Ehdinkö 34-vuotiaana vielä aloittaa elämän alusta?

Joo mutta perustat sen sitten jonkun sellaisen kanssa, joka on myös raikuloinut elämänsä alkuajan. 

Vierailija kirjoitti:

Kaikista hauskimpia ovat nämä kuuskymppiset tummelit, jotka kuvittelevat olevansa kaikkien miesten unelmia, aina saa nauraa!

Oon ite parikymppinen mutta mitä hittoa selität? Kuka tässäkään keskustelussa on väittäny olevansa "miesten unelma", teidän on ehkä vaikee uskoo mut kun nää vaiheet kokee vuosi vuodelta (eli mua esim ahdisteltiin jo 12 v lähtien) ja iskuyritykset on yhtä kylmiä ku ruumis sekä pelkkään siihen viittaavia niin sanon ihan aika monen puolesta et tuo on vaan miesten unelma et naiset haluaa olla unelma. Vaikka en ees oo kovin vanha vielä (paitsi pedojen mielestä) nii oon jo kyllästynyt tähän jatkuvaan vanhempien ja nuorempien (tai mikä ikä onkaan) naisten alistamiseen, ihan saman lailla sä vanhenet joskus niiden miestissien kanssa. Ja kyllä mul on varaa sanoo, vaikka ootkin naisvihaaja :P Anna ihmisten olla vaikka et ite osaakaan.

    Nii ja ps. aika moni "vanhempi" nainen on nuorena ollut nuori jos et älyä ja kokenut samaa. Voisko kyse olla just siitä vapauttavast tunteesta mitä itekin odotan kun miehet ei enää arvostele ja luule olevansa mukanokkelia :D jättäis vaan rauhaan

Ehdit hyvin ihan kaikkea.  Itse opiskelin yli 40-vuotiaana uuden ammatin, muutin asuinpaikkaa ja ostin ensiasunnon. Kunnollinen puolisokin löytyi ja harrastuksia, joita kokeilin ensimmäistä kertaa elämässäni. Tunsin voimakasta halua uudistaa elämäni, se muuttuikin enemmän kuin uskalsin toivoa. Täytyy vain tarttua toimeen rohkeasti. 

Minä palasin 43 v. yliopistoon tekemään toista tutkintoa. Nyt 46 v. ja vielä vuosi jäljellä opintoja ja meinaan vielä työllistyä uudelle alalle, ja tehdä töitä ainakin 20 v.

Tapasin aviomieheni 35 vuotiaana. Opintoni oli kesken. Saimme lapsen, joten opinnot 3 vuotta tauolla, kun jäin kotiin. Nyt uutta kierrosta uuden elämän opettelussa ku lapsukainen lensi pois pesästä ja asutaan mieheni kans kahelleen.