"Synnyitkö 1980-1990-luvulla? Lapsuutesi oli täynnä asioita, jotka olisivat nykypäivänä mahdottomia" - "Kyllä me saatiin remmistä"

Synnyin 60-luvun lopussa, eikä meidän lapsuuteen tai edes luokkakaverien tietääkseni kuulunut minkäänlaista fyysistä kuritusta. 

Ehkä paria juoppoperheen lasta lukuunottamatta, mutta noillahan sossut ravasi jatkuvasti "avustamassa" ja sen mitä noista kuulin niin vankila tuli tutuksi parillekin ja yhdestä tuli joku toimitusjohtaja pikku firmaan keskisuomessa.

Mikä on tarinan opetus? En minä vaan tiedä. Liian vähän vertailuaineistoa tilastollisten päätösten tekemiseen. 

Lastensuojeluilmoitukset otettiin käyttöön vasta vuodesta 2008 alkaen. Sitä ennen oli moni sellainen asia mahdollinen joka ei nykyisin tulisi kuuloonkaan.

Vierailija kirjoitti:

Lastensuojeluilmoitukset otettiin käyttöön vasta vuodesta 2008 alkaen. Sitä ennen oli moni sellainen asia mahdollinen joka ei nykyisin tulisi kuuloonkaan.

Eli remmin käytöstä ei voitu käytännössä rangaista vaikka se olikin kiellettyä?

Olen 85 syntynyt ja kuritettiin myös fyysisesti. Ei ole jättänyt traumoja tai mitenkään muutenkaan ole lapsuuttani määrittelevä asia.

Rakastava koti oli kaikeankaikkiaan.

Fyysinen kuritus kiellettiin 1984.  Ysärillä pientä tukistusta tai luunappia ei vielä mielletty lain tarkoittamaksi väkivallaksi.

Olen syntynyt 1971, remmiä tai piiskaa en ole saanut, tukkapöllyä kyllä.

Joskus näpäytettiin karttakepillä sormille, ehkä kansakoulun aikana. Kumppania on kuritettu lapsena eli hän sai piiskaa 80-luvulla. Hän itseasiassa on sitä mieltä että kuriton kakara joka ei mitenkään muuten lopeta huonoa käytöstä eikä mikään muu  mene perille sietäisikin saada vähän piiskaa. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Lastensuojeluilmoitukset otettiin käyttöön vasta vuodesta 2008 alkaen. Sitä ennen oli moni sellainen asia mahdollinen joka ei nykyisin tulisi kuuloonkaan.

Eli remmin käytöstä ei voitu käytännössä rangaista vaikka se olikin kiellettyä?

Remmi oli 90-luvulla samantyyppinen asia kuin mitä jäähyt ovat nykyisin. Julkisuudessa ne tuomitaan eikä kukaan asiantuntija niitä suosittele, mutta käytännössä aika moni käyttää niitä yhä kodin seinien sisällä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Lastensuojeluilmoitukset otettiin käyttöön vasta vuodesta 2008 alkaen. Sitä ennen oli moni sellainen asia mahdollinen joka ei nykyisin tulisi kuuloonkaan.

Eli remmin käytöstä ei voitu käytännössä rangaista vaikka se olikin kiellettyä?

Toki voitiin tangaista, mutta se vaati rikosilmoituksen tekemistä.

Vierailija kirjoitti:

Olen 85 syntynyt ja kuritettiin myös fyysisesti. Ei ole jättänyt traumoja tai mitenkään muutenkaan ole lapsuuttani määrittelevä asia.

Rakastava koti oli kaikeankaikkiaan.

Tuo on ehkä nykypäivänä kaikkein vaikeinta tajuta, että miten hyvässä/rakastavassa perheessä on sitten otettu se nahkavyö ja hakattu lasta sillä? Ihan ristiriitaista.

Rajat saattoi olla rakkauttakin. Eli jos muu ei mene perille niin sitten vaikka piiskaa. Yleensähän se oli vain äärirangaistus johonkin per*eilyyn.

Kyllä fyysinen kurittaminen on kaukana rakastavasta kodista.

Vierailija kirjoitti:

Rajat saattoi olla rakkauttakin. Eli jos muu ei mene perille niin sitten vaikka piiskaa. Yleensähän se oli vain äärirangaistus johonkin per*eilyyn.

Väkivalta ei opeta lapselle mitään, eikä se ole rakkautta, vaan pelolla hallitsemista. Siitä voi jäädä traumat. Väkivallalla ei ole mitään tekemistä rajojen kanssa. Siinä nimenomaan ylitetään toisen rajat. 

Olen -80 syntynyt eikä kuritettu ikinä. Mutta pari vuotta nuorempi kaveri ja pikkusisaruksensa sai usein remmistä, kun isänsä oli äkkipikainen.

No ei ollut pullamössöjä lapset tuolloin.

Toivottavasti näistä nykypäivän pullamössöistä kasvaa maataan puolustavia ahkeria työtätekeviä suomalaisia.

Yleisin henkisen väkivallan muoto oli varmastikin "Mene huoneeseesi ja ulos tulet vasta kun olet rauhoittunut!!" Eli ei minkäänlaista apua tunteidennsäätelyyn ja viha ja oma tahto piti tukahduttaa. Omia tarpeita ja tunteiden ilmaisua opittiin häpeämään. Näin kasvatettiin itseään häpeäviä ja stressille yliherkkiä aikuisia.

Olen syntynyt -86 ja tukkapöllöä sai usein. Varmaan siinä 13 vuotiaana ei enää kuritettu. 99% aina oli kuritus ansaittu.

M39

Meillä isä oli kontrollifriikki ja täysin vailla rajoja. Selkään ei saatu vain siitä syystä että meillä lapsilla oli nopeammat jalat kuin elintasokummun kasvattaneella paperinpyörittäjällä. Ei hän mitenkään paha ihminen ole, kantaa omia käsittelemättömiä traumojaan eikä siksi ollut mikään hyvä isä. Äiti taas oli/on nössö ja alistuvainen käsienvääntelijä joka ei uskaltanut puuttua mihinkään.

Pitää muistaa että vanhemmat hallitsi perhettään tuolloin. Ei ollut lapset millään valtaistuimella jossa lapsi pyörittää perhettä eikä päinvastoin.

Mulle huudettiin että "ei ääntäkään tai saat uudestaan selekääs". Muistan kun noin 4-5 -vuotiaana yritin tukahduttaa itkua ja nielin kyyneleitä, etten ärsyttäisi äitiä lyömään uudestaan. Turha ihmetellä miksi olen nykyään tunnevammainen viisikymppinen

N76