Vakituinen siedettävä työ ja rauhallinen elämä ovat nykyään saavuttamatonta luksusta

Minulla on ”siedettävä työ ja rauhallinen elämä ”, mikä johtuu akateemisesta tutkinnosta ja pitkästä työurasta. Siitä on kertynyt erityisosaamista, jota työnantaja arvostaa. En ole mikään uratykki, vaan halunnut työn, joka takaa rauhallisen siviilielämän ja kohtuullisen toimeentulon koulutus ja pitkä työura huomioiden. Siinä välissä on syntynyt pari lastakin, mutta vanhemmuus ei ole ollut mitään suorittamista vaan normaalia läsnäoloa ja perhe-rlämää. En edes ymmärrä miten vanhemmuutta ”suoritetaan”, kuten esim. Hesarista olen saanut lukea.

Ap:n kuvailemat asiat ovat silti monille ihan tavallista elämää. Jokainen työpäivä ei ole maaginen, mutta hyvällä porukalla selvitään. Tavallinen talo pikkukaupungissa, lapset, ystäviä, alkeellinen mökki, varaa matkustella Välimerelle peruslomakohteisiin. Ei luksusta, mutta ihan hyvää elämää. 

Kyllähän tämän hallituksen aikaansaama lama on nostanut Suomen työttömyyden Euroopan pahimmaksi. 

Lopputulos on juuri tätä - paskaduunieissakin hiostetaan ihmiset burniksen partaalle jatkuvasti keskeytyvin määräaikaistuksin. Vain omistava luokka saa enää tehdä mielekästä työtä. 

Myös asiantuntijatöihin ja jopa julkiselle puolelle on tullutl entistä kovempi seuranta. Osin toki etätyön seurauksena. Mutta siis enää ei riitä se että tuottaa ideaa ja korjaa asioita ja on innostunut työstään - nyt pitää myös raportoida jokainen minuutti ja auta armias jos käyt paskalla kesken työajan ja joku huomaa että liikennevalo oli vaihtunut keltaiseksi, niin kysytään että missäs olit.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ap, sama tilanne. Mutta ajattelen niin että jos saisin silpputyöni järjestettyä niin että selviän laskuista, olisin jo voiton puolella.

Ahdistus ja paha olo ovat nykyään joka päivä mukana. Työ on sitten taas sitä, että vaikka olisin miten osaava niin lisää kaadetaan niskaan, mutta kiitoksen lisäksi ei saa parempaa sopimusta vaan sen saa joku joka osaa pelata sitä sosiaalista peliä oikein. En jaksa enää tätä. 

 

Tässäkin ketjussa nämä jotka selvästikin osaavat pelata tätä elämän peliä tulevat vielä potkimaan. Eli ei saa sanoa ääneen miten epäreilulta ja pahalta elämä tuntuu kun siitä hyvästä tullaan lyömään. AP

Ymmärrän että olet pettynyt, kun ei vakinaisteta. Mutta mietin, tuntuuko sinusta, että olet huonompi ihminen, kun sinulla on vain määräaikainen työsopimus? Minulla oli pitkään tilanne niin, mutta nyt en enää jaksa välittää ja se on helpottanut oloa.

Terv. Se toinen silpputyöntekijä

Ei siinäkään mitään, mutta mulla ei yleensäkään ole vaikutusmahdollisuuksia mihinkään. Havahduin siihen kun saattaa tämä nykyinen (vuokra)koti olla lähdössä alta. En voi vaikuttaa mihinkään. Mulla ei ole enää voimia kun ei ole turvallisuudentunnetta. Kiusattiin vuosikaudet päiväkodista ja koulusta lähtien ja kun yritin rakentaa elämääni koko aikuisiän havahduin siihen, että se on samaa räpiköintiä aina vain. 

Viimeinen niitti oli kun näin miten toinen lapsi potki ja löi omaani päiväkodissa. Siihen puuttui henkilökunta, mutta se tavallaan tuhosi jotain sisälläni. Tuntuu etten enää jaksa. Sitten kuulen tästä asunnosta yms. Olo on lamaantunut. Ihan loppu. Varmaan ylläpito poistaa tämän, totta kai. AP

Vierailija kirjoitti:

Mikä on pielessä suurimassa osassa töitä?

Ei mikään. PItäisi olla kiitollinen sen, joka töissä saa käydä vai onko se pielessä että ei saa puuhastella mitä haluaa, räplätä kännykkää työajalla?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ensinnäkin on vaikeaa saada työtä jossa ei olisi jokin pahasti pielessä, terveyttä, vakautta, hyvää asuinpaikkaa, mitään näistä...juu ei tässä elämässä. Tai jos yksi asia on välillä hyvin niin eikös hetken päästä matto ole repäisty jalkojen alta. AP

Nyt kyllä suurentelet asioita aika pahasti. Kaikissa paikoissa on ne omat ongelmansa. Niistä ei kannata tehdä ongelmia itselle, mikäli ne eivät itseä kosketa. Pitää hieman osata sulkea silmiään.

En suurentele. Tässä ollaan nytkin työttömänä kotona lapsen kanssa ja koti saattaa olla lähdössä alta. En valinnut tätä vai valitsinko? AP

Jaaaaaaaa, menit sit tekemään lapsen... no se oli eka virheesi. Teit lapsen ja ihmettelet kun elämä ei ole rauhaisaa... No shit Sherlock.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mikä on pielessä suurimassa osassa töitä?

Ei mikään. PItäisi olla kiitollinen sen, joka töissä saa käydä vai onko se pielessä että ei saa puuhastella mitä haluaa, räplätä kännykkää työajalla?

En katso kännykkää ja teen koko ajan töitä. Silti jotain teen ilmeisesti väärin kun suoritus ei kelpaa eikä jatkoon pääse. Ei naurata. Muut pärjäävät jollain keinolla x jota mulla ei ole tai jota en ymmärrä. MIKÄ on se asia jonka teen VÄÄRIN? En voi korjata mitään mitä en ymmärrä tehneeni väärin. AP

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mikäli tuo on todellisuutta sinulle, se ei ole sitä kaikille. Eli älä yleistä. Itse sain  vähän aika sit vakituisen työn, mutta se alkaa vasta myöhemmin kesällä.

No mulla tämä on ilmeisesti näin. Elämä on ollut täynnä epäonnea. Miksi en saa edes tällaisella länkytyspalstalla sanoa sitä ääneen? AP 

Siksi, kun suurinta osaa ihmisistä ärsyttää se, että joku länkyttää asioista. Mitä olet yrittänyt tehdä parantaaksesi omaa asemaasi? Oletko opiskellut lisää? Tai harkinnut täydellistä alan vaihtoa? Onko ammattitaitosi yleisesti ajantasalla?

Olen yrittänyt ja opiskellut todellakin. Ihan uskomatonta ettei edes anonyymilla palstalla saa sanoa asioita ääneen. Missä sitten? Menenkö huutamaan keskelle kaupunkia? Kerro missä asut niin tulen ikkunan alle kailottamaan. On paha mieli, yhyy vttu, sori kun itken, byää! AP

Ei elämä sentään kuinka lapsellinen ja säälittävä olet. Nyt paljastit suurimman ongelmasi, olet todellinen draama queen. Ei ihme, että sinua ei siedetä. Muokkaa itseäsi sellaiseksi, millainen normaali aikuinen ihminen on. Mene vaikka huutamaan keskelle kaupunkia, ei se mua kiinnosta. Todennäköisesti poliisit tulevat hakemaan sinut rauhoittumaan.

Olemme akateeminen vela-pariskunta erityisasiantuntijatehtävissä ja koemme oman työmme mielekkääksi ja palkitsevaksi. Lisäksi siisti ja kevyt sisätyö antaa jaksamista liikuntaharrastuksille. Käymme kuntosalilla ja pelaamme tennistä ja golfia. Asumme rauhallisella alueella ja yleisesti ottaen elämämme on varsin rauhallista. Käymme viikonloppuisin hotellilomilla ja harrastamme korkeakulttuuria.

Mulla vakituinen osa-aikatyö ja rauhallinen elämä mutta mielummin vaihtaisin tämän työn kokoaikaiseen työhön. 

Työajat olisi mukavimmat jos esim. olisi 8-16 ja viikonloput vapaat. Nyt on monesti muutama tunti aamulla,pari tuntia taukoa ja sitten pari tuntia päivällä ja taas pari tuntia taukoa ja illalla pari tuntia. 

On mulla vapaata 1-2 viikossa kun laki niin vaatii mutta ne sijoittuu yleensä viikolle vaikka sillä ei merkitystä mulle ole milloin vapaat on mutta työaika olisi mulle mukavempi kokoaikatyössä. 

Täydet kesälomat mulla on nykyisessä työssäni. Viime viikon olin kesälomalla ja tämän viikon olen. Loput 2 viikkoa heinäkuussa

Olen yrittänyt saada kokoaikatöitä vaikka kukaan ei multa sitä vaadi koska en hae tukia mutta töiden saaminen on äärimmäisen vaikeaa nykyään. Työtön työnhakija olen  mutta työnhaku velvollisuus mulla 0. 

Vierailija kirjoitti:

Mulla vakituinen osa-aikatyö ja rauhallinen elämä mutta mielummin vaihtaisin tämän työn kokoaikaiseen työhön. 

 

Työajat olisi mukavimmat jos esim. olisi 8-16 ja viikonloput vapaat. Nyt on monesti muutama tunti aamulla,pari tuntia taukoa ja sitten pari tuntia päivällä ja taas pari tuntia taukoa ja illalla pari tuntia. 

 

On mulla vapaata 1-2 viikossa kun laki niin vaatii mutta ne sijoittuu yleensä viikolle vaikka sillä ei merkitystä mulle ole milloin vapaat on mutta työaika olisi mulle mukavempi kokoaikatyössä. 

 

Täydet kesälomat mulla on nykyisessä työssäni. Viime viikon olin kesälomalla ja tämän viikon olen. Loput 2 viikkoa heinäkuussa

 

Olen yrittänyt saada kokoaikatöitä vaikka kukaan ei multa sitä vaadi koska en hae tukia mutta töiden saaminen on äärimmäisen vaikeaa nykyään. Työtön työnhakija olen  mutta työnhaku velvollisuus mulla 0. 

Lisään vielä että mun nykyinen työ on helppoa ja mukavaa mutta silti välillä työajat harmittaa ja palkalla tulen toimeen ja saan ostettua kaiken mitä haluan ja muutenkin pystyn tekemään vapaa-ajalla asioita joista nautin.

Olen ollut työelämässä viimeiset 25 vuotta ja kyllä minä näen työelämän valtavan muutoksen ja tietynlaisen raaistumisen. Kiire ja vaatimus moniosaamisesta vaivaavat vähän alaa kuin alaa. Työelämää aloitellessani erilaiset työpaikkojen tukipalvelut olivat itsestään selvyys. Nykyään sinun on oman substanssisi lisäksi kyettävä olemaan it-tuki, sihteeri, taloushallinto, toimitilahuoltaja ja tietenkin kyettävä myös johtamaan itseäsi. Lisäksi työpaikoilta on kadonnut tyystin sellainen opettaja-oppipoika toimintamalli. Ennen oli kaikille selvää, että työelämää aloittelevia ja alalla uusia opetetaan ja perehdytetään, mutta nykyään halutaan valmis ammattilainen aloittelijan palkalla.

Samaan aikaan työelämän ulkopuolella jo koululaisilta odotetaan suurta itseohjautuvuutta ja joska pieniltä tätä ei voi oikeasti odottaa, ohjaaminen jää entistä enemmän kotien vastuulle. Ammatilliset koulut on ajettu alas ja jopa yliopistosta valmistutaan kortistoon tai pätkätyökierteeseen. Tämä aiheuttaa taloudellisia haasteita, jotka kertaantuvat kun koko talous on muutenkin epävarmalla pohjalla. Samalla globaalit kriisit syvenevät ja lisäävät edelleen epävarmuutta.

Keskustelu kuitenkin polkee lähinnä uupuvien ja ahdistuvien ihmisten kohdalla heidän yksilöllisiä ominaisuuksian tuijottaen. Kaikki me huomaamme kuinka valtavasti maailma on muuttunut lyhyessä ajassa, mutta silti syytämme yksilöä, vaikka samaa ahdinkoa kokevia yksilöitä on yhä enemmän.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ap, sama tilanne. Mutta ajattelen niin että jos saisin silpputyöni järjestettyä niin että selviän laskuista, olisin jo voiton puolella.

Ahdistus ja paha olo ovat nykyään joka päivä mukana. Työ on sitten taas sitä, että vaikka olisin miten osaava niin lisää kaadetaan niskaan, mutta kiitoksen lisäksi ei saa parempaa sopimusta vaan sen saa joku joka osaa pelata sitä sosiaalista peliä oikein. En jaksa enää tätä. 

 

Tässäkin ketjussa nämä jotka selvästikin osaavat pelata tätä elämän peliä tulevat vielä potkimaan. Eli ei saa sanoa ääneen miten epäreilulta ja pahalta elämä tuntuu kun siitä hyvästä tullaan lyömään. AP

Ymmärrän että olet pettynyt, kun ei vakinaisteta. Mutta mietin, tuntuuko sinusta, että olet huonompi ihminen, kun sinulla on vain määräaikainen työsopimus? Minulla oli pitkään tilanne niin, mutta nyt en enää jaksa välittää ja se on helpottanut oloa.

Terv. Se toinen silpputyöntekijä

Ei siinäkään mitään, mutta mulla ei yleensäkään ole vaikutusmahdollisuuksia mihinkään. Havahduin siihen kun saattaa tämä nykyinen (vuokra)koti olla lähdössä alta. En voi vaikuttaa mihinkään. Mulla ei ole enää voimia kun ei ole turvallisuudentunnetta. Kiusattiin vuosikaudet päiväkodista ja koulusta lähtien ja kun yritin rakentaa elämääni koko aikuisiän havahduin siihen, että se on samaa räpiköintiä aina vain. 

 

Viimeinen niitti oli kun näin miten toinen lapsi potki ja löi omaani päiväkodissa. Siihen puuttui henkilökunta, mutta se tavallaan tuhosi jotain sisälläni. Tuntuu etten enää jaksa. Sitten kuulen tästä asunnosta yms. Olo on lamaantunut. Ihan loppu. Varmaan ylläpito poistaa tämän, totta kai. AP

Ota yhteyttä aikuissosiaalityöhön, he auttaa setvimään asioita juuri tällaisessa tilanteessa.

Vierailija kirjoitti:

Olemme akateeminen vela-pariskunta erityisasiantuntijatehtävissä ja koemme oman työmme mielekkääksi ja palkitsevaksi. Lisäksi siisti ja kevyt sisätyö antaa jaksamista liikuntaharrastuksille. Käymme kuntosalilla ja pelaamme tennistä ja golfia. Asumme rauhallisella alueella ja yleisesti ottaen elämämme on varsin rauhallista. Käymme viikonloppuisin hotellilomilla ja harrastamme korkeakulttuuria.

Rauhallinen elämä ei ole sama kuin lapseton elämä.
Olen tullut äidiksi keskimäätäistä vanhempana, joten pystyn hyvin vertaamaan aikuiselämää ennen ja jälkeen lasten syntymän.
Voin ihan omasta kokemuksesta kertoa, että tennis, golf, luksusmatkat jne. eivät ole mitään sen rinnalla, mitä lapset tuovat elämään.
Sitä paitsi olemme lasten kasvaessa ja aikuistuessa voineet harrastaa yhdessä samaa ”luksusta” ja korkeakulttuuria niin kotimaassa kuin ulkomailla koko perheenä. Mukaan on mylhemmin tulleet lasten poika- ja tyttöystävät.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ap, sama tilanne. Mutta ajattelen niin että jos saisin silpputyöni järjestettyä niin että selviän laskuista, olisin jo voiton puolella.

Ahdistus ja paha olo ovat nykyään joka päivä mukana. Työ on sitten taas sitä, että vaikka olisin miten osaava niin lisää kaadetaan niskaan, mutta kiitoksen lisäksi ei saa parempaa sopimusta vaan sen saa joku joka osaa pelata sitä sosiaalista peliä oikein. En jaksa enää tätä. 

 

Tässäkin ketjussa nämä jotka selvästikin osaavat pelata tätä elämän peliä tulevat vielä potkimaan. Eli ei saa sanoa ääneen miten epäreilulta ja pahalta elämä tuntuu kun siitä hyvästä tullaan lyömään. AP

Ymmärrän että olet pettynyt, kun ei vakinaisteta. Mutta mietin, tuntuuko sinusta, että olet huonompi ihminen, kun sinulla on vain määräaikainen työsopimus? Minulla oli pitkään tilanne niin, mutta nyt en enää jaksa välittää ja se on helpottanut oloa.

Terv. Se toinen silpputyöntekijä

Ei siinäkään mitään, mutta mulla ei yleensäkään ole vaikutusmahdollisuuksia mihinkään. Havahduin siihen kun saattaa tämä nykyinen (vuokra)koti olla lähdössä alta. En voi vaikuttaa mihinkään. Mulla ei ole enää voimia kun ei ole turvallisuudentunnetta. Kiusattiin vuosikaudet päiväkodista ja koulusta lähtien ja kun yritin rakentaa elämääni koko aikuisiän havahduin siihen, että se on samaa räpiköintiä aina vain. 

 

Viimeinen niitti oli kun näin miten toinen lapsi potki ja löi omaani päiväkodissa. Siihen puuttui henkilökunta, mutta se tavallaan tuhosi jotain sisälläni. Tuntuu etten enää jaksa. Sitten kuulen tästä asunnosta yms. Olo on lamaantunut. Ihan loppu. Varmaan ylläpito poistaa tämän, totta kai. AP

Ota yhteyttä aikuissosiaalityöhön, he auttaa setvimään asioita juuri tällaisessa tilanteessa.

Siis miten he voivat auttaa kun osaan tehdä ceeveen, hakemukset, maksaa laskut, siivota jne. ? Ei se silti tuo mitään pysyvyyttä joka on kiinni olosuhteista. Osaan juoksevat asiat hoitaa muttei se käänny pysyviksi olosuhteiksi. AP

Vierailija kirjoitti:

Johtuu osittain myös siitä, ettei ko konseptia enää elämässä arvosteta.

Arvostetaan. Siksi sen saavuttaminen on lähes mahdotonta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mikäli tuo on todellisuutta sinulle, se ei ole sitä kaikille. Eli älä yleistä. Itse sain  vähän aika sit vakituisen työn, mutta se alkaa vasta myöhemmin kesällä.

No mulla tämä on ilmeisesti näin. Elämä on ollut täynnä epäonnea. Miksi en saa edes tällaisella länkytyspalstalla sanoa sitä ääneen? AP 

Saa ja pitääkin sanoa. Hyvä että sanoit.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mikä on pielessä suurimassa osassa töitä?

Ei mikään. PItäisi olla kiitollinen sen, joka töissä saa käydä vai onko se pielessä että ei saa puuhastella mitä haluaa, räplätä kännykkää työajalla?

En katso kännykkää ja teen koko ajan töitä. Silti jotain teen ilmeisesti väärin kun suoritus ei kelpaa eikä jatkoon pääse. Ei naurata. Muut pärjäävät jollain keinolla x jota mulla ei ole tai jota en ymmärrä. MIKÄ on se asia jonka teen VÄÄRIN? En voi korjata mitään mitä en ymmärrä tehneeni väärin. AP

Olet negatiivinen, valittava ihminen, joka ei ota vastuuta omista teoistaan. Siinä, korjaa toi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olemme akateeminen vela-pariskunta erityisasiantuntijatehtävissä ja koemme oman työmme mielekkääksi ja palkitsevaksi. Lisäksi siisti ja kevyt sisätyö antaa jaksamista liikuntaharrastuksille. Käymme kuntosalilla ja pelaamme tennistä ja golfia. Asumme rauhallisella alueella ja yleisesti ottaen elämämme on varsin rauhallista. Käymme viikonloppuisin hotellilomilla ja harrastamme korkeakulttuuria.

Rauhallinen elämä ei ole sama kuin lapseton elämä.
Olen tullut äidiksi keskimäätäistä vanhempana, joten pystyn hyvin vertaamaan aikuiselämää ennen ja jälkeen lasten syntymän.
Voin ihan omasta kokemuksesta kertoa, että tennis, golf, luksusmatkat jne. eivät ole mitään sen rinnalla, mitä lapset tuovat elämään.
Sitä paitsi olemme lasten kasvaessa ja aikuistuessa voineet harrastaa yhdessä samaa ”luksusta” ja korkeakulttuuria niin kotimaassa kuin ulkomailla koko perheenä. Mukaan on mylhemmin tulleet lasten poika- ja tyttöystävät.

Sekin mikä on luksusta kenellekkin on täysin makuasia. Itse en pidä yhtään mistään hotelli ym. lomista, ravintoloissa syömisestä ym. 

Mulla on pari lasta ja ainoa huono asia siinä se hetki kun he ns. lentävät pesästä pois. Moni vanhempi odottaa sitä hetkeä innolla mutta minä taas mietin että miten pärjään sitten yksin vaikka lapset edelleen tulevat olemaan vahvasti mun elämässä mukana eli tehdään yhdessä asioita.

Mulle ne asiat mitkä on mulle luksusta ovat kotona tekemiäni asioita. Myös se että asun maalla pienessä rauhallisessa kylässä on mulle luksusta ja se että on oma sauna.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ap, sama tilanne. Mutta ajattelen niin että jos saisin silpputyöni järjestettyä niin että selviän laskuista, olisin jo voiton puolella.

Ahdistus ja paha olo ovat nykyään joka päivä mukana. Työ on sitten taas sitä, että vaikka olisin miten osaava niin lisää kaadetaan niskaan, mutta kiitoksen lisäksi ei saa parempaa sopimusta vaan sen saa joku joka osaa pelata sitä sosiaalista peliä oikein. En jaksa enää tätä. 

 

Tässäkin ketjussa nämä jotka selvästikin osaavat pelata tätä elämän peliä tulevat vielä potkimaan. Eli ei saa sanoa ääneen miten epäreilulta ja pahalta elämä tuntuu kun siitä hyvästä tullaan lyömään. AP

Ymmärrän että olet pettynyt, kun ei vakinaisteta. Mutta mietin, tuntuuko sinusta, että olet huonompi ihminen, kun sinulla on vain määräaikainen työsopimus? Minulla oli pitkään tilanne niin, mutta nyt en enää jaksa välittää ja se on helpottanut oloa.

Terv. Se toinen silpputyöntekijä

😂 Toiset ne murehtii tunteitaan, toiset miettivät TOIMEENTULOAAN joka on sitten jo vähän suurempi murhe. -eri