Miten terapia toimii?
Netissä lukee, että se on järjestelmällistä keskustelemista, jonka tarkoituksena on auttaa asiakasta ja työstää vääristyneitä ajatuskuvioita.
Mutta mitä se sitten käytännössä tarkoittaa? Jos jollain on vaikka jokin elämää haittaava fobia, niin miten siitä siellä terapiassa keskustellaan, ja mitä sellaista terapeutti sanoo mitä ei joku läheinen osaisi sanoa?
Tai jos joku on patologinen valehtelija, niin miten se edes siellä terapiassa ilmenee? Sillä eihän asiakas ongelmaa välttämättä edes tiedosta tai ei kerro siitä? Hoitaako terapia myös sellaisia ongelmia, joiden olemassaolosta terapeutti ei edes tiedä?
Kommentit (8)
Netissä on hyvin ympäripyöreitä kuvauksia abstraktilla tasolla. Netin keskusteluissakaan aihe ei saavuta konkreettisempaa tasoa. Terapiassa käyneet kuvailevat sitä vain toimivaksi, tyyliin "keskustelu vain auttaa". Auttaako läheisten kanssa keskustelu ihan yhtä lailla, jos läheinen antaa jakamatonta huomiota 2 x viikossa 45 min kerrallaan?
Terapia toimii tuurilla. Toimii tai ei toimi.
Näitä on kysytty ennenkin. Ja tämä on sellainen mysteeri, johon kukaan ei osaa vastata. Eivät terapeutit, eivät asiakkaat, eivät ketkään muutkaan.
Alan taipua sille kannalle, että terapia on käytännössä maksettua seuraa. Ja tätä valtio tukee.
Kaveri oli terapiassa. Kolmen vuoden jälkeen mikään ei ollut muuttunut. Edelleen oli löytämättä ne ongelmat, jotka ihmissuhteissa hankasivat. Toki kaikki tutut olisivat osanneet kertoa mikä hiertää, mutta tutuilta ei kysytty. Joten siellä ihmettelivät terapeutin kanssa kahdestaan, että mikähän on, kun vointi ei vain kohene.
Hölynpölyä koko terapia ainakin tuossa tapauksessa.
Vierailija kirjoitti:
Netissä on hyvin ympäripyöreitä kuvauksia abstraktilla tasolla. Netin keskusteluissakaan aihe ei saavuta konkreettisempaa tasoa. Terapiassa käyneet kuvailevat sitä vain toimivaksi, tyyliin "keskustelu vain auttaa". Auttaako läheisten kanssa keskustelu ihan yhtä lailla, jos läheinen antaa jakamatonta huomiota 2 x viikossa 45 min kerrallaan?
Jos taustalla on esim. traumatisoivia kokemuksia, usein läheiset ovat olleet osa ongelmaa, koska eivät kykene kohtaamaan vaikeita asioita, vaan kieltävät ne ja jättävät niiden kanssa yksin. Silloin voi saada terapiassa vihdoin sen kokemuksen, että tulee kuulluksi kokemansa kanssa, että sillä on merkitystä, ettei voi hyvin. Että on hyväksytty myös vaikeiden asioiden kanssa, ei vain silloin, kun jaksaa esittää iloista ja on helppo ja kevyt käsitellä muille. Läheiset eivät myöskään yleensä jaksa kovin kauaa viipyä vaikeiden asioiden äärellä, vaan joko katkaisevat yhteyden saman tien tai tarjoavat nopeita korjauksia, jotta pääsevät itse pois ahdistumasta aiheen parissa.
Mitä oon itse joskus psykologilla käynyt (ei varsinainen terapia), niin kyllähän hyvä psykologi osaa bongata ongelmallisia ajatuskulkuja ja toimintatapoja asiakkaan kertomuksista. Siinä pitää vaan asiakkaan olla itse tosi avoin sille, että antaa psykologin kyseenalaistaa niitä omia ajatuksia ja toimintatapoja. Jos siihen on kypsä, voi hyötyä olla paljonkin. Verrattuna läheisen kanssa puhumiseen on etuna koulutuksen myötä parempi kyky bongata niitä ongelmallisia asioita plus enemmän auktoriteettia sanoa niistä verrattuna jonkun random kaverin mielipiteeseen. Mutta mihinkään tällaiseen ei kyllä päästä jos vain voivottelee ja purkaa omaa pahaa oloaan.
Mikä vaan AI-palvelu on nykyään parempi terapeutti kuin ammattilaiset. Ihan vaikka Googlen AI.
Kokeilkaapa keskustella elämästänne niin huomaatte miten toimivia nuo ovat nykyään. Ja paljon enemmän tietämystä takana.
Ei mitään. Lähinnä kuuluu mahan murinaa ja muutama tussahdus.