Millainen on vaativa persoonallisuus?

Synonyymi hullulle!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Täytyy tosiaan erottaa se, että ne vaativan standardit erinomaisuudelle on itse keksittyäjä, ei aidosti täydellisiä suorituksia. Tämä on vaativalle persoonalle vaikea nähdä ja sen vuoksi tulee jatkuvasti ristiriitoja ympäristön omien tavoitteiden kanssa. Vaativa heikkous on se, ettei hän ole luova, vaan saattaa jumittaa pikkuasioihin hiomaan omaa ajatustaan täydellisyydestä. Vaativan persoonan takana on pohjaton itseinho jota hän koittaa peittää "täydellisyyteen" pyrkimisellä. 

 

Jokainen toisen ihmisen "epäonnistuminen" on vaativalle bensaa liekkeihin, sillä tällä hän saa ikään kuin nostettua itsensä "paremmaksi". Näitä on myös hemmetin vaikea hoitaa, sillä myös siinä he olettavat, että hoitaja on "täydellinen" heidän kriteereillään. Heidän on vaikea ottaa hoitosuhteessa kritiikkiä vastaan ja sen myötä muuttaa ajatteluaan, sillä silloin romahtaisi koko usko itseensä ja se todellinen erittäin heikko itsetunto nousisi näkyväksi ja se syvä häpeä, mikä heillä on itseään kohtaan. 

Ajattelua siis kuvaa jäykkyys, joka aidosti on muista ihmisistä kaukana täydellisyydestä. 

Ei sulla ole käsitystä tästä ilmiöstä. Tulit vain trollaamaan jostain omista näkökulmistasi käsin. 

Tässä on nimenomaan täydellinen esimerkki asenteesta, mikä vaativalla persoonalla usein on. "Sinä et tiedä etkä ymmärrä."

Kokemus on vain valitettavasti osoittanut sen, että useimmiten olen oikeassa. Monia ihmisiähän se ymmärrettävästi ärsyttää. 

Mutta tässä asiassa et ole. Käytät perusteluita, joissa on vain mustavalkoinen katselu, ilman laajempaa tarkastelua. Sinä olet mielestäsi oikeassa siksi, koska ajattelet maailmaa itsesi kannalta. Jos vaativa persoonallisuus ei olisi iso ongelma, ei sitä luokiteltaisiin persoonallisuushäiriöihin, jota olisi syytä parantaa. 

 

Tuokin, joka sanoi, etten osaa hoitaa potilaita siksi kun ajattelen näin. Kukaan ei sanonut, etteikö tulosta minun potilailla ole tullut, mutta silti he ovat minusta jopa haasteellisempia kuin narsistit. Ja tämä nyt vain on minun kokemus hoidosta. Tosin mietä persoonallisuushäiriöihin erikoistuneita ei ole kovin monia. 

 

Ja joku käytti esimerkkiä musiikista, jossa hiotaan tarkkoja yksityiskohtia? Älykkyys, luovuus ja taide tarvitsee joustavaa mieltä. Te tunnutte edelleen sekoittavan ihmisen, joka osaa keskittyä ja haluaa tehdä koko ajan parasta. Se ei ole sama asia kuin vaativa... silloin aletaan olla lähellä kun siitä kärsitään itse, ja läheiset. 

Luovuus ei tarkoita vain vapaata assosiaatiota. On olemassa myös hallittua, teknistä ja rakenteellista luovuutta, kuten aikaisemmin mainittu arkkitehtuuri tai klassinen musiikki tai vaikkapa hyperrealistinen maalaustaide. Tällöin vaativuus ja joustamattomuus ovat jopa edellytyksiä onnistumiselle. On olemassa analyyttista ja loogista älykkyyttä, joka auttaa luomaan monimutkaisia järjestelmiä ja teoksia, ja vaativa persoona voi käyttää älykkyyttään asioiden syvälliseen ymmärtämiseen ja hallintaan. Vaikka vaativa persoona voi olla joustamaton esimerkiksi rutiineissa, hän voi joissakin asioissa sallia itselleen joustavuutta. Esim. juuri taiteen sisällä. Silloin hän on määritellyt taiteeseen liittyvät säännöt erilaisiksi. 

 

Monet historian nimekkäät taiteilijat, kirjailijat ja ohjaajat ovat olleet äärimmäisen vaativia, pakko-oireisia, joustamattomia ja perfektionisteja. Ja silti aikaansaavia, joiden tuotoksista muut ovat hyötyneet ja nauttineet. Michelangelo oli tunnetusti eristäytyvä ja pakkomielteisen tarkka töistään. Hän tuhosi omia luonnoksiaan ja teoksiaan, jos ne eivät miellyttäneet häntä. Virginia Woolfin kirjoitusprosessiin sisältyi äärimmäinen itsekritiikki ja tarve hioa tekstiä loputtomasti.  Alfred Hitchcock suunnitteli elokuvansa niin tarkasti etukäteen paperilla, että lopulta kuvaus oli oikeastaan vain mekaaninen suoritus. Stanley Kubrick oli pakkomielteinen visuaalisesta symmetriasta ja mittasi lavasteet ja kameran linjat sentilleen, jotta kuva olisi täydellisen symmetrinen. Joustamatonta ehkä, mutta samalla hänen luova prosessinsa. Beethoven saattoi korjailla ja hioa teosta vuosikausia, koska mikään ei vaikuttanut tyydyttävän häntä. Jne. jne. 

On olemassa sanonta että säännöt on tunnettava ennen kuin niitä voi rikkoa. Taiteellinen luovuus ei suinkaan ole vain sinne tänne sutailua eikä mestariteokset pelkkää onnenkantamoista, vaan taustalla on jääräpäinen usko omaan sisäiseen logiikkaan ja ymmärrykseen tyylilajien ja tekniikoiden lainalaisuuksista.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ihan kuin osa olisi jopa jollakin tasolla ylpeitä vaativuudestaan. Ei todella käy kateeksi ammattilaisia, jotka yrittävät auttaa hölläämään nutturaa ihmiseltä, jolla ei motivaatiota muutokseen ole. Näiden vastausten perusteella en ollenkaan ihmettele vertauksia narsismiin.

"Sen kun hölläät nutturaa" on kuin kehottaisit sairaanhoitajia vain neuvottelemaan paremmat palkat itselleen. Sinänsä oikeassa, mutta sivuuttaa realiteetit aivan täysin.

Jep. Siksi varmaan kukaan ei niin sanonutkaan. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vaativat persoonat voivat erota toisistaan myös vaikeusasteeltaan: piirteet vaihtelevat lievästä ja arkielämää hyödyttävästä tarkkuudesta aina vakavampaan ja toimintakykyä lamaannuttavaan häiriöön. 

Lievä ja arkielämää hyödyttävä tarkkuus ei todellakaan riitä diagnoosiin. Kyllä häiriö on aina häiriö, josta on selkeää haittaa henkilölle itselleen ja/tai hänen ympäristölleen. Siitäkin huolimatta, että niistä kahdeksasta kriteeristä täyttyisi vain neljä mieluisinta.

Ja kuitenkin tässäkin ketjussa usea ihminen on tunnistanut itsessään vaativan persoonallisuuden piirteitä, vaikka heillä ei ole diagnosoitu kyseistä häiriötä tai he eivät ole kuulleetkaan siitä.

Mitä sitten? Hirveän moni tunnistaa itsessään kaikenlaisia oireita, kun mistä tahansa aiheesta puhutaan.

Ei ole mitenkään harvinaista olla pikkutarkka, tunnollinen ja vastuullinen ihminen. Tosi moni on, ilman vaativaa persoonallisuutta. 

Kuten todettu, diagnostinen häiriö on eri asia. Silti, vaikka joku diagnoosin saanut kuinka haluaisi uskoa sen olevan silkka supervoima. 

Isoäidilläni oli tämä, hän oli Karjalan evakko. Lapsuudessa koettu turvallisuuden tunteen menetys, Suomessa kohdattu evakkojen vastainen r a s ismi sekä oman sosioekonomisen luokan romahdus johtivat itsetunto-ongelmien myötä äärimmäiseen vaativuuteen ja jyrkkyyteen, ei pelkästään itseä vaan myös muita kohtaan. Toki hänellä oli myös vaativan personallisuuden piirteitä omalta äidiltään, joka vaati häneltä paljon. 

Kyllä vaativa personallisuushäiriö näkyy myös äidissäni ja tädissäni, jotka ovat kenties oppineet, kenties perineet isoäidiltäni vaativan käytöksen mallin ja siten pitävät sitä normaalina tapana kohdella ihmisiä. He eivät pysty kriisitilanteissa tukeutumaan muihin ihmisiin tai sitomaan syvällisiä ystävyyssuhteita, joissa aina väistämättä pitäisi hyväksyä paitsi muiden, myös oma epätäydellisyys. Ulospäin tämä näyttäytyy juurikin jyrkkänä, naiivina suhtautumisena itseen ja muihin.

Onko minulla sitten vaativa persoonallisuushäiriö? En tiedä. Olen suorittaja ja siitä saan elämässäni eniten kiksejä. Olen opetellut olemaan suorittamatta, mutta en vain opi nauttimaan siitä. Olen onnellinen silloin kun suoritan. Pidän ihmissuhteissani tiettyä tasoa enkä todellakaan hyväksy mitä tahansa, mutta en vaadi muilta täydellisyyttä. En myöskään töissä ole enää perfektionisti, mutta työskentelen kuitenkin laadun parissa, joten vaativuudesta on minulle tietysti myös hyötyä.

Vaativalla persoonallisuudella (kansainvälisessä ICD-10-tautiluokituksessa diagnoosikoodi F60.5) tarkoitetaan luonteenpiirteiden kokonaisuutta, jossa korostuvat täydellisyyden tavoittelu, ylikontrolli, sääntöjen noudattaminen ja joustamattomuus. Se aiheuttaa usein haittaa tai kärsimystä ihmissuhteissa. 

Keskeiset piirteet

Vaativan persoonallisuuden tunnusmerkkejä ovat:

Perfektionismi: Vaatimukset itselle ja muille ovat hyvin korkeita.

Joustamattomuus: Tiukat periaatteet ja säännöt, joiden noudattamista edellytetään myös muilta.

Ylikontrolli: Tarve kontrolloida omaa toimintaa ja ympäristöä. Työkeskeisyys ja asioiden tarkistelu vievät usein suuren osan ajasta. 

Diagnoosi voidaan asettaa vasta aikuisiässä, kun piirteet ovat pitkäaikaisia ja aiheuttavat merkittävää haittaa sosiaalisessa tai ammatillisessa toimintakyvyssä. Tila on eri asia kuin ahdistuneisuushäiriöihin lukeutuva pakko-oireinen häiriö (OCD), jossa henkilö kärsii toistuvista pakkoajatuksista ja -toiminnoista.

Persoonallisuushäiriön diagnoosikriteerit eivät vaadi, että ihmisen täytyy olla lahjaton, tyhmä tai kyvytön tekemään taidetta, tiedettä jne.  Diagnoosi määritellään haitan, ei kykyjen kautta. Haitta voi ilmetä vaikkapa etäisissä suhteissa lähimmäisiin juurikin sen vuoksi, että vaativa persoona uppoutuu työhön, jossa kyvyt pääsevät esille. Palstan "ammattilainen" taitaa sekoittaa vaativan persoonallisuushäiriön sellaiseen vakavaan masennukseen tai psykoottisuustilaan, joka lamauttaa kognitiiviset kyvyt kokonaan. 

Vierailija kirjoitti:

Jännä asia on, että minun, joka hoidan näitä myös päälle hyökätään, vaikka sanoin myös itse omaavani paljon piirteitä tästä. 

 

Ja kyllä, en kuuntele naurettavia väitteitä itsestäni tai naurettavia väitteitä siitä, ettei potilaani ole kehittyneitä... Vaativan yleinen piirre, tekee olettamuksia oman "oikeassa olemisen halun" vuoksi. Eikä edes lue, että en todellakaan saa heitä etenemään. Sanoin vain, että he ovat vaikeita hoidettavia. 

 

Täydellisyyteen pyrkimyksenä tiedetään aina olevan häpeä ja pelko omasta itsestä riittämättömänä. Halusit ymmärtää sitä tai et. Ihminen ei voi olla täydellinen, se joka jatkuvasti sitä itseltään vaatii, peittää aina aitoa sisintään. 

"Täydellisyyteen pyrkimyksenä tiedetään aina olevan häpeä ja pelko omasta itsestä riittämättömänä. Halusit ymmärtää sitä tai et. Ihminen ei voi olla täydellinen, se joka jatkuvasti sitä itseltään vaatii, peittää aina aitoa sisintään. "

Sinä puhut nyt neuroottisesta eli haitallisesta perfektionismista, jolloin motiivointikeinona on epäonnistumisen pelko. On kuitenkin olemassa myös funktionaalista eli tervettä perfektionismia, jossa motivointikeinona toimii onnistumisen ilo ja pyrkimys erinomaisuuteen. Tällöin ihmiset nauttivat haasteista, yksityiskohtien hiomisesta ja omien rajojen kokeilemisesta. Jos olet "ammattilainen", niin sinun pitäisi kyllä tietää tämä. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jännä asia on, että minun, joka hoidan näitä myös päälle hyökätään, vaikka sanoin myös itse omaavani paljon piirteitä tästä. 

 

Ja kyllä, en kuuntele naurettavia väitteitä itsestäni tai naurettavia väitteitä siitä, ettei potilaani ole kehittyneitä... Vaativan yleinen piirre, tekee olettamuksia oman "oikeassa olemisen halun" vuoksi. Eikä edes lue, että en todellakaan saa heitä etenemään. Sanoin vain, että he ovat vaikeita hoidettavia. 

 

Täydellisyyteen pyrkimyksenä tiedetään aina olevan häpeä ja pelko omasta itsestä riittämättömänä. Halusit ymmärtää sitä tai et. Ihminen ei voi olla täydellinen, se joka jatkuvasti sitä itseltään vaatii, peittää aina aitoa sisintään. 

"Täydellisyyteen pyrkimyksenä tiedetään aina olevan häpeä ja pelko omasta itsestä riittämättömänä. Halusit ymmärtää sitä tai et. Ihminen ei voi olla täydellinen, se joka jatkuvasti sitä itseltään vaatii, peittää aina aitoa sisintään. "

 

Sinä puhut nyt neuroottisesta eli haitallisesta perfektionismista, jolloin motiivointikeinona on epäonnistumisen pelko. On kuitenkin olemassa myös funktionaalista eli tervettä perfektionismia, jossa motivointikeinona toimii onnistumisen ilo ja pyrkimys erinomaisuuteen. Tällöin ihmiset nauttivat haasteista, yksityiskohtien hiomisesta ja omien rajojen kokeilemisesta. Jos olet "ammattilainen", niin sinun pitäisi kyllä tietää tämä. 

^ Ja kun kerran puhutaan vaativasta persoonallisuushäiriöstä, voidaan lisätä kolmaskin täydellisyyden tavoittelua ajava tekijä, nimittäin tarve kontrollille ja järjestykselle. Eli tällöinkään toiminnan takana ei ole häpeä, vaan vaativa persoona kokee, että asioiden tekeminen huolellisesti on yksinkertaisesti moraalinen pakko tai looginen velvoite. Kyse on henkilön kognitiivisesta tyylistä. Pikkutarkkuus, järjestelmällisyys ja korkeat standardit ovat silloin luonteva tapa havainnoida, prosessoida ja järjestää tietoa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jännä asia on, että minun, joka hoidan näitä myös päälle hyökätään, vaikka sanoin myös itse omaavani paljon piirteitä tästä. 

 

Ja kyllä, en kuuntele naurettavia väitteitä itsestäni tai naurettavia väitteitä siitä, ettei potilaani ole kehittyneitä... Vaativan yleinen piirre, tekee olettamuksia oman "oikeassa olemisen halun" vuoksi. Eikä edes lue, että en todellakaan saa heitä etenemään. Sanoin vain, että he ovat vaikeita hoidettavia. 

 

Täydellisyyteen pyrkimyksenä tiedetään aina olevan häpeä ja pelko omasta itsestä riittämättömänä. Halusit ymmärtää sitä tai et. Ihminen ei voi olla täydellinen, se joka jatkuvasti sitä itseltään vaatii, peittää aina aitoa sisintään. 

"Täydellisyyteen pyrkimyksenä tiedetään aina olevan häpeä ja pelko omasta itsestä riittämättömänä. Halusit ymmärtää sitä tai et. Ihminen ei voi olla täydellinen, se joka jatkuvasti sitä itseltään vaatii, peittää aina aitoa sisintään. "

 

Sinä puhut nyt neuroottisesta eli haitallisesta perfektionismista, jolloin motiivointikeinona on epäonnistumisen pelko. On kuitenkin olemassa myös funktionaalista eli tervettä perfektionismia, jossa motivointikeinona toimii onnistumisen ilo ja pyrkimys erinomaisuuteen. Tällöin ihmiset nauttivat haasteista, yksityiskohtien hiomisesta ja omien rajojen kokeilemisesta. Jos olet "ammattilainen", niin sinun pitäisi kyllä tietää tämä. 

Terveessä perfektionismissa ei ole kyse vaativasta persoonallisuudesta. Itse nyt sekoitatte asioita, ei kyseinen ammattilainen. 

Vierailija kirjoitti:

Persoonallisuushäiriön diagnoosikriteerit eivät vaadi, että ihmisen täytyy olla lahjaton, tyhmä tai kyvytön tekemään taidetta, tiedettä jne.  Diagnoosi määritellään haitan, ei kykyjen kautta. Haitta voi ilmetä vaikkapa etäisissä suhteissa lähimmäisiin juurikin sen vuoksi, että vaativa persoona uppoutuu työhön, jossa kyvyt pääsevät esille. Palstan "ammattilainen" taitaa sekoittaa vaativan persoonallisuushäiriön sellaiseen vakavaan masennukseen tai psykoottisuustilaan, joka lamauttaa kognitiiviset kyvyt kokonaan. 

Eivät tietenkään. Hän voi olla lahjaton, kyvytön ja tyhmä, tai sitten hän voi olla jotakin muuta. Haitta on kuitenkin aina muutakin kuin muihin asioihin uppoutumisen aiheuttama etäinen ihmissuhde.

Jos sinulla on diagnoosi, sinulla on todettu olevan häiriö. Häiriöstä ei koskaan ole pelkkää hyötyä, vaan ehdottomasti enemmän haittaa. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jännä asia on, että minun, joka hoidan näitä myös päälle hyökätään, vaikka sanoin myös itse omaavani paljon piirteitä tästä. 

 

Ja kyllä, en kuuntele naurettavia väitteitä itsestäni tai naurettavia väitteitä siitä, ettei potilaani ole kehittyneitä... Vaativan yleinen piirre, tekee olettamuksia oman "oikeassa olemisen halun" vuoksi. Eikä edes lue, että en todellakaan saa heitä etenemään. Sanoin vain, että he ovat vaikeita hoidettavia. 

 

Täydellisyyteen pyrkimyksenä tiedetään aina olevan häpeä ja pelko omasta itsestä riittämättömänä. Halusit ymmärtää sitä tai et. Ihminen ei voi olla täydellinen, se joka jatkuvasti sitä itseltään vaatii, peittää aina aitoa sisintään. 

"Täydellisyyteen pyrkimyksenä tiedetään aina olevan häpeä ja pelko omasta itsestä riittämättömänä. Halusit ymmärtää sitä tai et. Ihminen ei voi olla täydellinen, se joka jatkuvasti sitä itseltään vaatii, peittää aina aitoa sisintään. "

 

Sinä puhut nyt neuroottisesta eli haitallisesta perfektionismista, jolloin motiivointikeinona on epäonnistumisen pelko. On kuitenkin olemassa myös funktionaalista eli tervettä perfektionismia, jossa motivointikeinona toimii onnistumisen ilo ja pyrkimys erinomaisuuteen. Tällöin ihmiset nauttivat haasteista, yksityiskohtien hiomisesta ja omien rajojen kokeilemisesta. Jos olet "ammattilainen", niin sinun pitäisi kyllä tietää tämä. 

Terveessä perfektionismissa ei ole kyse vaativasta persoonallisuudesta. Itse nyt sekoitatte asioita, ei kyseinen ammattilainen. 

Itsehän hän sanoi, että täydellisyyteen pyrkimyksenä tiedetään AINA olevan häpeä ja pelko. Mikä ei pidä paikkaansa. Psykologisessa tutkimuksessa ei ole olemassa sellaista konsensusta, että täydellisyyden tavoittelun taustalla olisi aina pelko, häpeä ja itseinho. Perfektiotutkimuksessa on jo kauan tiedetty, että on olemassa perfektionistisia huolia, kuten häpeä ja pelko, sekä perfektionistisia pyrkimyksiä, kuten halu kehittyä, korkeat tavoitteet, sisäinen motivaatio (ns. eriytetty perfektionismi). Lisäksi monille ihmisille pikkutarkkuus ja täsmällisyys on luontainen tapa hahmottaa maailmaa. 

Kertoo asenteellisuudesta ja epäammattilaisuudesta, että hän väittää, että vaativuuden taustalla täytyy aina olla rikkinäinen ja häpeävä lapsi. Hän saattaa jopa luoda itse ihmisiin, joita väittää hoitavansa, häpeää ja itseinhoa tällaisilla asenteellisilla väitteillä. Usein tällaiset "ammattilaiset" ovat juuri syy siihen, miksi ihmiset pettyvät terapeutteihin. He jumittuvat kaivelemaan jotakin traumaa asiakkaan menneisyydestä, joka heidän mielestään on aiheuttanut tälle häpeää ja itseinhoa. Mikä ei välttämättä ole käyttäytymisen taustalla! Kun todellisuudessa vaativat persoonat hyötyisivät siitä, että saavat käytännön työkaluja nykyhetken ongelmien eli arjen, ihmissuhteiden ja jaksamisen hallintaan. Laadukkaassa terapiassa vaativuutta ei pyritä poistamaan vaan hallitsemaan ja ohjaamaan sitä. Tunnistetaan vahvuudet ja tavoitellaan edelleen korkeita standardeja, mutta opetellaan erottamaan, milloin asioiden viilaaminen ja hiominen muuttuu hyödyllisestä haitalliseksi. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Persoonallisuushäiriön diagnoosikriteerit eivät vaadi, että ihmisen täytyy olla lahjaton, tyhmä tai kyvytön tekemään taidetta, tiedettä jne.  Diagnoosi määritellään haitan, ei kykyjen kautta. Haitta voi ilmetä vaikkapa etäisissä suhteissa lähimmäisiin juurikin sen vuoksi, että vaativa persoona uppoutuu työhön, jossa kyvyt pääsevät esille. Palstan "ammattilainen" taitaa sekoittaa vaativan persoonallisuushäiriön sellaiseen vakavaan masennukseen tai psykoottisuustilaan, joka lamauttaa kognitiiviset kyvyt kokonaan. 

Eivät tietenkään. Hän voi olla lahjaton, kyvytön ja tyhmä, tai sitten hän voi olla jotakin muuta. Haitta on kuitenkin aina muutakin kuin muihin asioihin uppoutumisen aiheuttama etäinen ihmissuhde.

Jos sinulla on diagnoosi, sinulla on todettu olevan häiriö. Häiriöstä ei koskaan ole pelkkää hyötyä, vaan ehdottomasti enemmän haittaa. 

"Haitta on kuitenkin aina muutakin kuin muihin asioihin uppoutumisen aiheuttama etäinen ihmissuhde."

Varmasti haittoja on laajemminkin. Mutta kommentti olikin henkilölle, joka esitti, että vaativaa persoonallisuushäiriötä sairastava ei voi olla luova, taiteellinen tai älykäs, koska se vaatisi joustavaa mieltä. Häiriötä sairastava voi olla luova, taiteellinen ja älykäs ja hänen ongelmansa tulevat esille aivan muilla alueilla, kuten ihmissuhteissa, arjen hallinnassa, vapaa-ajan ja levon puutteessa, äärimmäisessä pakkomielteisessä minimalismissa ja järjestelyssä tai päinvastoin ylettömässä hamstraamisessa. Jne.

Tämä ketju on ollut kuin taivaan lahja. Kerrankin minusta tuntuu siltä, että joku ymmärtää kokemustani maailmassa ja osaa sanallistaa sen. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jännä asia on, että minun, joka hoidan näitä myös päälle hyökätään, vaikka sanoin myös itse omaavani paljon piirteitä tästä. 

 

Ja kyllä, en kuuntele naurettavia väitteitä itsestäni tai naurettavia väitteitä siitä, ettei potilaani ole kehittyneitä... Vaativan yleinen piirre, tekee olettamuksia oman "oikeassa olemisen halun" vuoksi. Eikä edes lue, että en todellakaan saa heitä etenemään. Sanoin vain, että he ovat vaikeita hoidettavia. 

 

Täydellisyyteen pyrkimyksenä tiedetään aina olevan häpeä ja pelko omasta itsestä riittämättömänä. Halusit ymmärtää sitä tai et. Ihminen ei voi olla täydellinen, se joka jatkuvasti sitä itseltään vaatii, peittää aina aitoa sisintään. 

"Täydellisyyteen pyrkimyksenä tiedetään aina olevan häpeä ja pelko omasta itsestä riittämättömänä. Halusit ymmärtää sitä tai et. Ihminen ei voi olla täydellinen, se joka jatkuvasti sitä itseltään vaatii, peittää aina aitoa sisintään. "

 

Sinä puhut nyt neuroottisesta eli haitallisesta perfektionismista, jolloin motiivointikeinona on epäonnistumisen pelko. On kuitenkin olemassa myös funktionaalista eli tervettä perfektionismia, jossa motivointikeinona toimii onnistumisen ilo ja pyrkimys erinomaisuuteen. Tällöin ihmiset nauttivat haasteista, yksityiskohtien hiomisesta ja omien rajojen kokeilemisesta. Jos olet "ammattilainen", niin sinun pitäisi kyllä tietää tämä. 

Terveessä perfektionismissa ei ole kyse vaativasta persoonallisuudesta. Itse nyt sekoitatte asioita, ei kyseinen ammattilainen. 

Itsehän hän sanoi, että täydellisyyteen pyrkimyksenä tiedetään AINA olevan häpeä ja pelko. Mikä ei pidä paikkaansa. Psykologisessa tutkimuksessa ei ole olemassa sellaista konsensusta, että täydellisyyden tavoittelun taustalla olisi aina pelko, häpeä ja itseinho. Perfektiotutkimuksessa on jo kauan tiedetty, että on olemassa perfektionistisia huolia, kuten häpeä ja pelko, sekä perfektionistisia pyrkimyksiä, kuten halu kehittyä, korkeat tavoitteet, sisäinen motivaatio (ns. eriytetty perfektionismi). Lisäksi monille ihmisille pikkutarkkuus ja täsmällisyys on luontainen tapa hahmottaa maailmaa. 

 

Kertoo asenteellisuudesta ja epäammattilaisuudesta, että hän väittää, että vaativuuden taustalla täytyy aina olla rikkinäinen ja häpeävä lapsi. Hän saattaa jopa luoda itse ihmisiin, joita väittää hoitavansa, häpeää ja itseinhoa tällaisilla asenteellisilla väitteillä. Usein tällaiset "ammattilaiset" ovat juuri syy siihen, miksi ihmiset pettyvät terapeutteihin. He jumittuvat kaivelemaan jotakin traumaa asiakkaan menneisyydestä, joka heidän mielestään on aiheuttanut tälle häpeää ja itseinhoa. Mikä ei välttämättä ole käyttäytymisen taustalla! Kun todellisuudessa vaativat persoonat hyötyisivät siitä, että saavat käytännön työkaluja nykyhetken ongelmien eli arjen, ihmissuhteiden ja jaksamisen hallintaan. Laadukkaassa terapiassa vaativuutta ei pyritä poistamaan vaan hallitsemaan ja ohjaamaan sitä. Tunnistetaan vahvuudet ja tavoitellaan edelleen korkeita standardeja, mutta opetellaan erottamaan, milloin asioiden viilaaminen ja hiominen muuttuu hyödyllisestä haitalliseksi. 

Uskon vaativuuden olevan hankala piirre hoitaa, koska sen hyödyt voivat sekä subjektiivisesti että objektiivisesti ylittää haitat. RO-DKT vaikuttaa terapiamuotona lupaavalta, mutta se ei vielä ole Suomessa laajasti saavutettavissa. Jäljelle jääkin vaativan kehoittaminen heittäytyä laakereilleen lepäämään, vaikka se tarkoittaisi sen heittämistä pois mikä on hänelle nykyisessä elämässään mahdollistanut turvan, ammatillisen aseman, sosiaalisen statuksen, elintason ja niin edelleen. Puhumattakaan sitä miten yhteiskuntamme kyseistä piirrettä edellyttää, ruokkii ja palkitsee.

Vastatransferenssi lienee kova, sillä vaativuus ei hämärrä realiteetteja, päinvastoin argumentit ovat usein paneutuneesti ja loogisesti perusteltuja ja epäluottamus ammattilaisiin voi täten olla vaikeampi kohdata.