Lue keskustelun säännöt.
Millainen on vaativa persoonallisuus?
02.06.2026 |
Onko sinulla tai tuttavalla? Netissä on tietoa hyvin vähän ja moni sekoittaa pakko-oireiseen häiriöön.
Kommentit (155)
Vierailija kirjoitti:
Kritisoi jatkuvasti perheenjäseniään ja vaatii näiltä enemmän ja enemmän. Mitätöi kaiken mitä teet, sillä kaiken teet väärin, vaikka teit mielestäsi juuri niinkuin hän sinua käskytti. Uuvuttaa muut, istuu kuin prinsessa vaatimuksineen auton etupenkillä ja mies vie, tekee, hoitaa, taluttaa, käy kaupassa... Epäilen, että äitini on.
Vaativa persoona ei ole tuollainen. Vaativuus kohdistuu yleensä itseen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Käsittääkseni vaativa vaatii itseltään tai muilta paljon, narsistille riittää muiden kusetus ja hienot kulissit, jotka menevät täydestä muille. Vaativa aiheuttaa lähinnä itselleen harmia, narsisti muille, koska narsku kilpaillessaan keskittyy kampittamaan muita eikä kehittämään itseään.
Narsismi ei varsinaisesti liity ketjun aiheeseen. Vaativasta persoonallisuudesta kärsiviä on paljon esimerkiksi liike-elämän huipulla toimitusjohtajina. Jos syntyy tulosta, niin ei häiriöstä ole vain haittaa. Siitä voi olla hyötyä sekä itselle että muille.
Vaikka vaativa kohdistaa vaatimuksia eniten itseensä, hän voi esihenkilönä ja vanhempana olla raskas, koska vaativius kyllä läikkyy yli. Ja hänellä on hyvin suorituskeskeinen arvomaailma.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vaativa persoona ei ole leppoisa. Ennemminkin kuin jännittynyt jousi.
Nyt on pakko sanoa samaa. Nämä ovat jatkuvasti kireitä ja "jousia". Eivät todellakaan ole hyviä työntekijöitä töissä vaan yleensä paäin vastoin. Heillä on omat ajatuksensa siitä mikä on täydellinen, eikä se aina vastaa muiden ajatuksia ja tässä nämä persoonat ovat joustamattomia. Kuka voisi luottaa ihmiseen, joka ei luita sinuun ja sinun kykyihisi? Kuka voisi luottaa ihmiseen, joka ei koskaan pysty myöntämään, että se oma suunnitelma ei ole paras? Kuka luottaa ihmiseen, joka voi alisuoriutumisen pelossa jättää vain tekemättä?
Se on er asia, että saattaa olla omalla lailla täydellisyyteen pyrkivä. Vaativa persoona on kaikkea muuta kuin helppo ihminen. Hän on joustamaton ja sokea näkemään luovasti asioita. Minusta tuntuu, että moni ei ymmärrä tätä.
Liiallinen perfektionismihan ei tarkoita tehokkuutta, vaan sitä että hioo pikkuasioita, käyttää tuntikausia vartin hommaan.
Vierailija kirjoitti:
Vaikka vaativa kohdistaa vaatimuksia eniten itseensä, hän voi esihenkilönä ja vanhempana olla raskas, koska vaativius kyllä läikkyy yli. Ja hänellä on hyvin suorituskeskeinen arvomaailma.
Tässä unohtuu usein sellainen seikka, että vaativa johtajahan kasaa ympärilleen tiimin, joka pyrkii erinomaisuuteen. Tulen aivan loistavasti toimeen vaativien johtajien kanssa. Itse asiassa jopa piiskaan heitä itseään parempaan tarvittaessa. Koskaan ei ole ollut ongelmia ylimmän johdon kanssa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mun huomattavasti itseäni vanhemmalla siskollani on tämä. Ihan käsittämättömän hankala ihminen; kukaan muu kuin hän ei osaa tehdä asioita oikein. Kun olin lapsi ja hän jo 18, ei sietänyt esim leikkejä kotona vaan siivosi ne pois. Pahimmillaan pahoinpiteli fyysisesti minua. Ei ole sitä vielä aikuisenakaan pahotellut vaan selittänyt, miten itse kärsi niiden takia, koska pelkäsi vanhempien reaktiota. Tuo kuvastaa hyvin sitä, miten kaikki pyörii itsen ympärillä. Joskus ip-lehden jutussakin vaativasta persoonallisuushäiriöisistä oli niin, että vaikuttavat monesti siltä kuin olisivat narsistista ph:ta sairastavia.
Kun siskoni sai diagnoosin, hänelle tarjottiin apua, jota hän ei tietenkään ottanut vastaan, koska tietää itse tietenkin paremmin.
He voivat saavuttaa ammatillista menestystä, mutta usein sen katkaisee vaikea burn-out. Ja se uusii, jos ei ole valmis muuttumaan. Lopulta menee työkyky.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vaativa persoona ei ole leppoisa. Ennemminkin kuin jännittynyt jousi.
Nyt on pakko sanoa samaa. Nämä ovat jatkuvasti kireitä ja "jousia". Eivät todellakaan ole hyviä työntekijöitä töissä vaan yleensä paäin vastoin. Heillä on omat ajatuksensa siitä mikä on täydellinen, eikä se aina vastaa muiden ajatuksia ja tässä nämä persoonat ovat joustamattomia. Kuka voisi luottaa ihmiseen, joka ei luita sinuun ja sinun kykyihisi? Kuka voisi luottaa ihmiseen, joka ei koskaan pysty myöntämään, että se oma suunnitelma ei ole paras? Kuka luottaa ihmiseen, joka voi alisuoriutumisen pelossa jättää vain tekemättä?
Se on er asia, että saattaa olla omalla lailla täydellisyyteen pyrkivä. Vaativa persoona on kaikkea muuta kuin helppo ihminen. Hän on joustamaton ja sokea näkemään luovasti asioita. Minusta tuntuu, että moni ei ymmärrä tätä.
Liiallinen perfektionismihan ei tarkoita tehokkuutta, vaan sitä että hioo pikkuasioita, käyttää tuntikausia vartin hommaan.
Ratkaisu on siis tulla nopeammin täydellisyyttä hipovaksi. Ei kaikki perfektionismi tarkoita hitautta.
Vierailija kirjoitti:
Roope Tikkanen Helsingistä ?
Ei ollut psykopaatti, ehkä haavoittuva narsisti tai jokin muu alhaisista virtauksista pillastuva kontrollifriikki, joka ei kestänyt sitä, että vaimonsa oli pidetympi tai sosiaalisesti menestyneempi ihminen kuin hän, mustasukkainen psykiatri. Psykopaatti ei pärjäisi psykiatrina kovin pitkään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vaativa persoona ei ole leppoisa. Ennemminkin kuin jännittynyt jousi.
Nyt on pakko sanoa samaa. Nämä ovat jatkuvasti kireitä ja "jousia". Eivät todellakaan ole hyviä työntekijöitä töissä vaan yleensä paäin vastoin. Heillä on omat ajatuksensa siitä mikä on täydellinen, eikä se aina vastaa muiden ajatuksia ja tässä nämä persoonat ovat joustamattomia. Kuka voisi luottaa ihmiseen, joka ei luita sinuun ja sinun kykyihisi? Kuka voisi luottaa ihmiseen, joka ei koskaan pysty myöntämään, että se oma suunnitelma ei ole paras? Kuka luottaa ihmiseen, joka voi alisuoriutumisen pelossa jättää vain tekemättä?
Se on er asia, että saattaa olla omalla lailla täydellisyyteen pyrkivä. Vaativa persoona on kaikkea muuta kuin helppo ihminen. Hän on joustamaton ja sokea näkemään luovasti asioita. Minusta tuntuu, että moni ei ymmärrä tätä.
Liiallinen perfektionismihan ei tarkoita tehokkuutta, vaan sitä että hioo pikkuasioita, käyttää tuntikausia vartin hommaan.
Niin se voi kääntyä itseään vastaan, jos työ vaatii nimenomaan tehokkuutta. Jossakin muussa tapauksessa pikkuasioiden hiominen ja viimeistely taas on elintärkeää ja niiden skippaaminen aikavoiton saamiseksi olisi täydellinen katastrofi. Nuo vaativan persoonallisuuden piirteethän ovat ihan tavallisia piirteitä, jotka ovat vain ylikorostuneita vaativissa. Niistä on joissakin tilanteissa hyötyä, toisissa haittaa.
Totta kai vaativuus kohdistuu muihinkin. Samoin kuin rento persoona, joka hyväksyy itsensä, hyväksyy myös muut.
Kun vaativan kanssa tekee virheen, vähintään hänen leukapielensä kiristyy ja hengitys voi muuttua. Rento taas naurahtaa tai hörähtää. Vaikka kumpikaan ei sanoisi mitään. Näinhän me kotikutoiset traumamme saamme vanhemmiltamme. Pienistä asioista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minulla on vaativa persoonallisuus dg. Itseäni kohtaan, ei muita vaikka toki se heijastuu muihinkin.
Lapsuuteni oli hyvä ja rakastava joten se ei ole ollut syynä. Olin kuitenkin köyhästä perheestä ja tietty epävarmuus ja halu parempaan jäi kytemään. Piti todistaa että oli yhtä hyvä ja että pääsee elämässä eteenpäin. Luterilainen kasvatus velvoitti tekemään 110% jotta kelpasi.
Tuo jäi päälle.
Tähän vielä 40v unettomuus joten kierrokset vain kasvoivat. Piti yrittää enemmän, tehdä paremmin ettei väsymys pääse niskan päälle. Ei päiväunia eikä extralepoa koska oli perhe ja pelkäsin että jos hetkeksi hellitän menetän tilanteen hallinnan. Lisää kierroksia.
No, burnout tuli mutta senkin hoidin tekemällä töitä ja hoitamalla perhettä, 1. taloraksakin osui tähän. Perjantai illasta maanantaiaamuun oksensin migreenissä mutta työt sain tehtyä.
Lapsilta en ole vaatinut mitään mutta toki he ovat kasvaneet mallini mukaan. Onneksi osaavat asettaa rajat työn ja levon välille paremmin ja heillä on myös taloudellisesti paremmin varaa siihen. Mieheni taas osaa ottaa oman leponsa kun tarvitsee ja antaa minun touhuta. Välillä komentaa sohvalle lepäämään.
Nyt eläkkeellä osaan jo päästää irti. Huomasin että äänikirja on sellainen joka saa minut pysähtymään ja myös yöllä rauhoittumaan.
Ei helpoin elämä mutta mielenkiintoinen kyllä!
Huh huh. Enpä ole koskaan ollut niin iloinen itsestäni kuin tätä ketjua luettuani. Elämääni ohjaa käsite ”riittävän hyvä”. Kyllä elämäni on helppoa!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Totta kai vaativuus kohdistuu muihinkin. Samoin kuin rento persoona, joka hyväksyy itsensä, hyväksyy myös muut.
Kun vaativan kanssa tekee virheen, vähintään hänen leukapielensä kiristyy ja hengitys voi muuttua. Rento taas naurahtaa tai hörähtää. Vaikka kumpikaan ei sanoisi mitään. Näinhän me kotikutoiset traumamme saamme vanhemmiltamme. Pienistä asioista.
Voihan vaativakin hyväksyä omat standardinsa, eikä koe asiaa ongelmana.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kohtuuton vaativuus itseä kohtaan ja perfektionismi ihan pikkuasioissakin ajaa hänet helposti burn-outiin.
Joka päivä pitää suorittaa tosi paljon asioita koska vain niin on oikeus olla olemassa. Perfektionistisesti suorittamalla hän hallitsee ahdistustaan. Yleensä ohittaa kehon viestit väsymisestä ja saattaa esim. rikkoa itseään kun rasitusvammatkaan ei pysäytä. Ylimääräinen lepo on hänelle kuin myrkkyä. Ei osaa olla lomalla.
Vanhempana hän saattaa vaatia lapsiltaan kohtuuttomuksia koulussa ja opiskelussa.
Kuvailit juuri sukulaiseni. Kympin tyttö, joka vaatii itseltään ja muilta kympin suoritusta kaikessa. Ikuisesti tyytymätön. Ihan burn outin partaalla, syömishäiriöinen ja onneton, joka purkaa omaa ahdistustaan jatkuvaan suorittamiseen.
Minulla on samanlainen kympin tyttö sukulaisena. Hänellä ikäänkuin kone leikkasi kiinni sen jälkeen kun hänelle avautui, ettei elämä mene aina tarkkojen nuottien mukaan vauvan kanssa. Kun jo siihen pettyy, kuinka vauvanvaatteet silitetään, järjestetään tekee mielettömän sääntökirjan eikä kestä sitä että vauvat eivät syö, nuku, puklaa ja kakkaa jonkun tietyn vauvakirjan kuvauksen ja aikataulun mukaan niin eihän siinä voi muuta olettaa kuin jatkuvien pettymysten sarjaa lapsen kanssa jatkossakin. Jotenkin sain sellaisen vaikutelman, ettei hänelle aito vuorovaikutus lapsensa kanssa edes ole niin tärkeä asia kuin jatkuva lapsen kehittämien ja kehityksen seuranta. Terminä tahtoikä on hänelle kirjoista tuttu mutta käytännössä hän ei kestä sitä ollenkaan. Tenava viettää todella paljon aikaansa isovanhempiensa luona kun äitinsä lepää.
Vierailija kirjoitti:
Huh huh. Enpä ole koskaan ollut niin iloinen itsestäni kuin tätä ketjua luettuani. Elämääni ohjaa käsite ”riittävän hyvä”. Kyllä elämäni on helppoa!
Jos on kyse työnteosta, niin koen tällaisen riittävän hyvä -standardin laiskotteluna. Koko tiimin tulos ja taso valuu alaspäin jos osa ei edes yritä tehdä työtään niin hyvin kuin pystyy. Olisi vaikeaa tai suoraan sanoen mahdotonta olla tällaisella työpaikalla, jossa jollekin riittävän hyvä tarkoittaa erinomaista. Jos kyse on siitä, ettei henkilö pysty parempaan, niin tällöin hieman huonomman suorituksen voi hyväksyä. Jos pystyy erinomaiseen, mutta suorittaa riittävän hyvin, niin tosiasiallisesti on mielestäni vain itsekäs.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei välttämättä läheisille, mutta itseään piiskaa kohtuuttomasti, ankarasti. Vaikuttaahan se läheisiinkin, mutta tuosta kärsivällä varmaan hirveää.
Olen ymmärtänyt että kyseessä on vähän autismin kaltaista ennakoitavuuden ja hallinnan tarvetta joka kasvaa kuormituksen lisääntyessä. Juurisyynä tosin on pohjaton turvattomuuden kokemus joka ajaa epätoivoisesti löytämään järjestystä ympäröivälle epäjärjestykselle.
Epäilen itselläni vähintäänkin piirteitä tästä.
Sellainen jatkuva riittämättömyyden tunne, joka ulottuu aivan kaikkeen. Joku muu on koko ajan parempi, ja pelkään, että minut koska tahansa korvata jollain paremmalla.
Ei ole vain huono itsetunto, vaan jotain paljon syvempää.
Kysyin kerran mun psykiatrilta, että onko mulla sittenkin vaativa persoonallisuus eikä autismi + adhd. Sanoi, että vaativassa PH:ssa ihminen vaatii täydellisyyttä myös läheisiltään ja kollegoiltaan. Sen takia kohdallani ei kriteerit täyttyneet.
Mietin itse jatkuvasti olevani täys luuseri kun en meinaa jaksa keskittyä, mutta sitten kun uppoudun johonkin, niin en voi lopettaa sen asian hinkkaamista ja sen pitää olla täydellistä. Otan paineita myös sosiaalisissa tilanteissa pärjäämisestä.
Vierailija kirjoitti:
Kysyin kerran mun psykiatrilta, että onko mulla sittenkin vaativa persoonallisuus eikä autismi + adhd. Sanoi, että vaativassa PH:ssa ihminen vaatii täydellisyyttä myös läheisiltään ja kollegoiltaan. Sen takia kohdallani ei kriteerit täyttyneet.
Mietin itse jatkuvasti olevani täys luuseri kun en meinaa jaksa keskittyä, mutta sitten kun uppoudun johonkin, niin en voi lopettaa sen asian hinkkaamista ja sen pitää olla täydellistä. Otan paineita myös sosiaalisissa tilanteissa pärjäämisestä.
Minulla varmaan on jonkin asteinen vaativa persoonallisuus siis. Vaativuuteni ulottuu myös läheisiin ja kollegoihin, joskus muihinkin. Tietoisella tasolla pystyn himmailemaan standardien suhteen esimerkiksi lasten kanssa, mutta se kuormittaa ja on epämiellyttävää.
Nyt on pakko sanoa samaa. Nämä ovat jatkuvasti kireitä ja "jousia". Eivät todellakaan ole hyviä työntekijöitä töissä vaan yleensä paäin vastoin. Heillä on omat ajatuksensa siitä mikä on täydellinen, eikä se aina vastaa muiden ajatuksia ja tässä nämä persoonat ovat joustamattomia. Kuka voisi luottaa ihmiseen, joka ei luita sinuun ja sinun kykyihisi? Kuka voisi luottaa ihmiseen, joka ei koskaan pysty myöntämään, että se oma suunnitelma ei ole paras? Kuka luottaa ihmiseen, joka voi alisuoriutumisen pelossa jättää vain tekemättä?
Se on er asia, että saattaa olla omalla lailla täydellisyyteen pyrkivä. Vaativa persoona on kaikkea muuta kuin helppo ihminen. Hän on joustamaton ja sokea näkemään luovasti asioita. Minusta tuntuu, että moni ei ymmärrä tätä.