Lue keskustelun säännöt.
LK: vanhempien mielestä 1-2 vuotta on sopiva ikä aloittaa varhaiskasvatus
13.06.2026 |
Suurin osa vanhemmista suhtautuu pienten lasten varhaiskasvatukseen myönteisesti. Kelan ja THL:n julkaiseman tutkimuksen mukaan vanhempien mielestä 1–2-vuotias on sopivan ikäinen aloittamaan päiväkodin varhaiskasvatuksessa.
https://www.lapinkansa.fi/lapsi-ei-tarvitse-paivakodin-varhaiskasvatust…
Mikäs tämä tutkimus on, sillä en tiedä AINUTTAKAAN vanhempaa, jonka mielestä 1v on sopiva ikä aloittaa päiväkoti?? Oma otanta toki on pieni, mutta edes somen palstoilla ei ole tullut vastaavaa eteen.
Kommentit (53)
Kun tein sijaisuuksia päiväkoteihin pk-seudulla, 1 vuoden ikäisiä lapsia oli joka tarhassa. He osasivat kaikki kävellä ainakin jotenkin, mikä helpotti työtä. Pärjäsivät hyvin, ei ollut vierastamista tai paniikki-itkua, kun vanhempi lähti tarhalta töihin.
2-vuotiaiden kanssa vanhempi tuli ensin tutustumaan muutamaksi päiväksi ryhmään, parin päivän jälkeen vanhempi poistui aamupäivän ulkoilun, lounaan ja päiväunien ajaksi. Tosi hienosti lapset pärjää, huoltajan täytyy vain uskaltaa poistua paikalta vaikka lapsi alkaisi itkemään kun on sanottu heipat.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Meillä esikoinen aloitti 1,5-vuotiaana. Jäi sit pois kolmivuotiaana toisen lapseni myötä ja sitten olinkin muutaman vuoden kotona. Näin ollen nuoremmat aloitti päiväkodissa 5- ja 3-vuotiaina. Kaikki pärjänneet aivan yhtä hyvin, nyt jo aikuisia/lukiolaisia.
Oikeasti vanhemmat haluavat pois siitä vaipparallista, joksi elämä helposti taantuu vauvaiässä. Haluavat takaisin töihin aikuisten seuraan.
Tottakai he niin sanovat ja koittavat uskotella että se olisi lapselle hyväksi kun dumppaavat vauvoja toisten hoitoon. Talot ja materia menee lapsien edelle. Toisilla olisi vara jäädä kotiin muutamaksi vuodeksi mutta eih, hirveä kiire päästä töihin ja tekemään uraa. Ei osata olla omien lapsien kanssa.
Vierailija kirjoitti:
Kun tein sijaisuuksia päiväkoteihin pk-seudulla, 1 vuoden ikäisiä lapsia oli joka tarhassa. He osasivat kaikki kävellä ainakin jotenkin, mikä helpotti työtä. Pärjäsivät hyvin, ei ollut vierastamista tai paniikki-itkua, kun vanhempi lähti tarhalta töihin.
2-vuotiaiden kanssa vanhempi tuli ensin tutustumaan muutamaksi päiväksi ryhmään, parin päivän jälkeen vanhempi poistui aamupäivän ulkoilun, lounaan ja päiväunien ajaksi. Tosi hienosti lapset pärjää, huoltajan täytyy vain uskaltaa poistua paikalta vaikka lapsi alkaisi itkemään kun on sanottu heipat.
Minä olen töissä varhaiskasvatuksessa ja 99,99% ne vuoden ja kahden vuoden ikäisetkin jäävät itkemään ennemmin tai myöhemmin päivän aikana ikävää. Myös ne vilkkaimmat rymyroopet.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Juu itsekään en tuollaista olisi halunnut. Mies tosin petti taloudellisesti ja itse oli pakko mennä töihin, mistä syystä lapsikin meni sitten päiväkotiin.
Ihmisten tehotuotanto-broilerilaitosagendaa. WHO:n mukaan lapsi vieroittuu äidistä 5v:nä. Ihmistä halutaan farmata kuin tehotuotantokanaa.
Vierailija kirjoitti:
Tottakai he niin sanovat ja koittavat uskotella että se olisi lapselle hyväksi kun dumppaavat vauvoja toisten hoitoon. Talot ja materia menee lapsien edelle. Toisilla olisi vara jäädä kotiin muutamaksi vuodeksi mutta eih, hirveä kiire päästä töihin ja tekemään uraa. Ei osata olla omien lapsien kanssa.
No ei tietenkään ole. Ei se ole mikään valinta vaan taloudellinen pakko
Ei avioliittoa -> naisella ei muuta taloudellista turvaa kuin oma uransa
Ei avioliittoa -> nainen ei voi luottaa siihen että mieskään hoitaisi lasta taloudellisesti tai allokoisi resursseja oikein / elättäisi pahoinpitelemättä lasta
Ei avioliittoa -> perheen ja miehen sijaan naisen ykkösprioriteetti on työsuhde ja pomon tyytyväisyys
Ihan itse olette alkaneet kaltoinkohtelemaan naisia ja heittämään näitä ojiin, turha kuvitella että naiset hyppäävät silloilta ja tuhoavat omat elämänsä ä pärienne vuoksi. Tuhotkaa itse omanne
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minun mielestäni 3-vuotiaana. Ja mielellään perhepäivähoitajalla.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kun tein sijaisuuksia päiväkoteihin pk-seudulla, 1 vuoden ikäisiä lapsia oli joka tarhassa. He osasivat kaikki kävellä ainakin jotenkin, mikä helpotti työtä. Pärjäsivät hyvin, ei ollut vierastamista tai paniikki-itkua, kun vanhempi lähti tarhalta töihin.
2-vuotiaiden kanssa vanhempi tuli ensin tutustumaan muutamaksi päiväksi ryhmään, parin päivän jälkeen vanhempi poistui aamupäivän ulkoilun, lounaan ja päiväunien ajaksi. Tosi hienosti lapset pärjää, huoltajan täytyy vain uskaltaa poistua paikalta vaikka lapsi alkaisi itkemään kun on sanottu heipat.
Minä olen töissä varhaiskasvatuksessa ja 99,99% ne vuoden ja kahden vuoden ikäisetkin jäävät itkemään ennemmin tai myöhemmin päivän aikana ikävää. Myös ne vilkkaimmat rymyroopet.
Tiedetään kyllä. Silti nainen ei voi hylätä omaa toimeentuloaan ja heittäytyä ojaan paapomaan lasta, joka on mahdollisesti häneen jopa epäeettisesti laitettu.
Hoitakaa naisille asianmukainen taloudellinen ja sosiaalinen turva niin katsotaan sitten äitiyttä uudestaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Minun mielestäni 3-vuotiaana. Ja mielellään perhepäivähoitajalla.
No enpä tiedä, itse tulin perhepäivähoitajan pahoinpitelemäksi.
Lapsi on sellainen juttu ettei sitä pitäisi minkäänlaisiin orja- tai laitosoloihin synnyttää vaan ihan siihen perinteiseen malliin, missä on nainen kotona ja mies hoitaa talouden.
Vierailija kirjoitti:
Oikeasti vanhemmat haluavat pois siitä vaipparallista, joksi elämä helposti taantuu vauvaiässä. Haluavat takaisin töihin aikuisten seuraan.
En minä ainakaan halunnut. Menin vain siksi että mies petti taloudellisesti ja se oli ainoa vaihtoehto selvitä edes vauva-ajan kustannuksista, mitä mies vielä sekoilullaan lisäsi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kyllä se juuri on ollut tuo ikä, jossa nuoremmat ystäväni ovat vieneet lapset hoitoon. Nytkin eräs miettii, onko hyvä ikä 1,5v vai 2v.
Minun lapseni ovat jo vähän vanhempia, mutta he olivat kotihoidossa 3v ja 5v asti. Kaikilla ei kuitenkaan ole tähän sen enempää mahdollisuuksia kuin halua. Onhan se koulutetulle naiselle pitkä aika, jos mies ei ota puolikasta itselleen, ja harva mies on enempää kuin jokusen kuukauden kotona, jos sitäkään. Omani oli yksin lasten kanssa reilun kuukauden.
Mielestäni netissä käyty keskustelu päiväkodeista ei puolestaan vastaa lainkaan omaa käsitystäni todellisuudesta. Olen pienen lapsen äiti 31v maisteri Helsingistä ja siis tasan 100% tuntemistani saman taustan vamhemmista laittaa lapsensa alle 2-vuotiaana päiväkotiin ja kaikkien lapset ovat pärjänneet ja viihtyneet päiväkodissa hyvin. Mietin voiko tässä olla jotain hajontaa kaupungit vs maaseutu tai koulutus tai mikä, sillä itse en tunne ketään kuka suhtautuisi näin kielteisesti päiväkotiin kuin mitä tällä palstalla ja lisäksi kokemukset päiväkodista ovat olleet hyviä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No, sehän riippuu miten kysely on tehty. Jos vaihtoehdot ovat 1-2v, tai 2-3v, niin 1-2 v on ihan normi päivähoidon aloitusikä omassa tuttavapiirissä, jossa palataan takaisin töihin.
Kun asia oli itselle ajankohtainen tein päivätöitä arkisin asiantuntijaroolissa ja työpaikalle kollegat palasivat kun lapsi oli noin vuoden iläinen. Sama juttu ystävillä, naapureilla ja tutuilla.
Ymmärtääkseni sitäkin on tutkittu, että ne, jotka eivät palaa töihin kun lapsi on vuoden ikäinen heillä ei ole työtä johon palata.
Itse vein taloudellisen pakon sanelemana 1.5 vuotiaana hoitoon, mutta olen tehnyt vain 6h työpäivää ja aion jatkaa sitä niin kauan kuin suinkin mahdollista. Palkka on pieni ja pelkästään työmatkakuluihin menee 200e kuukaudessa, mutta olen kulut tiputtanut niin alas että pärjätään 80% työajan palkalla. Samalla lapsen hoitopäivä on jokseenkin inhimillisen pituinen.
Vierailija kirjoitti:
No, sehän riippuu miten kysely on tehty. Jos vaihtoehdot ovat 1-2v, tai 2-3v, niin 1-2 v on ihan normi päivähoidon aloitusikä omassa tuttavapiirissä, jossa palataan takaisin töihin.
Kun asia oli itselle ajankohtainen tein päivätöitä arkisin asiantuntijaroolissa ja työpaikalle kollegat palasivat kun lapsi oli noin vuoden iläinen. Sama juttu ystävillä, naapureilla ja tutuilla.
Ymmärtääkseni sitäkin on tutkittu, että ne, jotka eivät palaa töihin kun lapsi on vuoden ikäinen heillä ei ole työtä johon palata.
Kyse ei ollutkaan siitä koska lapsi meni päiväkotiin vaan siitä, että minkä ikäinen lapsi on vamhempien mielestä hyvän ikäinen aloittamaan päiväkodin.
Vierailija kirjoitti:
Kyllä se juuri on ollut tuo ikä, jossa nuoremmat ystäväni ovat vieneet lapset hoitoon. Nytkin eräs miettii, onko hyvä ikä 1,5v vai 2v.
Minun lapseni ovat jo vähän vanhempia, mutta he olivat kotihoidossa 3v ja 5v asti. Kaikilla ei kuitenkaan ole tähän sen enempää mahdollisuuksia kuin halua. Onhan se koulutetulle naiselle pitkä aika, jos mies ei ota puolikasta itselleen, ja harva mies on enempää kuin jokusen kuukauden kotona, jos sitäkään. Omani oli yksin lasten kanssa reilun kuukauden.
Naisen koulutuksen funktio on siirtää tuo osaaminen eteenpäin lapsille. Naisen älykkyys korreloi suoraan lasten älykkyyden kanssa. Ei ole tarkoituskaan, että nainen redusoidaan pelkäksi kohduksi ja sitten menee tekemään vätysmiehen puolesta miesten töitä, vaan että tämä antaa lapsille myös henkisen pääomansa eli kouluttaa nämä. Sen vuoksi lapsista tulee nykyään niin tyhmiä, että heitä ei kukaan aikuinen kasvata vaan heitä vaan ajetaan kuin karjaa. Loputuloksena väestö, joka ei ole muuta kuin ruumiinsa. Ei älyä, ei henkisyyttä, ei kulttuuripääomaa.
Vierailija kirjoitti:
Mielestäni netissä käyty keskustelu päiväkodeista ei puolestaan vastaa lainkaan omaa käsitystäni todellisuudesta. Olen pienen lapsen äiti 31v maisteri Helsingistä ja siis tasan 100% tuntemistani saman taustan vamhemmista laittaa lapsensa alle 2-vuotiaana päiväkotiin ja kaikkien lapset ovat pärjänneet ja viihtyneet päiväkodissa hyvin. Mietin voiko tässä olla jotain hajontaa kaupungit vs maaseutu tai koulutus tai mikä, sillä itse en tunne ketään kuka suhtautuisi näin kielteisesti päiväkotiin kuin mitä tällä palstalla ja lisäksi kokemukset päiväkodista ovat olleet hyviä.
Lisään vielä, että oma tyttöni on niin sosiaalinen, että on jo reilun 15kk iästä selvästi alkanut kaipaamaan seuraa ja jos läheiseen leikkipuistoon eksyy päiväkotiryhmä, ryntää heti leikkimään heidän kanssaan. Ramppaamme kyllä kerhoissa, mutta päiväkodissa kivaa seuraa löytyy aina ja myös mielekästä puuhaa mitä tyttöni selvästi kaipaa. Kotona tuntuu lähinnä tylsistyvän, vaikka mielestäni olen luova ja hyvä keksimään kaikkea tekemistä. Lapset ovat tietysti erilaisia, mutta reippaalle ja sosiaaliselle lapselle päiväkoti on ihan hyvä paikka jo hyvin nuorestakin.
Rehellisesti sanottuna se päikkyyn laittaminen on helpompaa perustella ulospäin tuolla "tarpeella laadukkaaseen varhaiskasvatukseen " kun sanoa suoraan, että tulee hulluksi kotona ja haluaa vaan takaisin (aikuisten) ihmisten ilmoille ja töihin normaalille palkkatulolle.
Mutta mikä paskamyrsky rehellisestä vastauksesta seuraisikaan.
Kyllä näitä valitettavasti on. Porukka tuntuu uskovan, että 1 vee tarvitsee "laadukasta varhaiskasvatusta" pärjätäkseen eikä tajua, että kotona voit antaa aivan yhtä laadukasta hoitoa lapselle.