Positiivisia synnytyskokemuksia

Doula on aina  privaatisti vapaa-ajallaan toimiva kätilö.

Ei kirjanpitäjä.

Äidillä aivot päässä?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ehkä mun ainoa järkevä vinkki synnytykseen on että älä suunnittele liikaa. Eräs kaverini suunnitteli musiikit ja tahdin ja ettei saa leikata ja sitä ja tätä. Totesi sitten synnytyksessä että kaikki meni romukoppaan. 

Synnytys on tapahtuma jossa voi olla ihan eri tunne ja tahto kuin mitä ennen ajatteli. Annat mennä ja käyt ne tunteet läpi. Ota henkilöstön apu ja tuki vastaan. Kaikilla on eri kipukynnys.

Itse koin että synnytys on rankka tapahtuma koska kivut olivat kovat ja tilanne ei ole ns hallinnassa itsellä. Se voi olla vaikeaa. 

Mulla synnytys meni hyvin ja oli aika nopea (8h kaikkineen) joten olin tyytyväinen. Se kipukokemus vain totaalisesti unohtui; kroppa jysäytti hormoonit päälle ja vaikken voinut istua kuukauteen muuta kuin uimarenkaan päällä niin sekin oli ihan ok😅

Lopussa mulla oli kuitenkin ihana terve vauva.

Niin tuo on vähän sama kuin suunnittelisit seksiä kiimaisen hirviön kanssa. Ei sitä voi ennustaa, sillä ne synnytyksen toiset osapuolet eivät huomioi toista vaan toimivat omista psykooseistaan käsin. Sen vuoksi sairaalassa ei todellakaan ole turvallista synnyttää, ainoastaan jossain lukkojen takana omassa kodissa, mielellään vielä niin ettei kukaan tiedä siitä. Itselle alkoivat sossut soittelemaan kun tiedotin lähipiirille että aion synnyttää kotona enkä kaipaa seuraa. Lopulta kun saivat minut kiinni olivat lietsoneet itsensä jo niin kauheaan paniikkiin että siinä saivat minun ja vauvan ihmisoikeudet kyytiä kun sossut ja "läheiset" säätivät ja juonivat asioita selkäni takana. Tuon kokemuksen jälkeen jos tulisin joskus raskaaksi, en uskaltaisi kertoa siitä kenellekään, edes miehelle. Mutta ei kyllä pelkoa että tässä sairaassa naisvihayhteiskunnassa sellaista tekisinkään, sen verran silmiä avaava kokemus oli. Ihmisoikeudet ovat täällä korupuhetta vailla mitään todellisuuspohjaa. Misogynia on suomen virallinen uskonto.

Sossu ei voi kieltää kotisynnytystä, lasu tietty asiasta tulee ja todennäköisesti sossu on yhteydessä lapsen synnyttyä ja silloin sä kerrot miks päädyit tähän ratkaisuun. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Suunniteltu sektio. Sen jälkeen jouduin pyytämään yhden kerran kipulääkettä ja siinä se. En ymmärrä mitä pelättävää siinä on. Nerokkain keksintö ikinä. Tuntikausien tuska ja pelko siitä, että lapsi esimerkiksi jää jumiin ja kärsii hapenpuutteesta vs. vatsa auki ja lapsi ulos. Ehdottomasti jälkimmäinen. Mitään muuta ei jäänyt kuin arpi jota hädin tuskin huomaa.

Jos olisit kokenut helpon synnytyksen, ymmärtäisit. 

Mähän koin. Sitä kutsutaan sektioksi. Ja siinä on se hyvä puoli kaiken muun lisäksi, ettei tarvitse arvuutella sujuuko hyvin vai huonosti, koska sektiossa se lapsi tulee varmuudella ulos ilman traumoja kummallekaan.

Sektiossa revitään väkisellä maha auki, että vauva saadaan pois. Ei puhettakaan, että nousisi suoraan sängystä vauvaa kantamaan. Sektio on myös huomattavasti suurempi riski äidille. Tiedän useamman sektioidun, joilla menisi henki lähteä. Hieno juttu tietenkin, että sinulla meni kaikki hyvin, mutta ei leikkausta voi ikinä verrata helppoon synnytykseen. 

Höpö höpö. Sektiolla pelotellaan, koska sektio meksaaa. Tiedätkö kuinka paljon sektio maksaa? No etpä tietenkään. Alakautta synnytys on ilmaista, ilokaasu ei maksa;)  En tiedä kuinka pihalla jotkut ihmiset ovat. Omille tyttärille suosittelen tottakai sektiota kuten itsellä. Ei ollut kipuja missään vaiheessa ja mies tykkää kun alapää tiukkka. Eikä tarvitse miettiä vietsankarkailua. Nyt oikeasti hei neiset herätkää!!

Synnytys ei ole ilmaista tai halpaa päivystävät synnytysosastot, henkilökunta, tilat, lääkkeet, leikkausvalmius... 

Lapsista on sitten ihan valtavan paljon iloa. Jo pikkuisina tietenkin mutta aikuisiksi vartuttuaan myös. Suosittelen hankkimaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Suunniteltu sektio. Sen jälkeen jouduin pyytämään yhden kerran kipulääkettä ja siinä se. En ymmärrä mitä pelättävää siinä on. Nerokkain keksintö ikinä. Tuntikausien tuska ja pelko siitä, että lapsi esimerkiksi jää jumiin ja kärsii hapenpuutteesta vs. vatsa auki ja lapsi ulos. Ehdottomasti jälkimmäinen. Mitään muuta ei jäänyt kuin arpi jota hädin tuskin huomaa.

Jos olisit kokenut helpon synnytyksen, ymmärtäisit. 

Mähän koin. Sitä kutsutaan sektioksi. Ja siinä on se hyvä puoli kaiken muun lisäksi, ettei tarvitse arvuutella sujuuko hyvin vai huonosti, koska sektiossa se lapsi tulee varmuudella ulos ilman traumoja kummallekaan.

Sektiossa revitään väkisellä maha auki, että vauva saadaan pois. Ei puhettakaan, että nousisi suoraan sängystä vauvaa kantamaan. Sektio on myös huomattavasti suurempi riski äidille. Tiedän useamman sektioidun, joilla menisi henki lähteä. Hieno juttu tietenkin, että sinulla meni kaikki hyvin, mutta ei leikkausta voi ikinä verrata helppoon synnytykseen. 

Höpö höpö. Sektiolla pelotellaan, koska sektio meksaaa. Tiedätkö kuinka paljon sektio maksaa? No etpä tietenkään. Alakautta synnytys on ilmaista, ilokaasu ei maksa;)  En tiedä kuinka pihalla jotkut ihmiset ovat. Omille tyttärille suosittelen tottakai sektiota kuten itsellä. Ei ollut kipuja missään vaiheessa ja mies tykkää kun alapää tiukkka. Eikä tarvitse miettiä vietsankarkailua. Nyt oikeasti hei neiset herätkää!!

Aloittaja ei halua sektiota. Leikattiinko aivot samalla kuin vauva vai miks tyrkyttää jatkuvasti sektiota tähän aloitukseen? Omalle tyttärelle opetan että nainen on muutakin kuin tiukka alapää ja mies kannattaa valita huolella. Miehen on hyvä kannattaa elämässä muita arvoja enemmän kuin naisen tiukkaa alakertaa. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kun ei etukäteen stressaa ja pelkää vaan luottaa kroppaansa, se ole edes kivuliasta. Migreeni on pahempi kipu, kun se on koko ajan päällä, synnytyksessä vain supistuksen ja ponnistuksen ajan. Suurimmat kivut on omassa päässä. 

Mitä tulee kivunlievitykseen, niin siinä vähempi on parempi, niin pysyy kontrolli kropassa ja hommassa. Hengittelet ne lyhyen hetket, kun sattuu ja homma on sillä selvä. 

Tsemppiä

Hah, noin lässyttää sellainen ihminen, joka ei ole kokenut niin pahaa avautumiskipua, että ennemmin hyppäisi ikkunasta alas kuin kestäisi sitä ilman kunnollista kivunlievitystä. Puhaltelu ja positiiviset ajatukset auttavat vain lieviin synnytyskipuihin. Et ole kokenut sellaista synnytyskipua, joka tuntuu siltä, että dynamiitit räjähtelisivät sisälläsi puolen minuutin välein taukoamatta. 

Mutta ap, ei hätää. Sellaisestakin selvittiin epiduraalilla. Ei kannata tehdä minkäänlaisia ehdottomia suunnitelmia ja päätöksiä etukäteen. Jos kivut ovat helvetilliset, niin olisi tosella typerää tehdä periaatteellinen päätös siitä, että kieltäytyy aina ja kaikissa tilanteissa ehdottomasti epiduraalista. 

Aikoinaan naisia ja lapsia kuoli sankoin joukoin synnytykseen, koska synnytettiin ’luonnollisesti’ ja ainut mihin pystyi turvautumaan, oli yrittää pysyä hengissä. Näihin ’luonnollisiin’ ideaaleihin ei kannata itseään ja muita synnyttäjiä hirttää, koska vaihtoehtojakin on kunhan pitää mielensä avoimena. Synnytystä ei voi kontrolloida eikä synnytyksen kulkua voi päättää etukäteen. Se menee siten kuten menee ja onneksi nykytieteen valossa lähestulkoon kaikkiin ennakoimattomiin ja kontrolloimattomiin tilanteisiin löytyy lääketieteestä jokin ratkaisu.

En ole tuo aiempi, mutta käsittämätöntä vähättelyä. Kipu on ihan oikeasti pitkälti päästä kiinni, jos kipu on ns. normaalia. Olen itse synnyttänyt kahdesti. Ekalla kerralla käynnistettiin enkä ehtinyt saada epiduraalia kuin kerran ja olihan ne tauottomat supistukset kipeitä, mutta synnytyksen jälkeen oli heti sellainen olo, että tässäkö se oli. Toinen synnytys syöksynä ja ilman lääkkeitä. Syöksysynnytys on sinänsä aika raju kokemus, MUTTA en suostunut makaamaan vaan piuhat oli mahassa ja kävelin, jotta pystyin hallitsemaan kipua. En ymmärrä miksi ihmiset ylipäänsä makaavat sängyssä, jos voisivat liikkua. 

 

Olen kokenut elämässäni paljon, paljon pahempia kipuja kuin (luomu)synnytyksen tai käynnistetyn synnytyksen. Toisessa synnytyksessä lähdin heti suihkuun ja liikkeelle. Ei repeämiä kummassakaan synnytyksessä. Kun ei ole puutuneena, osaa myös ponnistaa oikein ja toimin kätilöiden ohjeen mukaan. 

 

Silti on vähättelyä sanoa, että ei ole voinut olla oikeaa kipua, jos kokee synnytyskivut helpoksi. Minun mittarilla vaan synnytyskivut ei mene top viiteen. Läpilyöntikipu ja hermokipu on olleet sellaisia, joissa kipu on mennyt sen yli, että ei ole pystynyt hallitsemaan mielellä. 

Läpilyöntikipu!?

Läpilyöntikipu on ohimenevää kivun pahenemista. 

Homo ja läpilyöntikipu

Minun lapseni jäi henkiin. 

Vieläkö ajankohtaista?

Esikon synnytys kesti puolitoista päivää mutta ilokaasu potki hienosti. Sitten kun enää kestänyt, epiduraali. Sitä pelkäsin mutta muistutti lähinnä hyttysen pistoa. Loppu sujui sitten huutaen mutta pihalle se tuli :D

Toisen supistukset oli paljon kivuliaammat ja sain epiduraalinkin tosi nopsaan, ilokaasu ei auttanut niin hyvin.

Ei kannata turhaan pelätä kun kaikilla menee eri lailla ja vauvakohtaisesti. Kyllä sen kestää ja palkinto auttaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ehkä mun ainoa järkevä vinkki synnytykseen on että älä suunnittele liikaa. Eräs kaverini suunnitteli musiikit ja tahdin ja ettei saa leikata ja sitä ja tätä. Totesi sitten synnytyksessä että kaikki meni romukoppaan. 

Synnytys on tapahtuma jossa voi olla ihan eri tunne ja tahto kuin mitä ennen ajatteli. Annat mennä ja käyt ne tunteet läpi. Ota henkilöstön apu ja tuki vastaan. Kaikilla on eri kipukynnys.

Itse koin että synnytys on rankka tapahtuma koska kivut olivat kovat ja tilanne ei ole ns hallinnassa itsellä. Se voi olla vaikeaa. 

Mulla synnytys meni hyvin ja oli aika nopea (8h kaikkineen) joten olin tyytyväinen. Se kipukokemus vain totaalisesti unohtui; kroppa jysäytti hormoonit päälle ja vaikken voinut istua kuukauteen muuta kuin uimarenkaan päällä niin sekin oli ihan ok😅

Lopussa mulla oli kuitenkin ihana terve vauva.

Niin tuo on vähän sama kuin suunnittelisit seksiä kiimaisen hirviön kanssa. Ei sitä voi ennustaa, sillä ne synnytyksen toiset osapuolet eivät huomioi toista vaan toimivat omista psykooseistaan käsin. Sen vuoksi sairaalassa ei todellakaan ole turvallista synnyttää, ainoastaan jossain lukkojen takana omassa kodissa, mielellään vielä niin ettei kukaan tiedä siitä. Itselle alkoivat sossut soittelemaan kun tiedotin lähipiirille että aion synnyttää kotona enkä kaipaa seuraa. Lopulta kun saivat minut kiinni olivat lietsoneet itsensä jo niin kauheaan paniikkiin että siinä saivat minun ja vauvan ihmisoikeudet kyytiä kun sossut ja "läheiset" säätivät ja juonivat asioita selkäni takana. Tuon kokemuksen jälkeen jos tulisin joskus raskaaksi, en uskaltaisi kertoa siitä kenellekään, edes miehelle. Mutta ei kyllä pelkoa että tässä sairaassa naisvihayhteiskunnassa sellaista tekisinkään, sen verran silmiä avaava kokemus oli. Ihmisoikeudet ovat täällä korupuhetta vailla mitään todellisuuspohjaa. Misogynia on suomen virallinen uskonto.

Sossu ei voi kieltää kotisynnytystä, lasu tietty asiasta tulee ja todennäköisesti sossu on yhteydessä lapsen synnyttyä ja silloin sä kerrot miks päädyit tähän ratkaisuun. 

Synnytys ja äitiys on ihmisoikeuksien mukainen asia ja siitä syystä naisen vainoaminen, pelottelu, painostaminen ja oikeuksien rikkominen on rikollista. Virkamiehet syyllistyvät asiassa ihmisoikeusrikoksiin. Suomen sossu on sitä paitsi saanut toistuvasti noottia eu:lta ja ihan suomenkin oppineilta, että syyllistyvät ihmisoikeusrikoksiin. 

Ylipäätään koko lapsikaappausjärjestelmä on täysin absurdi ja kaiken moraalin vastainen.

Apinalaumoissa toiset naaraat tappavat poikasia. Sossujen ja lääkärien toiminta vertautuu tähän. He tekevät kaikkensa pahoinpidelläkseen ja sabotoidakseen naista, vauvaa ja äitiyttä.

Vierailija kirjoitti:

Minun lapseni jäi henkiin. 

Ja olisi jäänyt kotonakin, varsinkin kun kukaan ei haittaa ja häiritse synnytystä kotona. On terrorismia pelotella naista, että lapsi kuolee tai on riskissä kuolla tai vammautua, jos ei luovu oikeudestaan itse päättää synnytyksestään. Ja myös valetta. Kenelläkään ei ole oikeutta tunkeutua toisen seksiin ja seksuaalisuuteen, ja synnytys sekä äitiys ovat osa naisen seksuaalisuutta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ehkä mun ainoa järkevä vinkki synnytykseen on että älä suunnittele liikaa. Eräs kaverini suunnitteli musiikit ja tahdin ja ettei saa leikata ja sitä ja tätä. Totesi sitten synnytyksessä että kaikki meni romukoppaan. 

Synnytys on tapahtuma jossa voi olla ihan eri tunne ja tahto kuin mitä ennen ajatteli. Annat mennä ja käyt ne tunteet läpi. Ota henkilöstön apu ja tuki vastaan. Kaikilla on eri kipukynnys.

Itse koin että synnytys on rankka tapahtuma koska kivut olivat kovat ja tilanne ei ole ns hallinnassa itsellä. Se voi olla vaikeaa. 

Mulla synnytys meni hyvin ja oli aika nopea (8h kaikkineen) joten olin tyytyväinen. Se kipukokemus vain totaalisesti unohtui; kroppa jysäytti hormoonit päälle ja vaikken voinut istua kuukauteen muuta kuin uimarenkaan päällä niin sekin oli ihan ok😅

Lopussa mulla oli kuitenkin ihana terve vauva.

Niin tuo on vähän sama kuin suunnittelisit seksiä kiimaisen hirviön kanssa. Ei sitä voi ennustaa, sillä ne synnytyksen toiset osapuolet eivät huomioi toista vaan toimivat omista psykooseistaan käsin. Sen vuoksi sairaalassa ei todellakaan ole turvallista synnyttää, ainoastaan jossain lukkojen takana omassa kodissa, mielellään vielä niin ettei kukaan tiedä siitä. Itselle alkoivat sossut soittelemaan kun tiedotin lähipiirille että aion synnyttää kotona enkä kaipaa seuraa. Lopulta kun saivat minut kiinni olivat lietsoneet itsensä jo niin kauheaan paniikkiin että siinä saivat minun ja vauvan ihmisoikeudet kyytiä kun sossut ja "läheiset" säätivät ja juonivat asioita selkäni takana. Tuon kokemuksen jälkeen jos tulisin joskus raskaaksi, en uskaltaisi kertoa siitä kenellekään, edes miehelle. Mutta ei kyllä pelkoa että tässä sairaassa naisvihayhteiskunnassa sellaista tekisinkään, sen verran silmiä avaava kokemus oli. Ihmisoikeudet ovat täällä korupuhetta vailla mitään todellisuuspohjaa. Misogynia on suomen virallinen uskonto.

Sossu ei voi kieltää kotisynnytystä, lasu tietty asiasta tulee ja todennäköisesti sossu on yhteydessä lapsen synnyttyä ja silloin sä kerrot miks päädyit tähän ratkaisuun. 

Jo tuo että kotisynnytyksestä tehdään lasu on todettu rikolliseksi. Naisella on oikeus päättää misäs synnyttää ja lasuttelu tai edes lasulla uhkailu on rikollista painostamista. Lasut ja oharmalaiset eivät tietty omassa r aiskaus-, valta- ja lapsenryöstökiimassaan tätä halua ymmärtää, mutta näin asia on.nämä väestönosat, jotka tähän karmaisevaan synnytysväkivaltaan ovat osallistuneet, tulee polttaa. Heidän tekonsa ovat vahingoittaneet pysyvästi lähes 100% suomalaisista naisista ja lapsista.

Noniin! Minun on pitäny kertoo oma kokemus v1971.poltot alko ja n.5min.välein kun oli lähettiin sairaalaan.Mies lähti kotia ja minut vietiin synnytyshuoneeseen. Kätilö kävi välillä katsomas .Silloin minä keksin ajatella, että kyllä minä tämä supistuksen kestän , koska seuraava on vielä pahempi ja näin sain koko homman  hoidettua.! Sitten pojan kans kotia .Istukasta osa jäi sisälle ja sanottiin et kyllä se sielä tulee no tulihan se sieltä! Ihmettelen näin jälkeenpäin et en ollu yhtään huolissani. Siihen aikaan kätilö sano jos huusi että: olisit huutanu silloin panitte alulle !😄

Esikoisen syntymä kesti 1,5 tuntia

Kuopuksen 3h15min..Eli olen "päässyt" todella helpolla. Se on niin yksilöllistä. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Suunniteltu sektio. Sen jälkeen jouduin pyytämään yhden kerran kipulääkettä ja siinä se. En ymmärrä mitä pelättävää siinä on. Nerokkain keksintö ikinä. Tuntikausien tuska ja pelko siitä, että lapsi esimerkiksi jää jumiin ja kärsii hapenpuutteesta vs. vatsa auki ja lapsi ulos. Ehdottomasti jälkimmäinen. Mitään muuta ei jäänyt kuin arpi jota hädin tuskin huomaa.

Jos olisit kokenut helpon synnytyksen, ymmärtäisit. 

Mähän koin. Sitä kutsutaan sektioksi. Ja siinä on se hyvä puoli kaiken muun lisäksi, ettei tarvitse arvuutella sujuuko hyvin vai huonosti, koska sektiossa se lapsi tulee varmuudella ulos ilman traumoja kummallekaan.

Sektiossa revitään väkisellä maha auki, että vauva saadaan pois. Ei puhettakaan, että nousisi suoraan sängystä vauvaa kantamaan. Sektio on myös huomattavasti suurempi riski äidille. Tiedän useamman sektioidun, joilla menisi henki lähteä. Hieno juttu tietenkin, että sinulla meni kaikki hyvin, mutta ei leikkausta voi ikinä verrata helppoon synnytykseen. 

Höpö höpö. Sektiolla pelotellaan, koska sektio meksaaa. Tiedätkö kuinka paljon sektio maksaa? No etpä tietenkään. Alakautta synnytys on ilmaista, ilokaasu ei maksa;)  En tiedä kuinka pihalla jotkut ihmiset ovat. Omille tyttärille suosittelen tottakai sektiota kuten itsellä. Ei ollut kipuja missään vaiheessa ja mies tykkää kun alapää tiukkka. Eikä tarvitse miettiä vietsankarkailua. Nyt oikeasti hei neiset herätkää!!

Siinä tuli höpinää huolella oikein. Sektion liittyy ihan eri riskejä mitä alatiesynnytykseen. Ja tuo alapään pilalle meno täyttä puppua myös. Puhuu siellä henkilö pelkkiä oletuksia. Jotkut sektion jälkeen kuukauden jopa yli, todella kipeitä. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Suunniteltu sektio. Sen jälkeen jouduin pyytämään yhden kerran kipulääkettä ja siinä se. En ymmärrä mitä pelättävää siinä on. Nerokkain keksintö ikinä. Tuntikausien tuska ja pelko siitä, että lapsi esimerkiksi jää jumiin ja kärsii hapenpuutteesta vs. vatsa auki ja lapsi ulos. Ehdottomasti jälkimmäinen. Mitään muuta ei jäänyt kuin arpi jota hädin tuskin huomaa.

Jos olisit kokenut helpon synnytyksen, ymmärtäisit. 

Mähän koin. Sitä kutsutaan sektioksi. Ja siinä on se hyvä puoli kaiken muun lisäksi, ettei tarvitse arvuutella sujuuko hyvin vai huonosti, koska sektiossa se lapsi tulee varmuudella ulos ilman traumoja kummallekaan.

Sektiossa revitään väkisellä maha auki, että vauva saadaan pois. Ei puhettakaan, että nousisi suoraan sängystä vauvaa kantamaan. Sektio on myös huomattavasti suurempi riski äidille. Tiedän useamman sektioidun, joilla menisi henki lähteä. Hieno juttu tietenkin, että sinulla meni kaikki hyvin, mutta ei leikkausta voi ikinä verrata helppoon synnytykseen. 

Höpö höpö. Sektiolla pelotellaan, koska sektio meksaaa. Tiedätkö kuinka paljon sektio maksaa? No etpä tietenkään. Alakautta synnytys on ilmaista, ilokaasu ei maksa;)  En tiedä kuinka pihalla jotkut ihmiset ovat. Omille tyttärille suosittelen tottakai sektiota kuten itsellä. Ei ollut kipuja missään vaiheessa ja mies tykkää kun alapää tiukkka. Eikä tarvitse miettiä vietsankarkailua. Nyt oikeasti hei neiset herätkää!!

Siinä tuli höpinää huolella oikein. Sektion liittyy ihan eri riskejä mitä alatiesynnytykseen. Ja tuo alapään pilalle meno täyttä puppua myös. Puhuu siellä henkilö pelkkiä oletuksia. Jotkut sektion jälkeen kuukauden jopa yli, todella kipeitä. 

Ne on niitä, jotka ensin väkisin yrittäneet alakautta. Epparikin jo ehkä tehty ja lapsi ei vaan mahdu. Suunnitelkystq sektiosta toipuu nopeasti.

Been there.

Minun tyttärellä ainakin oli positiivinen kokemus vuosi sitten. Laitteli mulle välillä  watsappiviestejä ja ne oli aika hauskoja ja päättömiä välillä (oli niin kaasuissa). Sitte tuli YKSI negatiivinen viesti että saa olla ensinnäinen ja viiminen kerta ku synnyttää.. Mutta ei menny aikaakaan kun tuli ihan päinänvastainen viesti että "tämän voisi tehdä kohta udestaan" tms. Minä olin äitinä ja tulevana mummona tietysti ihan huuli pyöreenä ja äärimmilleen viritettynä että mitä siellä tapahtuu, onko kaikki ok ja miten jaksaa edes watsappiviestejä lähetellä, mutta vastasin kaikkiin ja meillä oli yhteys sitä kautta. Oon aina tiennyt että mun likasta tulee hyvä äiti, on luonnostaan niin äitimäinen ollut pienestä asti,  sen on vain nähnyt siitä että on hoivaava ja todella pitkähermoinen persoona (toisin kuin minä). Synnytyskin tuntui olevan niin helppoa, vaikka ei varmasti ollut mitenkään helpompaa kuin kellekään, mutta tuntui olevan sille kuin arkiaskare vaan joka hoidetaan pois alta. Ei ollut minulla synnyttäessä niin positiiviset vibat. 😅

On kyllä ihana tytär ja juuri niin luontaiseksi äidiksi osottautunut kuin tiesinkin. Tulee niin selkäytimestä se äitiys vaan, ei se kaikilla tule samanlailla. 

Vierailija kirjoitti:

Olen synnyttänyt useamman kerran. Minulla toimi kohdunkaulapuudute. Epiduraali kyllä vei kivut, mutta myös jalat veteliksi. Jalat kantoivat vasta seuraavana päivänä. 

Viimeisimmässä synnytyksessä (Jorvi) oli myös todella tilannetajuista ja kunnioittavasti kohtelevaa henkilökuntaa, ja siitä jäi hyvä fiilis.

Musta positiivisista oli kun ouudutus aiheutti sylkijalihaksen pettämisen. Oli anoppi ja mies valitettavasti katsomassa. Hyvä puoli oli se että ykköilyjensä jälkiteamana ei ole tehnyt "seksi hyökkäyksiä" aikoihin kun ei kuulema tee enää mieli

Vierailija kirjoitti:

Synnytys ja armeejasta puhuminen on niihin etoovaa ja hölmöä. Ne on vaan tehtävä ei sen kummempaa muistelemista ja vuosien vetvomisia.

Tämä on totta.

Molemmat koettu.

Mä en saanut perätilan takia alatiesynnyttää, mutta suunniteltu sektio meni ihan hyvin. Itse sektio ihan loistavasti Lahdessa. Minusta pidettiin tosi hyvää huolta. Toipuminen ei ollut herkkua, mutta nopeasti sekin lopulta eteni. Eka viikko kurjin mutta kyllä se siitä. Itellä oli tylsää kun oli kovat pakkaset ja oli hankalaa pukeutua ulos, ja kävellä piti kuitenkin päivittäin toipumisen edistämiseksi.