Lue keskustelun säännöt.
Positiivisia synnytyskokemuksia
Kaipaisin edelleen niitä positiivisia synnytyskokemuksia. Kiinnostaisi myös mitkä asiat mahdollisesti vaikuttivat siihen ettei kipu ollut sietämätöntä ja hommasta ja hyvä fiilis.
Kiitos kovasti
Terv. Synnytyskammoinen vauvakuumeilija
Ps. Älkää ehdottako sektiota, koska se on vielä kamalampi ajatuksena kuin alatiesynnytys
Kommentit (301)
Vierailija kirjoitti:
Kolme synnytystä.
Ekaan oltiin menossa hätäsektioon (kun sydänäänet vaimeni suosituksen aikana) ja vauva sitten alkoikin tulla kätilön kannustuksesta. Hieno vauva syntyi. Ne sydänäänet johtuvat siitä, että napanuora oli ollut vauvan olkavrten ympärillä.
Toinen tuli vauhdikkaasti. Epiduraalin ehdin saada. Hieno vauva tuli.
Kolmatta lähdettiin ajoissa sairaalaan, kun edellinen oli niin nopea. No, ei ollut kiirettä (kätilö tarjosi synnytyksen käynnistävää lääkettä. En halunnut, en ottanut) jäätiin sairaalaan yöksi ja aamulla sitten saapui vuoroon sellainen kätilö, joka koulutti kätilöitä. Uusi tapa oli sellainen, että kätilö jarrutelee ja annetaan rauhassa vauvan sieltä tulla.
Kyllä minulla oli pelkoja.Kaikki synnytykset ovat olleet hienoja ainutlaatuisia kokemuksia. Elämää.
Epiduraalin sain ja ilokaasua.
Ensimmäisellä kerralla rentouduin alkuun synnytysaltaassa. Vesi onnittele niin oma elementti.
Suomessa on asiantuntijuus ja osaaminen.
Tuskinpa olit ihan hätäsektioon menossa, jos et mennytkään. Ehkä sitten kiireelliseen sektioon. Eri juttu nääs. Hätäsektio on silloin kun jommankumman tai molempien henki on jo vaakalaudalla, eikä sitä peruta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kotiammeeseen verinen lapsi.
Koko suku paikalla. Suitsukkeet ja höpöheinä tuoksuu. Kynttilänvalossa touhutaan.
Makaat tai kyykkäät siellä haarat auki.
Tää on niin muotia.
Tällasta menoo
MN
Kirjoitan nyt tänne oman kokemuksen kun olin täältä lukenut vastaavaa ja se auttoi päätöksen teossa, eli: ainakin itselläni itse synnyttäminen/ponnistaminen ei oikeastaan tehnyt yhtään kipeää. Supistukset taas oli tuskaisia.
Minulla siis eteni niin nopeaa että käytännössä olisin saanut kivunlievitystä vasta kun piti jo päästä ponnistamaan ja päätin olla ilman. Olin täältä lukenut, että supistukset on se kivuliain osuus, joten uskaltauduin ottamaan asiasta selvää. Olinhan jo käytännössä selvinnyt siitä pahimmasta kivusta.
Ponnistaessa oli jopa hienoa tuntea lapsivesi sekä vauvan kropan muodot, kun pää pullahti ulos ensin ja sitten loput. Vauva putkahti ulos ehkä 5 ponnistuksella. Sen jälkeen oli todella hyvät fiilikset. Synnytys ilman kivunlievitystä oli ollut mulle ajatuksena jotain ihan kauheaa ja mahdotonta, mutta noin vain selviydyin siitä, eikä se niin kamalaa ollutkaan.
Synnytys epiduraalin kanssa oli jopa ikävempi kokemus. Meni kaikki voimat kun kesti pidempään ja joutui katetroida vähän väliä. Inhosin sitä! Vielä synnytyksen jälkeenkin piti katetroida kun tunto ei ollut palautunut. Silti sekin meni ihan hyvin muilta osin.
En revennyt kummallakaan kertaa, tosin synnytin kyljelleen. Siitäkin ajatuksesta kiitos tälle palstalle. Kyljellään oma verenkierto toimii paremmin ja asento on synnyttämiselle luonnollisempi kuin puoli-istuva.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Yleensä niitä vaikeuksia synnytyksestä kerrotaan suu vääränä, koska halutaan vain paisutella ja märehtiä ja tehdä itsestä sankaria.
Oikeasti mahdollinen kipukin kestää vain hetken. Sen kestää kyllä, vaikka hetken onkin hankalampaa. Kivun unohtaa osin ja on valmis taas uuteen synnytykseen.
Jaa... Eikö nainen siis sun mielestä ole sankari kun on synnyttänyt ja käynyt sellaisen koetuksen läpi? Taas näkee kuinka paljon miehet arvostaa naisia. Miehet täällä vähättelee naisten kokemaa kipua ja synnytyksen raskautta ja sitten varmaan ne samat miehet ihmettelee että miksi syntyvyys on alhainen...
Kuka hullu lähtee synnyttään jos siitä kaiken kivun ja terveyshaitan päälle saa vaan vähättelyä osakseen että ei ole mikään iso juttu ja vittuako valitat ja trolli oot jos sanot että synnytys ei ollut kiva kokemus...
Niin, ei kai sinne synnyttämään toisaalta minkään maineen ja ylistyksenkään vuoksi lähdetä? Vaan se lapsi kai on se juttu. Mitä kiitosta siitä pitäisi ulkopuolisilta saada? En tarkoita että kellään on oikeus arvostella ja vähätellä, kun ei se asia oikein kellekään muulle kuulu. Mutta en mä nyt (naisenakaan) ajattele että mun pitäs jotenkin hirveesti arvostaa ja hehkuttaa jos joku on synnyttänyt. Niin, halusit lapsen ja jollain tavalla se on ulos tuutattava. Varmaan todella järisyttävä kokemus mutta en mä arvosta synnyttämistä koska ei oo mun mielestä mitenkään pakollista hankkia lapsiakaan.
Mutta miksi mies saa puolet omistusoikeudesta lapseen kun ei tee mitään sen eteen ja vielä pahoinpitelee äitiä eli työn tekijää päälle? Ei jatkoon.
Letunvenytys netissä. Verinen kersa veteen. Kotona.
😄😄😄😄😄😄
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Niitä ei vaan OLE. Itse repesi tuhannen b illun palasiksi. 😭😠
Ensimmäisessä synnytykessä otin epiduraalin, joka vei kaiken tunnon. Oli vaikea jopa ponnistaa, kun ei tuntenut mitään. No, jotenkin kätilön avustuksella sekä hänen ja mieheni neuvojen kannustamana sain vauvan lopulta ulos ponnistettua. Kipua en tuntenut itse synnytyksessä yhtään. Sain ilokaasua kun kätilö alkoi puristaa istukkaa väkivalloin ulos. Sitten sekään ei sattunut. Ilokaasulla taisi mennä myös epparin ompelu helposti.
Toisessa synntyksessä minulle suositeltiin spinaalipuudutusta, joten otin sen. Taas meni kaikki tunto aluksi, mutta onneksi palautui sen verran ponnistusvaiheessa, että tunsin tällä kertaa supistukset ja sen takia oli helpompi ponnistaa. En kokenut mitään erityistä kipua. Siinä vaiheessa on varmaan niin täyttä adrenaliinia, että ei osaa ajatella edes kipua huonona juttuna. Minua ne supistuskivut lähinnä ohjasi tilanteessa ja toivotin ne tervetulleeksi. Muuta kipua en muista tunteneeni. Pintapuudutusta kätilö laittoi repeämän ompeleiden tekemistä varten.
Pahimmat kivut oli nuo synnytystä edeltäneet supistuskivut, jotka kesti tosi pitkään ennen varsinaista synnytystä. Niin kuin pahat kuukautiskivut.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Yleensä niitä vaikeuksia synnytyksestä kerrotaan suu vääränä, koska halutaan vain paisutella ja märehtiä ja tehdä itsestä sankaria.
Oikeasti mahdollinen kipukin kestää vain hetken. Sen kestää kyllä, vaikka hetken onkin hankalampaa. Kivun unohtaa osin ja on valmis taas uuteen synnytykseen.
Jaa... Eikö nainen siis sun mielestä ole sankari kun on synnyttänyt ja käynyt sellaisen koetuksen läpi? Taas näkee kuinka paljon miehet arvostaa naisia. Miehet täällä vähättelee naisten kokemaa kipua ja synnytyksen raskautta ja sitten varmaan ne samat miehet ihmettelee että miksi syntyvyys on alhainen...
Kuka hullu lähtee synnyttään jos siitä kaiken kivun ja terveyshaitan päälle saa vaan vähättelyä osakseen että ei ole mikään iso juttu ja vittuako valitat ja trolli oot jos sanot että synnytys ei ollut kiva kokemus...
Niin, ei kai sinne synnyttämään toisaalta minkään maineen ja ylistyksenkään vuoksi lähdetä? Vaan se lapsi kai on se juttu. Mitä kiitosta siitä pitäisi ulkopuolisilta saada? En tarkoita että kellään on oikeus arvostella ja vähätellä, kun ei se asia oikein kellekään muulle kuulu. Mutta en mä nyt (naisenakaan) ajattele että mun pitäs jotenkin hirveesti arvostaa ja hehkuttaa jos joku on synnyttänyt. Niin, halusit lapsen ja jollain tavalla se on ulos tuutattava. Varmaan todella järisyttävä kokemus mutta en mä arvosta synnyttämistä koska ei oo mun mielestä mitenkään pakollista hankkia lapsiakaan.
Olen lapseton nainen, enkä ikäni vuoksi voi enää lasta saada.
Mielestäni naiset ansaitsevat suuren kiitoksen ja arvostuksen siitä, että he omalla kehollaan synnyttävät jokaisen ihmisyksilön ja tulevat sukupolvet.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Suunniteltu sektio. Sen jälkeen jouduin pyytämään yhden kerran kipulääkettä ja siinä se. En ymmärrä mitä pelättävää siinä on. Nerokkain keksintö ikinä. Tuntikausien tuska ja pelko siitä, että lapsi esimerkiksi jää jumiin ja kärsii hapenpuutteesta vs. vatsa auki ja lapsi ulos. Ehdottomasti jälkimmäinen. Mitään muuta ei jäänyt kuin arpi jota hädin tuskin huomaa.
Jos olisit kokenut helpon synnytyksen, ymmärtäisit.
Mähän koin. Sitä kutsutaan sektioksi. Ja siinä on se hyvä puoli kaiken muun lisäksi, ettei tarvitse arvuutella sujuuko hyvin vai huonosti, koska sektiossa se lapsi tulee varmuudella ulos ilman traumoja kummallekaan.
Sektiossa revitään väkisellä maha auki, että vauva saadaan pois. Ei puhettakaan, että nousisi suoraan sängystä vauvaa kantamaan. Sektio on myös huomattavasti suurempi riski äidille. Tiedän useamman sektioidun, joilla menisi henki lähteä. Hieno juttu tietenkin, että sinulla meni kaikki hyvin, mutta ei leikkausta voi ikinä verrata helppoon synnytykseen.
Mistä ihmeestä tiedät USEAN sektiosynnyttäneen?
Ja kaikilla meinas henki mennä.
Tarinas täyttä soopaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jokaiselle lapselle koulussa pitäisi näyttää seksin seuraukset, eli synnytys, vähintään kerran vuodessa. Joku sellainen kuuden tunnin näytös.
Ehkä mun ainoa järkevä vinkki synnytykseen on että älä suunnittele liikaa. Eräs kaverini suunnitteli musiikit ja tahdin ja ettei saa leikata ja sitä ja tätä. Totesi sitten synnytyksessä että kaikki meni romukoppaan.
Synnytys on tapahtuma jossa voi olla ihan eri tunne ja tahto kuin mitä ennen ajatteli. Annat mennä ja käyt ne tunteet läpi. Ota henkilöstön apu ja tuki vastaan. Kaikilla on eri kipukynnys.
Itse koin että synnytys on rankka tapahtuma koska kivut olivat kovat ja tilanne ei ole ns hallinnassa itsellä. Se voi olla vaikeaa.
Mulla synnytys meni hyvin ja oli aika nopea (8h kaikkineen) joten olin tyytyväinen. Se kipukokemus vain totaalisesti unohtui; kroppa jysäytti hormoonit päälle ja vaikken voinut istua kuukauteen muuta kuin uimarenkaan päällä niin sekin oli ihan ok😅
Lopussa mulla oli kuitenkin ihana terve vauva.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ehkä mun ainoa järkevä vinkki synnytykseen on että älä suunnittele liikaa. Eräs kaverini suunnitteli musiikit ja tahdin ja ettei saa leikata ja sitä ja tätä. Totesi sitten synnytyksessä että kaikki meni romukoppaan.
Synnytys on tapahtuma jossa voi olla ihan eri tunne ja tahto kuin mitä ennen ajatteli. Annat mennä ja käyt ne tunteet läpi. Ota henkilöstön apu ja tuki vastaan. Kaikilla on eri kipukynnys.
Itse koin että synnytys on rankka tapahtuma koska kivut olivat kovat ja tilanne ei ole ns hallinnassa itsellä. Se voi olla vaikeaa.
Mulla synnytys meni hyvin ja oli aika nopea (8h kaikkineen) joten olin tyytyväinen. Se kipukokemus vain totaalisesti unohtui; kroppa jysäytti hormoonit päälle ja vaikken voinut istua kuukauteen muuta kuin uimarenkaan päällä niin sekin oli ihan ok😅
Lopussa mulla oli kuitenkin ihana terve vauva.
En allekirjoita tätä että kivut unohtui, ei mulla mitään "hormoneja jysähtänyt päälle" niin että kivut tai synnytyskokemus olisi unohtunut...
Ja sekin elävänä mielessä kuinka kurjaa oli synnytyksen jälkeen kun tosiaan ei pystynyt yli kuukauteen istumaan ja sattui koko ajan ja sitten piti vielä jaksaa yötämyöten hytkytellä itkevää vauvaa ja herätä jatkuvasti imettämään.
Synnytys on kamalaa ja vauvan hoitaminen on kamalaa. Turha sitä romantisoida tai levittää jotain urbaanilegendaa että naiset on jossain hormonipäissään synnytyksen jälkeen ja kaikki vauvaan liittyvä olisi vain pelkkää nautintoa. Mun ex-mieskin höpötti tollasta ja sillä sitten ilmeisesti oikeutti sen että ei auttanut minua vauvan kanssa yhtään ja minun kokemus lapsen saamisesta oli sitten entistä kauheampi kun jäin ihan yksin vauvan aiheuttaman taakan kanssa.
Vierailija kirjoitti:
Kerran synnytin ihan kauheassa kännissä. Mua nauratti koko synnytyksen ajan. Kätilökin oli ihan tööt. Juotiin pontikkaa.
Selvästikin incel miehen unia näit
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ehkä mun ainoa järkevä vinkki synnytykseen on että älä suunnittele liikaa. Eräs kaverini suunnitteli musiikit ja tahdin ja ettei saa leikata ja sitä ja tätä. Totesi sitten synnytyksessä että kaikki meni romukoppaan.
Synnytys on tapahtuma jossa voi olla ihan eri tunne ja tahto kuin mitä ennen ajatteli. Annat mennä ja käyt ne tunteet läpi. Ota henkilöstön apu ja tuki vastaan. Kaikilla on eri kipukynnys.
Itse koin että synnytys on rankka tapahtuma koska kivut olivat kovat ja tilanne ei ole ns hallinnassa itsellä. Se voi olla vaikeaa.
Mulla synnytys meni hyvin ja oli aika nopea (8h kaikkineen) joten olin tyytyväinen. Se kipukokemus vain totaalisesti unohtui; kroppa jysäytti hormoonit päälle ja vaikken voinut istua kuukauteen muuta kuin uimarenkaan päällä niin sekin oli ihan ok😅
Lopussa mulla oli kuitenkin ihana terve vauva.
Niin tuo on vähän sama kuin suunnittelisit seksiä kiimaisen hirviön kanssa. Ei sitä voi ennustaa, sillä ne synnytyksen toiset osapuolet eivät huomioi toista vaan toimivat omista psykooseistaan käsin. Sen vuoksi sairaalassa ei todellakaan ole turvallista synnyttää, ainoastaan jossain lukkojen takana omassa kodissa, mielellään vielä niin ettei kukaan tiedä siitä. Itselle alkoivat sossut soittelemaan kun tiedotin lähipiirille että aion synnyttää kotona enkä kaipaa seuraa. Lopulta kun saivat minut kiinni olivat lietsoneet itsensä jo niin kauheaan paniikkiin että siinä saivat minun ja vauvan ihmisoikeudet kyytiä kun sossut ja "läheiset" säätivät ja juonivat asioita selkäni takana. Tuon kokemuksen jälkeen jos tulisin joskus raskaaksi, en uskaltaisi kertoa siitä kenellekään, edes miehelle. Mutta ei kyllä pelkoa että tässä sairaassa naisvihayhteiskunnassa sellaista tekisinkään, sen verran silmiä avaava kokemus oli. Ihmisoikeudet ovat täällä korupuhetta vailla mitään todellisuuspohjaa. Misogynia on suomen virallinen uskonto.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Yleensä niitä vaikeuksia synnytyksestä kerrotaan suu vääränä, koska halutaan vain paisutella ja märehtiä ja tehdä itsestä sankaria.
Oikeasti mahdollinen kipukin kestää vain hetken. Sen kestää kyllä, vaikka hetken onkin hankalampaa. Kivun unohtaa osin ja on valmis taas uuteen synnytykseen.
Jaa... Eikö nainen siis sun mielestä ole sankari kun on synnyttänyt ja käynyt sellaisen koetuksen läpi? Taas näkee kuinka paljon miehet arvostaa naisia. Miehet täällä vähättelee naisten kokemaa kipua ja synnytyksen raskautta ja sitten varmaan ne samat miehet ihmettelee että miksi syntyvyys on alhainen...
Kuka hullu lähtee synnyttään jos siitä kaiken kivun ja terveyshaitan päälle saa vaan vähättelyä osakseen että ei ole mikään iso juttu ja vittuako valitat ja trolli oot jos sanot että synnytys ei ollut kiva kokemus...
Niin, ei kai sinne synnyttämään toisaalta minkään maineen ja ylistyksenkään vuoksi lähdetä? Vaan se lapsi kai on se juttu. Mitä kiitosta siitä pitäisi ulkopuolisilta saada? En tarkoita että kellään on oikeus arvostella ja vähätellä, kun ei se asia oikein kellekään muulle kuulu. Mutta en mä nyt (naisenakaan) ajattele että mun pitäs jotenkin hirveesti arvostaa ja hehkuttaa jos joku on synnyttänyt. Niin, halusit lapsen ja jollain tavalla se on ulos tuutattava. Varmaan todella järisyttävä kokemus mutta en mä arvosta synnyttämistä koska ei oo mun mielestä mitenkään pakollista hankkia lapsiakaan.
Olen lapseton nainen, enkä ikäni vuoksi voi enää lasta saada.
Mielestäni naiset ansaitsevat suuren kiitoksen ja arvostuksen siitä, että he omalla kehollaan synnyttävät jokaisen ihmisyksilön ja tulevat sukupolvet.
En ymmärrä mikä siinä on se kiitoksen aihe, kun eihän niitä lapsi kai nykyään tehdä muuta kuin itselle ja omaksi iloksi? Ainakin toivon ettei kukaan lapsia haluamaton ala tehdä lapsia jotta saadaan vaan uusia veronmaksajia? Jokainen valitsee mihin haluaa tässä elämässä ryhtyä; joku haluaa kiivetä Mount Everestille, joku rakentaa omakotitalon ja joku haluaa synnyttää. Kova duuni kaikissa, mutta en minä koe velvollisuutta kiitellä ja kumarrella. Varmasti synnytys on kova koettelemus ja onnittelen toki jokaista lapsen saanutta ja toivon että säästyvät vahingoilta sekä kehollisesti että henkisesti, mutta mistä minun nyt kuuluisi heitä vieraana ihmisenä sen erityisemmin kunnioittaa?
Jos olisin tiennyt kuinka kivulias, pitkäkestoinen synnytys, toipuminen repeytymistä, raskas seuraava vuosi tuli olemaan ym, ym frikidiys tästä seurasi, en olisi koskaan tehnyt lasta. Plus avioero päälle ja miehen uusi suhde nuorempaan johon lapsemme ei sopinut. 😭😭😭😭
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kotiammeeseen verinen lapsi.
Koko suku paikalla. Suitsukkeet ja höpöheinä tuoksuu. Kynttilänvalossa touhutaan.
Makaat tai kyykkäät siellä haarat auki.
Tää on niin muotia.
Tällasta menoo
MN
MN
on sanonut että on orgastista. Tulee ISO OO.
Menkää kurssilleen.
Vierailija kirjoitti:
Ensimmäinen synnytys kesti 10 tuntia ja kaksi muuta noin 4 tuntia. Hyviä kokemuksia ovat olleet, sama kätilö ollut kahdesti ja hän oli todella huomioon ottavainen ja rauhallinen. Kyseli usein miltä tuntuu, ehdotti missä vaiheessa vois ottaa kipulääkettä lisää ja rauhoitteli kun pelkäsin synnyttää. Doula ois myös hyvä vaihtoehto jos synnytys pelottaa. Omien lasten isä on osallistunut aiemmassa liitossa kahden lapsen syntymään, toisen näistä kotona, niin hänestä on ollut paljon tukea.
Tässä näkee miten hömppä uppoaa naisiin, joku doula olisi niin ihana. Siis joku kouluttamaton parturi-kampaaja tai kosmetologi, mitä hyötyä siitä olisi. Aikoinaan kun lapsi oli tulossa olisi pitänyt lähteä kevättalvella ajamaan sadan kilometrin päähän Tammisaareen, koska siellä oli kukkaverhot ja sai lasillisen kuoharia johonkin ammeeseen, näitä kun ei saanut HYKSin Naistenklinikalla,
joka on Lastenklinikan vieressä, jonne ongelmien tullessa olisi tultu takaisin kiireen vilkkaa Tammisaaresta. Kotoa on siis Meikkuun matkaa alle kolme kilsaa. Tammisaarta hehkutettiin äitiysvalmennuksessa aivan estottomasti. Terveisin äitiysvalmennuksessa käynyt isä, vaimo kun on alalla, eikä viitsinyt mennä.
Niin, ei kai sinne synnyttämään toisaalta minkään maineen ja ylistyksenkään vuoksi lähdetä? Vaan se lapsi kai on se juttu. Mitä kiitosta siitä pitäisi ulkopuolisilta saada? En tarkoita että kellään on oikeus arvostella ja vähätellä, kun ei se asia oikein kellekään muulle kuulu. Mutta en mä nyt (naisenakaan) ajattele että mun pitäs jotenkin hirveesti arvostaa ja hehkuttaa jos joku on synnyttänyt. Niin, halusit lapsen ja jollain tavalla se on ulos tuutattava. Varmaan todella järisyttävä kokemus mutta en mä arvosta synnyttämistä koska ei oo mun mielestä mitenkään pakollista hankkia lapsiakaan.