Mies haluaa tapailla ja tykkää kovasti, mutta

Rakkaus on vain ohikiitävä hetki ja hetken mielen häiriö. Avioliitto on kumppanuutta! Olet löytänyt nyt vakaan ja luotettavan kumppanin ja elämä on tässä ja nyt! Iske ja pidä miehestä kiinni ennen kuin on myöhäistä.

Kun se oikea osuu kohdalle, ei pitäisi olla vaikea päättää onko hän sitoutumisen tai rakkauden arvoinen, vaan asian pitäisi olla melko selvä juttu. 

Minä seurustelin / tapailin pari vuotta sitten miestä noin puolen vuoden ajan. Olin itse ihan rakastunut, mutta viimeisenä kertana kun näimme, mies sanoi minulle, ettei rakasta minua, ja selitti sen sillä, ettei pysty edes rakastamaan itseään. Tämä oli minulle kuitenkin niin suuri turn off, että pistin saman tien poikki, lähdin kotiin, enkä nähnyt miestä enää koskaan. Ja muuten, ylläripylläri, mies jäi roikkumaan ja kinumaan viestien välityksellä, ettei halua menettää minua ja saisiko vielä uuden mahdollisuuden. Mutta minähän en jää suhteeseen, jossa minua ei rakasteta. Enkä ala myöskään kerjäämään rakkautta. Haluan, että mies rakastaa minua täysin oma-aloitteisesti. 

Vierailija kirjoitti:

Minä seurustelin / tapailin pari vuotta sitten miestä noin puolen vuoden ajan. Olin itse ihan rakastunut, mutta viimeisenä kertana kun näimme, mies sanoi minulle, ettei rakasta minua, ja selitti sen sillä, ettei pysty edes rakastamaan itseään. Tämä oli minulle kuitenkin niin suuri turn off, että pistin saman tien poikki, lähdin kotiin, enkä nähnyt miestä enää koskaan. Ja muuten, ylläripylläri, mies jäi roikkumaan ja kinumaan viestien välityksellä, ettei halua menettää minua ja saisiko vielä uuden mahdollisuuden. Mutta minähän en jää suhteeseen, jossa minua ei rakasteta. Enkä ala myöskään kerjäämään rakkautta. Haluan, että mies rakastaa minua täysin oma-aloitteisesti. 

Joskus rakkaus syntyy ajan myötä. Menetit empaattisen tunnerikkaan miehen ja mies menetti vain sosiapaattisen tunnekylmän kalan....

Mä pystyn kyllä rakastumaan, mutta en pysty olemaan romanttisen rakkauden kohteena. 

Olen niin syvästi vahingoittunut sisältä, ja alitajuisesti niin vakuuttunut siitä että en ansaitse rakkautta, että menen täysin pois raiteiltani jos joku yrittää minua rakastaa. Tämän takia seurustelen aina miesten kanssa, jotka ovat tunnekylmiä ja itsekeskeisiä. Heidän kanssa olen "kotona". Jos mies on empaattinen ja vilpittömästi haluaa minun parastani, tunnen outoa vastenmielisyyttä, voisiko sanoa jopa kuvotusta.  

Vierailija kirjoitti:

Kun se oikea osuu kohdalle, ei pitäisi olla vaikea päättää onko hän sitoutumisen tai rakkauden arvoinen, vaan asian pitäisi olla melko selvä juttu. 

Minä ajattelen myös näin. Ei kahta sanaa jos toinen on juuri se oikea.

Vierailija kirjoitti:

Laskeudu pilvilinnoistasi, tuhlaat aikaasi johonkin teinipoikaan.

Lähinnä ilmeisesti mieslapseen/vauvasetämieheen.

Vierailija kirjoitti:

Haluat miehen, jonka ykkösvalinta olet. Miten sä voit edes haluta miestä joka ei ole all about you, joka on jotenkin epävarma susta, joka sanoo ettei pysty rakastumaan sinuun, ja jota pitää jotenkin vakuutella siitä, miten upea ja rakkauden arvoinen olet? Jos mies heittää sulle jotain tuollaista, sano hänelle vain "ew"  ja lähde vetämään. Se ei voi tuntua ihan oikeasti hyvältä naisena, jos mies ei ole hulluna sinuun ja täysillä mukana alusta lähtien. 

Miten heti alusta voi olla hulluna toiseen, jos ei tunne edes toista? Noin käyttäytyy teinit.

Vierailija kirjoitti:

Kun se oikea osuu kohdalle, ei pitäisi olla vaikea päättää onko hän sitoutumisen tai rakkauden arvoinen, vaan asian pitäisi olla melko selvä juttu. 

Jos ei tunne toista, ei voi tietää onko se se oikea.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kun se oikea osuu kohdalle, ei pitäisi olla vaikea päättää onko hän sitoutumisen tai rakkauden arvoinen, vaan asian pitäisi olla melko selvä juttu. 

Jos ei tunne toista, ei voi tietää onko se se oikea.

Miehet kategorisoi naiset jo deittisovelluksessa tai viimeistään ensitreffeillä: 

1. vaimomateriaalia. 

2. ihan varteen otettava placeholderi, voisin seurustella vuosiakin, mutten koskaan mene naimisiin hänen kanssa. 
3. seksiä voin harrastaa, jos helpolla saa, mutta vaivaa en näe hänen eteen. 

Naisen voi olla vaikeaa ymmärtää tätä, sillä naisen sitoutumishalukkuus kehittyy sitä mukaan, miten mies käyttäytyy ja kohtelee ajan saatossa. 

Älkää naiset tyytykö mieheen, joka ei pidä sinua tuossa ensimmäisessä kategoriassa ihan alusta lähtien. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Haluat miehen, jonka ykkösvalinta olet. Miten sä voit edes haluta miestä joka ei ole all about you, joka on jotenkin epävarma susta, joka sanoo ettei pysty rakastumaan sinuun, ja jota pitää jotenkin vakuutella siitä, miten upea ja rakkauden arvoinen olet? Jos mies heittää sulle jotain tuollaista, sano hänelle vain "ew"  ja lähde vetämään. Se ei voi tuntua ihan oikeasti hyvältä naisena, jos mies ei ole hulluna sinuun ja täysillä mukana alusta lähtien. 

Miten heti alusta voi olla hulluna toiseen, jos ei tunne edes toista? Noin käyttäytyy teinit.

Ihmiset* 

Tai ehkä jopa kaikki nisäkkäät. 
Tai ehkä jopa kaikki selkärangattomat ja hyönteiset ja ihan kaikki elävät olennot. 

Vierailija kirjoitti:

Mä pystyn kyllä rakastumaan, mutta en pysty olemaan romanttisen rakkauden kohteena. 

Olen niin syvästi vahingoittunut sisältä, ja alitajuisesti niin vakuuttunut siitä että en ansaitse rakkautta, että menen täysin pois raiteiltani jos joku yrittää minua rakastaa. Tämän takia seurustelen aina miesten kanssa, jotka ovat tunnekylmiä ja itsekeskeisiä. Heidän kanssa olen "kotona". Jos mies on empaattinen ja vilpittömästi haluaa minun parastani, tunnen outoa vastenmielisyyttä, voisiko sanoa jopa kuvotusta.  

ikävä kuulla.. Sinua odottaisi vaikka millainen unelmaelämä, jos tekisit sisäistä työtä itsesi kanssa. Käy terapiassa tai terapioi itse itseäsi. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mies sanoi jo ettei rakasta sinua: Kun mies sanoo sinulle ettei rakasta, usko häntä ensimmäisellä kerralla. Älä deittaile miehen potentiaalia, eli sitä mitä mies voisi olla. Deittaile realiteettia, eli sitä mitä mies on nyt. Jos mies ei rakasta sinua, niin kuinka paljon vihaat itseäsi, kun jäät roikkumaan hänen kanssa? Mies on ihan suoraan sanonut sinulle, ettei rakasta sinua, eikä ehkä koskaan pysty, niin miksi olet yhä hänen kanssa? 

Taas tuota kakkaa. Heti ensisilmäykselläkö sä odotat ihmisten rakastuvan toisiinsa? Ei. Yleensä rakastuminen vie aikaa ja vaatii sen, että tuntee toisen.

He ovat vasta deittailuvaiheessa, ei sillon vielä anneta rakkaudentunnustuksia.

Tuossa kohtaa olettaisi kuitenkin olevan vahvoja ihastumisen tunteita, niin ettei lähtisi ottamaan riskiä sanomalla päin naamaa "en rakasta sinua".

Vierailija kirjoitti:

Pakko olla provo. Kukaan ei ole noin tyhmä kuin ap on olevinaan.

En ole ap, mutta tullut itsekin nähtyä vaikka ja mitä tilanteita, ja oltua niissä tyhmän ymmärtäväinen. Kun en ole se kaunein ja itsetuntoa ei ole, niin pienenkin huomion on kokenut suurena juttuna, kunnes lopulta tunnustin olevani koko loppuelämäni ajan pelkkä varavaihtoehto.

Joku aika sitten yksi minut aikanaan ghostannut laittoi yhtäkkiä vuosien jälkeen viestiä. Ja edelleen, mielessä kävi ajatus tyylillä "hän on ajatellut minua".

Kunnes järki tuli mukaan, että tyyppi ei ole löytänyt parempaakaan, niin nyt saattaisin kelvata. Poistin viestin vastaamatta.