Lue keskustelun säännöt.
Kun kummia ei muisteta ollenkaan - mitä pitäisi ajatella?
10.05.2026 |
Vietän lapsen kanssa aikaa, tehdään asioita. Muistan joka joulu ja synttärit, kun luonani käydään kustannan kaikki kummilapsen kulut ja keksin paljon tekemistä. Tarjoan kaikille syömistä.
Kun käyn kylässä, vien jotain mukanani aina.
Kiitosta en kuule enää lähes koskaan vanhemmilta. Vanhemmat eivät opeta lasta kiittää - se kummastuttaa.
Minua ei muisteta ikinä millään tavalla - muistamisena riittäisi jo pelkkä kortti tai mukava tekstiviesti minunkin synttärinä ja jouluna. Onko tämä normaalia että kummeja ei muisteta näilläkään? Koen panostaneeni paljon lapsesta huolehtimiseen. En ymmärrä tosiaan lasten vanhempia tässä. Tekee kummina olemisesta välillä jopa kamalan tuntuista vaikka lapsi on tärkeä minulle.
Näistä syistä koen että minua nähdään sillon kun halutaan viihdettä ja materiaa, ei muuten. Koska siinä minusta on hyötyä lapselle. (Tämän tosin ymmärrän kiekolla tavalla koska kukapa ei kahmisi lapselleen kaiken mahdollisen hyödyn jos jostain saa.
)
Mitä olisit itse mieltä? Lapsen vanhemmat tässä siis aiheuttaa pahaa mieltä itselle. Kun tuntuu että minusta tehtiin lahja-ja viihdeautomaatti. Olen suostunut kummiksi sillon kun kuulin että oltiin hyviä ystäviä. Nyt tuntuu että kun vanhennutaan niin elämänarvojen erot alkaa koetella.
Ymmärrän että kummius on lasta varten mutten ajatellut että kummina oleminen on ihan tällästäkään, siinä miten minua kohdellaan.
Kommentit (26)
Pitäisi olla joku kontakti kummiin. On vaikea yhtäkkiä keksiä jotain, jos ei ole rahaa tai ei normaalisti pidetä yhteyttä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Olet ottanut liian tosissasi kummin tehtävän.
Kannattaa sinunkin löysätä paapomista kummilastasi, ettet tunne itseäsi niin hyväksikäytetyksi.
Arvaan,että itse olet lapseton,joten sinulla on enemmän energiaa ja aikaa myös kummilapsellesi.
Omasta kokemuksestani voisin arvella,että kummilapsesi perhe elää ruuhkavuosia ,sitä pienen lapsen tuomaa kaaos elämää.Silloin ei vain riitä energia perheen ulkopuolisille ihmisille.
Vaikka haluaisi huomioida,ei jaksa.
Joten pyydän sinultakin armoa tätä lapsiperhettä kohtaan.
Ikinä ei tiedä ,mitä raskasta heidän arkensa/ elämänsä sisältää.
Kaikkea ei kerrota ulkopuolisille,ei edes ystävälle.
mutta usein ne ruuhkavuosia elävät odottavat muilta apua arkeen eikä ajattele muillakin voi olla raskasta ja muuta sisätöä elämässä
Vierailija kirjoitti:
Pitäisi olla joku kontakti kummiin. On vaikea yhtäkkiä keksiä jotain, jos ei ole rahaa tai ei normaalisti pidetä yhteyttä.
yksinkö se lapsi kulke viettämään aikaa kumminsa kanssa
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lopeta ainakin tuliaisten vieminen ja kaikille tarjoaminen. Lapsenki huvitukset voivat vanhemmat maksaa ihan itse. Sekin on jo paljon, että joku vie.
Se on ollut itsellä tapa ja omassa perheessä/muussa lähipiirissä tapa, että on anteliasta ja muistetaan, ei kallista mutta aina jotakin tuomista. Kyseessä ei ole mitkään kalliit asiat enkä itsekään rikas ole.
Mutta sen sitten vaan huomaa kun joku ei sitä arvosta. Mutta luovun nyt osasta ainakin niitä kun ei ne välttämättä toisille edes merkitse mitään. Itselle tuollaiset muistamiset on osa sen näyttämistä että välittää kun tekee jonkun teon.
-ap
Suomessa ei käytöstavat ole kovin syvällä, ja perhekulttuureja on erilaisia. Jotkut ehkä itsestäänselvät tavat ovat itsellenikin sellaisia, että en ole niitä tullut ajatelleeksi ennen kuin häpeissäni huomaan, että joku muu tekee minulle kivan eleen. Kaikki eivät ole kovin hoksaavaisia, tunnen ihmisiä jotka ovat tosi kivoja ja sydämellisiä, mutteivät kiitä/tuo tuliaisia tms ikinä.
Mitä tulee siihen, aikooko toimia hyvätapaisesti kun muut eivät toimi: itse ajattelen niin, että määrittelen itse itselleni standardit, eikä siihen vaikuta miten muut toimivat.
Jotkut ihmiset on vaan sellaisia, etteivät ymmärrä kiittää tai muuten olla vastavuoroisia ihmissuhteissa. Ota vähän iisimmin tuo kummihomma, vähempikin riittää.
Se on ollut itsellä tapa ja omassa perheessä/muussa lähipiirissä tapa, että on anteliasta ja muistetaan, ei kallista mutta aina jotakin tuomista. Kyseessä ei ole mitkään kalliit asiat enkä itsekään rikas ole.
Mutta sen sitten vaan huomaa kun joku ei sitä arvosta. Mutta luovun nyt osasta ainakin niitä kun ei ne välttämättä toisille edes merkitse mitään. Itselle tuollaiset muistamiset on osa sen näyttämistä että välittää kun tekee jonkun teon.
-ap