niin paljon ettei sitä saanut tiineeksi vaikka toivoime lasta.  Nyt normaali painoinen vaimo ja 2 lasta. 

Jos menin barbin kanssa yhteen ja siihen tykästyin niin en voisi olla minkään sotanorsun kanssa.

Minusta tässä kannattaa erottaa toisistaan painonnousu ja se, mitä painonnousu mahdollisesti kertoo ihmisen elämäntilanteesta. 5–10 kilon muutos on aika eri asia kuin 50–100 kilon muutos, joka voi jo vaikuttaa merkittävästi terveyteen, toimintakykyyn ja yhteiseen arkeen.

Kumppania kuuluu mielestäni tukea elämäntapamuutoksessa, eikä ketään pitäisi automaattisesti hylätä vain siksi, että paino nousee. Mutta parisuhteessa saa myös olla omat rajansa ja arvonsa. Jos toinen ei halua pitää terveydestään huolta lainkaan tai kieltäytyy tekemästä mitään asian eteen, vaikka sillä olisi suuri vaikutus yhteiseen elämään, silloin alkaa olla kyse muustakin kuin pelkästä ulkonäöstä ja arvomaailma ja elämäntavat alkavat olemaan liian erilaiset.

Vierailija kirjoitti:

Ex mieheni lopetti seksin, kun lihoin 55 kg -> 63 kg. Olen 168 cm pitkä. Olin kuulemma 63 kiloisena järkyttävän ruma läski ja hän ansaitsee parempaa.

Homohan se sun mies oli ja tarvitsi vain tekosyyn eroon.

Olen eronut kolme kertaa, koska nainen alkoi pihtaamaan, siis kotiseksi päättyi. Aivan varmasti jättäisin rumapainoiseksi märehtineen naisen.

Vierailija kirjoitti:

Parisuhde on tunteen lisäksi myös tahtotila. Jos oma napa on lähtökotaisesti tärkein, niin eron syy voi olla ihan mikä tahansa. Joillekin parisuhde on elämänkumppanuutta, toisille taas omien tarpeiden täyttämistä.

Niin. Tuossa tapauksessa se nainen on täyttänyt omia tarpeitaan tunkemalla sapuskaa napaansa. Ei ole parisuhde kiinnostanut. 60-110kg kertoo siitä että on täysin eri ihminen tavoiltaan ja olemukseltaan kuin suhteen alkuvuosina.

Ihmiset jättää puolisonsa milloin mistäkin syystä. 
Puolituttu jätti vaimonsa, kun kaikki vaimon rahat oli käytetty ja rahaa oli ollut paljon.

Myönsi vielä jälkikäteen, että rahan takia oli mennytkin naimisiin.

Itse en voisi olla lihavan miehen kanssa. Mieheni painaa 79 kg ja on just minulle sopiva halattava.

Onneksi hän on liikunnallinen ja teen terveellistä ruokaa, joten hänen lihomisensa ei ole uhkana. 

Vierailija kirjoitti:

Ex mieheni lopetti seksin, kun lihoin 55 kg -> 63 kg. Olen 168 cm pitkä. Olin kuulemma 63 kiloisena järkyttävän ruma läski ja hän ansaitsee parempaa.

Tuollainen mies joutikin mennä. 

Vierailija kirjoitti:

Nro 11 jatkaa. Seurustelin vuosia sitten erään tupakoivan naisen kanssa. Itse olen liikunnallinen ihminen ja muutenkin arvostan terveitä elintapoja. Seurustelukumppanini sanoi aluksi haluavansa lopettaa tupakoinnin, joten parhaani mukaan yritin häntä siinä tukea. Muutaman kuukauden kuluttua hän kuitenkin totesi, että ei haluakaan lopettaa vaan tupakointi on osa häntä. Jätin hänet. Tupakointi ei ollut ainoa syy, mutta kyllä se vaikutti, koska omiin arvoihini kuuluu terveydestä huolehtiminen. Jos kumppani tietoisesti laiminlyö omaa hyvinvointiaan ja myrkyttää itseään, niin arvomaailmamme ovat liian erilaiset.

Tupakoiva ihminen haisee todella pahalta joten suhde on mahdoton semmoisen haisulin kanssa.

Herkuttelu on parasta mitä voi tehdä housut jalassa.

Kerrankin järkevän ihmisen aloitus. Ei rakasta jätetä vaikka lihoisi. Ja kasvaahan naisella toisaalta rinnat kilojen myötä. Se nyt ainakin tuntuu miehiä kiinnostavan. 

Endometrioosi myös on todella kivulias ja inhottava sairaus. Voi viedä jopa työkyvyn ja elämänhalun. Voimia teille elämään ja toivottavasti homma lähtee siitä selviytymään. Mun tuttu sai vihdoin kohdunpoiston ja loppui endometrioosioireet liki kokonaan. Lääkäri ei vain suostunut toimenpiteeseen kymmeneen vuoteen, koska naisella ei ollut lapsia. Ei voinut niitä Endometrioosin takia saada, joten siinä ei auta hyödytöntä kohtua säilytellä.. Mieslääkäri tietenkin oli eri mieltä että säilytetään nyt kuitenkin. Oli välillä niin kivuissa että asui aamusta iltaan vessassa eikä mikään lääke tahtonut auttaa kipuihin. Kamalaa katsoa vierestä. 

Mun mies tupakoi vaikka en voi sietää tupakointia. Rakastan häntä silti eikä tulisi mieleenkään erota. Minä olen puolestani ylipainoinen ja mies ei voi sietää ylipainoa. Ei silti jätä minua koska rakastaa. Sellaista se parisuhteessa on. Kumpikaan ei myöskään nalkuta toiselle aiheesta tai koita väkisin muuttaa.