Mies haluaa tapailla ja tykkää kovasti, mutta

Vierailija kirjoitti:

Menisi samantien luiskaan. Nykyinen mieheni kuulemma tiesi heti, että olin se "oikea".

No luulin minäkin tietäväni mutta ei kauaakaan mennyt kun muutin mieleni ja poistuin ovesta.

Mies sanoi jo ettei rakasta sinua: Kun mies sanoo sinulle ettei rakasta, usko häntä ensimmäisellä kerralla. Älä deittaile miehen potentiaalia, eli sitä mitä mies voisi olla. Deittaile realiteettia, eli sitä mitä mies on nyt. Jos mies ei rakasta sinua, niin kuinka paljon vihaat itseäsi, kun jäät roikkumaan hänen kanssa? Mies on ihan suoraan sanonut sinulle, ettei rakasta sinua, eikä ehkä koskaan pysty, niin miksi olet yhä hänen kanssa? 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos ei tiedä, onko rakastunut, niin ei ole. Eikä ole ollut, jos sanoo, ettei tiedä rakastuuko koskaan. Kun on rakastunut, niin kyllähän sen tuntee joka solulla.

Mutta eihän heti suhteen alussa olla rakastuneita! Ensin ollaan ihastuneita. Sitten se ehkä kehittyy rakastumiseksi ja siitä rakkaudeksi, mutta ei sitä voi etukäteen tietää. Etenkään kun ei vielä tunne sitä toista ihmistä.

Tottakai se on näin. Mutta on todella tökeröä sanoa toiselle, että ei ehkä pysty rakastumaan häneen, vaikka tarkoittaisikin tuota edellä mainittua.

Tämä. Jos erikseen tuollaisen ilmoittaa, olettaisin, että ko. ihmisellä on ylipäänsä jokin ongelma siinä, kykeneekö rakastamaan ketään.

Väitän, että monet ihmiset jotka sanovat että "eivät pysty rakastumaan" itse asiassa pystyvät kyllä. Ongelma on enemmänkin siinä, että he eivät pysty OLEMAAN siinä rakastavassa suhteessa, vaan pakenevat tilanteesta, kun tajuavat tuntevansa syviä tunteita toista kohtaan, ja että vastapuoli tuntee myös rakkautta heitä kohtaan. 

He eivät kestä sitä tunteiden iniimiyttä, ja haavoittuvuutta, vaan heidän on pakko paeta. 

Se on todella surullista, kun oikein asiaa miettii.

Ihanan positiivista ajattelua. Itse olen huomattavasti kyynisempi, ja ajattelen, että moni ei vain halua sitoutua vahvasti, syödä ja säästää kakkua, poimia pullasta rusinat. Haluataan hengata vähän mutta ei vakavasti, missään tapauksessa ei luvata mitään - ja kovan paikan tullen todellakin häivytään. 

On arvioitu että yli 20% väestöstä omaa välttelevän kiintymyssuhdemallin. Eli ei se mitenkään erityisen harvinaista ole, että on ihmisiä jotka pystyvät sinänsä kyllä rakastumaan, mutta eivät kuitenkaan kestä sitä iniimiyttä ja haavoittuvuutta mitä todelliseen rakkauteen kuuluu, vaan pakenevat sitä. 

Mä olen vähän tällainen. Pystyn ihastumaan ja rakastumaan, mutta en uskalla rakastua. Aina en pakene, kun alkaa uhkaavasti tulla syviä tunteita, vaan alan himmailla niitä.

Mä en ole "vähän" tuollainen, vaan täsmälleen tuollainen. En kestä aitoa läheisyyttä, ja jos joku sanoo että hän rakastaa minua, menen aivan pois tolaltani. Minulla on vakavia itsetunto ongelmia, enkä koe olevani rakkauden arvoinen. 

Sinun elämäsi rakkaus - sinun tuleva aviomiehesi ei sallisi sitä, että sinua ei rakasteta. Mieti sitä. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos ei tiedä, onko rakastunut, niin ei ole. Eikä ole ollut, jos sanoo, ettei tiedä rakastuuko koskaan. Kun on rakastunut, niin kyllähän sen tuntee joka solulla.

Mutta eihän heti suhteen alussa olla rakastuneita! Ensin ollaan ihastuneita. Sitten se ehkä kehittyy rakastumiseksi ja siitä rakkaudeksi, mutta ei sitä voi etukäteen tietää. Etenkään kun ei vielä tunne sitä toista ihmistä.

Tottakai se on näin. Mutta on todella tökeröä sanoa toiselle, että ei ehkä pysty rakastumaan häneen, vaikka tarkoittaisikin tuota edellä mainittua.

Tämä. Jos erikseen tuollaisen ilmoittaa, olettaisin, että ko. ihmisellä on ylipäänsä jokin ongelma siinä, kykeneekö rakastamaan ketään.

Väitän, että monet ihmiset jotka sanovat että "eivät pysty rakastumaan" itse asiassa pystyvät kyllä. Ongelma on enemmänkin siinä, että he eivät pysty OLEMAAN siinä rakastavassa suhteessa, vaan pakenevat tilanteesta, kun tajuavat tuntevansa syviä tunteita toista kohtaan, ja että vastapuoli tuntee myös rakkautta heitä kohtaan. 

He eivät kestä sitä tunteiden iniimiyttä, ja haavoittuvuutta, vaan heidän on pakko paeta. 

Se on todella surullista, kun oikein asiaa miettii.

Ihanan positiivista ajattelua. Itse olen huomattavasti kyynisempi, ja ajattelen, että moni ei vain halua sitoutua vahvasti, syödä ja säästää kakkua, poimia pullasta rusinat. Haluataan hengata vähän mutta ei vakavasti, missään tapauksessa ei luvata mitään - ja kovan paikan tullen todellakin häivytään. 

On arvioitu että yli 20% väestöstä omaa välttelevän kiintymyssuhdemallin. Eli ei se mitenkään erityisen harvinaista ole, että on ihmisiä jotka pystyvät sinänsä kyllä rakastumaan, mutta eivät kuitenkaan kestä sitä iniimiyttä ja haavoittuvuutta mitä todelliseen rakkauteen kuuluu, vaan pakenevat sitä. 

Mä olen vähän tällainen. Pystyn ihastumaan ja rakastumaan, mutta en uskalla rakastua. Aina en pakene, kun alkaa uhkaavasti tulla syviä tunteita, vaan alan himmailla niitä.

Mä en ole "vähän" tuollainen, vaan täsmälleen tuollainen. En kestä aitoa läheisyyttä, ja jos joku sanoo että hän rakastaa minua, menen aivan pois tolaltani. Minulla on vakavia itsetunto ongelmia, enkä koe olevani rakkauden arvoinen. 

Sama täällä... en aio enää seurustella, en halua satuttaa ketään

Se mies haluaa sinulta vain vakoa ja passaamista, ei mitään  muuta! Olet ns.  kynnysmatto.

Vierailija kirjoitti:

Mies sanoi jo ettei rakasta sinua: Kun mies sanoo sinulle ettei rakasta, usko häntä ensimmäisellä kerralla. Älä deittaile miehen potentiaalia, eli sitä mitä mies voisi olla. Deittaile realiteettia, eli sitä mitä mies on nyt. Jos mies ei rakasta sinua, niin kuinka paljon vihaat itseäsi, kun jäät roikkumaan hänen kanssa? Mies on ihan suoraan sanonut sinulle, ettei rakasta sinua, eikä ehkä koskaan pysty, niin miksi olet yhä hänen kanssa? 

Taas tuota kakkaa. Heti ensisilmäykselläkö sä odotat ihmisten rakastuvan toisiinsa? Ei. Yleensä rakastuminen vie aikaa ja vaatii sen, että tuntee toisen.

He ovat vasta deittailuvaiheessa, ei sillon vielä anneta rakkaudentunnustuksia.

Vierailija kirjoitti:

Se mies haluaa sinulta vain vakoa ja passaamista, ei mitään  muuta! Olet ns.  kynnysmatto.

Mistä sä kaiken passaamisen tähän keksit? Omista kokemuksistako?

Ap ei ole vastannut kysymyksiin. Tapaileeko mies muita? Esitteleekö hän sinut ystävilleen? Kuinka usein näette ja onko mies tässä aloitteellinen?

Mitä mies tekee teidän suhteen eteen? Tunnetko olevasi tärkeä? Osoittaako hän sen jollain konkreettisella tavalla? Onko hän sinun asioistasi kiinnostunut?

Riippuu tietysti mitä itse haluat. Voi olla, että jäät odottelemaan vuosiksi, etkä sittenkään saa toivomaasi vastakaikua. Jos sulle riittää tuollainen tapailu, niin mikäs siinä sitten. Itse tein joskus virheen, ja jäin odottelemaan suhteen kehittymistä, ja nyt kadun todella paljon sitä. Silmät aukesivat jossain vaiheessa ja tajusin tuhlaavani aikaa. Nyt en huolisi ko. tyyppiä mistään hinnasta, ihmettelen mitä hänessä koskaan näinkään. Kun olin niin lääpälläni häneen en tietenkään nähnyt muita, potentiaalisia miehiä..

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos ei tiedä, onko rakastunut, niin ei ole. Eikä ole ollut, jos sanoo, ettei tiedä rakastuuko koskaan. Kun on rakastunut, niin kyllähän sen tuntee joka solulla.

Mutta eihän heti suhteen alussa olla rakastuneita! Ensin ollaan ihastuneita. Sitten se ehkä kehittyy rakastumiseksi ja siitä rakkaudeksi, mutta ei sitä voi etukäteen tietää. Etenkään kun ei vielä tunne sitä toista ihmistä.

Tottakai se on näin. Mutta on todella tökeröä sanoa toiselle, että ei ehkä pysty rakastumaan häneen, vaikka tarkoittaisikin tuota edellä mainittua.

Tämä. Jos erikseen tuollaisen ilmoittaa, olettaisin, että ko. ihmisellä on ylipäänsä jokin ongelma siinä, kykeneekö rakastamaan ketään.

Väitän, että monet ihmiset jotka sanovat että "eivät pysty rakastumaan" itse asiassa pystyvät kyllä. Ongelma on enemmänkin siinä, että he eivät pysty OLEMAAN siinä rakastavassa suhteessa, vaan pakenevat tilanteesta, kun tajuavat tuntevansa syviä tunteita toista kohtaan, ja että vastapuoli tuntee myös rakkautta heitä kohtaan. 

He eivät kestä sitä tunteiden iniimiyttä, ja haavoittuvuutta, vaan heidän on pakko paeta. 

Se on todella surullista, kun oikein asiaa miettii.

Ihanan positiivista ajattelua. Itse olen huomattavasti kyynisempi, ja ajattelen, että moni ei vain halua sitoutua vahvasti, syödä ja säästää kakkua, poimia pullasta rusinat. Haluataan hengata vähän mutta ei vakavasti, missään tapauksessa ei luvata mitään - ja kovan paikan tullen todellakin häivytään. 

On arvioitu että yli 20% väestöstä omaa välttelevän kiintymyssuhdemallin. Eli ei se mitenkään erityisen harvinaista ole, että on ihmisiä jotka pystyvät sinänsä kyllä rakastumaan, mutta eivät kuitenkaan kestä sitä iniimiyttä ja haavoittuvuutta mitä todelliseen rakkauteen kuuluu, vaan pakenevat sitä. 

Mä olen vähän tällainen. Pystyn ihastumaan ja rakastumaan, mutta en uskalla rakastua. Aina en pakene, kun alkaa uhkaavasti tulla syviä tunteita, vaan alan himmailla niitä.

Mä en ole "vähän" tuollainen, vaan täsmälleen tuollainen. En kestä aitoa läheisyyttä, ja jos joku sanoo että hän rakastaa minua, menen aivan pois tolaltani. Minulla on vakavia itsetunto ongelmia, enkä koe olevani rakkauden arvoinen. 

Sama täällä... en aio enää seurustella, en halua satuttaa ketään

"En halua satuttaa ketään"

Satutin henkisesti edellistä seurustelukumppaniani: menin täysin jumiin ja paniikkiin, kun vastaanotin aitoa rakkautta häneltä, ja sabotoin sitten kaiken, tapojeni mukaisesti. 

Tiedän että satutin häntä näin toimiessani, näin sen tuskan hänen silmistään, ja syyllisyys kalvaa minua edelleen, kuukausia myöhemmin. 

Haluaisikohan joku muu olla minä välillä, en oikein jaksa enää. 

Laskeudu pilvilinnoistasi, tuhlaat aikaasi johonkin teinipoikaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos ei tiedä, onko rakastunut, niin ei ole. Eikä ole ollut, jos sanoo, ettei tiedä rakastuuko koskaan. Kun on rakastunut, niin kyllähän sen tuntee joka solulla.

Mutta eihän heti suhteen alussa olla rakastuneita! Ensin ollaan ihastuneita. Sitten se ehkä kehittyy rakastumiseksi ja siitä rakkaudeksi, mutta ei sitä voi etukäteen tietää. Etenkään kun ei vielä tunne sitä toista ihmistä.

Tottakai se on näin. Mutta on todella tökeröä sanoa toiselle, että ei ehkä pysty rakastumaan häneen, vaikka tarkoittaisikin tuota edellä mainittua.

Tämä. Jos erikseen tuollaisen ilmoittaa, olettaisin, että ko. ihmisellä on ylipäänsä jokin ongelma siinä, kykeneekö rakastamaan ketään.

Väitän, että monet ihmiset jotka sanovat että "eivät pysty rakastumaan" itse asiassa pystyvät kyllä. Ongelma on enemmänkin siinä, että he eivät pysty OLEMAAN siinä rakastavassa suhteessa, vaan pakenevat tilanteesta, kun tajuavat tuntevansa syviä tunteita toista kohtaan, ja että vastapuoli tuntee myös rakkautta heitä kohtaan. 

He eivät kestä sitä tunteiden iniimiyttä, ja haavoittuvuutta, vaan heidän on pakko paeta. 

Se on todella surullista, kun oikein asiaa miettii.

Ihanan positiivista ajattelua. Itse olen huomattavasti kyynisempi, ja ajattelen, että moni ei vain halua sitoutua vahvasti, syödä ja säästää kakkua, poimia pullasta rusinat. Haluataan hengata vähän mutta ei vakavasti, missään tapauksessa ei luvata mitään - ja kovan paikan tullen todellakin häivytään. 

On arvioitu että yli 20% väestöstä omaa välttelevän kiintymyssuhdemallin. Eli ei se mitenkään erityisen harvinaista ole, että on ihmisiä jotka pystyvät sinänsä kyllä rakastumaan, mutta eivät kuitenkaan kestä sitä iniimiyttä ja haavoittuvuutta mitä todelliseen rakkauteen kuuluu, vaan pakenevat sitä. 

Suurin osa on vain kusipäitä, jotka haluavat maksimaalisen hyödyn toisesta ihmisestä antamatta itsestään mitään. Hyväksikäyttöä, itsekkyyttä, jopa sadismia. Narsismia.  Ihmiset nyt vain ovat kovasti varjoisa laji. Pahoja. 

En ole kanssasi samaa mieltä. En usko että valtaosa ihmisistä on pahoja. Mutta todetaan vaan että ollaan tästä eri mieltä, niin ei tule liikaa aiheen vierestä keskustelua. 

Eihän tuossa sanottu, että suurin osa ihmisistä olisi pahoja, vaan suurin osa niistä, jotka käyttäytyvät kusipäisesti. Toki loppulausunto saattaa laittaa ajattelemaan synkemmin kuin taisi olla tarkoitus. En tiedä mitä kirjoittaja halusi ajatella.

Kun ihminen paljastaa mikä on ja kertoo ajatuksensa niin usko heti ensimmäisellä kerralla. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos ei tiedä, onko rakastunut, niin ei ole. Eikä ole ollut, jos sanoo, ettei tiedä rakastuuko koskaan. Kun on rakastunut, niin kyllähän sen tuntee joka solulla.

Mutta eihän heti suhteen alussa olla rakastuneita! Ensin ollaan ihastuneita. Sitten se ehkä kehittyy rakastumiseksi ja siitä rakkaudeksi, mutta ei sitä voi etukäteen tietää. Etenkään kun ei vielä tunne sitä toista ihmistä.

Tottakai se on näin. Mutta on todella tökeröä sanoa toiselle, että ei ehkä pysty rakastumaan häneen, vaikka tarkoittaisikin tuota edellä mainittua.

Tämä. Jos erikseen tuollaisen ilmoittaa, olettaisin, että ko. ihmisellä on ylipäänsä jokin ongelma siinä, kykeneekö rakastamaan ketään.

Väitän, että monet ihmiset jotka sanovat että "eivät pysty rakastumaan" itse asiassa pystyvät kyllä. Ongelma on enemmänkin siinä, että he eivät pysty OLEMAAN siinä rakastavassa suhteessa, vaan pakenevat tilanteesta, kun tajuavat tuntevansa syviä tunteita toista kohtaan, ja että vastapuoli tuntee myös rakkautta heitä kohtaan. 

He eivät kestä sitä tunteiden iniimiyttä, ja haavoittuvuutta, vaan heidän on pakko paeta. 

Se on todella surullista, kun oikein asiaa miettii.

Ihanan positiivista ajattelua. Itse olen huomattavasti kyynisempi, ja ajattelen, että moni ei vain halua sitoutua vahvasti, syödä ja säästää kakkua, poimia pullasta rusinat. Haluataan hengata vähän mutta ei vakavasti, missään tapauksessa ei luvata mitään - ja kovan paikan tullen todellakin häivytään. 

On arvioitu että yli 20% väestöstä omaa välttelevän kiintymyssuhdemallin. Eli ei se mitenkään erityisen harvinaista ole, että on ihmisiä jotka pystyvät sinänsä kyllä rakastumaan, mutta eivät kuitenkaan kestä sitä iniimiyttä ja haavoittuvuutta mitä todelliseen rakkauteen kuuluu, vaan pakenevat sitä. 

Mä olen vähän tällainen. Pystyn ihastumaan ja rakastumaan, mutta en uskalla rakastua. Aina en pakene, kun alkaa uhkaavasti tulla syviä tunteita, vaan alan himmailla niitä.

Mä en ole "vähän" tuollainen, vaan täsmälleen tuollainen. En kestä aitoa läheisyyttä, ja jos joku sanoo että hän rakastaa minua, menen aivan pois tolaltani. Minulla on vakavia itsetunto ongelmia, enkä koe olevani rakkauden arvoinen. 

Sama täällä... en aio enää seurustella, en halua satuttaa ketään

Tein saman päätöksen 20 vuotta sitten ainoan tapailuyritykseni päätyttyä, etten altista ketään toista enää itselleni, jos en onnistu käsittelemään ongelmiani. Omistauduin sisäiselle työlle, ja nyt näin pari vuosikymmentä myöhemmin on alkanut tuntua siltä, että ehkä olenkin rakkauden arvoinen ja voisin hyväksyäkin jonkun toisen rakkauden... Jos sellaista vielä löytyisi.

Haluat miehen, jonka ykkösvalinta olet. Miten sä voit edes haluta miestä joka ei ole all about you, joka on jotenkin epävarma susta, joka sanoo ettei pysty rakastumaan sinuun, ja jota pitää jotenkin vakuutella siitä, miten upea ja rakkauden arvoinen olet? Jos mies heittää sulle jotain tuollaista, sano hänelle vain "ew"  ja lähde vetämään. Se ei voi tuntua ihan oikeasti hyvältä naisena, jos mies ei ole hulluna sinuun ja täysillä mukana alusta lähtien. 

Mies sanoo: ”En pidä painostuksesta.” Vastaa: "En minäkään. Pidän yhteisestä ponnistelusta.” 

Mies sanoo: ”Yleensä otan asiat hitaasti.” Vastaa: ”Hitaasti on hyvä, mutta pysähtyminen ei toimi mulle.” 

Mies syyttää huonoa ajoitusta: ”Ajoitus ei ole ongelma. Vaivannäön puute on.” 

Mies sanoo: ”Haluan vain mennä virran mukana.” Vastaa: ”Minä haluan suunnan. Virtaus toimii paremmin, kun tietää, minne on menossa.” 

Mies sanoo: ”En tiedä mitä haluan.” Vastaa: ”Okei, ymmärrän. Minä tiedän selvästi, mitä minä haluan. Mutta onnea asian selvittämiseen. Minä en ole tutkimusassistentti.” 

Mies sanoo: ”Katsotaan mihin tämä johtaa.” Vastaa: ”Pidän enemmän aikomuksesta kuin arvailusta. Lisäksi, tiedän jo minne olen menossa. Voit toki jäädä tänne, mutta minä jatkan unelmieni tavoittelua.” 

Mies sanoo: ”En halua mitään vakavaa.” Vastaa: ”Okei, ymmärrän. Minä etsin vakavaa suhdetta. Mutta toivon sulle kaikkea hyvää jatkoon.”  

Ja hauskin osuus on, että kun sanot jotain tämän suuntaista, mies usein muuttaa äänensävyään välittömästi. Hän sanookin: "No, itseasiassa, tiedäthän… Voisin kyllä olla jonkun kanssa pitkäaikaisesti, jos vain löytäisin sen oikean naisen. Sinä vaikutat todella hyvältä, ja mielestäni meidän pitäisi tutustua toisiimme parmmin, niin ehkä voisimme olla yhdessä.”  

Mies tekee näin, koska hän huomaa, ettet ole epävarma, etkä etsi miehen hyväksyntää. Olet itsevarma nainen, joka tuntee oman arvonsa ja tietää mitä haluaa, eikä aio väitellä tai vakuutella miehelle, että miksi ansaitset rakkaustta, sitoutumista, tai miksi on tärkeää olla vakavassa suhteessa. 

Vierailija kirjoitti:

Pinppi maistuu!

Ämmällä

Voit sanoa miehelle jotain tämän suuntaista, mutta omin sanoin ja mielipiteineen toki: ”Olen elämässäni siinä pisteessä, jossa haluan löytää jonkun, joka on valmis menemään naimisiin ja perustamaan perheen. Missä pisteessä sinä olet?” 

Jos mies ei ole kanssasi samassa pisteessä niin se on ihan okei! Mutta silloin sinun on ihan oikeasti jatkettava matkaa, jotta löydät sen miehen, jonka kanssa sinun oikeasti kuuluu olla.