Mikä siinä on että kaikenmaailman äiti-lapsikerhot lähinnä yököttää?

pääkaupunkiseudulla, jolla nuo kerhot eivät ole niin sisäsiittoisia kuin esimerkiksi täällä Mikkelissä?



Täällä jos menet uutena johonkin kerhoon niin et saa muuta kuin kyräilyä ja vittuilua osaksesi. Testattu, koettu, ei ole minun juttuni.

Eikä niihin porukoihin pääse mukaan "sitkeästi yrittämällä" kuten kohta joku luultavasti neuvoo. Ne naiset ovat niitä samoja kotkia jotka olivat ennen koulukiusaajia, tai muuten vain nirppanokkia.

Äiti-ihminen jos sanoo ettei astuisi jalallaankaan tuollaiseen kerhoon, saa vain mutinaa, että "ei siellä tuollaista ole" (oli miten oli, se on joka tapauksessa sitä että ämmät juoruavat jossain tympeässä huoneessa, ei kiitos) tai "no on se kumma kun ei lapsestaan välitä niin paljoa että menisi sinne" tai jotain muuta tympeää schaibaa.

Keskustelun kulun voi hyvin kuvitella:

Äiti1: käytiin lasten kanssa siellä perhekerhossa eilen

Äiti2: no mä en kyllä jalallankaan astuisi moiseen kerhoon, ämmät vaan juoruavat jossain tympeessä huoneesa, ei kiitos

Äiti1: no ei siellä tuollaista ole

Äiti2: no mä olen kyllä osannut keksiä lapsilleni tekemisät ilman jotain kerhojakin

Äiti1: *nieleskelee kiukkua*

:-)

Upeasti lyttäät toisten kokemuksia. Vain sinun tyylisi on se paras. Kukaan ei saa käydä kerhoissa, tai jos käy niin on tyhmä ja tympeä. Koska *sinä* et pidä kerhoista.

Missä vaiheessa kirjoitin että minun mielipiteeni ja kokemukseni ovat absoluuttisia totuuksia? Niin. En missään. Sinä päättelit tuon omassa päässäsi.

Niille tutuille jotka kokemuksistaan tuollaisissa kertoo, vastaan vain ympäri pyöreitä, että "ai jaa", "vai niin" ja kun ovat ehdottaneet että lähtisin mukaan, olen sanonut että "tiedätte että en halua vieraiden ihmisten keskelle". Tähän olen saanut vastaukseksi että olen piittaamaton ja typerä. Niin että miten päin tuo alistuva käytös sitten menee?

En todellakaan ole IRL mikään koppava pikku narttu vaikka sellaiselta saatan täällä vaikuttaakin. Olen kaveriporukan hiljaisin, ihan jo sen takia että en pidä siitä jos aikuisia ihmisiä on enemmän kuin kaksi paikalla.

Oikeasti aika "upeaa" saada näitä analyysejä yhden, ehkä hieman liian agressiivisen, tekstin takia. Mutta eipä tuo sinunkan tyylisi kirjoittaa ole parhaimmasta päästä. Hymynaamat muuten eivät pehmennä vittuilua ollenkaan.

t. En kirjoittanut sitä käytyä keskustelua

pienempikin lapseni on jo 4-vuotias, olen kotiäiti ja lapsi käy srk:n kerhossa, jossa en siis ole paikalla. Aiemmin olemme ahkerasti käyneet avoimessa kerhossa, mutta nyt huomaan, etten vaan enää jaksa. Olen pitkän linjan kotiäiti ehkä vähän sillä ajatuksella, että olen aktiivisesti läsnä lasteni elämässä, mutta en halua elää täysin lasten pyörityksessä aamusta iltaan. Lapset leikkivät ja ulkoilevat itsekin. Toki esim. ulkoilen kyllä minäkin, mutta en kahdesti päivässä. Muutenkin ajatukseni kulkevat muuallakin kuin lapsenhoitoakselilla, enkä koe enää yhteisyyttä äitien kanssa, joilla se "iso lapsi" on jo parivuotias ja jutut liittyvät vauvan imetykseen. Olen viime vuosina kypsynyt ajattelemaan, että lapset ovat osa elämää, eivät maailman napa, jonka ehdoilla ihan kaikki pyörii. Olen oikeastaan aika surullinen siitä, etten enää tunne kuuluvani noihin porukoihin. Ehkä juuri kotiäitiyden myötä suhteeni lapsiin on kiinteä, enkä ymmärrä ajatusta, että kouluikäiset ovat melkeinpä jo lentämässä pesästä. Omat lapseni kyllä tykkäävät puuhata kanssani kaikenlaista, vaikka ovatkin isompia. En koe itseäni tarpeettomaksi. Mutta en löydä mitään vertaisryhmää itselleni.

Hienointa oli se, että sain niin erilaisia kavereita sieltä. Ihan eri ammattialojen naisia kuin entiset kaverini. Harvassa paikassa istuu kahvipöydässä lääkärit ja kaupan kassat yms. juttelemassa arkisesti kaikista asioista.

Missään ei lässytetty, eikä kontattu. Ja miksi miehiä on harvemmin, johtuu siitä, että miehet harvoin ovat äitiyslomalla. Mieheni oli hoitovapaalla ja kuljetti vuoden lapsia seurakunnan perhekerhossa ja tykkäs kovasti, että siellä oli lapsille kivaa puuhaa.

Käsittääkseni näiden paikkojen tarkoitus itselläni on ollut ainakin saada lapsille kivaa ja ohjattua puuhaa.

Mutta onneksi niissä ei ollut kenenkään pakko käydä. Minä onneksi kävin, koska vielä 6 vuoden jälkeenkin olemme pitäneet yhteyttä toisiimme ja käymme lenkillä ja joskus syömässä ja iltaa istumassa. Sain muutamasta naisesta elinikäisen ystävän.

Ps. En usko, että me ap. olisimme ikinä tutustuneetkaan sillä tavalla jos asenteesi on tuo.

Mä puhun 5 eri perhekerhon kokemuksella, monellako sinä?

Tässä maassa on eri tahojen ylläpitämänä varmaan 2000 erilaista perhekerhoa, omalla paikkakunnallani 7.

Kun olet suuri asiantuntija niin voitko kertoa omat kokemusvuotesi, kuka piti kerhoja jne? Itse kävin srk:n eri kerhopisteissä 5v ja ihan kaikkialla aikuiset oli aikuisia, ei kukaan istunut lattialla eikä lässytäny.

t. aikuinen

muutaman kerran käytyäni kyllästyin olemaan ulkopuolinen ja jätin ne piirit.

Jotenkin kuultaa kommentistasi - jos se nyt on aito, eikä provo - että haluat olla Erikoinen ja Erottua Muista.



Ihan rauhassa vaan. Äiti-lapsikerhoihin ei ehdottomasti ole pakko mennä, eikä sinne toivotakaan ketään noin ylimielisellä asenteella tulevaksi.



TOTTA KAI siellä enimmäkseen puhutaan lapsista. Se on aika ymmärrettävää, koska se on nyt sattumoisen aihe, joka yhdistää kaikkia siellä kävijöitä. Ei ammatti, ei ikä, ei sosiaalinen asema, eivät harrastukset tai mielenkiinnon kohteet. Vaan elämäntilanne ja lapset.



Joten kun siellä tapaa itselleen suht outoja ihmisiä, on luontevaa ENSIN aloittaa keskustelu siitä yhdistävästä nimittäjästä eli lapsista.



SITTEN kun jonkun kanssa juttu tuntuu luontuvan, voi hyvin alkaa jutella muustakin.



Olen itse ammatiltani toimittaja. Akateemisesti koulutettu ja työkseni tekemisissä politiikan ja "tärkeiden yhteiskunnallisten asioiden kanssa". Silti koin, että äitiyslomalla oli mainiota JUURI se, että kerrankin tapaa ihmisiä täysin erilaisista yhteiskunnallisista asemista ja taustoista. Ystävystyin monen naisen kanssa leikkipuistoissa ja mammakerhoissa, ja ihan tosiaan siltä lähtökohdalta, että ensin puhuttiin lapsista ja siitä juttu lähti etenemään muihin asioihin.



Ei pidä aliarvioida toisia naisia. Se sinun vieressäsi lapselleen lepertelevä mamma voi olla ihan kuka tahansa ja omata vaikka kuinka fiksuja ajatuksia elämästä ja maailmanmenosta.



Jos halveksut toisia naisia, halveksut samalla itseäsi.

kohtaan:



"Äiti-ihminen jos sanoo ettei astuisi jalallaankaan tuollaiseen kerhoon, saa vain mutinaa, että "ei siellä tuollaista ole" (oli miten oli, se on joka tapauksessa sitä että ämmät juoruavat jossain tympeässä huoneessa, ei kiitos) tai "no on se kumma kun ei lapsestaan välitä niin paljoa että menisi sinne" tai jotain muuta tympeää schaibaa"



Joten kuvittellinen keskustelu tuli sitten siitä. Tuossahan todetaan, että "sanoo, ettei", jolloin tekstistä voi tyhmempi tulkita että sanottiin ääneen, että. Samoin "ettei astuisi jalallaankaan" voisi tulkita taas että sanoi "en astuisi jalallaankaan".



T. kuvitteellisen keskustelun kehittänyt, joka on kyllä puolestaan IRL törmännyt naisiin, jotka ääneen kommentoivat halveksivasti toisten valintoja ja sitten ihmettelevät kuin kommentoinnin kohde ei ole ilahtunut niistä ;-)

samaa mieltä, kävin joskus äiti-vauva ryhmässä, en tykännyt yhtään.....

Sellaset vapaamuotosemmat jutut vois olla kiinnostavempia mutta nykyään monet on sellasia liian ohjattuja mun makuun

Jotenkin kuultaa kommentistasi - jos se nyt on aito, eikä provo - että haluat olla Erikoinen ja Erottua Muista.

Ihan rauhassa vaan. Äiti-lapsikerhoihin ei ehdottomasti ole pakko mennä, eikä sinne toivotakaan ketään noin ylimielisellä asenteella tulevaksi.

TOTTA KAI siellä enimmäkseen puhutaan lapsista. Se on aika ymmärrettävää, koska se on nyt sattumoisen aihe, joka yhdistää kaikkia siellä kävijöitä. Ei ammatti, ei ikä, ei sosiaalinen asema, eivät harrastukset tai mielenkiinnon kohteet. Vaan elämäntilanne ja lapset.

Joten kun siellä tapaa itselleen suht outoja ihmisiä, on luontevaa ENSIN aloittaa keskustelu siitä yhdistävästä nimittäjästä eli lapsista.

SITTEN kun jonkun kanssa juttu tuntuu luontuvan, voi hyvin alkaa jutella muustakin.

Olen itse ammatiltani toimittaja. Akateemisesti koulutettu ja työkseni tekemisissä politiikan ja "tärkeiden yhteiskunnallisten asioiden kanssa". Silti koin, että äitiyslomalla oli mainiota JUURI se, että kerrankin tapaa ihmisiä täysin erilaisista yhteiskunnallisista asemista ja taustoista. Ystävystyin monen naisen kanssa leikkipuistoissa ja mammakerhoissa, ja ihan tosiaan siltä lähtökohdalta, että ensin puhuttiin lapsista ja siitä juttu lähti etenemään muihin asioihin.

Ei pidä aliarvioida toisia naisia. Se sinun vieressäsi lapselleen lepertelevä mamma voi olla ihan kuka tahansa ja omata vaikka kuinka fiksuja ajatuksia elämästä ja maailmanmenosta.

Jos halveksut toisia naisia, halveksut samalla itseäsi.

ei äitiysloma tai hoitovapaa naisesta tee idioottia, ja jokainen synnyttäjä on ainakin jonkin aikaa kotona lapsensa kanssa. Ap ei vaan osaa edetä siitä lapsi-keskustelusta eteenpäin ja houkutella toisesta esiin kiinnostavia mielipiteitä.

funktio olla vertaistukena pienten lasten äideille. Ajatus on kaunis, mutta tuki voi olla mitä sattuu. En tiedä kyllä ketään monilapsisen perheen äitiä joka kerkeäsi/ olisi kiinnostunut moisissa laukkaamaan. Lapsia ja aktiviteettia kun riittää ihan omissakin nurkissa.

Minä olen neljän lapsen äiti ja kävin kerhoissa aktiivisesti, samoin mieheni kun oli hoitovapaalla.

Jo aiemmin tänne vastannut. En muista numeroa.

funktio olla vertaistukena pienten lasten äideille. Ajatus on kaunis, mutta tuki voi olla mitä sattuu. En tiedä kyllä ketään monilapsisen perheen äitiä joka kerkeäsi/ olisi kiinnostunut moisissa laukkaamaan. Lapsia ja aktiviteettia kun riittää ihan omissakin nurkissa.

"Miksei siellä näy miehiä istumassa lattioilla länkyttämässä ja konttaamassa?"



- kyllä käy ja sehän se vasta ahdistava kokemus onkin! Minun aikaan oli kaksoslasten perhe ja pari eronnut yh-isää myös. Oli siinä katsomista...



Toinen kaksonen oli XXXXL kokoisella äidillä ja toinen lässyttävällä isällä "sylkky leikeissä". Pari yh-isää tuurasi ex-vaimojensa vuoroja. Kuinka väkinäistä, kuinka vaikeaa. Tuli kaikille vaivaantunut olo. Vetäjät olivat tietenkin "musikaalisesti lahjakkaita", "lapsirakkaita" opettajankoulutuslaitokseen hakijoita...

En kuuna kullanvalkeana kestäisi istuskella jossain saakelin kerhotilassa ja lässyttää mammoille ja kakaroille, taantua jonnekin tohvelieläimen tasolle. Ahdistavaa ja tukalaa. Miksi mammerot käy siellä? Miksei siellä näy miehiä istumassa lattioilla länkyttämässä ja konttaamassa?

Minä en lattialla istumista koe pahana asiana. Istun ja konttaan lattioilla kotonakin lasten kanssa.

Kerhoissa käyn seuran tähden. Niissä on helppo tutustua muihin samanikäisten lasten vanhempiin, ja saada vaikka kahvi- tai puistoseuraa päiviksi.

Minusta päivät tuntuivat pitkiltä ilman aikuista seuraa (kaverit ja mies olivat päivät töissä), ja lapsista ja vauvoista oli kiva jutella muiden äitien kanssa. Muitakin puheenaiheita toki oli, mutta koska lapset oli siinä elämänvaiheessa isoin asia omassa elämässä halusi heistakin puhua ihmisten kanssa.

Kotiäitinä viihdyin 5 vuotta, ja olen aivan varma etten olisi jaksanut ensimmäistä vauvalomaa pidempään ilman niitä äiti-lapsikerhoja. Olisi saattanut lapsilukukin jäädä vain yhteen.

en ole ikinä käynyt,eli en tiedä mut jotenkin tällainen kuva mullakin on. Nooh,paikkakunnan ainoa perhekerho on seurakunnan,eli ateisteina emme tutustu palveluun.

en ole ikinä käynyt,eli en tiedä mut jotenkin tällainen kuva mullakin on. Nooh,paikkakunnan ainoa perhekerho on seurakunnan,eli ateisteina emme tutustu palveluun.

Jäi kopioimatta kommentti lässyttävistä naisista puhumassa vaippojen koostumuksista tms,mutta tajusitte varmaan muutenkin

pari kertaa esikoisen ja keskimmäisen kanssa. Oli kyllä melkoinen toi meidän kerho. Huhhuh.



Tää on ensinnäkin pieni paikkakunta ja siellä käy muutamat tietyt äidit, jotka ovat jo ennestään kavereita keskenään. Eivät "ota leikkiin", jos näin voi sanoa. Katselevat päästä varpaisiin nenäänsä nyrpistellen. Melkoinen paikka tosiaan oli. Joku lasten näyttelyareena. Jokainen oli koittanut pistään toistaan paremmaksi lasten pukeutumisen suhteen jne... Ja tässä ei ole kyse siitä, että meidän tarttis kulkea jossain rääsyissä, päinvastoin. Ja tykkään itsekin käyttää lapsilla kauniita vaatteita, mutten mä niillä "leveilemistä" ja "esittelyä" ymmärrä :O On päällä mitä on ja kiva jos on nätit vaatteet (vaikka oikeesti ei mua haittaa, vaikka jollain ei oiskaan), mutta että niilä pitää hienostella jne... Voi kääk sentään. Joo, ei tartte meidän mennä.



Puistoissa on sitten senkin eestä käyty ja sieltä on löytänyt kivojakin äitejä lapsineen :) Olen saanut oikein sydänystäviäkin leikkipuistoista ja lapset ihania kavereita :)

kyllä käytäisiin kerhossa jos täällä sellanen vaan olisi!! 50kilsan päässä on lähin mut sinne otetaan mielellään 2vuodesta eteenpäin..ja ku tuo meitin tyttö vast 8kk.kaipaan vaan aikusen kans puhumista.mies tekee pitkää päivää,uusi asuinalue,mun ainut aikuiskontakti on lähikaupan kassa..aika kamalaa

avoimessa päiväkodissa 11 kk lapsen kanssa. Ja kyllä tosiaan kammoksuin ekaa käyntikertaa. Mennessä jännitti, niinkun olisi ekaa päivää kouluun menossa. Taas kerran.



Mut kaikki nämä keskustelupalstapelottelut oli ihan väärässä tuon meidän päikkärin kohdalla ainakin. Tädit on mukavia, mitä nyt yks turhantärkeä perushoitaja siellä joukon jatkona... Kuvittelee olevansa pomo. Ja äidit on äitejä. Osasta tykkäsin jo ekalla kertaa ja osa oli ärsyttäviä lässyttäjiä. En kai kuvitellutkaan, että kaikista tykkäisin.



Lapsesta päiväkodissa on superkivaa, kun on samanikäisiä kavereita (joita ei muuten olisi kuin yksi) ja uusia leluja. En mä itse siitä niinkään mitään saa, mut tykkään kyllä jutella muiden äitien ja isien kanssa, kun sille päälle sattuu.



Ja meidän päiväkodissa käy tosiaan myös niitä isejäkin, mm. mun mies aina kun on vapaalla siihen aikaan. Ja sohvia ja pöytäryhmiä löytyy, ettei aina tarvitse lattialla istua. Vaikka kyllä siellä aikalailla kaikki konttaa lasten perässä aina jossain vaiheessa päivää. Muutenkin tuo päiväkoti on auki täällä vaan kahtena päivänä viikossa ja porukkaa on aina paljon, jakautuneina useampiin huoneisiin, joten ei ehdi tuskastua kenenkään naaman tuijotteluun saati pakko istua aina saman porukan kanssa.



Mutta joo, kukin tekee niinku tykkää ja parempi kai se vaan kaikille on jos ne ei-tykkääjät jää negaatioineen kotiin eikä tule päiväkodille nyrpisteleen nenäänsä vaan tekee sitä jotain muuta sopivaksi katsomassaan paikassa.

Tästä saa vaan sen käsityksen, että luulet olevasi jotenkin älyllisesti muita "mammeroita" ylempänä. Mua ei ahdista eikä ole tukalaa, ehkä siksi käyn kerhoissa lapseni kanssa. Mua ei kiinnosta, jos joku katsoo mun takapuolta, kun konttaan lapsen kanssa, joka kikattaa ilosta. Siinä se ero siis on - susta se on ahdistavaa ja tukelaa, mun mielestä hauskaa ja piristävää.

En kuuna kullanvalkeana kestäisi istuskella jossain saakelin kerhotilassa ja lässyttää mammoille ja kakaroille, taantua jonnekin tohvelieläimen tasolle. Ahdistavaa ja tukalaa. Miksi mammerot käy siellä? Miksei siellä näy miehiä istumassa lattioilla länkyttämässä ja konttaamassa?

Kerran, kun olin kuusivuotiaana Haaparannassa vanhempien mukana hakemassa voita ja kaakaota, niin yksi ruotsalainen poika näytti mulle kieltä. :( Mulle tuli hirveän paha mieli siitä. Muutkaan ruotasalaiset ei näyttäneet kovin kummoisilta.

Tuon episodin jälkeen en ole Ruotsissa käynyt, enkä käy. Ruotsalaiset on ällöjä kielennäyttäjiä.

Niin että kun luin että sua ällöttää perhekerhot, niin heti tajusin että sä oot pahoittanut sun mielen siellä. Eihän sillon sellasten ihmisten kanssa halua olla missään tekemisissä, tuollaisten jotka tahalteen toisen mielen pahoittaa. Että hyvä vaan että et mene sinne enää. Siitä saavat.

ja syväluotaava analyysi ap:n aloituksesta. Kiitos. Tulin hyvälle tuulelle tästä.