Positiivisia synnytyskokemuksia

Kolme synnytystä.

Ekaan oltiin menossa hätäsektioon (kun sydänäänet vaimeni suosituksen aikana) ja vauva sitten alkoikin tulla kätilön kannustuksesta. Hieno vauva syntyi. Ne sydänäänet johtuvat siitä, että napanuora oli ollut vauvan olkavrten ympärillä.

Toinen tuli vauhdikkaasti. Epiduraalin ehdin saada. Hieno vauva tuli.

Kolmatta lähdettiin ajoissa sairaalaan, kun edellinen oli niin  nopea. No, ei ollut kiirettä (kätilö tarjosi synnytyksen käynnistävää lääkettä. En halunnut, en ottanut) jäätiin sairaalaan yöksi ja aamulla sitten saapui vuoroon sellainen kätilö, joka koulutti kätilöitä. Uusi tapa oli sellainen, että kätilö jarrutelee ja annetaan rauhassa vauvan sieltä tulla.

Kyllä minulla oli pelkoja.

Kaikki synnytykset ovat olleet hienoja ainutlaatuisia kokemuksia. Elämää.

Epiduraalin sain ja ilokaasua.

Ensimmäisellä kerralla rentouduin alkuun synnytysaltaassa. Vesi onnittele niin oma elementti.

Suomessa on asiantuntijuus ja osaaminen.

Vierailija kirjoitti:

Kolme synnytystä.

Ekaan oltiin menossa hätäsektioon (kun sydänäänet vaimeni suosituksen aikana) ja vauva sitten alkoikin tulla kätilön kannustuksesta. Hieno vauva syntyi. Ne sydänäänet johtuvat siitä, että napanuora oli ollut vauvan olkavrten ympärillä.

Toinen tuli vauhdikkaasti. Epiduraalin ehdin saada. Hieno vauva tuli.

Kolmatta lähdettiin ajoissa sairaalaan, kun edellinen oli niin  nopea. No, ei ollut kiirettä (kätilö tarjosi synnytyksen käynnistävää lääkettä. En halunnut, en ottanut) jäätiin sairaalaan yöksi ja aamulla sitten saapui vuoroon sellainen kätilö, joka koulutti kätilöitä. Uusi tapa oli sellainen, että kätilö jarrutelee ja annetaan rauhassa vauvan sieltä tulla.

Kyllä minulla oli pelkoja.

Kaikki synnytykset ovat olleet hienoja ainutlaatuisia kokemuksia. Elämää.

Epiduraalin sain ja ilokaasua.

Ensimmäisellä kerralla rentouduin alkuun synnytysaltaassa. Vesi onnittele niin oma elementti.

Suomessa on asiantuntijuus ja osaaminen.

Niin ja loma vauva. Hieno vauva tuli. Se tuosta jäi.

Kolmas, jolla synnytys oli rauhallisin, on varmaan rauhallisin lapsistamme ja keskimmäinen vauhdilla tullut on vilkkain.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kolme synnytystä.

Ekaan oltiin menossa hätäsektioon (kun sydänäänet vaimeni suosituksen aikana) ja vauva sitten alkoikin tulla kätilön kannustuksesta. Hieno vauva syntyi. Ne sydänäänet johtuvat siitä, että napanuora oli ollut vauvan olkavrten ympärillä.

Toinen tuli vauhdikkaasti. Epiduraalin ehdin saada. Hieno vauva tuli.

Kolmatta lähdettiin ajoissa sairaalaan, kun edellinen oli niin  nopea. No, ei ollut kiirettä (kätilö tarjosi synnytyksen käynnistävää lääkettä. En halunnut, en ottanut) jäätiin sairaalaan yöksi ja aamulla sitten saapui vuoroon sellainen kätilö, joka koulutti kätilöitä. Uusi tapa oli sellainen, että kätilö jarrutelee ja annetaan rauhassa vauvan sieltä tulla.

Kyllä minulla oli pelkoja.

Kaikki synnytykset ovat olleet hienoja ainutlaatuisia kokemuksia. Elämää.

Epiduraalin sain ja ilokaasua.

Ensimmäisellä kerralla rentouduin alkuun synnytysaltaassa. Vesi onnittele niin oma elementti.

Suomessa on asiantuntijuus ja osaaminen.

Niin ja loma vauva. Hieno vauva tuli. Se tuosta jäi.

Kolmas, jolla synnytys oli rauhallisin, on varmaan rauhallisin lapsistamme ja keskimmäinen vauhdilla tullut on vilkkain.

Ei loma ku  kolmas.

Tai en tiedä, vaikka oliskin lomalla alkunsa saanut. Silloinhan sitä on rento ja helpommin tarttuu alkiot.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Suunniteltu sektio. Sen jälkeen jouduin pyytämään yhden kerran kipulääkettä ja siinä se. En ymmärrä mitä pelättävää siinä on. Nerokkain keksintö ikinä. Tuntikausien tuska ja pelko siitä, että lapsi esimerkiksi jää jumiin ja kärsii hapenpuutteesta vs. vatsa auki ja lapsi ulos. Ehdottomasti jälkimmäinen. Mitään muuta ei jäänyt kuin arpi jota hädin tuskin huomaa.

Jos olisit kokenut helpon synnytyksen, ymmärtäisit. 

Mähän koin. Sitä kutsutaan sektioksi. Ja siinä on se hyvä puoli kaiken muun lisäksi, ettei tarvitse arvuutella sujuuko hyvin vai huonosti, koska sektiossa se lapsi tulee varmuudella ulos ilman traumoja kummallekaan.

Sektiossa revitään väkisellä maha auki, että vauva saadaan pois. Ei puhettakaan, että nousisi suoraan sängystä vauvaa kantamaan. Sektio on myös huomattavasti suurempi riski äidille. Tiedän useamman sektioidun, joilla menisi henki lähteä. Hieno juttu tietenkin, että sinulla meni kaikki hyvin, mutta ei leikkausta voi ikinä verrata helppoon synnytykseen. 

Höpö höpö. Sektiolla pelotellaan, koska sektio meksaaa. Tiedätkö kuinka paljon sektio maksaa? No etpä tietenkään. Alakautta synnytys on ilmaista, ilokaasu ei maksa;)  En tiedä kuinka pihalla jotkut ihmiset ovat. Omille tyttärille suosittelen tottakai sektiota kuten itsellä. Ei ollut kipuja missään vaiheessa ja mies tykkää kun alapää tiukkka. Eikä tarvitse miettiä vietsankarkailua. Nyt oikeasti hei neiset herätkää!!

Kotiammeeseen verinen lapsi.

Koko suku paikalla. Suitsukkeet ja höpöheinä tuoksuu. Kynttilänvalossa touhutaan. 

Makaat tai kyykkäät siellä haarat auki.

Tää on niin muotia.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Hurt so good.

Pää venyttää.....

.

.

Kuuntele hoitajien ohjeita hengityksestä yms. Kipu on kova mutta samantien ,kun lapsi syntyy ,kipua ei edes muista.Kipu riippuu jokaisen kipukynnyksestä.Toisille se on sietämätöntä ja esim. itselle ei mitään mitä ei kestäisi uudelleen.

Esim. jotkut pyörtyy pelkän veren näkemisestä ,kun  toisille se ei ole mitään. ,ihan näin esimerkkinä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei se ole niin kaameaa. Hammassärky on paljon pahempaa. 

Kipu muuten ihan oikeasti unohtuu saman tien kun vauva on syntynyt. Sitten ne muut kivut on enää pieniä niippaisuja vaan.

Oletko mies? Ei todellakaan unohdu. Pyysin ottamaan vauvan pois mun sylistä melkein heti kun se siihen lykättiin synnytyksen jälkeen, en yhtään tykännyt että monen tunnin hässäkän jälkeen minulle tungetaan vauva syliin (ja samalla vielä hoitaja tikkasi alapäätäni mikä sekin sattui).  Olin ihan väsy siitä kaikesta ja tärisin ja halusin vain levätä ja nukkua. Ja pelotti myös että pudotan vauvan kun oli heikko olo.

Ja yksi kynnys haluta tehdä lisää lapsia on se että en haluaisi kokea enää raskautta tai synnytystä. Ei ole yhtään kivoja kokemuksia. Ja vitu tt aa tälläiset kipua vähättelevät kommentit. Ei se synnytys mene kuten elokuvissa että nainen on synnytyksen jälkeen onnessaan ja iloinen, siinä on paljon fyysistä ja henkistä kipua synnytyksen jälkeenkin. Sanoisin että jopa törkeää olettaa että vastasynnyttäneen naisen pitäisi jaksaa riemuita ja hoitaa vauvaa heti.

No mitä ny taas, joillakin se menee niin että kaikki sujuu hyvin. Joillakin on kurjempaa ja väsyneenä tuntuu vielä pahemmalta. Itellä kaikki kolme synnytystä meni hyvin ja todellakin halusin vauvan heti syliin. Sitten halusin äkkiä syötävää, nälkä oli hirmuinen kaikkien synnytysten jälkeen. 

Kerron oman tarinani, joka on sektiotarina. Olen yhden lapsen äiti, joka on omansa saanut suunnitellulla sektiolla. Minulla oli myös voimakas synnytyspelko ja olin pelkopolin asiakas ja kamalin kaikista vaihtoehdoista oli tietysti sektio. Kävi kuitenkin niin, että jossain toisella kolmanneksella lapseni kääntyi poikittain eikä enää suostunut siitä kääntymään vaan jäi lopulta perätilaan. Kun olin lisäksi ensisynnyttäjä ja ultrassa lapsen pituus, paino sekä pään koko oli +2 käyrällä ja siellä pysyi, minulle suositeltiin sektiota.

Vointini pysyi koko raskauden hyvänä ja niinpä kävimme vielä sektiota edeltävänä iltana vauvamahakuvissa. Aamulla ajoimme Hyvinkäälle, missä pääsin suoraan leikkauspöydälle. Pyysin todellakin puudutetta niin paljon, etten kyennyt enää tuntemaan lainkaan, kun minua nipisteltiin alavartalosta, sillä kamalin pelkoni oli, että kipulääke lakkaisi vaikuttamasta tai osoittautuisi riittämättömäksi kesken leikkauksen. Ennen leikkausta itkeskelin hiukan, sillä olin lääkkeistä hiukan tokkurainen ja sekava ja mieheni ei saanut olla mukana leikkauksen esivalmisteluissa. Itse leikkaus meni kuitenkin melko nopeasti, enkä tuntenut minkäänlaista kipua. Ainoastaan lapsen kaivelu sisältä tuntui ikävältä, vaikkei sattunutkaan. Tunsin siis kuitenkin käsien liikkeet ja tajusin otteiden olevan aika ronskit. Menetin myös melko paljon verta ja muistan leikkaussalihenkilökunnan toistellen "vuotaa, vuotaa, vuotaa."

Lapsi parkaisi heti kun hänet otettiin mahasta ulos ja siitä tiesin jotenkin että kaikki on hyvin. Sitten hänet punnituksien ym. jälkeen annettiinkin heti jo syliini. En huomannut missään vaiheessa kipua edes lääkkeiden vaikutuksen hellittäessä ja imetyskin onnistui heti, ei täydellisesti mutta maitoa tuli kumminkin. Illalla kun kokeiltiin vessareissua, jalkani olivat yhä niin puuduksissa, että tipahdin sängyltä polvilleni lattialle, koska jalat eivät vieläkään kantaneet. Hoitaja ja mieheni auttoivat minut vessaan sillä kertaa ja seuraavana aamuna jalat jo toimivatkin.

Vauva oli tosi valpas, sektiovauvaksi etenkin, joka saattoi ainakin osin johtua siitä, että sain autoimmuunisairaudestani johtuen 100mg kortisonia synnytyksen yhteydessä. Ilmeisesti sen vuoksi valvoimme yhdessä ekan valoisan kesäyön toisiamme tuijotellen, samalla kun isä nukkui viereisessä sängyssä. Olin tosi varovainen sektiohaavan suhteen, nousin varmaan kuukauden-pari aina kyljen kautta ylös. Odotin koko ajan että edes haava sattuisi jossain vaiheessa, mutta en kokenut missään vaiheessa minkäänlaista edes pientä kipua. Söin toki ohjeen mukaisesti särkylääkettä parit ensimmäiset päivät vielä kotiin tultuanikin, mutta lopetin sen pian, sillä kipuja ei yksinkertaisesti ollut.

Mulla oli siis täysin kivuton synnytyskokemus ja sektiohaavakin parani hyvin ja ongelmitta. Aloin tehdä kävelylenkkejä heti ensimmäisestä päivästä ja kävelinkin lopulta tosi paljon, sillä vauva oli vain liikkeessä nukkuvaa sorttia. Ainoa miinuspuoli oli se, että sektio todellakin vaatii pitkän toipumisajan ihan kudosten palautumisen suhteen. Arpi kiristi vielä vuodenkin päästä ja vatsalla oli enemmän tai vähemmän tunnoton n. 10 cm kaistale suunnilleen yhtä kauan. Se vaikeutti liikkumista jonkin verran ja tuntuu että keskivartalon voiman ja kontrollin palautumisessa edes kutakuinkin ennalleen kesti yhteensä 2 vuotta synnytyksestä. Nykyisin mulla on muistona enää hyvin pieni ja huomaamaton arpi, joka ei enää kiristele sekä tuo maailman ihanin kohta 5-vuotias lapseni. 
 

Vierailija kirjoitti:

Hyvä ketju lukea, kiitos kaikki! Kertoisitteko vielä laajemmin raskaudesta ja synnytyksestä selviytymisestä?

Minua pelottaa synnytystäkin enemmän kaikki sellainen pysyvämpi tuho, mitä keholle voi aiheutua. Laskeumat, repeämät, runsaat arvet, virtsankarkailu, hormonimyrskyjen vaikutus mieleen.. Myös ulkonäköasiat, hiustenlähtö, riipputissit jne. Ja raskausajan invalidisoivat kivut, ummetukset, oksentelut...

Pysyvää tuhoa tapahtuu joka tapauksessa ja syy siihen on ikä. Etenkin jos olet jo vanhempi, sanotaan 35-40v. synnyttäjä, monet kehon muutokset, jotka menisivät helposti raskaus- ja siihen liittyevien hormonaalisten muutosten piikkiin (hiusten oheneminen, ihon veltostuminen, painon kertyminen, mielialavaihtelut, muutokset kuukautisissa...) saattavat ainakin osin liittyä ikääntymiseen ja sen mukanaan tuomiin muutoksiin. Mitään pysyvää ei jäänyt raskaudesta, paitsi kivuliaammat ja runsaammat kuukautiset, joillain taas käy toisinpäin niiden kanssa. Hyvin lievää virtsanpidätysvaikeutta oli ensimmäiset 2 vuotta, nyt sekin palautunut lantionpohjan toipumisen myötä. Hiukset oheni mulla vasta imetyksen loputtua, mutta nekin ovat palautuneet ennalleen. Aknea/ihon rasvoittumista on ehkä pari päivää ennen menkkoja, muuten iho on muuttumassa oikeastaan pintakuivasta sekaihosta jopa kuivaksi (etenkin talviaikaan.) Unihäiriöitä tuli imetyksen yöheräilyistä ja unet eivät ole mulla vielä ainakaan palanneet entisenlaisiksi, mutta tilanne on kuitenkin ihan ok. Mutta vasta viime vuonna (täytän tänä vuonna 42 vuotta) ymmärsin, että moni näistä muutoksista saattaa liittyä vain ikään ja kenties myös premenopaussiin, sillä aivan samoista jutuista valittelevat lähes kaikki samanikäiset lapsettomat naistuttavanikin.

Vierailija kirjoitti:

Pi...un venytys on kiihottavaa.

Tämä.

Vierailija kirjoitti:

Kotiammeeseen verinen lapsi.

Koko suku paikalla. Suitsukkeet ja höpöheinä tuoksuu. Kynttilänvalossa touhutaan. 

Makaat tai kyykkäät siellä haarat auki.

Tää on niin muotia.

. Aijai

Kuvat nettiin

Kuolleet keskos-pojat lienee positiivinen kokemus? Vähemmän rais kaajia maailmaan.

Ihanaa isoo venyttää

Valtavaa olla niin auki

Venyy venyyyyy aaaaaahhhhhhhhh

Kaikenlaisia hulluja tähänkin tulee. Mut ap:lle, kolme alatiesynnytystä täällä takana, vika perätila mut ei ollut iso lapsi. Kaikissa sain epiduraalin ja auttoi tosi hyvin. Siihen asti olin jalkeilla niin pitkään kuin suinkin, etenkin alussa supistusten läpi kävely auttoi. Mitään traumoja ei jäänyt yhdestäkään. Palautuminen kesti vikasta pisimpään kun olin jo vanhempi (36) mutta tosi hyvin lopulta siitäkin toivuin. Menisin mielelläni vieläkin, jos oisin vähän nuorempi ja ois rahaa olla pitkään kotona. Pienten lasten kanssa töissäkäynti + kurahousurumba oli se, mistä jäi traumat. 

Aaahhh venyy. Hurt so good.

Vierailija kirjoitti:

Ihanaa isoo venyttää

M.N. nauttii pian taas.

Videoo nettiin ammeesta. 

Siel on isä, sisarukset pikkulapset saamassa traumat p.llunnäkemisestä, kavereita ja talonmies. Ja Woltin kuski. Kippis.

Raamatun sanoin:     Minä teen suuriksi sinun raskautesi vaivat, kivulla sinun pitää synnyttämän lapsia mutta mieheesi on sinun halusi olevan ja  hän on sinua vallitseva.

Tämä  lause kertoo naiset kokevat kipua synnytyksessä, 

joka on raamatun mukaan rangaistus että nainen antoi miehelle kielletyn puun hedelmää.