Vakituinen siedettävä työ ja rauhallinen elämä ovat nykyään saavuttamatonta luksusta

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Noh, elämä on valintoja täynnä. Täällä lapseton 30-jotain pariskunta. Kummallakin ihan mukava työura; itse (mies) normaalissa duunissa. Korkeakoulutus, ns. "tietotyö", etätöitä 95% ajasta eli toimistolla tyyliin päivä tai kaksi kuukaudessa. Palkka ok, voisi olla parempi rehellisesti sanottuen mutta huomioiden etätyömahdollisuuden ja suhteellisen matalan stressitason, ihan hyväksyttävä (+3800 eur/kk). Vaimo yrittäjä, semmoinen "passion" -ala, viimeiset kaksi vuotta yrittäjä toiminut. Palkkaa nostaa noin +2000 eur/kk. Ehkä vähän stressisempi työ kuin minulla, mutta toisaalta todellakin pitää työstään. Aikaisemmin teki useampia vuosia perinteistä, hyväpalkkaista työtä. 

 

Noilla spekseillä ollaan rakennettu tosi kiva elämä. Suhteellisen stressitön, meillä kokonaan maksettu koti (rivitalokolmio) kivalta alueelta kaupungin kupeesta, sijoituksia löytyy (portfolio kuusinumeroinen). Mukavia harrastuksia, ystäviä. Hyvät suhteet kummankin perheeseen. Tullaan pariskuntana tosi hyvin toimeen ja tykätään viettää aikaa yhdessä 14 vuoden jälkeenkin. Yksi iso lomamatka tehdään vuodessa + yksi pidennytty viikonloppuloma jossain euroopan kaupungissa. 

 

Kuten sanoin, elämässä valintoja paljon. Kyllä mekin ollaan saatu osamme siitä että ollaan päätetty olla lisääntymättä. Veikkaan että meidänkin elämämme näyttäisi hyvin erilaiselta jos oltain vaikka se 2-3 lasta hommattu kymmenen vuotta sitten. 

20 vuoden kuluttua voit olla eri mieltä.
Olin yli 35 v. kun sain lapset. Ei ollut mikään ”hankinta” tai ”valinta”. Emme sosioekonomisesti, taloudellisesti ole yhtään heikommassa asemassa.
Eivät lapset tee elämästä vanhemmuuden suorittamista, sietämätöntä, rauhatonta, perhehelvettia eikä heistä tule taloudellinen riippakivi. Lapset tuovat elämään valtavasti rahalla mittaamatonta hyvää. Olen tavattoman kiitollinen kahdesta ihanasta ja fiksusta lapsesta, joiden kasvua, itsenäistymistä ja aikuistumista on ollut kiva seurata ja olla mukana.

Olemme tehneet samoja asioita, esim. matkustaneet, harrastaneet kuin te, mutta perheenä. Tähän mukaan myös lasten tyttö- ja poikaystävät ja myöhemmin puolisot.

Ymmärrätkö, että sinun elämänvalinnoistasi ja mielipiteestäsi huolimatta kaikki ihmiset ei halua lapsia, kissaa, koiraa, mökkiä, aviopuolisoa tai vaikka Audia? Ei nuorena eikä vanhana. Eikä tarvi haluta. 

T. kolmen suunnattoman rakkaan aikuisen lapsen äiti