Lue keskustelun säännöt.
Ehdinkö 34-vuotiaana vielä aloittaa elämän alusta?
24.05.2026 |
Tai ehkä ei nyt ihan alusta, mutta tehdä iso elämänmuutos. Ehdinkö vielä opiskella uuden ammatin, saada ehkä perheenkin? Elämässä ollut tähän mennessä monenlaista, sekä itse tehtyjä huonoja valintoja että epäonnea. Haluaisin jotenkin uuden alun. Ehdinkö vielä?
Kommentit (85)
Vierailija kirjoitti:
Palstan punkerot on kyllä jo 30-vuotiaana semmoisia mummotursaita, ettei mitään rajaa!
Usko itseesi! Kyllä työpaikoilla teitä mummoutuneita punkeroitakin tarvitaan ja elämässä yleensä. Moni mies tykkää kiinniotettavasta naisesta. :) Voimia!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Palstan punkerot on kyllä jo 30-vuotiaana semmoisia mummotursaita, ettei mitään rajaa!
Ja miehet kaljupäisiä kaljamahoja.
Ehdit mutta aloita heti ja ota loppuelämäsi vakavasti. Hyväksy kuitenkin se ettet pysty välttämättä kontrolloimaan kaikkea elämässäsi joten ole avoimin mielin, elämällä on joskus meitäkin parempia suunnitelmia varallemme.
Vierailija kirjoitti:
Palstan punkerot on kyllä jo 30-vuotiaana semmoisia mummotursaita, ettei mitään rajaa!
Miksi suuri osa 40+ vuotiaista on hyvässä kunnossa?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kyllä normaali ihminen ehtii. Oletko tyhmä.
Aivokääpiö ei ehdi.
No et sä voi alusta aloittaa. Kannat mukanasi valintasi ja virheitäsi mutta ajattele positiivisesti että olet nyt oppinut niistä
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Riippuu lähtökohdistasi. Jos sinulla on jo parisuhde, johon hankkia lapsia, ehdit hyvin.
Jos sekin pitää aloittaa nollasta, kiire tulee.
Toisaalta voit aloittaa uuden ammatin opiskelemisen heti ja samaan aikaan etsiä kumppania.
Ei elämäs voi kaikkea saada mitä haluaa. Pitää olla onnellinen pienestä
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Riippuu lähtökohdistasi. Jos sinulla on jo parisuhde, johon hankkia lapsia, ehdit hyvin.
Jos sekin pitää aloittaa nollasta, kiire tulee.
Toisaalta voit aloittaa uuden ammatin opiskelemisen heti ja samaan aikaan etsiä kumppania.
jos on nyt 34v ja tapaa esimm kumppanin 1-2 vuodden sisällä, sit on jo 36v sit pitää vielä pari vuotta seurustella ennen lastentekoa. Ehkä kerkee ehkä ei. Riippuu millon menkat loppuu. Mies ei myöskään sais pitkitellä lapsen tekoa kauaa.
Vierailija kirjoitti:
Ei elämäs voi kaikkea saada mitä haluaa. Pitää olla onnellinen pienestä
Minä uskon että elämässä voi saada ihan mitä vain, jos tarpeeksi haluaa, ja ponnistelee sen eteen. Toisilta se vaatii enemmän kuin toisilta, ja jostain saattaa joutua kieltäytymään, mutta ne on niitä valintoja. Tsemppiä, ap!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mun lukiokaveri valmistui yliopistosta 59-vuotiaana. Hän sai lapsen 19-vuotiaana ja poikaystävä jätti hänet. Ei auttanut mitenkään, ei maksanut elatusmaksuja. Elämä oli kovaa. Mutta parikymmentä vuotta myöhemmin hän tapasi nykyisen miehensä. Poika kasvoi ja hänestä tuli yliopiston professori. Ja nyt sai lukiokaverinikin vihdoin opintonsa päätökseen.
Hyvin ehtii, edes lapsien tekoon ei ole vielä kiire.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Uusi ammaatti nyt ei ole ongelma, ja kyllähän 34-vuotiaana vielä helposti tulee raskaaksikin. Mutta jos jättää lapsen hankkimisen sen varaan, löytyykö ensin parisuhde, niin sitten se on epävarmaa, koska eihän sopivaa kumppania välttämättä löydy nopeasti.
Jos haluat lapsen, tee lapsi. Jos haluat uuden ammatin, opiskele se. Kumppani löytyy, jos löytyy.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Riippuu lähtökohdistasi. Jos sinulla on jo parisuhde, johon hankkia lapsia, ehdit hyvin.
Jos sekin pitää aloittaa nollasta, kiire tulee.
Toisaalta voit aloittaa uuden ammatin opiskelemisen heti ja samaan aikaan etsiä kumppania.
jos on nyt 34v ja tapaa esimm kumppanin 1-2 vuodden sisällä, sit on jo 36v sit pitää vielä pari vuotta seurustella ennen lastentekoa. Ehkä kerkee ehkä ei. Riippuu millon menkat loppuu. Mies ei myöskään sais pitkitellä lapsen tekoa kauaa.
Nykyään on normaalia saada lapsia nelikymppisenä.
Vierailija kirjoitti:
Hyvin ehtii, edes lapsien tekoon ei ole vielä kiire.
Elämästä ei voi tietää. Minun yhdelle kaverille tuli 36-vuotiaana kohtusyöpä. Toinen kaveri meni 38-vuotiaana naimisiin, mutta ei onnistunut enää saamaan lapsia.
Vierailija kirjoitti:
Uusi ammaatti nyt ei ole ongelma, ja kyllähän 34-vuotiaana vielä helposti tulee raskaaksikin. Mutta jos jättää lapsen hankkimisen sen varaan, löytyykö ensin parisuhde, niin sitten se on epävarmaa, koska eihän sopivaa kumppania välttämättä löydy nopeasti.
Jos haluat lapsen, tee lapsi. Jos haluat uuden ammatin, opiskele se. Kumppani löytyy, jos löytyy.
Hedelmällisyys kuitenkin lähtee jyrkkään laskuun jo 35-vuotiaana. Ei mene nollaan tietenkään, mutta raskaaksi tulo selkeästi vaikeutuu noin 35 vuoden iästä lähtien.
Siksi monet eivät ehdi saada niin suurta perhettä kuin toivoisi, kun raskaaksi tuleminen ei olekaan niin helppoa kuin kuvitteli.
Asiaa pahentaa julkkikset, jotka hankkivat lapsia lähes viisikymppisinä. Ei ole omista munasoluista. Tai jos onkin, pakastimesta tulivat.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Riippuu lähtökohdistasi. Jos sinulla on jo parisuhde, johon hankkia lapsia, ehdit hyvin.
Jos sekin pitää aloittaa nollasta, kiire tulee.
Toisaalta voit aloittaa uuden ammatin opiskelemisen heti ja samaan aikaan etsiä kumppania.
jos on nyt 34v ja tapaa esimm kumppanin 1-2 vuodden sisällä, sit on jo 36v sit pitää vielä pari vuotta seurustella ennen lastentekoa. Ehkä kerkee ehkä ei. Riippuu millon menkat loppuu. Mies ei myöskään sais pitkitellä lapsen tekoa kauaa.
Nykyään on normaalia saada lapsia nelikymppisenä.
Todella harvalla onnistuu enää nelikymppisenä ilman kalliita ja raskaita hedelmöityshoitoja. Eikä aina niilläkään. Paljon paremmin onnistuu, jos ei jätä nelikymppiseksi.
Vierailija kirjoitti:
Palstan punkerot on kyllä jo 30-vuotiaana semmoisia mummotursaita, ettei mitään rajaa!
Se hahmo, minkä näet siitä heijastavasta seinällä olevasta jutusta, olet sinä.
Sinähän olet vielä todella nuori! Tiedän monia, jotka 40-50 vuotiaina lähtee opiskelemaan uutta alaa ja siitä on työura vasta alkanut. ihan siis lukioon ensin ja sitten jatko-opinnot.
Itse sain taannoin tuntuvan ylennyksen. Ala on oma, mutten ikimaailmassa olisi kuvitellut, että suoriudun tästä uudesta ja nauttisin näin paljon. Onneksi esimiehet olivat toista mieltä ja kärsivällisiä. Näkivät pontentiaalia siellä missä itse en.
Jo unohtui tylsä keski-ikä, tätiytyminen ja mieheen kyllästyminen, kun sai uuden vaihteen silmään toisaalla. Kaikki on nyt paremmin.