Nuoria aikuisia, jotka käyneet ulkomailla hyvin vähän tai ei ollenkaan?

Vierailija kirjoitti:

Mun luokalla oli 90-luvulla yksi lapsi, jota vanhemmat vei aina kaksi kertaa vuodessa ulkomaille, yleensä syys- ja hiihtolomaisin. Kohteet oli eksoottisia rantalomia: Välimeren alue, Arabimaat, Pohjois-Afrikka, jopa Amerikassa asti. Se oli tosi poikkeuksellista silloin, oli vain yksi tuommoinen tapaus koko koulussa. Oudointa oli kun sen vanhemmat ei edes olleet erityisen varakkaita, mutta säästivät sitten ilmeisesti asumisessa, kun asuivat vaatimattomassa tönössä.

Meilläkin oli ala-asteella keskisuomalaisessa koulussa yksi tyttö, joka asui samassa vuokrakerrostalossa kuin minäkin - vanhempiensa kanssa. Pikku perhe matkusti koko ajan. 

Pe-iltaisin lähtivät isojen kassien kanssa aina jonnekin ja su palasivat. Eivät varmaan yhtä viikonloppua vuodessa olleet kotona. 

Kun vanhempien ja lapsen loma koulusta koitti, vetivät isoja matkalaukkuja perässään aamuyöstä. Tulivat viikon - kahden päästä ruskeina takaisin. Joka ikinen loma. Talviloma, pääsiäisloma, syysloma, joululoma. 

Kesäisin olivat kyllä välillä lyhyitä aikoja ihan kotona (pois lukien vkl:t) - mutta heti kun vanhemmat saivat lomaa työstään, lähtivät silloinkin kasseineen kiireellä jonnekin. Ja muutaman päivän kuluttua takaisin. Ja sitten taas jonnekin :D

Oli levottoman oloista touhua. Niin, ja oli 90-luvun alkua, me muut pysyttiin yleensä paikallaan.

Olen 60v nainen. Olen käynyt Ruotsissa ja silloisessa Neuvostoliitossa. En pidä matkustamisesta. 

Lapsena/ nuorena kävin äidin ja siskon kanssa Ruotsissa ja Virossa. 

Aikuisiällä en ole käynyt ulkomailla. Tuskin lähdenkään. 

Suurin syy ehkä.seuran puute. Yksin ei tule lähdettyä. Eikä minua kiinnosta lainkaan mitä Suomen rajojen ulkopuolella tapahtuu.