Onko itsari ainoa vaihtoehto kun en jaksa tavallista arkea?
Mussa on joku valuvika, en jaksa edes ihan tavallista elämää.
Mulla on pieni lapsi (olen yh) ja opiskelen ja tämä elämä tuntuu ihan ylivoimaiselta. En jaksa neljäsosaakaan siitä, mitä muut, normaalit ihmiset. Poden siitä syyllisyyttä ja huonoa omaatuntoa. Pelkään sitä hetkeä kun pitäisi työelämään mennä, en tule jaksamaan sitä. Lopulta olen niin loppu, että en pääse edes sängystä ylös.
Tällä hetkellä pystyn pitämään meidät hädintuskin puhtaissa vaatteissa, puhtaina ja ruuassa. Kaikki pienikin ylimääräinen on liikaa. Tänään olisi pitänyt mennä uimaan, onneksi kaveri perui, en olisi jaksanut millään lähteä. Joudun pakottamaan itseni kaikkeen, jopa suihkuun (tänään en ole jaksanut käydä kun on vapaapäivä).
Olen aina ollut tällainen. Tuntuu kuin olisin aivan umpikujassa; en tule jaksamaan enää kauaa enkä jaksa järjestää asioita. Kun kukaan muukaan ei voi tehdä asioita mun puolesta, enkä minä yksinkertaisesti kykene, niin onko ainoa vaihtoehto lopettaa tää?
Tukiperhe yms juttuihin en lähde, en edes jaksa ajatella kaikkea sitä rumbaa mitä ennen sitä joutuisi käymään.
Kommentit (128)
Jos kerran aina on ollut hidas ja saamaton, niin sitä suuremmalla syyllä pitää suunnitella niiden omien resurssien mukaan.
Vanhemmuus on vaativaa, yksinhuoltajuus on vaativaa ja opinnot ovat vaativia. Täysin hönttiä lähteä niitä nyt sitten yhdistelemään.
Liikunta on siinä mielessä hyvä juttu että se antaa energiaa. Tiedän miltä tuntuu kun ei millään jaksaisi lähteä esim. uimaan mutta kun vaan menee niin ainakin itsellä on pirteämpi olo jälkeenpäin. Voisit ehkä miettiä lääkärillä käyntiä. Älä kuitenkaan tee mitään lopullista. Mulla oli joskus tosi vaikee tilanne elämässä. Ei ketään kenelle puhua mutta jotenkin sen ajan sain ryömittyä enkä tehnyt itsaria. Taivaan kiitos, nyt on asiat mallillaan. Jos jotain on tässä elämässä oppinut niin ainakin sen että aina, siis ihan aina, synkän pilven takaa pilkistää aurinko. Se on niin tosi kuin olla voi. Toivon jaksamista sinulle ja pikkuiselle.
jos on masentunut eikä mikään tunnu miltään, ei siihen auta liikunta. Siihen auttaa terapia. Masennuksen syyt eivät liikunnalla poistu.
Millaiseen tilanteeseen teit lapsen, olitko naimisissa ja mies kunnollinen? Vai oliko vahinko?
Ja lue tuolta aiemmasta viestistä, siellä se lukee ja tee omat johtopäätöksesi.
ap
ei kyllä ole sinun vikasi jos et jaksa. olet masentunut. Auttaisiko liikunta tai vitamiinit tai sit ihan masennuslääke? Onhan sinulla apujoukkoja jotta saat omaa aikaa?
Kaikki ei oo yhtä energisiä, eikä sun tarvikaan olla. Lapsi kasvaa ja arki sitten helpottaa. Tsemppiä! Älä nyt vaan tee itselles mitään, olet arvokas sellaisena kuin olet!
Jos kerran aina on ollut hidas ja saamaton, niin sitä suuremmalla syyllä pitää suunnitella niiden omien resurssien mukaan.
Vanhemmuus on vaativaa, yksinhuoltajuus on vaativaa ja opinnot ovat vaativia. Täysin hönttiä lähteä niitä nyt sitten yhdistelemään.
ap
Jos kerran aina on ollut hidas ja saamaton, niin sitä suuremmalla syyllä pitää suunnitella niiden omien resurssien mukaan. Vanhemmuus on vaativaa, yksinhuoltajuus on vaativaa ja opinnot ovat vaativia. Täysin hönttiä lähteä niitä nyt sitten yhdistelemään.
saatko siitä jotain tyydytystä. karmaisevaa kuinka ihmiset eivät tajua kuinka paljon pahaa heidän myötätunnoton arvomaailmansa aiheuttaa. Puhut asiasta josta et tajua mitään. Ei sunkaan asiasi kovin hyvin ole.
Vaikket jaksaisi, tee se lapsesi takia. Olet masentunut, siihen saa hoitoa. Ota se vastaan.
Ihmettelen ap:n vanhempia. Mikseivät he ole auttaneet lastaan?
muutamat vastaajat... Itku pääsi kun luin vastauksianne. Kaikkea hyvää teille!!!!
Ap jatkaa tuolla tyylillä loputtomiin, jos ei tule herätystä - ja kärsijä on silloin tilanteeseen täysin syytön lapsi!
Ne tekee naapurisikin elämästä niin vittumaista, että kohta huomaat itse pärjääväsi yhtä hyvin tai paremmin.
Tässä vihreiden logiikka tiivistettynä.
Ihmettelen ap:n vanhempia. Mikseivät he ole auttaneet lastaan?
kuoli 75-vuotiaana kun oli itse 20 v. ja äitini on aina kaivannut tukea minusta (ja äiti on nyt yli 70 v.)
Eikä meillä ole ollut tapana olla heikkoja tai avun tarpeessa (tiedän että tämä on väärin ja siksi olen tehnyt pesäeroa sukuuni.)
ap
Lihaa ja hedelmiä ja vihanneksia?
Minusta tulee väsynyt jos en syö hyvin. C-vitamiini piristää ja auttaa jaksamaan.
on erilaisia. Jotkut jaksaa touhuta kovasti ja jotkut eivät, itsekin kuulun tuohon jälkimmäiseen sakkiin. Hoidan kodin ja lapset (2kpl), harrastukset ovat satunnaisia ja menen sen mukaan miltä tuntuu. Joskus kun lapset olivat ihan pieniä, niin luulin joinain päivinä että sekoan siihen huutoon ja väsymykseen.. Mutta sitten aloin vain ajatella, että aika aikaansa kutakin. Nyt on tällainen aika, joka tuntuu vaikealta mutta sekin päättyy aikanaan. Sinä olet ap lapsellesi tärkeintä hänen maailmassaan, toivoisin että lapsesi olisi sitä myös sinulle. Mikäli itsetuhoiset ajatukset eivät helpota, niin puhuthan ongelmistasi jollekin. Vaikka ystävälle jos et tohdi esim. neuvolassa puhua.
Miten en ihmiset jaksoi hoitaa lapset ja elämän sata vuotta sitten kun ei ollut mitään niistä mukavuuksista joista sinä saat nauttia joka päivä, vettä, lämpöä, ruokaa, vaatteita, terveyspalveluita
Ap jatkaa tuolla tyylillä loputtomiin, jos ei tule herätystä - ja kärsijä on silloin tilanteeseen täysin syytön lapsi!
sitä herätystä ei tule. Ymmärrätkö, mussa on vikaa, musta ei tule ikinä normaalisti jaksavaa. Ei ole sellaista pilleriä, vitamiinia tai liikuntaa joka tämän ominaisuuden parantaisi. Siksi haluaisinkin päättää tämän. Enkä oikeastaan kaipaa myötätuntoakaan tai sääliä, toisaalta hyväksyn itseni tällaisena kuin olen, mutta yhteiskunta ei, en tule pärjäämään.
ap
Etkö voi ottaa uutta miestä. Eihän sun tarvi suorittaa mitään jos sulla on kunnon mies joka tekee.
nyt heti marssit ammattiauttajalle juttelemaan!lääkityksen saa ja mieli kohoaa! sitten voi taas katsoa asiaa valoisin silmin. kyllä se siitä kun saa apua! (ja varsinkin kun ottaa avun vastaan) ja aina saa hoitajia lapsen hoitoon jos on tarvetta! kun äiti jaksaa niin lapsenkin on hyvä olla. ja kaikilla äideillä se väsymys tulee varmasti. se on vaan elämää. kerro sit kun olet saanu apua!
juuri ja juuri hoitamaan, opiskelu on vähän niin ja näin tällä hetkellä.
Mutta joudun tosissani pakottamaan itseni kaikkeen ja se vetää mut ihan äärirajoille. Ja se jatkuvasti oman jaksamisen äärirajoilla oleminen on kamalaa. Sekoan kohta.
ap