Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Onko itsari ainoa vaihtoehto kun en jaksa tavallista arkea?
18.01.2012 |
Mussa on joku valuvika, en jaksa edes ihan tavallista elämää.
Mulla on pieni lapsi (olen yh) ja opiskelen ja tämä elämä tuntuu ihan ylivoimaiselta. En jaksa neljäsosaakaan siitä, mitä muut, normaalit ihmiset. Poden siitä syyllisyyttä ja huonoa omaatuntoa. Pelkään sitä hetkeä kun pitäisi työelämään mennä, en tule jaksamaan sitä. Lopulta olen niin loppu, että en pääse edes sängystä ylös.
Tällä hetkellä pystyn pitämään meidät hädintuskin puhtaissa vaatteissa, puhtaina ja ruuassa. Kaikki pienikin ylimääräinen on liikaa. Tänään olisi pitänyt mennä uimaan, onneksi kaveri perui, en olisi jaksanut millään lähteä. Joudun pakottamaan itseni kaikkeen, jopa suihkuun (tänään en ole jaksanut käydä kun on vapaapäivä).
Olen aina ollut tällainen. Tuntuu kuin olisin aivan umpikujassa; en tule jaksamaan enää kauaa enkä jaksa järjestää asioita. Kun kukaan muukaan ei voi tehdä asioita mun puolesta, enkä minä yksinkertaisesti kykene, niin onko ainoa vaihtoehto lopettaa tää?
Tukiperhe yms juttuihin en lähde, en edes jaksa ajatella kaikkea sitä rumbaa mitä ennen sitä joutuisi käymään.
Kommentit (128)
Meinaan siis, että jos kerran tiedät voimavarasi, mikset ole mitoittanut sitten tekemisiä sen mukaan:
Tyyliin ensin opinnot, sitten seurustelu, työ ja sitten lapsi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
aina ollut tuollainen, enkä ole ajatellut että se olisi laiskuutta tai mahdollisesti huonoa fyysistä kuntoa kummempaa.
Töissä käyn ja hoidan pakolliset, ruoka, tiskit, isommat pölykokkareet. Muuta ei jaksa. En ota siitä pattia. Aikansa kutakin.
Olen samanlainen. Minulla ei ole lapsia, mutta jotenkin kaikki arkinenkin on suuri koettelemus.
Kuulostat masentuneeelta ja uupuneelta. Valvottaako lapsesi? Kunnolliset yöunet voisivat tehdä ihmeitä..
Meinaan siis, että jos kerran tiedät voimavarasi, mikset ole mitoittanut sitten tekemisiä sen mukaan:
Tyyliin ensin opinnot, sitten seurustelu, työ ja sitten lapsi.
suunnitella etukäteen.
Lapsi valvottaa jonkin verran, todellakin haluaisin nukkua. Välillä on päiviä (kerran kuussa?), jolloin tuntuu kuin heräisi eloon ja jaksaa tehdä kaikkea. Silloin sitä aina oikein ihmettelee, että tuntuuko muista koko ajan tällaiselta.
ap
en tule koskaan jaksamaan kunnolla, tulen aina olemaan riippakivi yhteiskunnalle ja itselleni.
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
voi mennä peilin eteen ja sanot itsellesi että tässä ollaan, olen vetelä, laiska, inhoan kotitöitä, tukkakin roikkuu, vituttaa imurointi, läksyt tekemättä mutta saan olla sellainen kuin olen
ei kaikkien tarvi olla aktiivisia vanhempainilloissa vaikuttajia, puuhanaisia ja tehopakkauksia
t. nro 4
6, miten niin ei voi??
jos sen miehen tapaa ennenkuin on valmistunut, tulee raskaaksi ehkäisystä huolimatta (ja mies on innoissaan ja haluaa muuttaa yhteen) ja sitten yllättäen mies jättääkin toisen naisen takia.
Mut siis tarkoitatko, että mun olisi pitänyt jättää kokonaan seurustelu aloittamatta ja sanoa miehelle vaan, että keskityn opintoihini? :O
Sitäpaitsi se seurustelu oli silloin voimavara...
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jos kerran tiedät, ettei rahkeita ole.
Sitäpaitsi ihmettelen näitä "ehkäisy petti" -juttuja, kun niitä tuntuu aina sattuvan tällä lailla juuri tällaisille ihmisille, jotka muutenkin on tuuliajolla.
Elämässä ei tarvitse ajelehtia, kyllä sen voi suunnitella.
Oliko pitkä vakaa suhde mihin teit tuon lapsen? Kai osaat ehkäistä?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jos kerran tiedät, ettei rahkeita ole.
Sitäpaitsi ihmettelen näitä "ehkäisy petti" -juttuja, kun niitä tuntuu aina sattuvan tällä lailla juuri tällaisille ihmisille, jotka muutenkin on tuuliajolla.
Elämässä ei tarvitse ajelehtia, kyllä sen voi suunnitella.
En jaksa kinata kanssasi.
ap
Ne tekee naapurisikin elämästä niin vittumaista, että kohta huomaat itse pärjääväsi yhtä hyvin tai paremmin.
Tässä vihreiden logiikka tiivistettynä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
mitään ratkaisua tähän tilanteeseen. Minä en luultavasti tule ikinä muuttumaan ja olen jo nyt aivan äärirajoillani. Eli huonompaan ja huonompaan ollaan menossa.
ap
Meinaan siis, että jos kerran tiedät voimavarasi, mikset ole mitoittanut sitten tekemisiä sen mukaan: Tyyliin ensin opinnot, sitten seurustelu, työ ja sitten lapsi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
vaadit itseltäsi liikaa? Nykymaailma asettaa ihmisille paineita monesta asiasta. Jos teillä on ruokaa pöydässä, puhtaat vaatteet päällä ja kämppä suht inhimillisessä kuosissa sekä opiskelu- ja päiväkotiasiat ok niin mitä muuta vielä odotat itseltäsi? Yksinhuoltajuus ja pikkulapsiaika on väsyttävää, ei silloin tarvitse jaksaakaan huolehtia kuin perusasioista. Keskityt vain oleelliseen ja lepäät muun ajan. Kyllä ne voimat sieltä palautuu kun kesä tulee ja lapsi kasvaa. Mikäli arkenne menee siihen pisteeseen, että et noita perusasiota pysty hoitamaan, niin sitten on aika pyytää apua.
Ei ole milloinkaan se oikea vaihtoehto!!!! Lapsesi ei ikinä tulisi ymmärtämään, miksei äiti jaksanut hänen kanssaan olla. Miksei saisi olla heikko? En minä, ihan terve ihminenkään aina jaksa tätä arkea kahden lapsen kanssa, menee hermot harva se päivä ja tulee huudettua esikoiselle, jolla on uhmaikä. Enkä jaksa käydä suihkussa aina kun hiukset alkaa sitä kaivata... En usko että mulla on masennusta, mutta välillä vaan on niin matalalentoa... Mulla sentään on mieskin itaisin ja vkl paikalla auttelemassa.
En yhtään arvostelisi yksinhuoltajaa, joka ei meinaa jaksaa tätä. Toki sulla voi olla ihan masennustakin. Ja onhan tuo sinulle raskasta jos tunnet itšesi huonoksi äidiksi... En mä tiedä mitä sun pitäis tehdä, mutta koita nyt saada apua jostain. Jos se ei ole masennusta, niin sinun kannattaisi hoitaa ruokavalio ja liikunta-asiat kuntoon. Kunnon hikiliikunta saa ihmeitä aikaan!!!
Hae apua. Säännöllisesti otettuna lääkityskin auttaa jo kummasti. Masennukselta kuulostaa vahvasti.
Liikunta on siinä mielessä hyvä juttu että se antaa energiaa. Tiedän miltä tuntuu kun ei millään jaksaisi lähteä esim. uimaan mutta kun vaan menee niin ainakin itsellä on pirteämpi olo jälkeenpäin. Voisit ehkä miettiä lääkärillä käyntiä. Älä kuitenkaan tee mitään lopullista. Mulla oli joskus tosi vaikee tilanne elämässä. Ei ketään kenelle puhua mutta jotenkin sen ajan sain ryömittyä enkä tehnyt itsaria. Taivaan kiitos, nyt on asiat mallillaan. Jos jotain on tässä elämässä oppinut niin ainakin sen että aina, siis ihan aina, synkän pilven takaa pilkistää aurinko. Se on niin tosi kuin olla voi. Toivon jaksamista sinulle ja pikkuiselle.
Millaiseen tilanteeseen teit lapsen, olitko naimisissa ja mies kunnollinen? Vai oliko vahinko?
annat maailmalle paljon enemmän kuin nämä jotkut sulle vastanneet julmat ihmiset. he saavat aikaan elämässään PAHAA toisille ihmisille- toisin kuin sinä. Itsemurha ei ole vaihtoehto. Se on jatkumo, jossa jätät oman taakkasi lapsesi niskaan vielä moninverroin raskaanpana kuin sulla nyt on. Mä luulen että sä olet masentunut. Silloin kaikki voimat loppuvat ja näkee itsensä taakkana. masennusta sairastavat monet ja siihen voi saada apua. Olet varmaan kokemut elämässä jotakin mikä on aiheuttanut tuon arvottomuudentunteen- se ei koskaan ole ihmisen oma vika. se ei siis ole sun vika- etkä sä ole siksi huono. Sä ainoastaan voit huonosti ja jossain sen masennuksen takana sulla on paljon hyviä asioita. Eli; hae apua; se on tuskallista niinkuin sekin, että tajuaa kuinka huonosti voi. Mutta vasta sitten voit saada apua. Mene lääkärille, neuvolaan, mihin vaan ja kerro että' voit huonosti ja tarvitset apua. Toivon että uskallat ja kasat ja vielä löydät hyvää apua. Puhun kokemuksesta; masennuksen jälkeen voi saada kokonaan uuden elämän, millaista ei tiennyt itseä varten olevankaan! Jos ei muuta motiivia löydy, tee se lapsesi vuoksi; hänen elämänsä on sun armoillasi.
Alue: Aihe vapaa
olet lapsellesi tärkeä.