Positiivisia synnytyskokemuksia

Ajelimme Anna-Leena-Riikan kanssa kohti sairaalaa. Lapsi syntyi takapenkille, koska matka oli pitkä. Positiivinen kokemus kuitenkin, koska ajoimme perussuomalaisen euron bensalla. Ei tullut siis synnyttäminen kalliiksi. 

Missä on Riikka se perussuomalaisten lupaama eruon bensa näihin synnytysajoihin? Olisi synnyttäminenkin halvempaa jos pitäisitte lupauksenne.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Suunniteltu sektio. Sen jälkeen jouduin pyytämään yhden kerran kipulääkettä ja siinä se. En ymmärrä mitä pelättävää siinä on. Nerokkain keksintö ikinä. Tuntikausien tuska ja pelko siitä, että lapsi esimerkiksi jää jumiin ja kärsii hapenpuutteesta vs. vatsa auki ja lapsi ulos. Ehdottomasti jälkimmäinen. Mitään muuta ei jäänyt kuin arpi jota hädin tuskin huomaa.

Jos olisit kokenut helpon synnytyksen, ymmärtäisit. 

Mähän koin. Sitä kutsutaan sektioksi. Ja siinä on se hyvä puoli kaiken muun lisäksi, ettei tarvitse arvuutella sujuuko hyvin vai huonosti, koska sektiossa se lapsi tulee varmuudella ulos ilman traumoja kummallekaan.

Sektiossa revitään väkisellä maha auki, että vauva saadaan pois. Ei puhettakaan, että nousisi suoraan sängystä vauvaa kantamaan. Sektio on myös huomattavasti suurempi riski äidille. Tiedän useamman sektioidun, joilla menisi henki lähteä. Hieno juttu tietenkin, että sinulla meni kaikki hyvin, mutta ei leikkausta voi ikinä verrata helppoon synnytykseen. 

Höpö höpö. Sektiolla pelotellaan, koska sektio meksaaa. Tiedätkö kuinka paljon sektio maksaa? No etpä tietenkään. Alakautta synnytys on ilmaista, ilokaasu ei maksa;)  En tiedä kuinka pihalla jotkut ihmiset ovat. Omille tyttärille suosittelen tottakai sektiota kuten itsellä. Ei ollut kipuja missään vaiheessa ja mies tykkää kun alapää tiukkka. Eikä tarvitse miettiä vietsankarkailua. Nyt oikeasti hei neiset herätkää!!

Siinä tuli höpinää huolella oikein. Sektion liittyy ihan eri riskejä mitä alatiesynnytykseen. Ja tuo alapään pilalle meno täyttä puppua myös. Puhuu siellä henkilö pelkkiä oletuksia. Jotkut sektion jälkeen kuukauden jopa yli, todella kipeitä. 

Ne on niitä, jotka ensin väkisin yrittäneet alakautta. Epparikin jo ehkä tehty ja lapsi ei vaan mahdu. Suunnitelkystq sektiosta toipuu nopeasti.

Been there.

Tuttavallinen "eppari" eli synnyttävän naisen pillun SILPOMINEN tehdään ylöspäinsynnytysasennossa joka kaventaa lantion aukkoa jopa 30%. Eli syy miksi vauva ei mahdu on se r aiskaava silpojahullu joka asettaa naisen selälleen tirkistelläkseen ja r aiskatakseen synnyttävää naista.

Tiedoksi vaan. Hyi fittan teitä hirviöitä. Toivottavasti saatte ansionne mukaan ikuisesti, niinkuin raamatussa on luvattu

Ei ole. Johtuisikohan siitä, että olen mies.

Olen viiden lapsen äiti, ensimmäisessä synnytyksessä epiduraali, synnytys kesti kellon ympäri. Seuraavat kolme synnytystä ilman kivunlievitystä (olivat niin nopeita, ettei ehditty laittaa). Viidennessä synnytyksessä kohdunkaulanpuudutus kahdesti, oli nopea sekin synnytys, mutta ei niin rytinää kuin 2-4 lapsen synnytykset. 

Viidennessä synnytyksessä päätin, etten tarvitse epiduraalia tai spinaalia, kipeimmässä vaiheessa kohdunkaulan puudutus oli riittävä ja homma sujui hyvin. 

Kaikki synnytyksen ovat sujuneet ilman ongelmia ja olen toipunut nopeasti. Lapset ovat olleet rauhallisia ja tyytyväisiä vauvoja ja olen halunnut kotiutua aina nopeasti. Kotona en synnyttäisi ikinä, niin monella ystävällä on tullut ongelmia kesken synnytyksen. Sairaalaympäristo on turvallisin.

Synnyttäminen on alkukantainen, herkkä ja ihmeellinen kokemus,  kipua ei voi eikä tarvitse yhtään vähätellä. Ei synnytystä tarvitse pelätä, parempi antaa kehon tehdä työnsä ja mennä mukaan, ei pelätä ja vastustaa.

Supistuksissa ja etenkin ponnistusvaiheessa hengitystekniikka auttaa. Ponnistusvaiheessa pitää vaan uskaltaa ponnistaa kipua kohti ja sen yli. Opiskelijana olin seuraamassa synnytyksiä ja virolainen naislääkäri sanoi synnyttäjälle, että nyt se naisraivo esiin ja annat palaa, kun ponnistus ei meinannut edistyä. 

Meissä naisissa on voimaa, luota siihen. 

Puolison mukanaolo on helpottanut tilannetta, samoin viimeiseen synnytykseen sattunut kätilöopiskelija, joka ehti olla kanssamme. Eli jos pelottaa, doula tai muu sopiva tukihenkilö voi olla hyvä idea. Musiikki auttoi supistusten kestämisessä ja hengittämisessä. Samoin mies auttoi hengitysrytmin ylläpidossa, pyysin hengittämään korvaani. Hengityksen pitäminen kasassa, auttaa samalla tavalla kuin juoksussa ja joogassa. 

Olen synnyttänyt kaksi kertaa. Ensimmäisellä vedet meni  kotona. Ehdin olla laitoksella 45 minuuttia ja poika oli syntynyt. Ei mitään puudutuksia tmv. vain ajatus, että sattuu, mutta sattukoon.

Toinen syntyi tunnissa, 15 minuuttia aiemmin katsoin kelloa ja päätin, että kuolen, jollei lapsi ole syntynyt 7 minuutin kuluttua. Purin kädenselkämystä ja tosiaan, 15 minuutin kuluttua pikkuinen syntyi. 

Kummassakaan en halunnut puudutuksia, kivunlievityksiä, tai mitään "apuja".

 Olin ja olen tyytyväinen, kaikki kivut unohtuivat, kun sain vauvat syliin.

Että näinkin nopeita ja hetkellisesti kipua tuottavia synnytyksiä on olemassa. Jokainen synnyttäjä ja jokainen synnytys on omanlaisensa ja kannattaa kuunnella itseään, ei niinkään miettiä muiden kokemuksia.

Pil.Lu auki mä panin päivin öin jumppasin ja pumppasin ja muun laiminlöin p.l.Lu auki ...

Mä olin ajatellut aina, etten tee koskaan lapsia koska en halua synnyttää. Mulla oli synnytyspelkoa, pelkkä ajatuskin siitä että jotain vauvan kokoista tulis ulos musta tuntu vastenmieliseltä. 

No, turns out synnytys oli helpoin rasti tällä matkalla :D Kehohan valmistautuu synnytykseen koko raskausajan. Lapsi syntyi 7h kuluttua supistusten alkamisesta, en ehtinyt saada muuta kivunlievitystä kun Tens-laitteen alaselkään enkä kokenut siitäkään juuri apua, ehkä auttoi saamaan ajatukset muualle. Supistukset oli kipeitä ja ponnistusvaihe myös, mutta allekirjoitan 100% sen että kipu loppuu siihen hetkeen kun lapsi syntyi ja kipu myös unohtui nopeasti. Ei tullut merkittäviä repeämiä tai muitakaan vaurioita. Sanoin alle 12h synnytyksestä miehelle, et tehään lisää lapsia, synnyttäminen oli ihanaa :D Noh sit tuli rankka vauvavuosi, lapsi nyt 2v6kk ja elämä alkanut siinä määrin helpottaa ettei varmaan toista lasta enää tule. Jos vauvan kanssa olis ollu helpompaa niin yrittäisin kyllä lisää lapsia ja olisin valmis menee synnyttämään uudestaankin :)

Vierailija kirjoitti:

Synnyttänyt 3 lasta 3 vuodessa. Ensimmäinen aivan karmea, meni keisarinleikkaukseen toinen otettiin imukupilla, kolmas syntyi niin helpolla, että tuskin huomasin!!!

Ja uskottelette itsellenne, että yhtään ei oo paikat muuttunut, haarat falskaa tuolla tavalla että joku joulukinkun kokoinen nasuporsas luiskahtaa ulos nuin kuin ei mitään! 🤣

Sukulaisnainen synnytti juuri kolmannen lapsensa, taukoa edelliseen oli monta vuotta. Hyvin nukutun yön jälkeen klo 8 meni lapsivedet ja alle tunnin päästä oli lapsi sylissä sairaalassa. 

Miten tänne on eksynyt näin paljon kivoja kommentaattoreita. Sitten tajusin, että Niuvanniemessä on maratonjuoksut. Varmaan viikon pituiset.

Mutta asiaa. Istuttiin synnärillå kiikustuoleissa, ilman mitään kivun lievityksiä ja juteltiin kaikkea mukavaa. Kätilö tuli käymään ja sanoi, katsottaisko vaikka. No niinpä katsoi ja virkkoi, synnytys on jo pitkällä, sanoi sentitkin tunnelin suuaukosta, vaan en enää muista sitä mittaa, 37 v ja 7 p on siitä.

Puoli tuntia, ja tyttö oli maailmassa. Tuttu toinen kätilö tuli parin viikon jälkeen vaunukeikalla vastaan ja sanoi, mitäs tämä on, kun on hymyssä suin synnytetty.

Vierailija kirjoitti:

Homo ja läpilyöntikipu

Niin

En tiedä saako siitä täysin positiivista kokemusta millään, sietämätöntähän se kipu on, mutta kokonaisuudessaan positiivinen kokemus siinä mielessä, että se kipu loppui sillä sekunnilla kun homma oli ohi, sektioon ei tarvinnut mennä (esikoisen kohdalla oli lähellä virheasennon ja voimien loppumisen takia, mutta sain jostain voimaa hoitaa homman loppuun kun soittivat jo leikkaussalin valmiuteen), ei tullut minkäänlaisia vaurioita ja lopputulos oli sitten kaiken sen arvoista. 

Juuri ensimmäistä kertaa synnyttäneenä kokemus oli yllättävän positiivinen! Kärvistelin kotona supistusten kanssa useamman tunnin, kun kuvittelin, että ne olivat vain harjoitussupistuksia - no eivät olleet, vaan sairaalaan mentyäni olin jo 5 cm auki. Ei siis tullut hukkareissua sairaalaan, vaan pääsin suoraan synnytyssaliin. Kokeilin ilokaasua, mutta se ei tuntunut missään, joten pyysin epiduraalin (kätilö sitä suositteli lämpimästi). Se oli hyvä päätös, kipu laimeni hetkessä. Pystyin silti tuntemaan supistukset paineena, joten epiduraali ei vaikuttanut ponnistamiseen mitenkään. Ponnistusvaihe kesti reilu puoli tuntia ja otti toki kipeää (varsinkin se "ring of fire", kun pää on miltei ulkona), mutta kipu loppui samalla sekunnilla, kun vauva syntyi. Pienten repeämien tikkaus ei puudutuksen jälkeen tuntunut miltään, itse puudutuspiikki kyllä kirpaisi. Istukan synnytys ei sattunut, kävely onnistui heti ja vessassa käyntikään ei ottanut kipeää missään vaiheessa. Koko kokemus oli paljon helpompi kuin kuvittelin!

Ei niistä saa kukan positiivisia. Paras varmaan kun pääsi kotiin vauvan kanssa. Sanotaan näin, että se joka sanoo ettei kipua ja tuskaa ollut, hänellä ei ole tuntoa. Sen tuskan ja kivun kyllä tuntee ja muistaa loppuelämän. Se ei unohdu koskaan, vaikka jotkut niin väittää. Jokaisen, neljän vauvan kohdalla ne oli elämäni pisimmät minuutit ja tunnit.  Jälkikäteen  voi olla onnellinen mutta synnytyksessä ei ole mitään onnea ja iloa. Se on ohi kiitävää aikaa, voi vain muistella.

Vierailija kirjoitti:

Ei se ole niin kaameaa. Hammassärky on paljon pahempaa. 

Kipu muuten ihan oikeasti unohtuu saman tien kun vauva on syntynyt. Sitten ne muut kivut on enää pieniä niippaisuja vaan.

Samaa mieltä. Takana kaksi synnytystä, ensimmäinen lapsi tulossa perätilassa, toinen normaalisti pää edellä. Molemmat luomusti syntyneet ilman kipulääkitystä. Kun keskittyy asiaan ja toimii ohjeiden mukaan, se sujuu hyvin. Minulla on korkea kipukynnys, myönnän.