Miksi isovanhemmat ostavat lapsenlapsille krääsää, mutta eivät halua käyttää samaa summaa muuhun?
Tämä asia on tullut koettua niin omakohtaisesti kuin kaveripiirissä, olemme kolmekymppisiä vanhempia.
Heti alkuun: isovanhemmilla ei ole mitään velvollisuutta auttaa taloudellisesti, emmekä minä tai kaverini ole sellaista pyytäneet. Monien kohdalla tilanne on kuitenkin se, että isovanhemmat haluavat ostaa lapsille kaikenlaista krääsää. Ei siis mitään tarpeellista. Jos lapsi tarvitsisi vaikka isompia sukkia tai alushousuja, niin sellaisia ei haluta hankkia. Sen sijaan lapsille ostetaan kaikenlaista krääsää: helposti rikkoutuvia halpoja leluja, huonokuntoisia tavaroita kirppiksiltä jne.
Kun vanhemmille on sanottu, että tällaista tavaraa ei tarvita (lapsilla on jo leluja riittävästi ja tuollainen halpa krääsä ei ole luonnonkaan kannalta hyväksi), mutta isovanhemmat eivät usko asiaa. Saattavat seuraavalla näkemiskerralla olla tyhjin käsin (onneksi!), mutta sitten krääsän tuominen taas jatkuu. On yritetty sanoa, että eikö sen 5 e/10 e, jonka krääsään käyttää, voisi vaikka tallettaa lapsen säästötilille, niin ei voi. Tällä tavalla säästämällä lapsi myös oppisi säästäväisyyden ja rahan arvon merkityksen eri tavalla kuin jostain kotiin tupsahtavasta krääsästä, joka hajoaa parin leikkikerran jälkeen.
Miksi isovanhemmat ostavat lapsenlapsille krääsää, mutta eivät halua käyttää samaa summaa muuhun? Miksi sillä summalla ei voisi ostaa jotain oikeasti tarpeellista tai sitten säästää summaa lapselle?
Ap
Kommentit (21)
Tätä on tullut pohdittua meilläkin.
Itseni on ollut vaikea käsittää, miksi niitä lapselle joka tapauksessa ostettavia asioita ei ole haluttu hankkia? Paljon enemmän niistä shortseista, uudesta talvihaalarista tai kumisaappaista on lapselle iloa kuin jostakin heti hajoavasta lelusta.
Vallankäyttöä isovanhempien taholta. Haluavat itse valita, mitä ostavat. Koska isovanhemmat mielestään tietävät paremmin, mitä lapsi tarvitsee.
Haluavat suosiota lasten silmissä. Ei millään sukkahousuilla ja kumppareilla saa lasta ihailemaan lahjan tuojaa. Samasta syystä jotkut tuovat karkkia vaikka vanhemmat eivät siitä pitäisi.
Vierailija kirjoitti:
Haluavat suosiota lasten silmissä. Ei millään sukkahousuilla ja kumppareilla saa lasta ihailemaan lahjan tuojaa. Samasta syystä jotkut tuovat karkkia vaikka vanhemmat eivät siitä pitäisi.
Meillä lapsi on aivan fiiliksissä, jos on hänen mielestään upeat kumpparit tai verkkarit. Hienot sukatkin saa riemun aikaiseksi. Ikää pojalla 5 v.
Koska he haluavat nähdä sen hetkellisen ilon, kun antavat lahjan. Harva lapsi innostuu vaatteista samalla tavalla kun jostain typerästä krääsälelusta. Lapsi saattaa vaatteesta jopa itkeä, että tylsä lahja. Ja toisaalta isovanhempien ei tarvi katsoa sitä krääsää omissa nurkissaan sen jälkeen kun se on annettu ja lapsi intoillut siitä sen hetken. Eli itsekkäät tarkoitusperät ohjaavat tohon toimintaan.
Ärsyttävimpiä mielestäni on sellaset lasten lehdet, jossa tulee joku heti hajoava surkea lelujuttu mukana. Sitten lapsi ei suostu heittämään sitä rikkinäistä muoviturhaketta pois ja se pyörii kotona. Jossain vaiheessa sitten salaa roskiin ja parin päivän päästä itketään, että missä on se lahjaksi saatu prinsessataikasauva josta irtosi timantit heti ja joka on haljennut varresta ja jonka hopeapinta irtoaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Haluavat suosiota lasten silmissä. Ei millään sukkahousuilla ja kumppareilla saa lasta ihailemaan lahjan tuojaa. Samasta syystä jotkut tuovat karkkia vaikka vanhemmat eivät siitä pitäisi.
Meillä lapsi on aivan fiiliksissä, jos on hänen mielestään upeat kumpparit tai verkkarit. Hienot sukatkin saa riemun aikaiseksi. Ikää pojalla 5 v.
No mutta tuohan on ihanaa! Monilla se kuitenkaan ei mene noin.
Vanhat ihmiset rakastavat tavaraa. Kaapit ja tasot täyteen turhaa krääsää, niin on yltäkylläinen ja turvallinen olo. Haluavat samaa hyvää fiilistä lapsille ja lapsenlapsille, eivätkä ymmärrä miksi ei arvosteta.
Vierailija kirjoitti:
Isovanhempi saa kiksit siitä sekunnin kestävästä riemusta lapsen kasvoilla. Siksi.
Jep, itseään varten ostavat.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Haluavat suosiota lasten silmissä. Ei millään sukkahousuilla ja kumppareilla saa lasta ihailemaan lahjan tuojaa. Samasta syystä jotkut tuovat karkkia vaikka vanhemmat eivät siitä pitäisi.
Meillä lapsi on aivan fiiliksissä, jos on hänen mielestään upeat kumpparit tai verkkarit. Hienot sukatkin saa riemun aikaiseksi. Ikää pojalla 5 v.
No mutta tuohan on ihanaa! Monilla se kuitenkaan ei mene noin.
Olen tuon 5 v pojan äiti. Kyllä oman lapsen päiväkotikaverit esittelevät mielissään hienoja vaatteitaan, joissa on lasten suosikkihahmojen kuvia. Tai oma lapseni kertoo innoissaan, miten Oskarilla on Pokemon-lenkkarit ja Vilholla dinosauruskumpparit. Eli on näistä vaatteista yms "tylsistä" lahjoista pitkään iloa. Itsekin muistelen lämmöllä lapsuuteni Spice Girls -paitaa, jonka kulutin ihan ohueksi. :)
Meillä kun esikoinen syntyi, niin isovanhempi toi valtavan kestokassillisen kaikkea shoppailemaansa. Harmi vaan, että suurin osa sellasta mille meillä ei ollut tarvetta, kun olin ottanut äitiyspakkauksen ja siinä tuli tarvikkeita. Olimme silloin aika vähävaraisia mieheni kanssa, niin surullisena mietin, mitä kaikkea oikeesti tarpeellista olisimme sillä usean sadan summalla saaneet, mitä isovanhempi oli tuhlaillut niihin uutena ostamiinsa merkkijuttuihin. Olisi voinut ihan kysyä mitä tarvitaan, sen sijaan lähti shoppailemaan kaikkea omasta mielestään ihanaa ja söpöä.
Haluavat itse valita, mitä ostavat.
Krääsää on helppo ostaa ja lapsen saa nopeasti sillä iloiseksi.
Eikä isovanhempien tarvitse kotonaan sitä krääsää katsella.
Vierailija kirjoitti:
Vanhat ihmiset rakastavat tavaraa. Kaapit ja tasot täyteen turhaa krääsää, niin on yltäkylläinen ja turvallinen olo. Haluavat samaa hyvää fiilistä lapsille ja lapsenlapsille, eivätkä ymmärrä miksi ei arvosteta.
Onko kolmikymppisten vanhemmat vanhoja ihmisiä?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vanhat ihmiset rakastavat tavaraa. Kaapit ja tasot täyteen turhaa krääsää, niin on yltäkylläinen ja turvallinen olo. Haluavat samaa hyvää fiilistä lapsille ja lapsenlapsille, eivätkä ymmärrä miksi ei arvosteta.
Onko kolmikymppisten vanhemmat vanhoja ihmisiä?
Yli 70-vuotiaita eli buumereita saattavat hyvinkin olla.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vanhat ihmiset rakastavat tavaraa. Kaapit ja tasot täyteen turhaa krääsää, niin on yltäkylläinen ja turvallinen olo. Haluavat samaa hyvää fiilistä lapsille ja lapsenlapsille, eivätkä ymmärrä miksi ei arvosteta.
Onko kolmikymppisten vanhemmat vanhoja ihmisiä?
Yli 70-vuotiaita eli buumereita saattavat hyvinkin olla.
Sun mielestä 40 on tavallinen synnytysikä?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vanhat ihmiset rakastavat tavaraa. Kaapit ja tasot täyteen turhaa krääsää, niin on yltäkylläinen ja turvallinen olo. Haluavat samaa hyvää fiilistä lapsille ja lapsenlapsille, eivätkä ymmärrä miksi ei arvosteta.
Onko kolmikymppisten vanhemmat vanhoja ihmisiä?
Yli 70-vuotiaita eli buumereita saattavat hyvinkin olla.
Sun mielestä 40 on tavallinen synnytysikä?
En jaksa vastailla tämän enempää v ajakille.
Raha on saajalle taloudellinen avustus. Ja kuuluu verotuksen piiriin
Lahja (tavara) taas on yllätyksellinen, eikä siitä ole tarkoituskaan saada taloudellista etua tai hyötyä, vaan se annetaan rakkaudesta, ilosta ja mielihyvästä.
Jos esim työnantaja antaa sinulle vaikka 20€rahaa joululahjaksi, siitä pitåå maksa veroa, mutta jos antaa 20€ kukkakimpun, siitä ei makseta veroa.
itse tykkään tavaralahjoistaz mutta koen hyvin kiusalliseksi, jos joku antaisi rahaa minulle tai lapsille, kun haluan tulla taloudellisesti toimeen.
Haluavat hemmotella lapsenlapsia. Vanhempien tehtävä on huolehtia muusta.
Vierailija kirjoitti:
Koska he haluavat nähdä sen hetkellisen ilon, kun antavat lahjan. Harva lapsi innostuu vaatteista samalla tavalla kun jostain typerästä krääsälelusta. Lapsi saattaa vaatteesta jopa itkeä, että tylsä lahja. Ja toisaalta isovanhempien ei tarvi katsoa sitä krääsää omissa nurkissaan sen jälkeen kun se on annettu ja lapsi intoillut siitä sen hetken. Eli itsekkäät tarkoitusperät ohjaavat tohon toimintaan.
Ärsyttävimpiä mielestäni on sellaset lasten lehdet, jossa tulee joku heti hajoava surkea lelujuttu mukana. Sitten lapsi ei suostu heittämään sitä rikkinäistä muoviturhaketta pois ja se pyörii kotona. Jossain vaiheessa sitten salaa roskiin ja parin päivän päästä itketään, että missä on se lahjaksi saatu prinsessataikasauva josta irtosi timantit heti ja joka on haljennut varresta ja jonka hopeapinta irtoaa.
Eli sinä päätät mikä on lapselle tärkeää? Mikä päsmäri olet? Ehkä he ostavat siksi kun lapset niistä tykkää mutta sinä et suostu ostamaan. Miksi lapsi ei saa säilyttää tärkeää tavaraa?
Kun ei voi kysyä, mitä lapselle voisi ostaa tai tuoda jotain kuluvaa! Meillä ei nimipäiviä juhlita kakuin ja lahjoin, mutta isovanhemmat muistavat. Yksi toi lapselle rasian marjoja, jes kiitos! Nämä kuluvat pois ja lapsi, pienikin arvostaa varmasti. Toinen toi ~13€ maksavan prinsessasetin, jota ei suositella pienten osien takia alle 3 -vuotiaalle. Lapsi ei ole vielä edes kahta. Taikasauva katkesi jo ekassa leikissä. Tiara ja kengät jäivät käyttöön. Kaulakorun, rannekorun, sormuksen ja korvakorut pakkasin amegrip pussiin ja laitan eurolla kirppikselle myyntiin. Turhaa rahan menoa, turhaa tavaraa, turhaa itkua ja pahaa mieltä kaikille. Seuraavan kerran kun kysyy, miten on hänen lahjansa lasta miellyttänyt, sanon että kaikki hajosi, ei ollut lapsen ikäiselle suunniteltu ne lelut.
Isovanhempi saa kiksit siitä sekunnin kestävästä riemusta lapsen kasvoilla. Siksi.