Positiivisia synnytyskokemuksia

Kuunteleva henkilökunta oli kaiken a ja o ainakin mulla. En tiennyt mistään mitään enkä ollut kolmeen vuorokauteen juuri nukkunut. Kätilö kysyi mun mielipidettä kipulääkkeistä, ponnistusasennosta ym. mutta kertoi myös, mitä kannattaa tehdä. Kannattaa olla avoin omista toiveista ja ajatuksista mutta myös ymmärtää, että kaikki ei mene niin kuin on suunnitellut vaan jossain vaiheessa ammattilaiset tietää paremmin. Ja kannattaa olla itse aktiivinen myös synnytyksen kuluessa eli jos vaan pystyt, istu sillä jumppapallolla ja annan painovoiman auttaa asiaa jne. Ja kätilönkin saa valita eli jos alkuun on vaikka joku, joka tuntuu hirveältä, niin pyydä vaihtoa. Ja kysy neuvoa. Eli sama kuin melkein kaikessa: puhu, puhu, puhu. Kivuliasta se on ja vaatii voimia, mutta hyviä kipulääkkeitäkin on olemassa vaikka kuinka.

En halua pelotella, mutta ennen synnytystäkin on vaikka miten monta vaaranpaikkaa, mitä voi sattua, ja synnytyksen jälkeenkin on monta asiaa, mitä pelätä lapsen takia. Synnytys on vain yksi etappi, ja selviät siitä varmasti. Et yksin, vaikka itse joudutkin sen lapsen ulos työntämään. Mutta muut auttavat.

Ymmärrän hyvin, että sua pelottaa. Muakin pelotti. Mua ei pelottanut kipu eikä hallinnan menetys vaan se, että vauva kuolisi tai vammautuisi, koska minä en osaisi tehdä jotakin oikein. Olisin vaikka mieluummin jäänyt osastolle kärsimään supistuksista siinä vaiheessa, kun piti siirtyä synnytyssaliin ja ryhtyä "oikeasti" toimiin - missä tilanteessa vauva tietenkin olisi kuollut. Kaikki meni kuitenkin suht ok, vaikka menetinkin paljon verta ja tuli kaikenlaista muuta häikkää. Ammattilaiset kuitenkin tiesivät, mitä tehdä, ja seurasivat tilannetta koko ajan. Ja kun jännitin ja huolehdin liikaa vauvasta, ihana kätilö sanoi minulle, että hänen tehtävänsä on seurata vauvan hyvinvointia ja minun tehtäväni on puskea se ulos, että hän kyllä kertoo sitten, jos on hätä ja pitää tehdä sektio. (Missään nimessä en suosittele kotisynnytystä, koska mitä vaan voi sattua ja lapsellakin olla yllättäen jokin välitöntä hoitoa vaativa juttu.)

Anna mennä vaan, ei se haittaa, jos pelottaa. Jos haluat lapsen, se on vaan se etappi, mikä pitää hoitaa sitä ennen. Siihen liittyy riskejä ja kipua, mutta ilman sitä ei saa lastakaan (ellei adoptoi, mikä sekään ei ole mitenkään varma prosessi). 

Mikään ei mennyt suunnitelmien (tai toiveiden) mukaan, mutta lopputulos oli hyvä ja toivuin supernopeasti. 

Lyhyesti, vauva syntyi 7 viikkoa etuajassa, alatiesynnytys ei edistynyt  joten jouduin 12 tunnin kärvistelyn jälkeen kiireelliseen sektioon. Sektio sujui nopeasti, vauva pääsi hetkeksi isänsä syliin ennen kuin kiidätettiin keskososastolle.  Olin jalkeille jo samana iltana, ja vietin kaiken aikani keskolassa. Olin sairaalassa 3 vuorokautta, vauva kuukauden.  Vauvalla ja äidillä kaikki hyvin loppupeleissä  ja nuo kolme sairaalaviikkoa hitsasti meidät tiiviisti yhteen kun sylittelin ja silittelin vauvaa tuntikausia joka päivä ilman mitään häriotekijoitä.  Sektiosta jäi huomaamaton arpi. 

Synnytyssuunnitelma oli ehkä turhin koskaan kirjoittamani paperi.

Toinen lapsi syntyi suunnitelulla sektiolla ja kaikki meni hyvin silloinkin.

Vaadi kunnon mömmöt niin on taatusti lennokas kokemus.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olin esikoisen kohdalla päättänyt jo etukäteen, että haluan yrittää synnyttää ilman kivunlievitystä. Vältän yleensäkin kipulääkkeitä ja muitakin lääkkeitä, jos vain voin. Rehellisesti sanottuna en ollut ihan valmistautunut synnytyskipuun. Kun synnytys etenkin oli jo liian myöhäistä saada epiduraalia tai muuta. Mutta niin vain selvisin ja sain ihanan vauvan. 

Tämä oli siinä mielessä tarkoitettu rohkaisevaksi esimerkiksi, että oman kokemukseni perusteella synnytyskipu on kestettävissä. En epäröisi synnyttää uudestaan mutta ottaisin kyllä puudutteita!

Pystyt menemään leikkauksiinkin ilman kivunlievitystä.

 

Silmäleikkaus ilman rauhoittavia ja kipulääkkeitä yesss.

(Silmäleikkauksessa ei tietenkään nukuteta)

Mä en ymmärrä tällaisia kommentteja. Lääkkeisiin liittyy aina riski, joten miksi ottaa, jos ei ole pakko? Olen saanut yhden kerran epiduraalia ekassa käynnistetyssä synnytyksessä ja toisessa en ottanut mitään. Oli todella virkeä ja hyvä olo siinä jossa en ottanut mitään. Vieruskaverilla oli selkä mustana epiduraalista. Oli tullut ennen minua ja jäi sinne minun jälkeen. En mä kyllä leikkaukseen sitä vertaisi. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Suunniteltu sektio. Sen jälkeen jouduin pyytämään yhden kerran kipulääkettä ja siinä se. En ymmärrä mitä pelättävää siinä on. Nerokkain keksintö ikinä. Tuntikausien tuska ja pelko siitä, että lapsi esimerkiksi jää jumiin ja kärsii hapenpuutteesta vs. vatsa auki ja lapsi ulos. Ehdottomasti jälkimmäinen. Mitään muuta ei jäänyt kuin arpi jota hädin tuskin huomaa.

Jos olisit kokenut helpon synnytyksen, ymmärtäisit. 

Mähän koin. Sitä kutsutaan sektioksi. Ja siinä on se hyvä puoli kaiken muun lisäksi, ettei tarvitse arvuutella sujuuko hyvin vai huonosti, koska sektiossa se lapsi tulee varmuudella ulos ilman traumoja kummallekaan.

Sektiossa revitään väkisellä maha auki, että vauva saadaan pois. Ei puhettakaan, että nousisi suoraan sängystä vauvaa kantamaan. Sektio on myös huomattavasti suurempi riski äidille. Tiedän useamman sektioidun, joilla menisi henki lähteä. Hieno juttu tietenkin, että sinulla meni kaikki hyvin, mutta ei leikkausta voi ikinä verrata helppoon synnytykseen. 

Vierailija kirjoitti:

Kun ei ole helppoa synnytystä, jos ei puutu tunto kokonaan. Kipulääkkeet lievittää kipua, ei poista kokonaan eli kipu on silti kovaa. Ilman kipulääkkeitä kipu onsietämätöntä ja tajunnan vievää kärsimystä. 

Höpö höpö, ei todellakaan kaikille ole. Ilman lääkitystäkään. Varmasti niille on, joilla on matala kipukynnys. Ja se ei tietenkään ole heikkous. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Molemmat synnytykset alatien kautta ilman minkäänlaista kivunlievitystä. Eka synnytys kesti noin 5 tuntia, toinen noin 3,5 tuntia. Opettele se hengitystekniikka, oikeesti!

Ei se sitä tarkota, etteikö olisi sattunut, mutta on ne kivut mahdollista kovalla kivunsietokyvyllä kestääkin. Vaikka tietysti on koko homma yksilöllistä. 

Niin monet naiset on siitä selvinnyt, niin selviät sinäkin! Se kaikki työ ja tuska vaan yksinkertaisesti kannattaa!!!

Niin, mutta miksi käydä läpi "työ ja tuska" kun helpompi ja lapselle turvallisempi tapakin on olemassa? Jotta saisi kärsimyskruunun ja pidätysvaivoja?

Kannattaa lukea esimerkiksi epiduraalin haittapuolista. Miksi jollekin on ongelma se, että joku synnyttää ilman kivunlievitystä? Ei tullut pidätysvaivoja, ei repeämiä, ei arpea mahaan tai kantelukieltoa. Ihan oikeasti se on jollekin niin "helppo" ja nopea kokemus, ettei sitä tuskana koe. Muutama tunti, ylös ja kotiin. 

Uuoddu venyy ja repee.  Uuuhhhchhhuuuu...

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Molemmat synnytykset alatien kautta ilman minkäänlaista kivunlievitystä. Eka synnytys kesti noin 5 tuntia, toinen noin 3,5 tuntia. Opettele se hengitystekniikka, oikeesti!

Ei se sitä tarkota, etteikö olisi sattunut, mutta on ne kivut mahdollista kovalla kivunsietokyvyllä kestääkin. Vaikka tietysti on koko homma yksilöllistä. 

Niin monet naiset on siitä selvinnyt, niin selviät sinäkin! Se kaikki työ ja tuska vaan yksinkertaisesti kannattaa!!!

Millä lailla kannattaa, verrattuna sektioon? Paljon riskejä molemmissa tavoissa.

Jos haluaa useamman lapsen, niin sektio ei ole kannattava. Itse odotan nyt esikoista, heinäkuussa laskettu aika ja aivan jäätävä synnytyspelko. Olin näihin päiviin asti varma, että haluan sektion ja että ehdottomasti en suostu synnyttämään alakautta, koska pelkään repeämiä ja synnytysvaurioita niin paljon.

Viime päivinä olen kuitenkin lukenut lisää sektiosta ja nyt alkaa ahdistaa sekin, alan jopa kyseenalaistaa että pitäisikö sittenkin kaikesta huolimatta yrittää alakautta. Syynä se, että haaveilen useammasta lapsesta (kolme olisi ehkä ihannelapsilukuni) ja lukemani mukaan sektion jälkeen on aina seuraavassa raskaudesaa kohdun repeämisen riski, jolloin jopa 90% tapauksista joudutaan tekemään kohdunpoisto. Eli ei enempää lapsia sitten. Kaiken lisäksi tämä tapahtui omalle tädilleni, joka oli synnyttänyt esikoisensa sektiolla, välissä yhden alakautta ja sitten kolmannessa raskaudessa kohtu repesi noin kuukautta ennen laskettua aikaa. Hänet ja vauva saatiin onneksi pelastettua, mutta hengenvaarassa olivat.

Että aika ahdistunut ja ristiriitainen olo nyt, hyvää ja helppoa tapaa synnyttää ei ole olemassakaan ja jollain se lapsi pitäisi vain sieltä ulos saada. :( Tuntuu että alatiessä edessä hirveä kärsimys ja mahdolliset loppuelämän vaivat, sektiossa puolestaan kohtuun jää pysyvä vaurio, eikä se ole enää ikinä niin vahva ja ehjä kuin ennen, ja mahdollisesti uhkaa tuota toivomaani lasten määrää. Huoh.

Olen saanut neljä lasta sektioilla. Enemmän olisin pelännyt niitä pysyviä vaurioita jos olisi jokainen pitänyt alakautta puskea ulos.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Suunniteltu sektio. Sen jälkeen jouduin pyytämään yhden kerran kipulääkettä ja siinä se. En ymmärrä mitä pelättävää siinä on. Nerokkain keksintö ikinä. Tuntikausien tuska ja pelko siitä, että lapsi esimerkiksi jää jumiin ja kärsii hapenpuutteesta vs. vatsa auki ja lapsi ulos. Ehdottomasti jälkimmäinen. Mitään muuta ei jäänyt kuin arpi jota hädin tuskin huomaa.

Jos olisit kokenut helpon synnytyksen, ymmärtäisit. 

Mähän koin. Sitä kutsutaan sektioksi. Ja siinä on se hyvä puoli kaiken muun lisäksi, ettei tarvitse arvuutella sujuuko hyvin vai huonosti, koska sektiossa se lapsi tulee varmuudella ulos ilman traumoja kummallekaan.

Sektiossa revitään väkisellä maha auki, että vauva saadaan pois. Ei puhettakaan, että nousisi suoraan sängystä vauvaa kantamaan. Sektio on myös huomattavasti suurempi riski äidille. Tiedän useamman sektioidun, joilla menisi henki lähteä. Hieno juttu tietenkin, että sinulla meni kaikki hyvin, mutta ei leikkausta voi ikinä verrata helppoon synnytykseen. 

Anteeksi? Olipa joo todella vaikeaa nousta ylös. Eli siis ei laisinkaan. Jokseenkin kummallista, että sinä tunnet jopa useamman sektioidun, joilta "meinasi henki lähteä" kun mistään tietolähteestä ei löydy suunniteltuun sektioon kuolleita äitejä. Alatiesynnytykseen kyllä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olin esikoisen kohdalla päättänyt jo etukäteen, että haluan yrittää synnyttää ilman kivunlievitystä. Vältän yleensäkin kipulääkkeitä ja muitakin lääkkeitä, jos vain voin. Rehellisesti sanottuna en ollut ihan valmistautunut synnytyskipuun. Kun synnytys etenkin oli jo liian myöhäistä saada epiduraalia tai muuta. Mutta niin vain selvisin ja sain ihanan vauvan. 

Tämä oli siinä mielessä tarkoitettu rohkaisevaksi esimerkiksi, että oman kokemukseni perusteella synnytyskipu on kestettävissä. En epäröisi synnyttää uudestaan mutta ottaisin kyllä puudutteita!

Pystyt menemään leikkauksiinkin ilman kivunlievitystä.

 

Silmäleikkaus ilman rauhoittavia ja kipulääkkeitä yesss.

(Silmäleikkauksessa ei tietenkään nukuteta)

Mä en ymmärrä tällaisia kommentteja. Lääkkeisiin liittyy aina riski, joten miksi ottaa, jos ei ole pakko? Olen saanut yhden kerran epiduraalia ekassa käynnistetyssä synnytyksessä ja toisessa en ottanut mitään. Oli todella virkeä ja hyvä olo siinä jossa en ottanut mitään. Vieruskaverilla oli selkä mustana epiduraalista. Oli tullut ennen minua ja jäi sinne minun jälkeen. En mä kyllä leikkaukseen sitä vertaisi. 

Ookko  nää  hevooone?

Valtava  p.rsche?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Suunniteltu sektio. Sen jälkeen jouduin pyytämään yhden kerran kipulääkettä ja siinä se. En ymmärrä mitä pelättävää siinä on. Nerokkain keksintö ikinä. Tuntikausien tuska ja pelko siitä, että lapsi esimerkiksi jää jumiin ja kärsii hapenpuutteesta vs. vatsa auki ja lapsi ulos. Ehdottomasti jälkimmäinen. Mitään muuta ei jäänyt kuin arpi jota hädin tuskin huomaa.

Jos olisit kokenut helpon synnytyksen, ymmärtäisit. 

Mähän koin. Sitä kutsutaan sektioksi. Ja siinä on se hyvä puoli kaiken muun lisäksi, ettei tarvitse arvuutella sujuuko hyvin vai huonosti, koska sektiossa se lapsi tulee varmuudella ulos ilman traumoja kummallekaan.

Sektiossa revitään väkisellä maha auki, että vauva saadaan pois. Ei puhettakaan, että nousisi suoraan sängystä vauvaa kantamaan. Sektio on myös huomattavasti suurempi riski äidille. Tiedän useamman sektioidun, joilla menisi henki lähteä. Hieno juttu tietenkin, että sinulla meni kaikki hyvin, mutta ei leikkausta voi ikinä verrata helppoon synnytykseen. 

Anteeksi? Olipa joo todella vaikeaa nousta ylös. Eli siis ei laisinkaan. Jokseenkin kummallista, että sinä tunnet jopa useamman sektioidun, joilta "meinasi henki lähteä" kun mistään tietolähteestä ei löydy suunniteltuun sektioon kuolleita äitejä. Alatiesynnytykseen kyllä.

Siis kyllähän leikkaus on aina riski. Miksi haluat uskotella, että ei ole? Ja edelleen, meinasi lähteä henki. En ymmärrä miksi pitää vähätellä leikkaus. Sektio on iso leikkaus ja maha leikataan käytännössä auki. Ei siitä yksinkertaisesti toivu niin nopeasti kuin helposta synnytyksestä. Vai montako sektioitua tunnet, jotka eivät ole saaneet mitään lääkkeitä ja ovat lähteneet synnytyksen jälkeen melkein heti kotiin. Ei sitä hävetä tarvitse, mutta turha sitä on kaunistellakaan. 

Suunniteltu sektio H38, kaksoset. Meni loistavasti. 

Mulla oli pitkään synnytyspelkoa ja tein raskausaikana monenlaista henkistä ja fyysistä valmistautumista.

Olin päättänyt, etten lähde sairaalaan ennen kuin on ihan pakko, etteivät yritä käännyttää takaisin. Supisteli yöstä alkaen koko päivän ja seuraavan illan. Suoraan saliin, ilokaasua ja sitten epiduraali. Ihan ok henkilökunta. Valitettavasti jouduttiin supistuksia lamaamaan (vauvan vointiin liittyvien syiden takia) lääkkeellä ja sen jälkeen avautuminen hidastui merkittävästi. Tämän myötä jouduttiin kuitenkin lopulta annetamaan oksitosiinia ja lopulta myös imukuppia käytettiin. Synnytys oli aika paineinen vauvan kohtalaisen ahdinkotilan vuoksi, mutta jostain syystä en mennyt paniikkiin. Repesinkin ja epparikin tehtiin, mutta kipua en tuntenut missään kohtaa. Jälkikäteen mietin, olisinko pärjännyt vähemmällä kivunlievityksellä. Joka tapauksessa terve lapsi syntyi ja itsekin toivuin nopeasti. 

Vaikka tämä on minulle pääosin ihan positiivinen kokemus, tiedostan, että tuosta synnytyksestä olisi voinut jollekin jäädä aika pahatkin kokemukset. Haluan kuitenkin kertoa tämän rohkaisuna ja todistuksena että kaiken ei tarvitse mennä täydellisesti, jotta synnytyskokemus voi olla neutraali tai positiivinen. Myös usko Jumalaan auttoi todella, en voi jättää tätä mainitsematta, vaikka tiedän että joitain se provosoi.

Voimia synnytykseen ja äitiyteen! Ihokontakti ensimmäisinä päivinä on tosi tärkeää ja parasta!

Kaksi alatiesynnytystä takana. Ensimmäinen käynnistettiin ja toinen alkoi vesienmenolla. Molemmat hyviä kokemuksia. Käynnistys ehkä parempi koska pystyin ennakoimaan kivunlievitysten kanssa oksitiinitipan lisäyksen tahdissa. Epiduraalia suosittelen lämpimästi ja se kannattaa pyytää heti kun mahdollista. Se vie kivut pois kyllä tehokkaasti. 

Ensimmäinen synnytykseni oli ennenaikainen ja nopea (5 h), mutta kivulias. Ponnistusvaiheesta ja kaikesta kivusta jäi vähän traumat.

Toista odottaessa osasin sitten pelätä jos jotakin. Olin kuitenkin käynyt äitiysjoogassa ja osasin soveltaa syvää hengitystä supistuksiin. Joten en suostunut ottamaan ilokaasua, vaan hengittelin kohti kylkiä ja selvisin ihan tosi hyvin. Sain epiduraalin vasta loppumetreillä. Ja se ponnistusvaihe, jota olin pelolla odottanut, niin sitä ei tullutkaan. Käännyin kontilleen, kun sydänäänet laskivat ja lapsi tuli ulos supistuksen mukana. En ehtinyt tuntemaan siinä mitään muistiin jäävää kipua. 

Joten kannattaa vaan mennä synnytykseen ilman ennakko-odotuksia. Parasta on, että saat lapsesi syliin. 

Ennen ei ollut mitään puudutuksia . Järkyttävää.  Ja nainen oli aina syyllinen jos Rais kattu. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Suunniteltu sektio. Sen jälkeen jouduin pyytämään yhden kerran kipulääkettä ja siinä se. En ymmärrä mitä pelättävää siinä on. Nerokkain keksintö ikinä. Tuntikausien tuska ja pelko siitä, että lapsi esimerkiksi jää jumiin ja kärsii hapenpuutteesta vs. vatsa auki ja lapsi ulos. Ehdottomasti jälkimmäinen. Mitään muuta ei jäänyt kuin arpi jota hädin tuskin huomaa.

Jos olisit kokenut helpon synnytyksen, ymmärtäisit. 

Mähän koin. Sitä kutsutaan sektioksi. Ja siinä on se hyvä puoli kaiken muun lisäksi, ettei tarvitse arvuutella sujuuko hyvin vai huonosti, koska sektiossa se lapsi tulee varmuudella ulos ilman traumoja kummallekaan.

Sektiossa revitään väkisellä maha auki, että vauva saadaan pois. Ei puhettakaan, että nousisi suoraan sängystä vauvaa kantamaan. Sektio on myös huomattavasti suurempi riski äidille. Tiedän useamman sektioidun, joilla menisi henki lähteä. Hieno juttu tietenkin, että sinulla meni kaikki hyvin, mutta ei leikkausta voi ikinä verrata helppoon synnytykseen. 

Anteeksi? Olipa joo todella vaikeaa nousta ylös. Eli siis ei laisinkaan. Jokseenkin kummallista, että sinä tunnet jopa useamman sektioidun, joilta "meinasi henki lähteä" kun mistään tietolähteestä ei löydy suunniteltuun sektioon kuolleita äitejä. Alatiesynnytykseen kyllä.

Niinpä ja kun ottaa huomioon, että ne tilastot kertoo vaan sen, kuinka isossa osassa sektioista on ongelmia. Se, mikä jätetään kertomatta, on että ne päätyy siihen sektioon siksi, että se ongelma alkaa siellä alapää-yrityksessä, jossa tulee ongelma, minkä vuoksi tehdään sektio. Tämän jälkeen tilastoissa lukee yksi uusi sektiossa ollut ongelmasynnytys.

Olis ihan kiva, jos naisetkin viittis edes vähän opiskella mm. tilastotiedettä ja muita ns. kovia aloja.

Ei tulis niin helposti huijatuksi 

Pi...un venytys on kiihottavaa.

Sain nelikymppisenä kaksi lasta. Raskaudet olivat helppoja  ja synnytykset olivat nopeita. En arvannut, että tuo homma kävisi niin helposti minulta, rakenteellinen juttu varmaan.