Mikä siinä on että kaikenmaailman äiti-lapsikerhot lähinnä yököttää?

Äiti-ihminen jos sanoo ettei astuisi jalallaankaan tuollaiseen kerhoon, saa vain mutinaa, että "ei siellä tuollaista ole" (oli miten oli, se on joka tapauksessa sitä että ämmät juoruavat jossain tympeässä huoneessa, ei kiitos) tai "no on se kumma kun ei lapsestaan välitä niin paljoa että menisi sinne" tai jotain muuta tympeää schaibaa.

Keskustelun kulun voi hyvin kuvitella:

Äiti1: käytiin lasten kanssa siellä perhekerhossa eilen

Äiti2: no mä en kyllä jalallankaan astuisi moiseen kerhoon, ämmät vaan juoruavat jossain tympeessä huoneesa, ei kiitos

Äiti1: no ei siellä tuollaista ole

Äiti2: no mä olen kyllä osannut keksiä lapsilleni tekemisät ilman jotain kerhojakin

Äiti1: *nieleskelee kiukkua*

:-)

Upeasti lyttäät toisten kokemuksia. Vain sinun tyylisi on se paras. Kukaan ei saa käydä kerhoissa, tai jos käy niin on tyhmä ja tympeä. Koska *sinä* et pidä kerhoista.

Esikoisen kanssa kävin joskus jossain. Silloin tuntui, että lapseen liittyvät asiat kiinnostivat ja halusin kai oppia muilta jotain. Kuopuksen kanssa en ole edes pohtinut asiaa.

Mä puhun 5 eri perhekerhon kokemuksella, monellako sinä?



Tässä maassa on eri tahojen ylläpitämänä varmaan 2000 erilaista perhekerhoa, omalla paikkakunnallani 7.



Kun olet suuri asiantuntija niin voitko kertoa omat kokemusvuotesi, kuka piti kerhoja jne? Itse kävin srk:n eri kerhopisteissä 5v ja ihan kaikkialla aikuiset oli aikuisia, ei kukaan istunut lattialla eikä lässytäny.



t. aikuinen

Ja on siellä joskus miehiäkin :)

Ap

minä kerron. Itse olen käynyt noissa kerhoissa jo 5 vuoden ajan. Taantuminen ja lässytys riippuu aivan yksinomaan kustakin itsestään. Itse olen saanut samanhenkistä juttuseuraa lähes joka kerta. Aiheet ovat vaihdelleet maailman politiikasta lääketieteeseen. Riippuu täysin siitä, mitä ITSE ottaa puheeksi. Ehkä syy onkin sinussa?

lattialla istutaan usein, se on totta. Mutta niin istutaan usein kotonakin, kun lapset ovat alle 2-vuotiaita. Lapsen tasolle (sisi matalalle fyysisesti) mennään, jos ymmärretään mitään lapsen tarpeista ja kehityksestä.



Mutta siellä lattiallakin jutellaan kyllä usein ihan oikeita aikuisten asioita. Joskus tietenkin, ja etenkin aluksi, jutellaan lapsista, tutustutaan toisiinsa ja kysytään vinkkejä kokeneemmilta äideiltä. Mutta vähän enemmän tutuksi päästessä syvenevät jutukin ihan hurjasti. Ei-vastaanottavaiset äidit huomaa kyllä heti, heillä on jo tullessaan torjuva kehonkieli. Heille ei useinkaan tule juteltua muutamaa lausetta enempää. Itse yleensä koetan kysellä jotain lapsista ja asuinpaikasta jutun alkuun päästäkseni mutta jos toinen ei itse jatka juttua, annan olla.



Itse käyn kerhoissa aikuisseuran takia, ja siksi, että lapsi saa leikkiä toisten lasten kanssa.

räkätauti sieltä(kesti 6vko:a) ettei toiste menty. Ja hyvä ettei menty. Ystäväni siellä edelleen käy ja sanoi että siellä oli pari mammaa jutellu että ei millään voinu jäädä kotiin vaikka Nico_Jampalla alko eilen ihan tajuton lentsu!



Joten kiitos sulle joka toit sen räkänokkas sinne, mä tykkään ihan hirveästi olla kipeänä lasten kanssa -.-

En minäkään koskaan ole oikein tullut juttuun perhekerhoissa tavattujen aikuisten kanssa, mutta tykkään silti käydä. On mukavampi olla jossain viereaassa ja kotia siistimmässä ;-) tilassa välillä, vauvalla/taaperolla on tekemistä, itse saa rauhassa juoda kahvin ja lukea vaikka lehteä. Ja välillä tulee juteltuakin, lähinnä kyllä lapsiin liittyvistä asioista ("tää tulee tällaseksi kun tää väsyy, mites nukutaaks teillä jo hyvin päiväunet?").



Mutta mitäpä pahaa siinäkään on?



Ymmärrän hyvin, että kaikki eivät viihdy tällaisissa paikoissa tai näin satunnaisessa seurassa jossa ainoa yhdistävä tekijä on pienten lasten vanhemmuus.



Mutta että kuvaa niitä ällöttäviksi tai ettei voi millään ymmärtää miksi kukaan menee sellaiseen, tai kokee kävijät kanalaumana.... Kyllä siinä puhuu nyt joku muu kuin järjen ja kokemuksen taso. On ilmeisesti vaikea hyväksyä sitä, että toisten silmissä on itsekin "kana" pienen lapsen äitinä. Itsetunto on lujilla tässä elämänvaiheessa jossa on pakostakin aika paljon kotiin sidottu, vaikka kuinka pyristelisi. Ja kaikilla ei kestä.

ole itse käynyt, kun ei lähellä satu olemaan moisia kerhoja, mutta olisi se hyvää vaihtelua kodiun lattialla lapsen kanssa kahdestaan istumiselle. Järkevistä asioista voi puhua muualla, ei kai haittaa, jos juttelee kevyitä jossain kerhossa puolituttujen kanssa?



Jotkut tykkää, jotkut ei, ei kai tämä riidan aihe edes ole?

räkätaudin voit saat ihan kaupan ostoskärryistä ellet desinfioi sitä aisaa aina ennen kuin kosketat sitä tai maitopurkista johon joku räkäinen on kaupassa koskenut tunteja ennen sinua, niitä viruksia on kaikilla kovilla pinnoilla ja elelevät tartuntavoimakkuuksina päiviä, joten turha syyttää kerhoja, sen tartunnan olet voinut saada jopa viikkoa ennen

Karmea kokemus, olin kylällä uusi asukas. En entuudestaan tuntenut juuri ketään. Luulin siellä tutustuvani toisiin vaan ei siinä niin käynyt. Yks isompi kersa alkoi kiusata mun tyttöä ja kivahdin sille että mene hittoon siitä No se oli jonkun kylän paremmiston penska ja sen jälkeen tunsin että en ole tervetullut penkoineni kerhoon. No en sinne olis mennytkään.en

älykäs aloitus taas...



Meillä käy miehiäkin perhekerhoissa, ei täällä edes ole mitään äiti-lapsikerhoja. Paljon eri maalaisia ihmisiäkin (alueella ei näitä perinteisiä maahanmuuttajia asu ollenkaan, mutta eurooppalaisia, ausseja ym.).

Meillä on myös tuoleja istumiseen, toisessa paikassa sohvatkin, taidetaan asua vähän paremmalla alueella kuin ap!

Ei ahdista, ei olla taantuneita, täällä aktiivisemmat ihmiset vie lapsia kerhoihin ja tapaamisiin.

En kuuna kullanvalkeana kestäisi istuskella jossain saakelin kerhotilassa ja lässyttää mammoille ja kakaroille, taantua jonnekin tohvelieläimen tasolle. Ahdistavaa ja tukalaa. Miksi mammerot käy siellä? Miksei siellä näy miehiä istumassa lattioilla länkyttämässä ja konttaamassa?

Siinä on kuule ihan vaan se, että olet hieman ylimielinen tyyppi. Kuvittelet olevasi parempi ja jotenkin erityisempi, kun "ne muut". Tämä ilmiö todennäköisesti koskettaa elämässäsi muutakin kun vain noita perhekerhoja.

Minusta on ihan mukavaa käydä kerhossa. Paikkakuntamme kerhossa käy n.10 äitiä lapsineen, meno on välillä villiä kun isommat lapset leikkivät, mutta äidit juttelevat kyllä ihan rauhallisesti eikä kotkoteta ja konttailla turhia :D Asun itse parinkymmenen kilsan päässä muusta asutuksesta, joten on ihan kiva päästä kerran viikossa aikuisten ihmisten seuraan, ja lapsi pääsee muiden lasten kanssa leikkimään. Täällä syrjäkylillä kun asuu niin tällaiset ryhmätapaamiset ovat tärkeitä ja elämyksellisiä. Ja puheenaiheet kerhoissa kyllä vaihtelevat tosi paljon, joskus puhutaan lapsista, mutta usein myös kaikesta ihan muusta.

Nyt kuopuksen kanssa olen sen sijaan osunut paremmin itselleni sopivaan äiti-lapsi -ryhmään.



Esikoisen kanssa tunsin olevan ihan ulkopuolinen siinä ryhmässä, jossa silloin kävin. En ollut mikään ekohippi, enkä aikonut jäädä vuosiksi kotiin. Olin lisäksi yh ja muut tuntuivat päivisin vain viettävän aikaa lapsiensa kanssa odottaen, että miehensä tulee kotiin - minun taas piti itse hoitaa kaikki hommat, joten päivisin ei ollut liikaa aikaa yleiseen oleskeluun.



Uusioperheen myötä minulla on nyt ehkä enemmän juteltavaa myös parisuhdeasioista, mutta enemmän ryhmässä viihtymisen kyllä vaikuttaa se, että nykyiseen ryhmään on osunut äitejä, joilla on riittävän samantapainen arvomaailma kuin itselläni. Siten yhteistä keskusteltavaa löytyy helpommin.

En ymmärrä miks mun sinne pitäis mennä ollakseni "hyvä äiti". Ärsyttää mennä johonkin tiettyn kellonlyömään ja yrittää sovittaa lapsen ruokailuja ja unia sitten siihen. Laiska ehkä olen myös, mutta pääsen niin paljon helpommalla kun on tarkat rytmit. Käydään sitten kyllä vaikka muuten kylässä välillä, mutta johonkin kerran viikossa kerhoon kahdeksi tunniksi.. ei kiitos.

kun olin vauvan kanssa kotona. Ihana paikka, jossa kivat ohjaajat, kahvitarjoilua ja tapasi alueen muita äitejä. Ei me konttailtu tai lässytetty, kunhan juteltiin, kahviteltiin ja annettiin vertaistukea. Ei niissä pakko ole käydä!

pari kertaa menoa, mutta sitten kuulin yhdeltä mammaystävältäni hänen ekan ja vikan kokemuksensa olleen niin kamala, että päätin jättää väliin... kunnan perhepäivähoitajat siellä kuulemma vain kuppikuntina juoruilivat ja kyräilivät muita, eivätkä muille juuri puhuneet. juu kiitos ei tuollaselle.

En ymmärrä miks mun sinne pitäis mennä ollakseni "hyvä äiti". Ärsyttää mennä johonkin tiettyn kellonlyömään ja yrittää sovittaa lapsen ruokailuja ja unia sitten siihen. Laiska ehkä olen myös, mutta pääsen niin paljon helpommalla kun on tarkat rytmit. Käydään sitten kyllä vaikka muuten kylässä välillä, mutta johonkin kerran viikossa kerhoon kahdeksi tunniksi.. ei kiitos.

Sä et vielä osaa. Opit pian!

kokee itsensä huonommaksi tai tyhmemmäksi kuin muut