Vakituinen siedettävä työ ja rauhallinen elämä ovat nykyään saavuttamatonta luksusta

Mikäli tuo on todellisuutta sinulle, se ei ole sitä kaikille. Eli älä yleistä. Itse sain  vähän aika sit vakituisen työn, mutta se alkaa vasta myöhemmin kesällä.

Ensinnäkin on vaikeaa saada työtä jossa ei olisi jokin pahasti pielessä, terveyttä, vakautta, hyvää asuinpaikkaa, mitään näistä...juu ei tässä elämässä. Tai jos yksi asia on välillä hyvin niin eikös hetken päästä matto ole repäisty jalkojen alta. AP

Tiedän että elämäni on luksusta, mutta kyllä se ihan saavutettavissa oli.

Johtuu osittain myös siitä, ettei ko konseptia enää elämässä arvosteta.

Vierailija kirjoitti:

Mikäli tuo on todellisuutta sinulle, se ei ole sitä kaikille. Eli älä yleistä. Itse sain  vähän aika sit vakituisen työn, mutta se alkaa vasta myöhemmin kesällä.

No mulla tämä on ilmeisesti näin. Elämä on ollut täynnä epäonnea. Miksi en saa edes tällaisella länkytyspalstalla sanoa sitä ääneen? AP 

Itse elänyt noin 30 vuotta. 

Lapseni ja puolisonsa olivat työttöminä pienen vauvan kanssa noin 2 vuotta sitten. Nyt olemmilla vakityö, oma asunto ja kaikki kunnossa

Vierailija kirjoitti:

Tiedän että elämäni on luksusta, mutta kyllä se ihan saavutettavissa oli.

Olen yrittänyt vuosikaudet. Ei ole ollut mulle mahdollista. Kukaan ei kerro mikä tässä on se asia jonka teen väärin. Yritän ja yritän eikä vain onnistu. CV on täynnä silppua josta osa on monivuotisia työsuhteita, mutta en saa mitään pysyvää. Ja jos jotain muuta pysyvän oloista on elämässä niin eiköhän sekin asia korjaannu pian. AP

Työelämä on koventunut. Se vakituinen työkin voi ajaa burn-outiin.

Ap, sama tilanne. Mutta ajattelen niin että jos saisin silpputyöni järjestettyä niin että selviän laskuista, olisin jo voiton puolella.

Vierailija kirjoitti:

Ensinnäkin on vaikeaa saada työtä jossa ei olisi jokin pahasti pielessä, terveyttä, vakautta, hyvää asuinpaikkaa, mitään näistä...juu ei tässä elämässä. Tai jos yksi asia on välillä hyvin niin eikös hetken päästä matto ole repäisty jalkojen alta. AP

Nyt kyllä suurentelet asioita aika pahasti. Kaikissa paikoissa on ne omat ongelmansa. Niistä ei kannata tehdä ongelmia itselle, mikäli ne eivät itseä kosketa. Pitää hieman osata sulkea silmiään.

Vierailija kirjoitti:

Ap, sama tilanne. Mutta ajattelen niin että jos saisin silpputyöni järjestettyä niin että selviän laskuista, olisin jo voiton puolella.

Ahdistus ja paha olo ovat nykyään joka päivä mukana. Työ on sitten taas sitä, että vaikka olisin miten osaava niin lisää kaadetaan niskaan, mutta kiitoksen lisäksi ei saa parempaa sopimusta vaan sen saa joku joka osaa pelata sitä sosiaalista peliä oikein. En jaksa enää tätä. 

Tässäkin ketjussa nämä jotka selvästikin osaavat pelata tätä elämän peliä tulevat vielä potkimaan. Eli ei saa sanoa ääneen miten epäreilulta ja pahalta elämä tuntuu kun siitä hyvästä tullaan lyömään. AP

Mikä on pielessä suurimassa osassa töitä?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tiedän että elämäni on luksusta, mutta kyllä se ihan saavutettavissa oli.

Olen yrittänyt vuosikaudet. Ei ole ollut mulle mahdollista. Kukaan ei kerro mikä tässä on se asia jonka teen väärin. Yritän ja yritän eikä vain onnistu. CV on täynnä silppua josta osa on monivuotisia työsuhteita, mutta en saa mitään pysyvää. Ja jos jotain muuta pysyvän oloista on elämässä niin eiköhän sekin asia korjaannu pian. AP

Kyllä minunkin elämä oli täyttä paskaa ekat 20 vuotta, sitten sitä seuraavat 10 vuotta kovaa työtä saadakseni itseni (työ)kuntoon ja oli myös silppuinen CV, mutta nyt viimeiset ~6 vuotta vakkarityössä ja elämä seesteistä ja täysin omissa käsissäni, voin tehdä mitä huvittaa. Tuntuu kyllä luksukselta. En sanonut että olisi aina ollut helppoa, mutta kyllä tämä saavutettavissa on. Pitää vaan yrittää ja yrittää kunnes onnistuu, valittamalla et sitä saa, eikä kukaan voi antaa sinulle valmiita vastauksia.

-se, jolle vastasit

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mikäli tuo on todellisuutta sinulle, se ei ole sitä kaikille. Eli älä yleistä. Itse sain  vähän aika sit vakituisen työn, mutta se alkaa vasta myöhemmin kesällä.

No mulla tämä on ilmeisesti näin. Elämä on ollut täynnä epäonnea. Miksi en saa edes tällaisella länkytyspalstalla sanoa sitä ääneen? AP 

Siksi, kun suurinta osaa ihmisistä ärsyttää se, että joku länkyttää asioista. Mitä olet yrittänyt tehdä parantaaksesi omaa asemaasi? Oletko opiskellut lisää? Tai harkinnut täydellistä alan vaihtoa? Onko ammattitaitosi yleisesti ajantasalla?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ensinnäkin on vaikeaa saada työtä jossa ei olisi jokin pahasti pielessä, terveyttä, vakautta, hyvää asuinpaikkaa, mitään näistä...juu ei tässä elämässä. Tai jos yksi asia on välillä hyvin niin eikös hetken päästä matto ole repäisty jalkojen alta. AP

Nyt kyllä suurentelet asioita aika pahasti. Kaikissa paikoissa on ne omat ongelmansa. Niistä ei kannata tehdä ongelmia itselle, mikäli ne eivät itseä kosketa. Pitää hieman osata sulkea silmiään.

En suurentele. Tässä ollaan nytkin työttömänä kotona lapsen kanssa ja koti saattaa olla lähdössä alta. En valinnut tätä vai valitsinko? AP

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ap, sama tilanne. Mutta ajattelen niin että jos saisin silpputyöni järjestettyä niin että selviän laskuista, olisin jo voiton puolella.

Ahdistus ja paha olo ovat nykyään joka päivä mukana. Työ on sitten taas sitä, että vaikka olisin miten osaava niin lisää kaadetaan niskaan, mutta kiitoksen lisäksi ei saa parempaa sopimusta vaan sen saa joku joka osaa pelata sitä sosiaalista peliä oikein. En jaksa enää tätä. 

 

Tässäkin ketjussa nämä jotka selvästikin osaavat pelata tätä elämän peliä tulevat vielä potkimaan. Eli ei saa sanoa ääneen miten epäreilulta ja pahalta elämä tuntuu kun siitä hyvästä tullaan lyömään. AP

Ymmärrän että olet pettynyt, kun ei vakinaisteta. Mutta mietin, tuntuuko sinusta, että olet huonompi ihminen, kun sinulla on vain määräaikainen työsopimus? Minulla oli pitkään tilanne niin, mutta nyt en enää jaksa välittää ja se on helpottanut oloa.

Terv. Se toinen silpputyöntekijä

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mikäli tuo on todellisuutta sinulle, se ei ole sitä kaikille. Eli älä yleistä. Itse sain  vähän aika sit vakituisen työn, mutta se alkaa vasta myöhemmin kesällä.

No mulla tämä on ilmeisesti näin. Elämä on ollut täynnä epäonnea. Miksi en saa edes tällaisella länkytyspalstalla sanoa sitä ääneen? AP 

Siksi, kun suurinta osaa ihmisistä ärsyttää se, että joku länkyttää asioista. Mitä olet yrittänyt tehdä parantaaksesi omaa asemaasi? Oletko opiskellut lisää? Tai harkinnut täydellistä alan vaihtoa? Onko ammattitaitosi yleisesti ajantasalla?

Olen yrittänyt ja opiskellut todellakin. Ihan uskomatonta ettei edes anonyymilla palstalla saa sanoa asioita ääneen. Missä sitten? Menenkö huutamaan keskelle kaupunkia? Kerro missä asut niin tulen ikkunan alle kailottamaan. On paha mieli, yhyy vttu, sori kun itken, byää! AP

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mikäli tuo on todellisuutta sinulle, se ei ole sitä kaikille. Eli älä yleistä. Itse sain  vähän aika sit vakituisen työn, mutta se alkaa vasta myöhemmin kesällä.

No mulla tämä on ilmeisesti näin. Elämä on ollut täynnä epäonnea. Miksi en saa edes tällaisella länkytyspalstalla sanoa sitä ääneen? AP 

Siksi, kun suurinta osaa ihmisistä ärsyttää se, että joku länkyttää asioista. Mitä olet yrittänyt tehdä parantaaksesi omaa asemaasi? Oletko opiskellut lisää? Tai harkinnut täydellistä alan vaihtoa? Onko ammattitaitosi yleisesti ajantasalla?

Ehkäpä sinullekin tulee vielä elämässä isoja vastoinkäymisiä. Nyt hyväosaisuus estää sinua tuntemasta empatiaa.

Valittaminen tilanteesta ärsyttää ihmisiä, koska he eivät halua muistaa, että heillekin voi joskus käydä huonosti.

Luksusta on elää omilla säästöillä rauhallista elämää töistä stressaamatta. Kaikki on täydellistä paitsi naapurit joiden mielestä olet juoppo tai hullu kun et käy töissä. Mutta väliäkö noista. Kontatkoon köyhät naapurit keskenään vaikka piirileikkiä.