Lue keskustelun säännöt.
Millainen on vaativa persoonallisuus?
02.06.2026 |
Onko sinulla tai tuttavalla? Netissä on tietoa hyvin vähän ja moni sekoittaa pakko-oireiseen häiriöön.
Kommentit (155)
Vierailija kirjoitti:
Ihan kuin osa olisi jopa jollakin tasolla ylpeitä vaativuudestaan. Ei todella käy kateeksi ammattilaisia, jotka yrittävät auttaa hölläämään nutturaa ihmiseltä, jolla ei motivaatiota muutokseen ole. Näiden vastausten perusteella en ollenkaan ihmettele vertauksia narsismiin.
Sama!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Nimensä mukaisesti vaativa. Vaatii paljon eikä jousta, on hyvin ehdoton.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Täytyy tosiaan erottaa se, että ne vaativan standardit erinomaisuudelle on itse keksittyäjä, ei aidosti täydellisiä suorituksia. Tämä on vaativalle persoonalle vaikea nähdä ja sen vuoksi tulee jatkuvasti ristiriitoja ympäristön omien tavoitteiden kanssa. Vaativa heikkous on se, ettei hän ole luova, vaan saattaa jumittaa pikkuasioihin hiomaan omaa ajatustaan täydellisyydestä. Vaativan persoonan takana on pohjaton itseinho jota hän koittaa peittää "täydellisyyteen" pyrkimisellä.
Jokainen toisen ihmisen "epäonnistuminen" on vaativalle bensaa liekkeihin, sillä tällä hän saa ikään kuin nostettua itsensä "paremmaksi". Näitä on myös hemmetin vaikea hoitaa, sillä myös siinä he olettavat, että hoitaja on "täydellinen" heidän kriteereillään. Heidän on vaikea ottaa hoitosuhteessa kritiikkiä vastaan ja sen myötä muuttaa ajatteluaan, sillä silloin romahtaisi koko usko itseensä ja se todellinen erittäin heikko itsetunto nousisi näkyväksi ja se syvä häpeä, mikä heillä on itseään kohtaan.
Ajattelua siis kuvaa jäykkyys, joka aidosti on muista ihmisistä kaukana täydellisyydestä.
Ei sulla ole käsitystä tästä ilmiöstä. Tulit vain trollaamaan jostain omista näkökulmistasi käsin.
Tässä on nimenomaan täydellinen esimerkki asenteesta, mikä vaativalla persoonalla usein on. "Sinä et tiedä etkä ymmärrä."
Kokemus on vain valitettavasti osoittanut sen, että useimmiten olen oikeassa. Monia ihmisiähän se ymmärrettävästi ärsyttää.
Mutta tässä asiassa et ole. Käytät perusteluita, joissa on vain mustavalkoinen katselu, ilman laajempaa tarkastelua. Sinä olet mielestäsi oikeassa siksi, koska ajattelet maailmaa itsesi kannalta. Jos vaativa persoonallisuus ei olisi iso ongelma, ei sitä luokiteltaisiin persoonallisuushäiriöihin, jota olisi syytä parantaa.
Tuokin, joka sanoi, etten osaa hoitaa potilaita siksi kun ajattelen näin. Kukaan ei sanonut, etteikö tulosta minun potilailla ole tullut, mutta silti he ovat minusta jopa haasteellisempia kuin narsistit. Ja tämä nyt vain on minun kokemus hoidosta. Tosin mietä persoonallisuushäiriöihin erikoistuneita ei ole kovin monia.
Ja joku käytti esimerkkiä musiikista, jossa hiotaan tarkkoja yksityiskohtia? Älykkyys, luovuus ja taide tarvitsee joustavaa mieltä. Te tunnutte edelleen sekoittavan ihmisen, joka osaa keskittyä ja haluaa tehdä koko ajan parasta. Se ei ole sama asia kuin vaativa... silloin aletaan olla lähellä kun siitä kärsitään itse, ja läheiset.
"Ja joku käytti esimerkkiä musiikista, jossa hiotaan tarkkoja yksityiskohtia? Älykkyys, luovuus ja taide tarvitsee joustavaa mieltä. Te tunnutte edelleen sekoittavan ihmisen, joka osaa keskittyä ja haluaa tehdä koko ajan parasta."
Tuo ei ole vaativan ihmisen merkki.
Vierailija kirjoitti:
"Ja joku käytti esimerkkiä musiikista, jossa hiotaan tarkkoja yksityiskohtia? Älykkyys, luovuus ja taide tarvitsee joustavaa mieltä. Te tunnutte edelleen sekoittavan ihmisen, joka osaa keskittyä ja haluaa tehdä koko ajan parasta."
Tuo ei ole vaativan ihmisen merkki.
Itseltään saa vaatia, se kertoo halusta kehittyä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Persoonallisuus on aina kokonaisuus ja kaikki eivät ole samanlaisia samasta diagnoosista huolimatta. Vaativat persoonat eroavat toisistaan mm. oireiden yhdistelmiltään, koska diagnoosiin vaaditaan vain tietty määrä kriteereitä, ei kaikkia, ja ne täyttyvät eri ihmisillä eri tavoin. Yhdellä voi korostua esimerkiksi siisteyden valvonta, jollakin toisella työhulluus. Joku voi kanavoida vaativuuttaan tieteeseen, joku taiteeseen, joku organisointiin.
Vaativat persoonat voivat erota toisistaan myös vaikeusasteeltaan: piirteet vaihtelevat lievästä ja arkielämää hyödyttävästä tarkkuudesta aina vakavampaan ja toimintakykyä lamaannuttavaan häiriöön. Samoin ihmisen itsetuntemus vaikuttaa asiaan. Osa vaativista persoonista tunnistaa oman joustamattomuutensa ja pyrkii muuttumaan. Osa taas pitää toimintaansa ainoana ja oikeana tapana toimia. Myös perusluonne vaikuttaa eroavaisuuksiin. Jotkut ovat ujoja, jotkut ulospäinsuuntautuneita, jotkut herkkiä. Kaikki tällaiset yksilölliset luonteenpiirteet muovaavat sitä, miten vaativuus näkyy ulospäin. Samoin vaativilla persoonilla voi olla erilaiset elämänpiirit. Kasvuhistoria, ammatti, perhetilanne, kaikki tällaiset asiat vaikuttavat siihen, mihin asioihin vaativuus kohdistuu.
Vaativaa persoonallisuutta voidaan hoitaa ja diagnoosin saaneet voivat hyötyä valtavasti esim. kognitiviisesta käyttäytymisterapiasta ja joustavuuden ja itsemyötätunnon opettelusta.
Vaativan persoonan asettamat standardit itselleen ja työlleen voivat johtaa huipputuloksiin. On paljon töitä, joissa pikkutarkkuus on välttämätöntä ja tarpeellista, ei vain muiden ”tehokkaampien tapausten” tielle asettumista.
Vaativat persoonat kykenevät luovuuteen. Kirjailijat, muusikot, arkkitehdit jne, ovat usein pikkutarkkoja perfektionisteja, jotka hiovat ja korjaavat töitään, kunnes ovat tyytyväisiä ja luovat siten mestariteoksia.
Vaativa persoonallisuus ei myös ole sama asia kuin narsismi, johon tässä keskustelussa koko ajan yritetään asia linkittää. Vaativa persoonallisuus (OCPD) ja narsistinen persoonallisuus (NPD) ovat kaksi täysin eri diagnoosia. Vaativa ihminen toimii usein sisäisen moraalin ja velvollisuudentunnon ohjaamana, kun taas narsismille on ominaista empatian puute ja ihailun tarve.
Vaativat ihmiset ovat usein työyhteisöissä luotettavia suorittajia, eivät "taakkoja", vaikka heidän joustamattomuutensa voikin joskus luoda haasteita tiimityölle ja he loistavat paremmin itsenäisemmässä roolissa.
Eli joo, sanoisin, että jos ”ammattilaisen” käsitys vaativista persoonista on hyvin kapea ja yksipuolinen ja hän esittää mustavalkoisia ja leimaavia yleistyksiä kuten tässä ketjussa on esitetty, niin hän on kylläkin hyvin epäammattimainen ja ilmaisee vain omia henkilökohtaisia asenteitaan ja turhautumistaan eikä todellista lääketieteellistä tietoa ja todellisia hoitolinjauksia.
Tai sitten sinun ajatus vaativuudesta on vain kaunisteltu totuus ja ajattelet tämän vuoksi, ettei sinussa ole vikaa tai, että vaativa aidosti tekee vain "täydellistä" ja virheetöntä. Et suostu katsomaan sitä totuutta silmiin, että usein näin ei ole. On harvoja töitä, jossa voit itse keksiä sen täydellisen suorituksen ja tähdätä siihen..
Näin sivusta.
Jännä asia on, että minun, joka hoidan näitä myös päälle hyökätään, vaikka sanoin myös itse omaavani paljon piirteitä tästä.
Ja kyllä, en kuuntele naurettavia väitteitä itsestäni tai naurettavia väitteitä siitä, ettei potilaani ole kehittyneitä... Vaativan yleinen piirre, tekee olettamuksia oman "oikeassa olemisen halun" vuoksi. Eikä edes lue, että en todellakaan saa heitä etenemään. Sanoin vain, että he ovat vaikeita hoidettavia.
Täydellisyyteen pyrkimyksenä tiedetään aina olevan häpeä ja pelko omasta itsestä riittämättömänä. Halusit ymmärtää sitä tai et. Ihminen ei voi olla täydellinen, se joka jatkuvasti sitä itseltään vaatii, peittää aina aitoa sisintään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Nimensä mukaisesti vaativa. Vaatii paljon eikä jousta, on hyvin ehdoton.
Juuri näin!
Vierailija kirjoitti:
"Ja joku käytti esimerkkiä musiikista, jossa hiotaan tarkkoja yksityiskohtia? Älykkyys, luovuus ja taide tarvitsee joustavaa mieltä. Te tunnutte edelleen sekoittavan ihmisen, joka osaa keskittyä ja haluaa tehdä koko ajan parasta."
Tuo ei ole vaativan ihmisen merkki.
Nimen omaan ei ole, vaikka siellä tuo eräs kertoo vaativan olevan esim. tod näk se ja se.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vaativat persoonat voivat erota toisistaan myös vaikeusasteeltaan: piirteet vaihtelevat lievästä ja arkielämää hyödyttävästä tarkkuudesta aina vakavampaan ja toimintakykyä lamaannuttavaan häiriöön.
Lievä ja arkielämää hyödyttävä tarkkuus ei todellakaan riitä diagnoosiin. Kyllä häiriö on aina häiriö, josta on selkeää haittaa henkilölle itselleen ja/tai hänen ympäristölleen. Siitäkin huolimatta, että niistä kahdeksasta kriteeristä täyttyisi vain neljä mieluisinta.
Vaativa ihminen todennäköisesti on äärimmäisen tunnollinen ihminen, ts. ei ole lainkaan vätys, nahjus ja laiska ihminen. On todennäköisesti hyvin tavoitteellinen ja päämäärähakuinen, ts. asettaa itselleen kovia tavoitteita ja pyrkii pääsemään tavoitteisiinsa. Omaa todennäköisesti energiaa, virtaa ja voimaa normi-ihmistä enemmän. Analyyttinen, kriittinen ja asiakeskeinen todennäköisesti. Ei tyydy pintapuolisiin selityksiin, vaan pyrkii menemään asioissa syvemmälle. Ei välttämättä vaadi toisilta ihmisiltä lainkaan yhtä paljon kuin itseltään. Todennäköisesti hyvin suorapuheinen, rehellinen ja totuudenmukainen ihminen, jolla on älyllinen omatunto, eikä syyllisty älylliseen epärehellisyyteen. Herättää helposti kateutta muissa ihmisissä, ja on täten altis takaiskuille eli selkäänpuukotuksille ihmissuhteissa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ihmissuhteista tuli mieleen, että useampaa vaativaa on yhdistänyt epätasapainoinen parisuhde. Mikä on sinänsä jännä, että äkkiseltään voisi vaativan luulla olevan erityisen vaativa ja tarkka myös puolison valinnassa. Tämä ei kuitenkaan näytä läheskään aina toteutuvan. Ennemminkin päädytään suhteeseen, jossa kumpikin vaatii paljon vain häneltä. Sitten päädytään miellyttämään ja yliymmärtämään, ja yritetään olla niin täydellinen kumppani, että toinenkin alkaisi paremmaksi. Vaaditaan itseltä onnistumista koko parisuhteen kannatteluun ja pelastamiseen.
Vaativa persoona voi helposti olla jonkinlaisen parisuhdeväkivallan uhri.
Eikö ole koulunkäynti maistunut kun tuota kyselet. Takaisin opiskelemaan niin tiedät tuohonkin vastauksen. Taisit nukkua tunneilla kun tietoa jaettiin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Huh huh. Enpä ole koskaan ollut niin iloinen itsestäni kuin tätä ketjua luettuani. Elämääni ohjaa käsite ”riittävän hyvä”. Kyllä elämäni on helppoa!
Jos on kyse työnteosta, niin koen tällaisen riittävän hyvä -standardin laiskotteluna. Koko tiimin tulos ja taso valuu alaspäin jos osa ei edes yritä tehdä työtään niin hyvin kuin pystyy. Olisi vaikeaa tai suoraan sanoen mahdotonta olla tällaisella työpaikalla, jossa jollekin riittävän hyvä tarkoittaa erinomaista. Jos kyse on siitä, ettei henkilö pysty parempaan, niin tällöin hieman huonomman suorituksen voi hyväksyä. Jos pystyy erinomaiseen, mutta suorittaa riittävän hyvin, niin tosiasiallisesti on mielestäni vain itsekäs.
Olen tuo, jolle vastaat.
Olen opettaja. Teen töitä yksin, enkä tiimissä. Enkä leiki kenenkään hengellä.
Huomaatko muuten ollenkaan itse, kuinka omalla narratiivilläsi pidät kiinni luulosta, että vaativuus on hyvästä? Normaalielämässä on hyvin, hyvin harvoin on tilanteita, joissa täydellinen suorittaminen on tärkeää.
Vierailija kirjoitti:
"Ja joku käytti esimerkkiä musiikista, jossa hiotaan tarkkoja yksityiskohtia? Älykkyys, luovuus ja taide tarvitsee joustavaa mieltä. Te tunnutte edelleen sekoittavan ihmisen, joka osaa keskittyä ja haluaa tehdä koko ajan parasta."
Tuo ei ole vaativan ihmisen merkki.
Jeps. Tämän palsta-ammattilaisen kannattaisi harkita alan vaihtoa.
Vierailija kirjoitti:
Ihan kuin osa olisi jopa jollakin tasolla ylpeitä vaativuudestaan. Ei todella käy kateeksi ammattilaisia, jotka yrittävät auttaa hölläämään nutturaa ihmiseltä, jolla ei motivaatiota muutokseen ole. Näiden vastausten perusteella en ollenkaan ihmettele vertauksia narsismiin.
"Sen kun hölläät nutturaa" on kuin kehottaisit sairaanhoitajia vain neuvottelemaan paremmat palkat itselleen. Sinänsä oikeassa, mutta sivuuttaa realiteetit aivan täysin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En siedä keskinkertaisuutta. Olen tyytyväinen vain täydelliseen suoritukseen. Joskus tekemättä jättäminen on parempi vaihtoehto jos tekeminen tarkoittaisi huonosti tehtyä.
Kuulostaa tutulta. Minua ei ole diagnosoitu, mutta asioiden delegointi on pahinta kryptoniittia eikä säästä aikaani tai energiaani laisinkaan sillä joudun joko tekemään perusteelliset ohjeet tai korjailemaan muiden jälkiä. En koe olevani muita parempi, mutta pystyn seisomaan omien virheideni takana, muiden en.
Sisältääkö tää ajattelu myös sen, että vain yksi tapa eli omasi on oikea? Työasioissa voikin olla ihan fakta, mutta elämässä yleensä ehkä ei. Esim tiskikoneen voi oikeasti täyttää lukemattomilla eri tavoilla ja silti tulee puhdasta, vain yksi tapa ei ole oikea, vaikka moni niin luulee ja se, että mahtuuko 18 vai 20 haarukkaa kyytiin ei todellisuudessa merkitse mitään. Ensi viikko elämässä on tästä riippumatonta.
Vierailija kirjoitti:
Vaativat persoonat voivat erota toisistaan myös vaikeusasteeltaan: piirteet vaihtelevat lievästä ja arkielämää hyödyttävästä tarkkuudesta aina vakavampaan ja toimintakykyä lamaannuttavaan häiriöön.
Lievä ja arkielämää hyödyttävä tarkkuus ei todellakaan riitä diagnoosiin. Kyllä häiriö on aina häiriö, josta on selkeää haittaa henkilölle itselleen ja/tai hänen ympäristölleen. Siitäkin huolimatta, että niistä kahdeksasta kriteeristä täyttyisi vain neljä mieluisinta.
Ja kuitenkin tässäkin ketjussa usea ihminen on tunnistanut itsessään vaativan persoonallisuuden piirteitä, vaikka heillä ei ole diagnosoitu kyseistä häiriötä tai he eivät ole kuulleetkaan siitä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Täytyy tosiaan erottaa se, että ne vaativan standardit erinomaisuudelle on itse keksittyäjä, ei aidosti täydellisiä suorituksia. Tämä on vaativalle persoonalle vaikea nähdä ja sen vuoksi tulee jatkuvasti ristiriitoja ympäristön omien tavoitteiden kanssa. Vaativa heikkous on se, ettei hän ole luova, vaan saattaa jumittaa pikkuasioihin hiomaan omaa ajatustaan täydellisyydestä. Vaativan persoonan takana on pohjaton itseinho jota hän koittaa peittää "täydellisyyteen" pyrkimisellä.
Jokainen toisen ihmisen "epäonnistuminen" on vaativalle bensaa liekkeihin, sillä tällä hän saa ikään kuin nostettua itsensä "paremmaksi". Näitä on myös hemmetin vaikea hoitaa, sillä myös siinä he olettavat, että hoitaja on "täydellinen" heidän kriteereillään. Heidän on vaikea ottaa hoitosuhteessa kritiikkiä vastaan ja sen myötä muuttaa ajatteluaan, sillä silloin romahtaisi koko usko itseensä ja se todellinen erittäin heikko itsetunto nousisi näkyväksi ja se syvä häpeä, mikä heillä on itseään kohtaan.
Ajattelua siis kuvaa jäykkyys, joka aidosti on muista ihmisistä kaukana täydellisyydestä.
Ei sulla ole käsitystä tästä ilmiöstä. Tulit vain trollaamaan jostain omista näkökulmistasi käsin.
Tässä on nimenomaan täydellinen esimerkki asenteesta, mikä vaativalla persoonalla usein on. "Sinä et tiedä etkä ymmärrä."
Kokemus on vain valitettavasti osoittanut sen, että useimmiten olen oikeassa. Monia ihmisiähän se ymmärrettävästi ärsyttää.
Mutta tässä asiassa et ole. Käytät perusteluita, joissa on vain mustavalkoinen katselu, ilman laajempaa tarkastelua. Sinä olet mielestäsi oikeassa siksi, koska ajattelet maailmaa itsesi kannalta. Jos vaativa persoonallisuus ei olisi iso ongelma, ei sitä luokiteltaisiin persoonallisuushäiriöihin, jota olisi syytä parantaa.
Tuokin, joka sanoi, etten osaa hoitaa potilaita siksi kun ajattelen näin. Kukaan ei sanonut, etteikö tulosta minun potilailla ole tullut, mutta silti he ovat minusta jopa haasteellisempia kuin narsistit. Ja tämä nyt vain on minun kokemus hoidosta. Tosin mietä persoonallisuushäiriöihin erikoistuneita ei ole kovin monia.
Ja joku käytti esimerkkiä musiikista, jossa hiotaan tarkkoja yksityiskohtia? Älykkyys, luovuus ja taide tarvitsee joustavaa mieltä. Te tunnutte edelleen sekoittavan ihmisen, joka osaa keskittyä ja haluaa tehdä koko ajan parasta. Se ei ole sama asia kuin vaativa... silloin aletaan olla lähellä kun siitä kärsitään itse, ja läheiset.
Luovuus ei tarkoita vain vapaata assosiaatiota. On olemassa myös hallittua, teknistä ja rakenteellista luovuutta, kuten aikaisemmin mainittu arkkitehtuuri tai klassinen musiikki tai vaikkapa hyperrealistinen maalaustaide. Tällöin vaativuus ja joustamattomuus ovat jopa edellytyksiä onnistumiselle. On olemassa analyyttista ja loogista älykkyyttä, joka auttaa luomaan monimutkaisia järjestelmiä ja teoksia, ja vaativa persoona voi käyttää älykkyyttään asioiden syvälliseen ymmärtämiseen ja hallintaan. Vaikka vaativa persoona voi olla joustamaton esimerkiksi rutiineissa, hän voi joissakin asioissa sallia itselleen joustavuutta. Esim. juuri taiteen sisällä. Silloin hän on määritellyt taiteeseen liittyvät säännöt erilaisiksi.
Monet historian nimekkäät taiteilijat, kirjailijat ja ohjaajat ovat olleet äärimmäisen vaativia, pakko-oireisia, joustamattomia ja perfektionisteja. Ja silti aikaansaavia, joiden tuotoksista muut ovat hyötyneet ja nauttineet. Michelangelo oli tunnetusti eristäytyvä ja pakkomielteisen tarkka töistään. Hän tuhosi omia luonnoksiaan ja teoksiaan, jos ne eivät miellyttäneet häntä. Virginia Woolfin kirjoitusprosessiin sisältyi äärimmäinen itsekritiikki ja tarve hioa tekstiä loputtomasti. Alfred Hitchcock suunnitteli elokuvansa niin tarkasti etukäteen paperilla, että lopulta kuvaus oli oikeastaan vain mekaaninen suoritus. Stanley Kubrick oli pakkomielteinen visuaalisesta symmetriasta ja mittasi lavasteet ja kameran linjat sentilleen, jotta kuva olisi täydellisen symmetrinen. Joustamatonta ehkä, mutta samalla hänen luova prosessinsa. Beethoven saattoi korjailla ja hioa teosta vuosikausia, koska mikään ei vaikuttanut tyydyttävän häntä. Jne. jne.
Jos olisin saanut palkkani päälle ylimääräisen euron aina kun kuulin vaativan sanat: "Vaadin jo itseltäni enemmän kuin kukaan muu ikinä voisi", olisin jo viettämässä leppoisia eläkepäiviä. Tuolla he tietysti tarkoittivat, etteivät ota vastaan minkäänlaisia neuvoja tai muutosehdotuksia, koska he jo tekevät kaikkensa ja enemmän. Selvästikään haluamatta muuta kuin vahvistusta sille, miten jo tekevät kaiken oikein.