Lue keskustelun säännöt.
Nuoria aikuisia, jotka käyneet ulkomailla hyvin vähän tai ei ollenkaan?
26.06.2026 |
Tiedättekö sellaisia suomalaisia alle 40 v, jotka eivät ole käyneet ulkomailla (juuri) koskaan? Kun tuntuu, että nykyihmisiä on viety vauvasta asti perheen kanssa Espanjan ja Thaimaan lomilla, ja teineinä/aikuisina Lontoot, Pariisit ja Nykit käyty ostosmatkalla ja Berliinissä/Damissa biletetty.
Jos löytyy, mikä on syynä (rahan lisäksi?), ympäristöarvot, ajan/uskalluksen/kiinnostuksen/matkaseuran puute? Enkkua varmasti suurin osa osaa nykyään niin hyvin, että ainakin kääntäjän avulla perus turistimatkustus onnistuu keneltä vaan nuorelta aikuiselta, kartat löytyy älyluurista ja koko matkan voi hommata netistä.
Kommentit (34)
Tunnen. Yksi kaverini kotikaupungistani kävi vastikään Helsingissä (johon matkaa noin 500 km) ensimmäisen kerran lähempänä kolmeakymmentä ikävuotta. Ei ole käynyt ulkomailla. Tiedostavampi ryhmä (eli joku periaatteellinen syy olla matkustamatta) on yksi ryhmä. Sitten ovat ne vähävaraiset, omanlaisessaan kulttuurikuplassaan elävät nuoret aikuiset. Ollut sellainen peruslähiönuori, jolla on todennäköisesti ollut matalapalkkainen yh-vanhempi, pitkäaikaista työttömyyttä ja jonkin sortin syrjäytymistä perheessä jo parissa sukupolvessa. Ei siihen ympäristöön ole koskaan kuuluneet matkat minnekään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tunsin yhden perheen, joka ei käynyt koskaan missään. Kotona oli kuulemma parasta. Kerran kävivät Tanskassa ja kukaan ei viihtynyt. Kotiin oli kuulemma ihana palata. En tiedä ovatko lapsensa aikuistuttuaan alkaneet matkailemaan. Tämä oli ysärillä, kun tunsin heidät.
Kaverini on 33 vuotias ja käynyt kerran Saksassa ja kerran Tallinnan risteilyllä.
Olin itse 19-vuotias, kun lähdin ensimmäisen kerran ulkomaille. Toisen kerran kävin vasta muistaakseni 23-vuotiaana. Sen jälkeen innostuinkin ja olen käynyt jossain noin kerran kahdessa vuodessa.
Lapsuusaikanani vanhempani elivät kädestä suuhun, vaikka olivatkin töissä. Asuntolainan korko huiteli taivaissa. Sittemmin, kun rahaa oli enemmän, he käyttivät sen itselleen mieluisammalla tavalla. Matkustelua pitivät ja pitävät stressaavana, eivätkä pidä kuumasta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tunnen. Ei koskaan käynyt missään Tallinnaa pidemmällä ja sekin vasta reippaasti aikuisena ensimmäistä kertaa.
Tein elämäni ensimmäisen ulkomaanmatkan viitisen vuotta sitten 33-vuotiaana. Laivalla Viroon pariksi yöksi. Se oli myös ensimmäinen kerta kun menin laivalla. Lentokoneella matkustin ensimmäisen kerran 35-vuotiaana.
Elämäni alku oli vähän nihkeä, joten ei siinä matkustelut tulleet ajankohtaiseksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Itsellä on vähän yli kolme kympinen isoveli joka ei ole koronan jälkeen käynyt ulkomailla. panostanut kotimaan matkailuun, sitä ennen kävi säännöllisesti kavereiden kanssa kiipeilemässä Italiassa tai vaeltamassa Englannissa. Ihme inseli.
Tunsin lapsuudessa ysärillä muutaman perheen jossa ei matkusteltu edes Suomessa, olivat käyneet pisimmillään jossain 30 km päässä kotoa. Näissä lapset kyllä lähtivät katsomaan Helsinkiä ja Eurooppaa muutaman matkan verran täysi-ikäistyttyään, mutta ei ehkä ollut heidänkään juttu sitten kuitenkaan kun asettuivat kotipaikkakunnalle tai ihan lähelle eivätkä tietääkseni näin keski-ikäisinä juuri matkusta kuin Pohjoimaissa korkeintaan. Ovat varmaan sellaista "lajiketta" monessa polvessa joka viihtyy kotosalla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kaverini on 33 vuotias ja käynyt kerran Saksassa ja kerran Tallinnan risteilyllä.
Onko köyhä Vai mistä johtuu? Ehkä inseli?
Olen 42-vuotias enkä ole koskaan käynyt ulkomailla. Ei meidän vanhemmat vieneet meitä lapsia ulkomaanmatkoille. Nykyään työttömänä, vaikka onkin säästöjä ainakin 15'000 euroa, niin en ole uskaltanut niitä matkoihin tuhlata, koska ei voi tietää, jos joskus tulee totaalinen taloudellinen romahdus. Sitä paitsi koko elämän piinannut yksinäisyys ongelmana, koska jos lähtisin yksin ulkomaille, niin tuntuu kuin se olisi sama kuin jos metsässä kaatuu puu, niin kuuluuko siitä ääntä, jos kukaan ei ole kuulemassa. En koe saavani itse ulkomaille menosta sen enempää kuin mitä olen kotimaanmatkailusta saanut. Kotimaanmatkailussa sentään se hyvä puoli, että voi aina matkan yhteyteen sopia treffit vieraspaikkakuntalaisen kanssa, ja on helpompi nähdä myöhemmin uudelleen, kun ei niin hirveän pitkä välimatka kuitenkaan. Ulkomaille tuskin olisin yhtä usein menossa kuin mitä vaikkapa Etelä-Suomessa käyn.
Ja siis koska työttämyystilanne on tämä, hinnat nousee, ja kokoaikaista työtä yhä harvemmalla, ja palkka riittää hädin tuskin edes elämiseen, niin miten sitten matkailla ulkomaille? Kerropa se.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Suomi on maailman onnellisin kansakunta, niin mitä sitä ulkomaille? Sitä paitsi täältä Kainuusta on riittävän raskasta jo pelkkä Helsinkiin matkustaminen. Tuntikausien junamatka.
Vaatikaa päättäjiä lisäämään Joensuu-Helsinki-välille yöjuna, niin tulee paremmin lähdettyä ulkomaille, kun ei voimat hupene jo tuolle välille.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Olen 42-vuotias enkä ole koskaan käynyt ulkomailla. Ei meidän vanhemmat vieneet meitä lapsia ulkomaanmatkoille. Nykyään työttömänä, vaikka onkin säästöjä ainakin 15'000 euroa, niin en ole uskaltanut niitä matkoihin tuhlata, koska ei voi tietää, jos joskus tulee totaalinen taloudellinen romahdus. Sitä paitsi koko elämän piinannut yksinäisyys ongelmana, koska jos lähtisin yksin ulkomaille, niin tuntuu kuin se olisi sama kuin jos metsässä kaatuu puu, niin kuuluuko siitä ääntä, jos kukaan ei ole kuulemassa. En koe saavani itse ulkomaille menosta sen enempää kuin mitä olen kotimaanmatkailusta saanut. Kotimaanmatkailussa sentään se hyvä puoli, että voi aina matkan yhteyteen sopia treffit vieraspaikkakuntalaisen kanssa, ja on helpompi nähdä myöhemmin uudelleen, kun ei niin hirveän pitkä välimatka kuitenkaan. Ulkomaille tuskin olisin yhtä usein menossa kuin mitä vaikkapa Etelä-Suomessa käyn.
Ja siis koska työttämyystilanne on tämä, hinnat nousee, ja kokoaikaista työtä yhä harvemmalla, ja palkka riittää hädin tuskin edes elämiseen, niin miten sitten matkailla ulkomaille? Kerropa se.
Näinhän se järjellä menee mut silti monet tuilla elijät varsinkin nistit sossutapaukset suhaa talvisin jossain malagassa, thaikuissa ja losissa ja vegasissa tt-tuella.
Vierailija kirjoitti:
Jo kasarilla oli vakio että kaikki oli käyneet ainakin sen kerran Tukholmassa tai Tallinnassa
Minä en ole käynyt koskaan edes noissa. Mutta olen käynyt Varkaudessa ja Pieksämäellä.
M42
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen 42-vuotias enkä ole koskaan käynyt ulkomailla. Ei meidän vanhemmat vieneet meitä lapsia ulkomaanmatkoille. Nykyään työttömänä, vaikka onkin säästöjä ainakin 15'000 euroa, niin en ole uskaltanut niitä matkoihin tuhlata, koska ei voi tietää, jos joskus tulee totaalinen taloudellinen romahdus. Sitä paitsi koko elämän piinannut yksinäisyys ongelmana, koska jos lähtisin yksin ulkomaille, niin tuntuu kuin se olisi sama kuin jos metsässä kaatuu puu, niin kuuluuko siitä ääntä, jos kukaan ei ole kuulemassa. En koe saavani itse ulkomaille menosta sen enempää kuin mitä olen kotimaanmatkailusta saanut. Kotimaanmatkailussa sentään se hyvä puoli, että voi aina matkan yhteyteen sopia treffit vieraspaikkakuntalaisen kanssa, ja on helpompi nähdä myöhemmin uudelleen, kun ei niin hirveän pitkä välimatka kuitenkaan. Ulkomaille tuskin olisin yhtä usein menossa kuin mitä vaikkapa Etelä-Suomessa käyn.
Ja siis koska työttämyystilanne on tämä, hinnat nousee, ja kokoaikaista työtä yhä harvemmalla, ja palkka riittää hädin tuskin edes elämiseen, niin miten sitten matkailla ulkomaille? Kerropa se.
Näinhän se järjellä menee mut silti monet tuilla elijät varsinkin nistit sossutapaukset suhaa talvisin jossain malagassa, thaikuissa ja losissa ja vegasissa tt-tuella.
Hesarissa oli juttu neitosista, jotka paljon matkailleet ulkomaille maailman tähtien konserttien, erityisesti Harry Stylesin. Jutussa toinen näistä totesi ymmärtävänsä olevansa etuoikeutettu, ja etteivät kaikki pääse samalla lailla matkustelemaan, mutta totesi sitten kuitenkin, että on itse rahoittanut matkojaan mm. opintolainalla.
Noh, toisaalta mietin, että saisinpa itsekin vähän rahan käyttöön samanlaista rohkeutta kuin nuo tylleröt ja mainitsemasi tt-porukka.
sama
Vierailija kirjoitti:
Vaatikaa päättäjiä lisäämään Joensuu-Helsinki-välille yöjuna, niin tulee paremmin lähdettyä ulkomaille, kun ei voimat hupene jo tuolle välille.
Eikun nimenomaan pitää saada toisin päin eli Helsingistä Joensuuhun yöjuna, jotta saadaan pidettyä Itä-Suomi virkeänä.
t. itse omaan kommenttiinsa vastaava : D
Mun luokalla oli 90-luvulla yksi lapsi, jota vanhemmat vei aina kaksi kertaa vuodessa ulkomaille, yleensä syys- ja hiihtolomaisin. Kohteet oli eksoottisia rantalomia: Välimeren alue, Arabimaat, Pohjois-Afrikka, jopa Amerikassa asti. Se oli tosi poikkeuksellista silloin, oli vain yksi tuommoinen tapaus koko koulussa. Oudointa oli kun sen vanhemmat ei edes olleet erityisen varakkaita, mutta säästivät sitten ilmeisesti asumisessa, kun asuivat vaatimattomassa tönössä.
Omat lapseni eivät ole käyneet. Tai nuorin kävi 18 täytettyään Virossa ja kerran Haaparannassa. Vanhemmat lapset eivät ole käyneet koskaan ulkomailla ja Suomessakin on matkailtu lähinnä päivä reissuja.
Kyse siitä että me vanhemmat emme pidä matkustelusta. Mielummin tehdään muuta. On sitten ollut varaa ostaa lapsille ajokortit, autot ym sitä mukaan kun on ollut tarvetta. Saavat matkustaa nyt sitten täysi-ikäisinä itse jos haluavat. Nuorin tuntuu haluavan mutta vanhemmat lapset eivät ole halunneet reissata.
Jo kasarilla oli vakio että kaikki oli käyneet ainakin sen kerran Tukholmassa tai Tallinnassa