Nuoria aikuisia, jotka käyneet ulkomailla hyvin vähän tai ei ollenkaan?

Vierailija kirjoitti:

Tiedän montakin. En ole kysellyt syitä. Miksi sitä pitää analysoida.  Ei kai siinä mitään ihmeellistä ole, jos ihminen ei välitä matkustelusta? Joku ei tykkää harrastaa jouksua, joku ei tykkää taiteesta... tervetuloa pois sieltä pohdintakuplastasi.

Kai sitä keskustelupalstalla saa märehtiä mitä mieleen tulee - Mitä ei oikeassa elämässä kehtaisi kysyä.

-sivusta

Vierailija kirjoitti:

Minä olen reissannut varmaan keskimääräistä vähemmän? 34v olen ja Tukholmassa kahdesti, Tallinnassa neljästi, Kanarialla kahdesti, Kreikassa sekä sisämaassa että saaristossa, Lontoossa, Skotlannissa, Irlannissa ja Saksassa. Tänä vuonna olen lähdössä Japaniin. Olen matkustanut vähän taloudellisista syistä. 

Eihän tuo vähältä kuulosta. Veikkaisin että keskimäräistä enemmän olet reissannut, varsinkin sitten kun olet vieläpä Japanissa käynyt.

No ei sitä kaikki missään lapsena käy. Kyllä meitä oli kyläkoulussa enemmistö, jotka eivät ennen yläasteelta pääsyä missään ulkomailla käyneet. Olen syntynyt -86. Eipä sitä aikuisenakaan ole tullut käytyä kuin jonkun vanhan puolison kanssa pari kertaa ulkomailla. Kaipa se nuukuus ainakin itsellä syynä, mielummin laitat rahat sijoituksiin. 

Tunnen yhden. Tunnen myös nelikymppisiä ja sitä vanhempia.

Tästä olisi mielenkiintoista tehdä kysely, esim. kuka käynyt 1-5 maassa ja kuka +50

Itse matkustan vuosittain, mutta perhe- tai tuttavapiirissä juuri kukaan ei matkusta mihinkään paitsi mökilleen. Asutaan Helsingissä eli lähteminen olisi helppoakin.

Vierailija kirjoitti:

Tunsin yhden perheen, joka ei käynyt koskaan missään. Kotona oli kuulemma parasta. Kerran kävivät Tanskassa ja kukaan ei viihtynyt. Kotiin oli kuulemma ihana palata. En tiedä ovatko lapsensa aikuistuttuaan alkaneet matkailemaan. Tämä oli ysärillä, kun tunsin heidät.

Meillä oli tällainen tuttavaperhe. Itse asiassa oli jotain puhetta että meidänkin perhe lähtisi mukaan Legolandiin. Me ei sitten kuitenkaan lähdetty, kun ei ollut edes autoa. Tuttavat kävi, oli kuulemma kiva reissu (minä kateellisena ja katkerana kuuntelin), mutta koskaan eivät sen jälkeen matkustaneet mihinkään. Jos oikein muistan, niin eivät olleet edes mökkeilijöitä. Kotona vaan.

Vierailija kirjoitti:

Näin mututuntumalla sanoisin, että ne on ne samat ihmiset, jotka on lapsena totutettu matkusteluun, jotka matkustavat aikuisena maailman ympäri yhtä mittaa, ja sitten on ne, jotka ei koskaan käy missään. Ääripäihin jakautunut tämäkin asia. Lisään vielä, ettei välttämättä liity rahaan, voi olla saman verran omaisuutta, ja toiset pistää kaiken liikenevän matkoihin, ja toiset asuntoon.

En matkustanut lapsena missään. Tein sitten teininä kesätöitä ja lähdin heti kun täytin 18v. Seuraavan matkan tein melkein heti perään, ja siitä vuoden jälkeen lähdin kesätöihin Espanjaan.

Sittemmin olen opetellut keräämään lentopisteitä. Kerrytän niitä ihan arjen ostoksillakin. Minulle matkailu on rakas harrastus ja panostan siihen. En ole kiinnostunut esim. sisustamisesta, muodista tai kauneusjutuista.

Olen yli 50 ja en ole käynyt espanjassa tai thaimaassa, kumpikaan ei oikeen kiinnosta (varsinkaan aasia). Ei nappaa aurinko eikä metropolit.

Muuten kyllä kaupunkilomat on ok ja automatkailu keskieuroopassa vois olla todo-listalla.

Tunnen muutamiakin ihmisiä jotka ei matkaile, edes suomessa. Ovat sellaisia pikkupaikkakunnalle jämähtäneitä.

Enpä tiedä. Ite oon sellaisesta kuplasta missä kaikki on matkustelleet paljon, lastenkin kanssa ja moni sukulainen ja tuttava on lisäksi asunutkin ulkomailla. Vauvat on tosiaan vuosikymmeniä otettu matkalle mukaan jo monessa polvessa Matkoja on tehty kerran, kaksi kolme vuodessa joka vuosi. On helppo ollut sanoa että mennäänpä pidennettyä vkl viettämään vaikka Lissaboniin taikka lähetään viikoks lämpöön Turkkiin. Tuttavapiirissä on korkeakoulutettuja ja duunareita. Varakkaampia ja työttömiä, sama juttu kaikilla. On jännä kuinka erilaisissa todellisuuksissa sitä eletään kun matkustus on niin itsestään  selvä osa arkea meille ja selviö että pienet lapsetkin kulkee mukana.

N vuosimallia 73

Vastasin jo ketjuun, että eipä matkustella, mutta tajusin että onhan kavereita muuttanut ulkomaille peräti 3. Irlantiin ja Portugaliin.

Meillä ei lähdetty lapsena koskaan kotikylää kauemmaksi koska HUI KAMALIA VIERAITA IHMISIÄ (ainoastaan oman kylän ihmiset on oikeita ihmisiä, muut eivät). Itse olisin halunnut matkustamaan. Ensimmäisen kerran matkustin 27-vuotiaana ja kävin Ruotsissa, Englannissa ja Japanissa. Nykyisin matkailen aina, kun vaan voin ja harmittaa, ettei ole rahaa matkustaa enemmän.

Minä, 36v ja vain Tukholma ja Tallinna nähtynä. Tähän on useampia syitä, mutta isoin niistä on se, että mulla on läjä ruoka-allergioita ja puoliso on myös ruokarajoitteinen. Tiedän, että ruokarajoitteisetkin reissaavat, mutta onhan se hirveän työlästä. Ulkomailla jo kauppojen tuotevalikoimat ovat erilaisia kuin Suomessa, kaiken joutuu erikseen tarkastamaan ja välttämättä sopivaa ei tietystä kategoriasta löydykään, vaikka Suomessa löytyy useita. Esim. Tukholmassa joskus viitisentoista vuotta sitten (eli tiedän että tilanne on voinut muuttua) oli kaikissa paitsi yhdessä kaupan valmissalaatissa pastaa. Tallinnassa ei löytynyt puolisolleni sopivaa jäätelöä lainkaan, Suomessa hyvä valikoima. Suomessa on myös usein mahdollista tarkastaa etukäteen netistä, löytyykö soveltuvia ravintoloita. Ruokalistoissa on ällät ja geet merkittynä, ja suomalaisessa kulttuurissa myös tietää kohtalaisen hyvin, mitä minkäkin niminen annos todennäköisesti pitää sisällään. Ketjuravintoloista on myös paljon apua. Ulkomaisten ravintoloiden selvittäminen on paljon vaikeampaa. Kotimaan reissuja teemme kyllä jonkin verran, ja silloin saatamme syödä useammalla paikkakunnalla Rossossa samalta listalta.

Ei kiinnosta

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jo kasarilla oli vakio että kaikki oli käyneet ainakin sen kerran Tukholmassa tai Tallinnassa

Kasarilla ei käyty Tallinnassa.  Viro kuului Neuvostoliittoon silloin.  

Kyllä mä oon käynyt kasarin lopulla, heti kun täytin 18v mentiin kaverin kanssa. Yövyttiin Viru-hotellissa. Neuvostoliittoa se silloin oli, mutta kyllä sinne laiva meni.

Vierailija kirjoitti:

Tästä olisi mielenkiintoista tehdä kysely, esim. kuka käynyt 1-5 maassa ja kuka +50

Mä olin yh, mutta silti halusin, että lapset saa matkustuskokemusta. Käytiin useita kertoja Tukholmassa ja Tallinnassa. Pari Kreikan reissua ja Englannissa, kun olivat teinejä. Kielten opiskelukin innostaa enemmän, kun niille on tarvetta. 

Minulla on kaksi vähän päälle 30-vuotiasta serkkua jotka käsittääkseni eivät ole ikinä olleet lentokoneessa. Mutta tiedän että he ovat joskus käyneet Ruotsissa ainakin. Varmasti tuttavistani on muitakin suhteellisen nuoria aikuisia jotka eivät ole kauheasti matkustelleet. En kuitenkaan näe tätä välttämättä pahana asiana.

Itse tunnen paljon perheitä, jotka eivät matkustele ulkomailla, tai sitten ovat käyneet tyyliin kerran tai kaksi. Pääosin ovat ihan keskiluokkaisia, ok-tuloisia ihmisiä. En tietenkään voi tietää heidän syitään, mutta eivät toisaalta kaikki ihmiset ole erityisen innostuneita matkustelusta. Itsellänikin on jostain syystä kiinnostus ulkomaanmatkailuun vähentynyt, vaikka joskus tykkäsin siitä hyvinkin paljon. Paljon todennäköisesti jää käymättä sellaisia maita, joissa alunperin olisin halunnut käydä, mutta jotenkin se ei enää tunnu niin tärkeältä. Tykkäisin matkustaa kotimaassa, mutta täällä olen kiinnostavat kohteet jo käynyt, joten todennäköisesti tulee lähinnä oltua lomilla mökillä.

Itsellä vähäisen matkustelun juurisyynä paniikkihäiriö ja julkisten paikkojen kammo, johon lukeutuvat myös julkiset kulkuvälieet. 

Minä olen käynyt muutaman kerran Ruotsissa ja kerran Virossa. Ikää 28 vuotta.