Lue keskustelun säännöt.
Kun kummia ei muisteta ollenkaan - mitä pitäisi ajatella?
10.05.2026 |
Vietän lapsen kanssa aikaa, tehdään asioita. Muistan joka joulu ja synttärit, kun luonani käydään kustannan kaikki kummilapsen kulut ja keksin paljon tekemistä. Tarjoan kaikille syömistä.
Kun käyn kylässä, vien jotain mukanani aina.
Kiitosta en kuule enää lähes koskaan vanhemmilta. Vanhemmat eivät opeta lasta kiittää - se kummastuttaa.
Minua ei muisteta ikinä millään tavalla - muistamisena riittäisi jo pelkkä kortti tai mukava tekstiviesti minunkin synttärinä ja jouluna. Onko tämä normaalia että kummeja ei muisteta näilläkään? Koen panostaneeni paljon lapsesta huolehtimiseen. En ymmärrä tosiaan lasten vanhempia tässä. Tekee kummina olemisesta välillä jopa kamalan tuntuista vaikka lapsi on tärkeä minulle.
Näistä syistä koen että minua nähdään sillon kun halutaan viihdettä ja materiaa, ei muuten. Koska siinä minusta on hyötyä lapselle. (Tämän tosin ymmärrän kiekolla tavalla koska kukapa ei kahmisi lapselleen kaiken mahdollisen hyödyn jos jostain saa.
)
Mitä olisit itse mieltä? Lapsen vanhemmat tässä siis aiheuttaa pahaa mieltä itselle. Kun tuntuu että minusta tehtiin lahja-ja viihdeautomaatti. Olen suostunut kummiksi sillon kun kuulin että oltiin hyviä ystäviä. Nyt tuntuu että kun vanhennutaan niin elämänarvojen erot alkaa koetella.
Ymmärrän että kummius on lasta varten mutten ajatellut että kummina oleminen on ihan tällästäkään, siinä miten minua kohdellaan.
Kommentit (26)
Typoja edellisessä, en jaksa korjata
-Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Minua kohdeltiin samoin kun sinua. Päätin sitten että jos ei edes tule kiitosta, niin sanon pysyvät heipat kummiudelle. Oli hyvä päätös.
Itse haluaisin periaatteessa samaa mutta en halua että lapsi ajattelisi että en enää hänestä välitä.
Mietin että pitäs varmaan keksiä joku kultaisen keskitien ratkaisu. Että olen läsnä lapselle, mutta mietin tarkemmin rajat ja miten paljon enää jaksan panostaa.
En tosiaan ajatellut ettei kummina edes pientä kiitosta ja muistamista saa osakseen, otetaan vaan. Rahaa ja materiaa en tarvisi, mutta kunnioituksen kokeminen vanhemmilta ois ihan kiva.
-Ap
Eli että tarkoitin etten tarvii mitään rahallista panostusta minun muistamiseeni.
-ap
Olet ottanut liian tosissasi kummin tehtävän.
Kannattaa sinunkin löysätä paapomista kummilastasi, ettet tunne itseäsi niin hyväksikäytetyksi.
Arvaan,että itse olet lapseton,joten sinulla on enemmän energiaa ja aikaa myös kummilapsellesi.
Omasta kokemuksestani voisin arvella,että kummilapsesi perhe elää ruuhkavuosia ,sitä pienen lapsen tuomaa kaaos elämää.Silloin ei vain riitä energia perheen ulkopuolisille ihmisille.
Vaikka haluaisi huomioida,ei jaksa.
Joten pyydän sinultakin armoa tätä lapsiperhettä kohtaan.
Ikinä ei tiedä ,mitä raskasta heidän arkensa/ elämänsä sisältää.
Kaikkea ei kerrota ulkopuolisille,ei edes ystävälle.
Vierailija kirjoitti:
Olet ottanut liian tosissasi kummin tehtävän.
Kannattaa sinunkin löysätä paapomista kummilastasi, ettet tunne itseäsi niin hyväksikäytetyksi.
Arvaan,että itse olet lapseton,joten sinulla on enemmän energiaa ja aikaa myös kummilapsellesi.
Omasta kokemuksestani voisin arvella,että kummilapsesi perhe elää ruuhkavuosia ,sitä pienen lapsen tuomaa kaaos elämää.Silloin ei vain riitä energia perheen ulkopuolisille ihmisille.
Vaikka haluaisi huomioida,ei jaksa.
Joten pyydän sinultakin armoa tätä lapsiperhettä kohtaan.
Ikinä ei tiedä ,mitä raskasta heidän arkensa/ elämänsä sisältää.
Kaikkea ei kerrota ulkopuolisille,ei edes ystävälle.
Onnittelut väärin arvaamisesta. :) Kaikki tuo kirjoittamasi teksti täysin turhaan.
-ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minua kohdeltiin samoin kun sinua. Päätin sitten että jos ei edes tule kiitosta, niin sanon pysyvät heipat kummiudelle. Oli hyvä päätös.
Itse haluaisin periaatteessa samaa mutta en halua että lapsi ajattelisi että en enää hänestä välitä.
Mietin että pitäs varmaan keksiä joku kultaisen keskitien ratkaisu. Että olen läsnä lapselle, mutta mietin tarkemmin rajat ja miten paljon enää jaksan panostaa.
En tosiaan ajatellut ettei kummina edes pientä kiitosta ja muistamista saa osakseen, otetaan vaan. Rahaa ja materiaa en tarvisi, mutta kunnioituksen kokeminen vanhemmilta ois ihan kiva.
-Ap
Mietin tuota asiaa silloin kun luovuin kummiudesta ja kun tuntui että lapsikin oli kasvatettu niin että kummi oli lahjakone. Kummitus ei antanut minulle mitään, toki lasta olisi ollut kiva ilahduttaa, jos lapsi olisi osoittanut edes jotain kiitollisuutta.
Lopetin kummilapselle lahjan laiton kun lähetettyä lahjaa ei annettu syntymäpäivänä vaan äitee säästi sadepäivien ratoksi ! Lapsi vielä niin pieni ettei asiaa ymmärtänyt.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minua kohdeltiin samoin kun sinua. Päätin sitten että jos ei edes tule kiitosta, niin sanon pysyvät heipat kummiudelle. Oli hyvä päätös.
Itse haluaisin periaatteessa samaa mutta en halua että lapsi ajattelisi että en enää hänestä välitä.
Mietin että pitäs varmaan keksiä joku kultaisen keskitien ratkaisu. Että olen läsnä lapselle, mutta mietin tarkemmin rajat ja miten paljon enää jaksan panostaa.
En tosiaan ajatellut ettei kummina edes pientä kiitosta ja muistamista saa osakseen, otetaan vaan. Rahaa ja materiaa en tarvisi, mutta kunnioituksen kokeminen vanhemmilta ois ihan kiva.
-Ap
Mietin tuota asiaa silloin kun luovuin kummiudesta ja kun tuntui että lapsikin oli kasvatettu niin että kummi oli lahjakone. Kummitus ei antanut minulle mitään, toki lasta olisi ollut kiva ilahduttaa, jos lapsi olisi osoittanut edes jotain kiitollisuutta.
Minusta se on vaan kummallista mite normalisoitua nykyään Suomessa on se ettei kiitetä ja muisteta .
Sen sijaan esimerkiksi some-päivityksiin samoilla ihmisillä tuntuu olevan paljonkin aikaa. Silloin ei ihan tekosyy ruuhkavuosista uppoa että pitäs sääliä kun he ei muista. Jos on aikaa hötölle vois olla aikaa myös käytöstavoille.
-ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olet ottanut liian tosissasi kummin tehtävän.
Kannattaa sinunkin löysätä paapomista kummilastasi, ettet tunne itseäsi niin hyväksikäytetyksi.
Arvaan,että itse olet lapseton,joten sinulla on enemmän energiaa ja aikaa myös kummilapsellesi.
Omasta kokemuksestani voisin arvella,että kummilapsesi perhe elää ruuhkavuosia ,sitä pienen lapsen tuomaa kaaos elämää.Silloin ei vain riitä energia perheen ulkopuolisille ihmisille.
Vaikka haluaisi huomioida,ei jaksa.
Joten pyydän sinultakin armoa tätä lapsiperhettä kohtaan.
Ikinä ei tiedä ,mitä raskasta heidän arkensa/ elämänsä sisältää.
Kaikkea ei kerrota ulkopuolisille,ei edes ystävälle.
Onnittelut väärin arvaamisesta. :) Kaikki tuo kirjoittamasi teksti täysin turhaan.
-ap
Et kertonut omista lapsistasi ja siitä,että sinä omistaudut kummilapsellesi noin intensiivisesti voi päätellä että sinulla on aikaa.
Yleensä jos itsellä on lapsia ei pysty kummilapseen noin paneutua.
Minä en jaksanut enkä ehtinyt,valitettavasti.
En tiedä miksi onnittelet väärin arvaamisesta.
Ehkä otat tämänkin liian vakavasti.
Kaikkihan täällä kirjoitetaan täysin turhaan.
Pelkkää paskaa .
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kyllähän sinäkin voit opettaa lasta kiittämään lahjasta. Ei se tietenkään ole yhtä tehokasta kuin jos vanhemmat tekevät niin joka päivä, mutta parempi kuin ei mitään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minua kohdeltiin samoin kun sinua. Päätin sitten että jos ei edes tule kiitosta, niin sanon pysyvät heipat kummiudelle. Oli hyvä päätös.
Itse haluaisin periaatteessa samaa mutta en halua että lapsi ajattelisi että en enää hänestä välitä.
Mietin että pitäs varmaan keksiä joku kultaisen keskitien ratkaisu. Että olen läsnä lapselle, mutta mietin tarkemmin rajat ja miten paljon enää jaksan panostaa.
En tosiaan ajatellut ettei kummina edes pientä kiitosta ja muistamista saa osakseen, otetaan vaan. Rahaa ja materiaa en tarvisi, mutta kunnioituksen kokeminen vanhemmilta ois ihan kiva.
-Ap
Mietin tuota asiaa silloin kun luovuin kummiudesta ja kun tuntui että lapsikin oli kasvatettu niin että kummi oli lahjakone. Kummitus ei antanut minulle mitään, toki lasta olisi ollut kiva ilahduttaa, jos lapsi olisi osoittanut edes jotain kiitollisuutta.
Minusta se on vaan kummallista mite normalisoitua nykyään Suomessa on se ettei kiitetä ja muisteta .
Sen sijaan esimerkiksi some-päivityksiin samoilla ihmisillä tuntuu olevan paljonkin aikaa. Silloin ei ihan tekosyy ruuhkavuosista uppoa että pitäs sääliä kun he ei muista. Jos on aikaa hötölle vois olla aikaa myös käytöstavoille.
-ap
Näistä kommenteistasi huomaa,ettet ole oikea ystävä ko perheelle.
Ehkä on parempi,että lopetat näyttelemisen.
Ei kai kukaan halua,että näytellään ystävää,mutta ollaankin seläntakana niin katkeria,että mennään vauva.fi palstalle haukkumaan.
Ei kuulosta ystävyydelle.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minua kohdeltiin samoin kun sinua. Päätin sitten että jos ei edes tule kiitosta, niin sanon pysyvät heipat kummiudelle. Oli hyvä päätös.
Itse haluaisin periaatteessa samaa mutta en halua että lapsi ajattelisi että en enää hänestä välitä.
Mietin että pitäs varmaan keksiä joku kultaisen keskitien ratkaisu. Että olen läsnä lapselle, mutta mietin tarkemmin rajat ja miten paljon enää jaksan panostaa.
En tosiaan ajatellut ettei kummina edes pientä kiitosta ja muistamista saa osakseen, otetaan vaan. Rahaa ja materiaa en tarvisi, mutta kunnioituksen kokeminen vanhemmilta ois ihan kiva.
-Ap
Mietin tuota asiaa silloin kun luovuin kummiudesta ja kun tuntui että lapsikin oli kasvatettu niin että kummi oli lahjakone. Kummitus ei antanut minulle mitään, toki lasta olisi ollut kiva ilahduttaa, jos lapsi olisi osoittanut edes jotain kiitollisuutta.
Minusta se on vaan kummallista mite normalisoitua nykyään Suomessa on se ettei kiitetä ja muisteta .
Sen sijaan esimerkiksi some-päivityksiin samoilla ihmisillä tuntuu olevan paljonkin aikaa. Silloin ei ihan tekosyy ruuhkavuosista uppoa että pitäs sääliä kun he ei muista. Jos on aikaa hötölle vois olla aikaa myös käytöstavoille.
-ap
Näistä kommenteistasi huomaa,ettet ole oikea ystävä ko perheelle.
Ehkä on parempi,että lopetat näyttelemisen.
Ei kai kukaan halua,että näytellään ystävää,mutta ollaankin seläntakana niin katkeria,että mennään vauva.fi palstalle haukkumaan.
Ei kuulosta ystävyydelle.
Niin minähän olen suorastaan rääkännyt tätä perhettä, olet aivan oikeassa. Minä olen tosiaan se huono ihminen.
-ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
On valitettavan yleistä minkä takia yritän muistaa lapseni kummeja extra paljon. Kutsumme heidät välillä yhdessä kylään ja tarjoamme koko illan, pääsiäisenä kortti ja vitsa, jouluisin pienet lahjat, synttäreinä aina onnittelut.
Älä vie.
Junttivanhemmille lapsi ei voi mitään.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olet ottanut liian tosissasi kummin tehtävän.
Kannattaa sinunkin löysätä paapomista kummilastasi, ettet tunne itseäsi niin hyväksikäytetyksi.
Arvaan,että itse olet lapseton,joten sinulla on enemmän energiaa ja aikaa myös kummilapsellesi.
Omasta kokemuksestani voisin arvella,että kummilapsesi perhe elää ruuhkavuosia ,sitä pienen lapsen tuomaa kaaos elämää.Silloin ei vain riitä energia perheen ulkopuolisille ihmisille.
Vaikka haluaisi huomioida,ei jaksa.
Joten pyydän sinultakin armoa tätä lapsiperhettä kohtaan.
Ikinä ei tiedä ,mitä raskasta heidän arkensa/ elämänsä sisältää.
Kaikkea ei kerrota ulkopuolisille,ei edes ystävälle.
Onnittelut väärin arvaamisesta. :) Kaikki tuo kirjoittamasi teksti täysin turhaan.
-ap
Et kertonut omista lapsistasi ja siitä,että sinä omistaudut kummilapsellesi noin intensiivisesti voi päätellä että sinulla on aikaa.
Yleensä jos itsellä on lapsia ei pysty kummilapseen noin paneutua.
Minä en jaksanut enkä ehtinyt,valitettavasti.
En tiedä miksi onnittelet väärin arvaamisesta.
Ehkä otat tämänkin liian vakavasti.
Kaikkihan täällä kirjoitetaan täysin turhaan.
Pelkkää paskaa .
Siis aivan helkkarin helppoa sanoa kiitos, laittaa tekstiviesti jouluna ja synttärinä. Siksi vinoilin sinulle kun puhuit tekosyynä ruuhkavuosista.
Aikamoiset ruuhkavuodet saa olla jos 10 minuuttia vuodessa ei liukene oman lapsen kummille muutamaan kiitokseen ja vaikka 1 tekstiviesti toivottaa kummillekin hyvää syntymäpäivää.
-ap
Siis kummiksi pyytäminen on ele. Kanssakäymistä sitten sen verran kuin luonnollisesti ilmenee, joko paljon tai ei yhtään. Ja molempi parempi. Antakaa ihmisten olla.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
On valitettavan yleistä minkä takia yritän muistaa lapseni kummeja extra paljon. Kutsumme heidät välillä yhdessä kylään ja tarjoamme koko illan, pääsiäisenä kortti ja vitsa, jouluisin pienet lahjat, synttäreinä aina onnittelut.
Omien kummilasteni kanssa meno on juuri kuten ap:lla. Siksi otan oman lapseni kummien muistamisen tosissaan, sillä ei siitä lapsesta jaksa oikeasti kiinnostua, jos edes lahjoista ei kiitetä.
Itseä kiinnostaa lapsi mutta vanhempien kanssa enenevissä määrin hirveää olla. Kun tietää että kaikesta huolimatta ei he jostain syystä minua kunnioita ja/tai ottaa itsestäänselvyytenä.
-ap
Lopeta ainakin tuliaisten vieminen ja kaikille tarjoaminen. Lapsenki huvitukset voivat vanhemmat maksaa ihan itse. Sekin on jo paljon, että joku vie.
Minua kohdeltiin samoin kun sinua. Päätin sitten että jos ei edes tule kiitosta, niin sanon pysyvät heipat kummiudelle. Oli hyvä päätös.